[ Artikkelin loppu ]
Kirja-arvosteluja - Recensioner
Pekka Valta: Lappeteläinen - Valta 1. Itäsuomalaisen talonpoikaissuvun kartoitusta. S. 1. 1995. Nid. 272 s.
Sukututkimuspäivien yhteydessä julkistettujen sukukirjakilpailujen voittajateokset ovat yleensä olleet niin korkeatasoisia, että sukukirjojen julkaisukynnys on vaarassa nousta liian korkeaksi. Kilpailu voi siten toimia alkuperäisiä tavoitteitaan vastaan. Tämän vuoksi vuoden 1996 palkintolautakunta pyrki etsimään kohtalaisen edullisin kustannuksin toteutettua, sisällöltään esimerkiksi kelpaavaa ja joitakin hyviä ideoita sisältävää julkaisua.
Pekka Vallan teos päätettiin palkita kunniamaininnalla siksi, että se on laadittu erinomaisen selkeästi. Alkuun sijoitettuun artikkeliosuuteen sisältyy historiallinen katsaus, jossa suku rajataan selvittämällä asuttaminen ja suvun nimen esiintyminen. Suku on jaettu haaroihin, ja kunkin haaran perhetaulujen edelle sijoitetut yksinkertaistetut sukujohtokaaviot palvelevat mainiosti yleiskäsityksen saamista. jälkipolvitaulut ovat kaksipalstaisia, ja sivun yläotsikossa on kerrottu sukuhaaran nimi selväkielisenä.
Henkilöistä annetut tiedot vaikuttivat hyvältä kokonaisuudelta. Ihmisiä pyritään luonnehtimaan usein pienillä anekdooteilla ja eri tilanteissa lausutuilla tokaisuilla, jotka varmasti kertovat henkilöstä hänen inhimilliset puolensa monin verroin paremmin kuin kuivat matrikkelitiedot yksinään. Lähdeviitteet ovat järkeviä, sillä niitä mainitaan vain silloin, kun käytetty lähde poikkeaa tavanomaisesta. Valokuvia julkaisussa ei ole.
Kun ajanjakso 1860 - 1960 on tutkittu käyttäen vain henkikikirjoja 10 vuoden välein (s. 15), niin menettelyä ei voi suositella tutkimusmetodin heikkouksien vuoksi. Esimerkiksi adoptiolapsille on saattanut tulla väärät vanhemmat. Lisäksi osa lapsena kuolleista puuttuu varmasti. Lopputulos vaikuttaa siten steriililtä, kun nälkävuosien ja kulkutautien vaatimia uhreja on eliminoitunut pois. Jokainen syntynyt lapsi on varmasti ollut vanhemmilleen rakas ja heidän varhaista poismenoaan on surtu. Tämän vuoksi näilläkin lapsilla kuuluu olla paikkansa meidän sukututkimuksissamme, vaikka he eivät ole jatkaneet sukuaan.
Ilman automaattisen tietojenkäsittelyn suomia mahdollisuuksia hyvää sukukirjaa tuskin pystyisi enää tekemäänkään. Tässä tapauksessa tekijä on käyttänyt hyväkseen yleistä tietokanta- ja tavallista tekstinkäsittelyohjelmaa, joiden käyttö ja yhteen sovittaminen on vaatinut erittäin hyvää atk-tietämystä. Ohjelmat ja laitteet kehittyvät kuitenkin niin ripeää vauhtia, että tavallisen käyttäjän on vaikea pysytellä kehityksen mukana.
Tässäkin sukukirjassa on pieni esimerkki tekniikan edistymisestä johtuvista ongelmista. Tekijä on nimittäin joutunut viime tingassa vaihtamaan käyttämänsä tekstinkäsittelyohjelman uudempaan versioon, joka ei ole toiminut täsmälleen samoin kuin vanhempi ohjelma. Tällöin tekstiosuudessa osa tavumerkeistä on joutunut rivin keskelle, väärä sivunvaihto on tullut sivulle 194 sekä orpoja otsikkorivejä on jäänyt sivuille 79 ja 203. Nämä ovat helposti havaittavia ja korjattavia virheitä.
Yhteensopimattomuus voi kuitenkin pahimmillaan olla tavalliselle atk-alaa tuntemattomalle sukututkijalle jopa työn este. Myyjät markkinoivat tuotteitaan vakuuttamalla, että uudessa versiossa kaikki ongelmat on korjattu. Käytännössä voidaan siitä huolimatta usein havaita periaate "uudet ohjelmat, uudet ongelmat". Näin on ollut jo 30 vuotta ja niin valitettavasti tulee olemaan vastakin.
Nykyaikainen tekstinkäsittely antaa myös runsaasti mahdollisuuksia käyttää erilaisia tyylejä ja korostuksia. Tässä taas piilee se vaara, että mennään liiallisuuksiin, jolloin kirjasta tulee sekava ja sen luettavuus huononee. Esimerkiksi puheena olevassa julkaisussa ei mielestäni ole tarpeen käyttää perhetauluissa lasten kohdalla kursiivia ja pienempää kirjasinkokoa. Tämä ns. fontin tiheä vaihtuminen suorastaan rasittaa lukijan silmiä sellaisilla sivuilla, joilla on vähän varsinaista leipätekstiä. Kirjasinkoon vaihtuminen aiheuttaa myös sen, että sisennykset eivät pysy linjassa.
Vuonna 1995 julkaistuista sukukirjoista huomattava osa oli vielä ilman ISBN-numeroa. Tämä kirja kuului siihen joukkoon. Jokaisen sukukirjan aikaansaaminen vaatii niin runsaasti vaivaa ja työtä sekä usein myös rahaa, että olisi aihetta hankkia julkaisulle tämä ilmainen tunnus. Se nimittäin takaa pääsyn kansainvälisesti tunnettuihin kirjallisuushakemistoihin ja uutuusluetteloihin.
Lappeteläinen-Valta -sukukirja on oiva esimerkki siitä, että vähäiset puutteet eivät tee julkaisusta huonoa. Tässä tapauksessa päinvastoin voidaan kiitokset esittää ennen kaikkea lukijaystäväisestä selkeydestä, tasapainoisesta asiasisällöstä ja kohtuukustannuksin aikaansaadusta kirjasta.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1996 hakemisto | Vuosikertahakemisto