[ Artikkelin loppu ]
Oliko Tuomas Sianjalka edes sukua Kauppi Hänniselle?
Sianjalan Jalkasten sukukirja ilmestyi vuonna 1989 professori Yrjö Blomstedtin kirjoittamana. Teos oli pitkän valmistelutyön tulos, aineiston keruu oli alkanut jo 1910-luvulla ja muutaman vuoden kestänyt keräysvaihe 1940-luvulla oli tuottanut olennaisimman osan siitä tiedosta, minkä sukukirja valmiina sisältää. Tuloksena oli julkaisu, joka hyvin sopi, niin kuin oli tarkoituskin, malliksi muille sukukirjaansa suunnitteleville tutkijoille.
Sukukirjan viimeinen työvaihe oli kumminkin vielä tuskaa täynnä. Se kesti kauan, kirjoittajan virkatyön jatkuvasti lisääntyessä ja monien luottamustehtävienkin kertyessä. Suvun jäsenet joutuivat ottamaan itse hoidettavakseen teoksen viimeistelyn painokuntoon. Työkokemuksen puute oli melkoisena rasitteena, eräitä virhekohtia jäi sen vuoksi havaitsematta, mutta tämä ei toki estänyt teosta vihdoin valmistumasta. Lopputulos on siis varsin tyydyttävä. Vahinko vain, että kun sukukirja oli tarkoitus ottaa Suomen Sukututkimusseuran julkaisusarjaan, käsikirjoitus jäi toimittamatta sitä varten tarkastettavaksi. Tässä yhteydessä olisi ainakin useimmat pienet virheet voitu havaita ja kohtuullisella vaivannäöllä myös korjata. Näin ollen tämä arvokas tutkimus siis puuttuu julkaisusarjastamme.
Melkoisen pettymyksen sukukirja tosin tuotti Jalkasten suvulle. Tämä oli vanhastaan pitänyt kantaisänään sitä Tuomas Sianjalkaa, joka mainitaan Savossa Juvan hallintopitäjän Vesikansan neljänneksessä vuosina 1545-1555. Tutkimustulokseksi oli näet saatu, että suku polveutuisikin samanaikaisesti eläneestä Kauppi Hännisestä, jonka yhtiötoveriksi Tuomas Sianjalka oli tullut. Kun heidän talonsa oli Suonenjoen Sianjalan kylässä, Kauppi Hännisen jälkeläiset olisivat, erottuakseen muista Hännisten sukuhaaroista, tutkijan mukaan ottaneet nimekseen kylänsä nimen. Sukunimi Sianjalka olisi sitten savolaiseen tapaan muuttunut nimeksi Jalkanen.
Jouduin kirjoittamaan Jalkasten sukukirjasta arvostelun, joka julkaistiin Genoksessa 1989 s. 132--135. Totesin siinä, että tutkimustulos vaikutti ensi kättelyssä aivan oikealta. Verokirjoista löytyy aukottomalta tuntuva isäntäsarja, jossa Hännisten joukossa joskus vilahtaa Sianjalka ja lopulta Hännisen sijaan tulee pysyvästi nimi Jalkanen. Silti asetin tuloksen johdosta muutamia kysymysmerkkejä.
Vaikeuksia Savon sukututkimuksessa
Suur-Savon sukujen tutkiminen on itäsuomalaisten sukunimien ansiosta yleensä melko helppoa. Vaikeuksia kumminkin aiheutuu. Savolaisia sukunimiä on pidetty pysyvinä, ne eivät muuttuisi sukupolvien vaihtuessa. Pääsääntö on kylläkin tämä, mutta muutoksiakin on tapahtunut, joskus melko herkästikin. Syystä tai toisesta on savolaismiestä alettu nimittää jollakin toisella nimellä, joka sitten onkin muuttunut hänen sukunimekseen. Kun väitetään, että nimenmuutos on tapahtunut, väitteeseen on siis syytä suhtautua vakavasti.
Vaikeuksia syntyy monesta muustakin syystä. Kun sukunimet tulivat käyttöön, ne syrjäyttivät isännimet. Isännimien puuttuessa lähteistä jää usein epävarmaksi, mikä on saman suvun miesten keskinäinen sukulaisuussuhde. Onko Pekkaa isäntänä seuraava Paavo tuon Pekan poika, veli vai serkku tai ehkä kaukaisempikin sukulainen? Käytössä olleiden etunimien vähälukuisuus aiheuttaa lisäksi sen, että yhdessä ja samassa suurperheessä on veljeksillä ja heidän sisarillaan samannimisiä poikia. Kim isännäksi tulee Pekka Hännisen jälkeen Pekka Jalkanen, kyse on todennäköisemmin edellisen isännän sisarenpojasta tai serkusta taikka kokonaan muuhun sukuun kuuluvasti. Isännän sukunimen muuttumiset ovat sentään poikkeustapauksia.
Sukulaisuussuhteet selviävät usein tuomiokirjojen avulla, sikäli kuin niitä on tallella, mutta Suur-Savon tuomiokirjat ovat pääosin tuhoutuneet.
Näin ollen savolaissukuja tutkittaessa joudutaan monesti tyytymään vaillinaisiin tutkimustuloksiin. Kysymysmerkkejä aiheuttaa Jalkasten sukukirjan kohdalla havainto, että sitä tehtäessä ei kaikkia tallella olevia lähteitä olekaan käyty läpi. Kihlakunnanoikeuksien sakkoluetteloita on tallella, maantarkastusasiakirjat sisältävät myös nimiä, joita ei ole mainittu verokirjoissa. Näistä lähteistä ilmenee, että suvun talossa on jo varhain ja myöhemminkin Hännisten ohella asunut Sianjalka-nimisiä miehiä. Mainitsin tämän arvostelussani ja arvelin, että tarkemmatkaan lisätutkimukset ehkä eivät kuitenkaan pystyisi ratkaisemaan sitä perusongelmaa, ovatko Jalkaset Tuomaan vai Kaupin jälkeläisiä. Käsitykseni mukaan jouduttaisiin joka tapauksessa päätymään epävarmuuteen Jalkasen suvun polveutumisesta. Sen mahdollisuuden kumminkin mainitsin, että Tuomas Sianjalka olisi nainut Kauppi Hännisen tyttären ja että molemmilla miehillä on ollut poikia, pojanpoikia ja niin edespäin, jotka ovat säilyttäneet omat sukunimensä. Siten Jalkaset saattaisivat olla kummankin miehen jälkeläisiä. Jos todiste siitä löytyisi, koko ongelma olisi ratkennut kerralla, mutta vanhimmat verokirjat eivät useinkaan kerro isäntien sukulaisuussuhteita.
Mikäli Jalkasten sukukirja olisi lähetetty Suomen Sukututkimusseuralle tarkastettavaksi ja eräät siihen jääneet virheet olisi korjattu, tätä polveutumisongelmaa tuskin kuitenkaan olisi pysähdytty tutkimaan. Kirja olisi siis luultavasti hyväksytty julkaistavaksi Kauppi Hännisestä polveutuvan Jalkasten suvun tutkimuksena. Suur-Savon tuomiokirjojen kova kohtalo on niin tuttu seikka, että tarkastajan mieleen tuskin olisi tullut lähteä etsimään tuomiokirjojen säilyneistä sirpaleista mahdollista mainintaa Jalkasista. Samoin minäkin arvostelussani lähdin siitä, että tuomiokirjoista ei apua löytyisi.
Uusi löytö
Muun tutkimustyöni yhteydessä johduin sittemmin tutkimaan tuomiokirjoista säilyneitä rippeitä. Muutamia niteitä on nykyajalle säilynyt Kansallisarkistossa. Myös Mikkelin maakunta-arkistossa on yksi yksinäinen tuomiokirjanide tallella. Niitä läpikäytäessä löytyi oikeustapaus 1650-luvulta. Savon käräjillä 3.3.1653 (Savo KOa 3) asetettiin kolme miestä toimittamaan katselmus Pekka Jalkasen ja Paavo Hännisen välillä heidän verotilallaan.
Mielestäni tämä tieto riittää ainakin tekemään todennäköiseksi, että Tuomas Sianjalalla ja Kauppi Hännisellä on kummallakin ollut mieskantaisia jälkeläisiä, jotka ovat jatkaneet tilanpitoa yhteisesti. Mikä näiden Pekan ja Paavon sukulaisuussuhde on, tuskin on mahdollista todeta. Vaikka pitäisi paikkansa edellä mainittu arveluni, että Tuomas olisi ollut Kaupin vävy, Pekka ja Paavo olisivat ehkä olleet kolmansia serkkuja, siis siinä määrin etäistä sukua, että tilan yhteisomistus on jo ollut hankalaa. Mahdollista toki on, että vasta Tuomaan poika tai pojanpoika on ottanut vaimokseen Kaupin tyttären tai pojantyttären. Mutta saattaisi olla niinkin, että Tuomas ja Kauppi eivät lainkaan olleet sukua keskenään, ei ainakaan läheistä.
Nähtävästi Tuomas Sianjalka ei ollutkaan Kauppi Hännisen vävy. Mikäli hän lainkaan oli sukua, hän oli enintään tämän lankomies: jompikumpi heistä olisi saattanut olla toisen sisaren puoliso. Vävysuhteen sulkee pois jo vuoden 1558 sakkoluettelossa ja uudelleen 1561 mainittu Pekka Sianjalka. Hän siis saattaa olla Tuomaan poika, mutta hänen on täytynyt, joutuakseen rikoksesta rangaistavaksi, olla syntynyt viimeistään 1540 tai aikaisemmin. Siten hän ei voi olla Kauppi Hännisen tyttärenpoika. Kenties hän ei ollut myöskään Kaupin sisarenpoika, sillä Tuomas liittäytyi Kaupin kanssa vasta 1547, oltuaan sitä ennen toisen miehen, Tahvo Kuivalaisen yhtiökumppanina.
Kaksi miestä yhdistetty yhdeksi
Nämä havainnot vievät asiaa vielä pitemmällekin. Vilkaisemme nopeasti Jalkasten sukukirjaan, löytyvätkö mainitun oikeustapauksen Pekka Jalkanen ja Paavo Hänninen sieltä. Löytyvät tietenkin, mutta yllätys yllätys: tutkija on yhdistänyt heidät yhdeksi ja samaksi mieheksi taulussa 6: "Paavo Pokanpoika Jalkanen eli Hänninen", joka mainitaan "ehkä jo vuodesta 1635 (tuolloin Pekka Jalkanen)"! Samassa miehessä yhdistyy miehiä kaksi. Toisaalta tässä taulussa olevista miehistä jomman kumman sisar Kaarina eli Kaisa puolestaan näyttää jakautuneen kolmeen tauluun, 4, 5 ja 6.
Sama kahden miehen yhdistyminen näyttää voineen tapahtua muissakin sukukirjan alkutauluissa. Kun tutkija on jopa kirjoittanut taulunmuodostajan nimeksi eri tauluissa esim. "Pekka Pokanpoika Hänninen eli Sianjalka eli Jalkanen" tai "Paavo Pokanpoika Jalkanen eli Hänninen", hän ehkä on sijoittanut lähteissä olevia tietoja kahdesta (tai useammastakin) eri miehestä muihinkin tauluihin, uskoen verokirjurien käyttäneen yhden ja saman suvun miehistä useita sukunimiä.
Näin ollen olisi kaikki mahdolliset lähteet käytävä läpi. Sen jälkeen sukukirjan taulut 1-7 saisivat osittain täysin uuden sisällön. Olisi tutkittava, paitsi erilaisia verokirjoja ja sakkoluetteloja, myös laamanninoikeuden muutamat säilyneet pöytäkirjat. Sellaista täydennystyötä hiukan yritinkin, mutta huomasin tehtävän siinä määrin suuritöiseksi, ettei minulla ollut mahdollisuutta ryhtyä siihen heti tuon löydön jälkeen, eikä sitä tule myöhemminkään.
Siksi toivoisin jonkun tutkijan kiinnostuvan tästä tutkimusaiheesta. Siinäkin tapauksessa, ettei uutta tietoa kertyisikään tarpeeksi Jalkasten - ja Hännisten - ongelman selvittämiseksi, tutkija ainakin saisi palkkiokseen Savon vanhan lähteistön harvinaisen vahvan tuntemuksen.
Tietenkin on epävarmaa, voitaisiinko kummankin suvun ensimmäisille polville saada edes kohtuullisen uskottavat uudet sukujohdot. Ilmeisesti näet olisi syytä tehdä molemmista suvuista, Jalkasista ja Sianjalan kylän Hännisistä, uudet alkutaulut. Tällainen rinnakkaistutkimus kannattaisi senkin vuoksi, että mahdolliset virheen vaarat paljastuisivat helpommin.
Tärkeää on muistaa, että pitkäaikainenkaan kokemus sukututkimuksessa lähempien vuosisatojen kohdalla ei riitä, kun joutuu tutkimaan vanhimpia lähteitämme ja tekemään päätelmiä niiden nojalla. Tieteellisesti luotettavia tuloksia niistä ei voida juuri koskaan tehdä, on tyydyttävä todennäköisiin ratkaisuihin. Suomessa on tähän tosiasiaan totuttu, Saksassa tiettävästi hyväksytään vain selviin lähteisiin perustuvat tulokset. Niinpä Blomstedt pidettyään Suomen Sukututkimusseuran kokouksessa esitelmän äitinsä suvusta von Willebrandista sanoi lopuksi suunnilleen näin: "Tätä minä en voi todistaa, mutta minä uskon siihen".
Jalkasten sukututkimus vei Tuomas Sianjalalta kunnian olla suvun perustaja. Että juuri hän kumminkin on suvun mieskantainen kantaisä, sitä tuskin koskaan voidaan täysin todistaa, mutta ilmeisesti Jalkasten on lupa uskoa niin.
Referat
Pentti J. Voipio: Släkten Jalkanen är inte en gren av släkten Hänninen
Professor Yrjö Blomstedt utgav 1989 arbetet "Sianjalan Jalkasten sukukirja". Släkten Jalkanen har sett sin stamfar i den Tuomas (Thomas) Sianjalka, som nämns i Savolax i Jockas länsmanssocken och Vesikansa fjärding åren 1545-55. Blomstedts forskningar gav resultatet att släkten torde härstamma från den samtida Kauppi (Jakob) Hänninen, vars bolagsman Tuomas Sianjalka hade blivit. Deras hemman låg i Sianjalka by i Suonenjoki. Kauppi Hänninens ättlingar hade enligt Blomstedt tagit namnet Sianjalka för att skilja sig från de övriga grenama av släkten Hänninen i Savolax. Släktnamnet Sianjatka hade sedan enligt den lokala sedvänjan fått formen Jalkanen.
Källorna i Storsavolax uppvisar luckor. Domböckerna har till största delen förstörts och bara enstaka band har bevarats till vår tid. Där återfinna dock ett klart rättsfall. På Savolax ting 3.3.1653 förordnades tre män att förrätta syn mellan Pekka (Per) Jalkanen och Paavo (Pål) Hänninen på deras skattehemman. Denna uppgift stöder antagandet att både Tuomas Sianjatka och Kauppi Hänninen haft manliga ättlingar, vilka gemensamt brukat hemmanet. Vilket släktskapsförhållandet mellan nämnda Pekka och Paavo var, går knappast att fastställa. Det troliga är, att Tuomas och Kauppi inte var nära släktingar, som man i början trodde.
Det torde inte vara möjligt att slutligt bevisa, att Tuomas Sianjalka var stamfar för släkten Jalkanen, men uppenbarligen kan de fortsättningsvis anse så vara fallet.
Genos 67(1996), s. 105-107, 143
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1996 hakemisto | Vuosikertahakemisto