[ Artikkelin loppu ]
Kirja-arvosteluja - Recensioner
Teuvo Karppinen, Markku Moisio, Teuvo Moisio: Pihkalanjärven Moisiot. Tutkimus suvun vaiheista ja jäsenistä 1600-luvun Viipurin pitäjästä vuoteen 1994. Pieksämäki 1995. 271 s.
Vuoden -95 sukukirjakilpailun voittajana on arvokas selvitys Viipurin pitäjän ja Pihkalanjärven kylän historiasta 1600-luvun alkuvuosista alkaen. Se ei ole vain yhden suvun kirja, sillä mm. esipolvitutkimuksen yhteydessä se käy läpi useiden talojen varhaisvaiheita.
Kirjan tärkein esille tuleva ominaisuus on tasapainoisuus. Hyvä johdanto ja perusteltu aluemäärittely opastavat lukijan alkuun. Varhaishistoria käydään läpi tyylikkäästi ja viimeistellysti; lähdeaineiston käsittely on huolellista ja kriittistä. Eri aihepiirit ja ajanjaksot on nivottu saumattomasti yhteen. Taitossa ja ulkoasun suunnittelussa on aivan ilmeisesti osattu ajatella tavallisen suvun jäsenen lukumieltymyksiä.
Tekijät ovat ottaneet huomioon monia tärkeitä yksityiskohtia. Nimistön historiaa ja esiintymistä on käsitelty. Sukutaulut on hyvin ryhmitelty ja lukemista ohjaavat monet sukuhaaroja esittelevät kaaviot. Lukijan silmää miellyttää myös karttojen, asiakirjakopioiden ja valokuvien onnistunut sijoittelu selväpiirteisen kaksipalstaisen tekstin lomaan. Valokuvista on liian tuore materiaali oikeaoppisesti karsittu pois. Kirjan monipuoliseen lähteiden käyttöön kuuluu myös vanhemman ikäpolven muistitieto.
Henkilöhakemisto sisältää runsaasti tietoa, mutta on silti pystytty pitämään luettavana. Tietokoneohjelmia käyttävien tyypillinen virhe eli henkilötietojen ja taulunumeroiden sekoittuminen lukukelvottomaksi massaksi on pystytty välttämään.
Vuoden sukukirjalla on luonnollisesti omat heikkoutensa kuten kaikilla sukukirjoilla. Kieli- ja kirjoitusvirheiden määrä jää onneksi melko pieneksi. Näkyvämpi heikkous on henkilöhakemiston jakaminen tarpeettomasti sukuhaaroihin. Lukijalle tällainen jako aiheuttaa ylimääräistä etsiskelyvaivaa. Taulunumeroihin liittyvistä kirjaintunnuksista selviäisi kyllä, mihin haaraan kukin perhe kuuluu.
Tutkijan kannalta olennaisin puute on lähdeviittausten epätäsmällisyys. Lähdeluettelo kirjasta luonnollisesti löytyy, mutta monet lähdeviitteet kätkeytyvät tekstin keskelle ilman tarkkoja yksilöintitietoja esim. käytetyn asiakirjan sivunumerosta. Tämä puute on sukukirjoissa liian yleinen; syynä on ehkä pelko lukijoita karkottavasta "tieteellisyydestä". Lähteiden määrittely on kuitenkin niin tärkeä yksityiskohta muille tutkijoille, ettei siitä saisi luopua missään tapauksessa.
Puutteista huolimatta Pihkalanjärven Moisiot -kirjan hyvät puolet ovat niin ratkaisevia, että se erottuu selvästi nykyisestä suuntauksesta, jossa yhä useampi sukukirja on lähinnä koviin kansiin sidottu atk-ohjelman tuloste. Kun tekstin muokkaukseen, sivujen taittoon ja kirjan viimeistelyyn uhrataan vaivaa, kirja saa myönteisen vastaanoton sekä suvun piirissä että sen ulkopuolella. Täysin sivullisenkin on helppo tarttua tämän kirjan kaltaisiin teoksiin.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1996 hakemisto | Vuosikertahakemisto