[ Artikkelin loppu ]
Kirja-arvosteluja - Recensioner
Outi Riihimäki-Haapala: Valkjärven Koprat. Kaukana kotoa. Vantaa-Helsinki 1996. Sid. 321 s.
Ken haluaa tehdä kauniin ja tyylikkään sukukirjan, ottakoon mallia Valkjärven Kopra-suvun kirjasta Kaukana kotoa. Teoksessa on mustat, kiiltävät kannet hopeisine teksteineen, etukannessa on suvun vaakuna ja takakannessa lyhyt selostus kirjan sisällöstä - hyvä yksityiskohta, joka puuttuu useimmista sukukirjoista. Nimiösivua edeltävä aukeama on reunustettu punaisella ja mustalla pystyraidalla muistuttamaan suvun karjalaisesta alkuperästä. Kirjan teksti ja otsikoinnit ovat selkeälukuiset, valokuvat ovat hyviä ja viimeistellyn vaikutelman antavat myös rajaukset sivujen ylä- ja alalaidoissa. Takakannen sisäpuolella on vuodelta 1938 oleva kartta suvun asuinseuduista.
Kirjan alussa kerrotaan Kopra-suvun historiasta Karjalan kannaksella, Kopra-nimen etymologiasta (koura >kopra) ja Valkjärven Koprien sukuseura ry:n toiminnasta. Mukavan lisän antavat suvun yleisimpien naisten ja miesten nimien luettelointi eri aikoina sekä sukuun naitujen miniöiden ja vävyjen kotipaikkaluettelot.
Sukumatrikkeliosa alkaa lyhyellä, selkeällä katsauksella sukututkimuksen lähteisiin. Taulujen lukemiseen annetaan selkeät ohjeet, joilla "maallikkokin" pystyy selvittämään sukulaisuudet. Taulut on koottu hyvin. Suvun kantaisä on Yrjö Martinpoika Kopra, joka on syntynyt vuonna 1667. Hänen syntymäpaikkaansa ei tiedetä, mutta hän on saapunut Valkjärven Oravaniemeen 1720-luvulla. 1500- ja 1600-luvuilta löytyy lähteistä monia mainintoja Kopra-nimisistä henkilöistä Suur-Jääsken ja Äyräpään kihlakunnista, mutta yhteyksiä Valkjärven Koprien vanhempiin polviin ei ole pystytty selvittämään.
Yrjö Martinpoika Kopralla oli seitsemän lasta, joista kolme poikaa jatkoi sukua Kopra-nimisinä. Kustakin pojasta on kirjassa selkeä kaavio, josta näkyy jälkipolvien eteneminen Kopra-nimisinä viime vuosisadan lopulle asti. Tytärten jälkeläiset on kirjassa huomioitu vasta siitä eteenpäin (1-3 sukupolven verran). Toivonkin kirjalle jatko-osaa, jossa selvitettäisiin suvun naislinjainen jatkuminen alusta alkaen, sillä tytöillä on yhtä suuri oikeus kuulua Kopra-sukuun kuin pojillakin.
Yksi hämmentävä seikka, jota kirjassa ei perustella, on patronyyminimien käyttö sukutauluissa aina 1990-luvulla syntyneisiin saakka. En voi uskoa, että se on kaikkien suvun jäsenten virallinen nimen osa, mutta nyt se jää kirjoihin ja kansiin tässä muodossa ja voi ihmetyttää vuosien päästä, kun joku sukututkija käyttää kirjaa lähteenään.
Kirjan viimeinen osa on Koprat kertovat: suvun omat kirjoitukset, joka koostuu yli 20 lyhyestä, mutta mielenkiintoisesta kirjoitelmasta kuvaten suvun jäsenten elämänvaiheita. Tämä osa samoin kuin taulu-osa on varustettu hyvin valokuvin.
Kirjan lopussa on lähde- ja henkilöluettelot. Viimeksi mainitussa on kunkin henkilön nimen perässä syntymävuosi, joka on suurena apuna samannimisten henkilöiden erottamisessa toisistaan.
Teos sai kunniamaininnan Vuoden sukukirja 1996 -kilpailussa.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1997 hakemisto | Vuosikertahakemisto