[ Artikkelin loppu ]
Kirja-arvosteluja - Recensioner
Raimo Savolainen: Suosikkisenaattorit. Venäjän keisarin suosio suomalaisten senaattoreiden menestyksen perustana 1809-1892. Helsinki 1994.
Viime kesäkuussa tarkastettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa valtiotieteen lisensiaatti Raimo Savolaisen väitöskirja »Suosikkisenaattorit. Venäjän keisarin suosio suomalaisten senaattoreiden menestyksen perustana 1809-1892». Valtioneuvoston hallintohistoriakomitea on jälleen todistanut tuotteliaisuutensa, sillä Savolaisen tutkimus on jo neljästoista komitean julkaisu viiden vuoden kuluessa.
Hallintohistorialliseksi tutkimukseksi kyseinen teos sisältää epätavallisen runsaasti sukuja henkilöhistoriallista ainesta, joten tutkimusta on syytä kommentoida myös Genoksessa. Savolaisen tarkoituksena oli alun perin tutkia senaatin poliittista puoluemuodostusta, mutta työn kestäessä hän havaitsi aiheen vähemmän hedelmälliseksi ja päätyi tutkimaan senaattoreita »toimijoina» eli henkilökohtaisen vallan käyttäjinä.
Hufvudstadsbladetin perustaja August Schauman on muistelmissaan jo sata vuotta sitten kertonut senaatin olleen alkuaikoina varsin sukuvaltainen laitos. Savolainen on jatkanut tästä ja rakentanut kuvaa ylimmästä poliittisesta eliitistä vankkojen sukusiteiden ja keisarin suosion yhdistelmänä. Anteliaalla palkitsemispolitiikalla keisari kesytti pian suomalaisen eliitin ja loi venäläisten traditioiden mukaisen suosikkihallinnon. Savolainen kertoo yksityiskohtaisesti runsaista sukulaissuhteista, kunniamerkkien ja arvonimien sekä muiden suosionosoitusten ja etuisuuksien jaosta. Yksityisluontoiseen asiakirja-aineistoon tukeutuen hän piirtää taustaa valtataistelun, juonittelun, mielistelyn ja juoruilun sakeasta ilmapiiristä. »Näyttäytyvä eliitti» sai pääkaupungiksi muuttuvan Helsingin ylväästä rakentamisesta upeat puitteet seurapiirielämälleen.
Sinänsä eloisaa kuvausta voi kyllä myös arvostella kuvailevan tarkastelun viemisestä liian pitkälle. Tekijä on joutunut viljelemään nimiä erittäin runsaasti. Lukija menee niissä helposti sekaisin eikä asiaa paranna se, että tekijä on sivukaupalla luettelomaisesti selostanut, kuka on kenenkin sukulainen ja kuka on kulloinkin jonkin keisarillisen suosionosoituksen saanut. Ylimalkaisempi tarkastelu tässä suhteessa olisi riittänyt. Vastapainoksi olisi voinut syventää tutkimuksen ongelmanasettelua. Näin sitä suuremmalla syyllä, kun tekijä joutuu toteamaan, että senaattoreiden keskinäinen sukulaisuus ei merkinnyt juuri mitään arkipäivän työssä. Kollegiohan ratkoi päivästä toiseen melkein kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Lisääntyvä asiamäärä näkyi tekijän hauskan sanonnan mukaisesti »senaatin vahvistumisena voimattomaksi».
Tekijä on venyttänyt hieman väkinäisesti tutkimustaan senaatin ohjesääntöuudistukseen (1892) asti. Kuitenkin »sukusenaattorit» olivat tuolloin jo melkeinpä hävinneet kuvasta eikä »suosikeillakaan» enää mennyt hyvin. Olihan puoluemuodostus jo vankasti tunkeutumassa senaattiin. Ylipäänsä tarkastellussa tutkimuksessa jää taka-alalle tärkeä kysymys siitä, missä määrin senaatissa käsiteltävät asiat, joista monet saattoivat johtaa yhteiskunnan kannalta hyvin merkittäviin ja laajakantoisiin uudistuksiin, kypsyttivät senaattoreiden ajattelutapaa ja poliittista tietoisuutta.
Tekijä toteaa »institutionaalisen vallankäytön näkökulman laajentamisen henkilökohtaiseen vaikutusvaltaan merkinneen lähdepohjan laajentumista julkisista asiakirjoista henkilöarkistoihin». Lausuma oudoksuttaa »vanhan koulun» historiantutkijaa, jonka mielestä henkilöarkistot ilman muuta etenkin aiemmilta ajoilta kuuluvat myös institutionaalisen vallankäytön tarkasteluun.
Vaikka Savolaisen opinnäyte hallintohistoriallisena tutkimuksena antaakin aihetta kritiikkiin ja hienoiseen epäilyyn tutkijan »yli-innostumisesta» omaan näkökulmaansa, on meillä sukututkijoilla aihetta tyytyväisyyteen siitä, että sukuyhteisöjä ymmärretään kartoittaa myös korkean tason akateemisissa tutkimuksissa. Sukututkijalle on avartavaa saada tietoa nepotismin ilmenemismuodoista eri yhteyksissä.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1994 hakemisto | Vuosikertahakemisto