[ Artikkelin loppu ]
Kirja-arvosteluja - Recensioner
Lea Malin ja Juhani Pöyhönen: Suonenjoen Kärkkäälän Pöyhösiä. Porvoo 1995, 144 s.
Arvosteltavan julkaisun on kustantanut Sukuseura Pöyhönen r.y., joka perustettiin vuonna 1980. julkaisun rakenne vaikuttaa oikeaoppiselta. Esipuheen jälkeen tarkastellaan ensin suvun tutkimushistoriaa ja suvun nimeä, sen jälkeen Pöyhösten vanhimpia esiintymiä Savossa ennen kuin siirrytään sukuhaara kerrallaan tarkastelemaan Suonenjoen Kärkkäälän Pöyhösiä. Lopussa on hakemistot, selvitys kirjallisuudesta ja lähteistä sekä joukko esipolvitauluja. Kirjan kuvitus on keskitetty ryppääseen sivuille 20-37.
Suvun rajaus on tuottanut käytännön ongelmia. Koska "sukuseura ei alkuvuosina tehnyt selkeää päätöstä, seurataanko vain miespuolisia jälkeläisiä ... on tämän tutkimuksen kuluessa osittain seurattu myös tyttärien jälkeläisiä. Tällä hetkellä uutta materiaalia käsitellään siten, että seurataan tutkimuksessa mieslinjaa ottaen kuitenkin 1800-luvun puolivälin jälkeen tyttärien jälkeläiset mukaan." Selkeä rajaus heti alusta alkaen olisi ollut eduksi. On luonnollista, että harrastustyönä tehtäessä tutkimukseen jää runsaasti puutteellisia kohtia.
Pöyhöset on suku, joka esiintyy Savossa jo ensimmäisten maakirjojen aikoihin 1540-luvulla. Tekijät arvelevat Kärkkäälän Pöyhösten olevan lähtöisin Visulahden Paukkulan neljänneksestä eli myöhemmästä Pieksämäen pitäjän Pöyhölän kylästä. Ruoveden historiallista pitäjää tuntevana voin täydentää sivulla 11 olevia tietoja, jotka on saatu Suomalaisesta nimikirjasta. Antti Pöyhönen asettui Ähtärin Ouluveden kylään vuonna 1567 ja talo on saanut nimen Pöyhölä (Pöyhönen). Kangasalan Vääksyn vanhalle rälssille ainakin jo 1589 asettunut Lauri Pöyhönen perusti Keuruun Valkealahden kylään talon, joka sai aikanaan nimen Pöyhölä.
Kirja puolustaa julkaisuna aivan hyvin paikkaansa. Kahta asiaa jäin kaipaamaan: polveutumiskaaviota, josta näkisi miten eri sukuhaarat liittyvät toisiinsa, ja tarkempia elämäkerrallisia tietoja. Polveutumiskaavion avulla olisi ollut helpompi ymmärtää lukujen (sukuhaarojen) otsikot. Tarkempia elämäkertatietoja on käytännössä saatavissa laajemmin vain pyytämällä ne sukulaisilta, mikä puolestaan vaatii kyselytutkimuksen. Tällaisen tutkimuksen suorittaminen on sukuseuralle suuri ponnistus, mutta kokemusteni mukaan se kannattaa tehdä. Kyselyn yhteydessä on helppo saada kokoon myös runsaampi kuvitus. Voi olla, että on pelätty suuremman aineiston aiheuttamia lisäkustannuksia. Toisaalta järkiperäisemmällä taitolla olisi saatu monta sivua säästettyä, esimerkiksi palstoittamalla hakemisto tai käyttämällä hieman pienempiä marginaaleja tai jättämällä puoliksi tutkitut esipolvitaulut pois.
Käytän lopuksi tilaisuutta hyväkseni esittääkseni mielipiteitä, joilla en tarkoita moittia arvosteltavaa kirjaa, vaan yritän herättää kirjojen tekijät pohtimaan parempia esitystapoja. Ensinnäkin lyhenteiden käyttö ja käyttämättömyys. Sukututkimuskirjallisuudessa on tietyt hyvin usein toistuvat sanat totuttu lyhentämään, esimerkiksi syntynyt, kuollut, puoliso (s, k, pso). Kärkkäälän Pöyhösten kirjassa noudatettu menettely pisteiden suhteen (piste jokaisessa mahdollisessa paikassa) saattaa olla kielitoimiston suositusten mukainen, mutta se ei ole minun makuni mukainen. Turhat pisteet vain vaikeuttavat lukemista ja ymmärtämistä ja kirjat tehdään lukijoita varten. Roomalaisen järjestysnumeron jälkeen ei tarvita pistettä. Mitähän laajempi lukijakysely vastaisi?
Parissa viimeisimmässä kirjassani olen ottanut käyttöön sanan Perhe sanan Taulu asemesta. Perheistähän on kysymys, ei seinätauluista. Suonenjoen Kärkkäälän Pöyhöset on tehty Sukutietotekniikka r.y:n sukuohjelmalla. Ohjelman rajoituksilla voi olla oma vaikutuksensa. Sukukirjojen tekijät eivät voi muuttaa, vaikka halua olisi, kaikkia niitä seikkoja, jotka tietokoneohjelman tekijät ovat hyväksi nähneet. Tekstinä tehtynä näitä rajoituksia ei ole.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1996 hakemisto | Vuosikertahakemisto