[ Artikkelin loppu ]
Kirja-arvosteluja - Recensioner
Matti Heiniemi: Ne rannan tuomet pihlajat. Heiniemi ja heiniemeläiset viidellä vuosisadalla. Helsinki 1994. 624 s.
Viime vuoden toukokuussa palkittiin sukumessuilla Turussa vuoden sukukirjana Matti Heiniemen teos »Ne rannan tuomet pihlajat. Heiniemi ja heiniemeläiset viidellä vuosisadalla». Vuoden sukukirja kertoo Keski-Pohjanmaalla Lestinjoen varressa sijaitsevista Iso- ja Vähä-Heiniemen sekä Riuttasen taloista ja niiden vaiheisiin kietoutuneista suvuista 1500-luvulta nykypäiviin saakka. Kun on saanut käsiinsä Matti Heiniemen kokoaman 624-sivuisen ja noin 16 000 henkilön tiedot kansiensa välissä pitävän sukukirjan, voi vain ihmetellä, millainen työn sankari on sen kirjoittaja.
Heiniemen sukukirjan johdannossa tekijä esittelee julkaisussa käytettyä lähdeaineistoa sekä tekee siitä teräviä lähdekriittistä huomautuksia. Kirjan historiallisen osan tärkeimpinä lähteinä ovat veroluettelot sekä tuomiokirjat. Näitä kirjoittaja käyttää etevästi hyväkseen ja oikoo samalla monia Lestinjokilaakson pitäjähistorioissa olleita virheellisyyksiä. Hän kiinnittää huomiota asiakirjojen etu- ja paikannimistöä koskeviin ongelmiin, joihin kuka tahansa sukututkija usein törmää. Kirjan alussa tekijä selvittää myös sukutaulujen numerointia ja rakennetta sekä niissä käytettyjä lyhenteitä.
Johdannon jälkeen Matti Heiniemi on kirjoittanut sukukirjaansa tavanomaista laajemman historiallisen osuuden. Siinä tarkastellaan perusteellisesti vaikkakin hieman vanhentuneisiin käsityksiin pitäytyen Suur-Lohtajan pitäjän asutuksen alkua. Kirjan tekijä selvittää yksityiskohtaisesti Ylikannuksen Heiniemen tilan syntyä ja jakaantumista, Toholammin Riuttasen tilan varhaisia vaiheita sekä molempien tilojen liittymistä myöhemmin monin sukusitein toisiinsa.
Heiniemeläisten ja riuttasten elämä oli 1600-luvulla ja 1700-luvun alkupuolella monenkirjavista kuteista koottu. Varsinkin suurten kuolonvuosien ja isonvihan aikana ihmisten elämänlanka oli äärimmilleen kiristetty ja monilta se tuolloin katkesikin. Kuolo korjasi milloin enemmän milloin vähemmän väkivaltaisesti niin lapsia kuin aikuisia. Nuo kovat ajat merkitsivät myös tilojen omistussuhteissa monenlaisia mullistuksia, mikä aiheutti vanhan Heiniemen suvun ja Riuttasesta tulleiden uusien omistajien välillä liki puoli vuosisataa jatkunutta käräjöintiä tilusten hallinnasta.
Tuomiokirjoista Matti Heiniemi on löytänyt monia jännittäviä katkelmia Heiniemen tilan vaiheista. Sukukirjan historialliseen osuuteen Matti Heiniemi on liittänyt muutamia tekstin seuraamiselle välttämättömiä ja selkeästi laadittuja sukutauluja. Hän on myös julkaissut värikuvina neljä isoajakoa varten laadittua kaunista tiluskarttaa, joiden painoasuun saattamisessa olisi voinut vaatia kirjapainolta suurempaa huolellisuutta. - Sivulla 19 julkaistun Suomen kartan merkitys jää hieman kummastuttamaan lukijaa.
Suurimman osan kirjan sivumäärästä vievät sukutaulut, jotka on laadittu yleisesti käytettyjen periaatteiden mukaisesti ja huolellisesti. Avainhenkilöiden nimiä korostamalla ne on saatu selkeiksi. Sukutaulujen joukossa on jonkin verran suvun jäsenten valokuvia, joiden suurentaminen ja rajaaminen muuhun sivun taittoon olisi mielestäni voinut olla paljon rohkeampaa. Yleensäkin graafista asiantuntemusta tulisi käyttää myös sukukirjojen teossa entistä enemmän.
Matti Heiniemen teksti on tiukasti asiakirjoihin nojautuvaa ja varsin tiivistä mutta kuitenkin melko sujuvasti kirjoitettua. Silti kauniiseen kielenkäyttöön olisi voinut kiinnittää vielä enemmän huomiota. Kokonaisuutena vuoden sukukirja on hyvin tehty ja arvokas työ. Olisin ylpeä, jos voisin kertoa olevani heiniemeläinen ja näyttää suvustani näin komeata teosta!
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1996 hakemisto | Vuosikertahakemisto