[ Artikkelin loppu ]
Tiedonantoja - Meddelanden
Turun palossa vuonna 1827 tuhoutuivat kaikki kirkossa olleet vaakunat lukuun ottamatta kahta, jotka oli siirretty korjauksia varten sakastiin. Toinen kuului von Rosen-suvulle. Toisessa, huonokuntoisessa, oli sinisellä pohjalla kolme kultaista ruutua, kaksi samassa rivissä ylempänä, yksi alempana. Molemmat vaakunat ovat esillä tuomiokirkon museossa.
Aatelisen Ruuth i Finland- ja siitä polveutuvien sukujen vaakunoissa on alarivissä kaksi puolitettua ruutua ja ylempänä yksi kokonainen (Elgenstierna, Svenska adelns ättartavlor VI, s. 613-622). Munck af Fulkila-suku käytti myös vaakunaa, missä alarivissä oli kaksi ruutua ja ylärivissä yksi (Ramsay, Frälsesläkter i Finland s. 285). Näiden sukujen jäseniä on haudattu tuomiokirkkoon.
Kansallismuseossa on esillä 14.9.1681 aateloidun Ruthenhielm-suvun vaakuna. Tämä suku ei kirjoittautunut ritarihuoneeseen. Vaakunan alakenttä on värejä myöten sama kuin tuomiokirkon tuntematon vaakuna (Schlegel och Klingspor, Ointroduserade adeln, s. 246). Hämeen linnanvouti ja Sääksmäen vouti Antti Matinpoika sai 10.6.1581 rälssioikeuden sukutilaansa Katajistoon Vanajan Luhtialassa. Hänen pojanpoikansa Pietari Olavinpoika, 1620-luvulta alkaen Ruuth, oli ensimmäisessä avioliitossa Kirsti Juhanintytär Särkilahden kanssa ja tuli siten Sääksmäen Voipaalan ja Rapolan omistajaksi. Heidän poikansa Simon pojat aateloitiin vuonna 1681 isänsä ansioiden takia nimellä Ruthenhielm.
Pietari Ruuth solmi toisen avioliiton liiviläisen aatelismiehen majuri Tomas Bockin Margareeta-tyttären kanssa. Heidän lapsensa perivät Katajiston ja Rapolan. Koska he olivat upseereita ja tilanomistajia, heitä kutsuttiin asiakirjoissa 'välbördig', vaikka ratsumestari Kaarle Pietarinpoika Ruuth tarvitsi erikoisluvan solmiessaan vuonna 1672 avioliiton Leppäkosken Märta Spåren kanssa (Bergholm, Sukukirja II s. 1136-1139).
Elisabet Ruuth, jonka vanhemmat olivat ratsumestari Kaarle Kaarlenpoika Ruuth ja Barbro Gartzius, omisti Turussa Pyrri-nimisen talon (Ryssbacken tontti 172) ja asui siellä miehensä luutnantti Gustaf Reinhold Brunowin kuoltua v. 1745 (Carpelan, Ättartavlor II, Brunow taulu 5). Hän kuoli 23.1.1757 ja haudattiin tuomiokirkkoon todennäköisesti Ekenbergin hautaan kuten hänen äitinsä vanhemmat hovioikeuden asessori, tohtori Johan Gartzius ja Kristiina Ekenberg (Åbo domkyrkans räkenskaper 1634-1700). Yhdessä sisarensa Margareetan, luutnantti Peter Gustaf Svinhufvudin vaimon kanssa (Carpelan, Svinhufvud af Qvalstad, taulu 2) hän peri lapsettoman setäpuolensa Karl Isak Ruuthin jälkeen Leppäkosken ja Metsäkylän kartanot. Elisabet Ruuth oli ainoa sukuhaaransa jäsen, joka haudattiin tuomiokirkkoon.
Genoksessa 1994:1 esitettiin kaksi vaihtoehtoa akatemian puutarhuri Jöran Ruuthin sukujuurista. Kolmas mahdollisuus olisi hänen polveutumisensa hämäläisestä Ruuth-Ruthenhielm-suvusta. Pietari Ruuth oli Maskun voutina 1615-26, ja hänellä oli ensimmäisessä avioliitossa Jöran- ja Pietari-nimiset pojat, joista jälkimmäinen mainitaan vaimoineen Voipaalassa v. 1646 (Bergholm, Sukukirja II; s. 1136-1137). Puutarhuri Jöran Ruuth tavataan ensi kerran Maskun Kankaisissa 1650. Hänen jälkeläistensä parissa elänyt perimätieto toteutuisi tässä vaihtoehdossa. Puutarhurin isoäiti olisi Kirsti Särkilahti ja serkut, Ruthenhielmit, aateloitu 1681. Turun tuomiokirkon tuntematon vaakuna on todennäköisesti Elisabet Ruuthin. Sen kuuluminen puutarhuri Jöran Ruuthille tai hänen jälkeläisilleen olisi todiste tämän syntyperästä.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1997 hakemisto | Vuosikertahakemisto