[ Artikkelin loppu ]
Vanhan ja aikoinaan tunnetun Favorinus-pappissuvun alkuperästä lausuu Biografinen Nimikirja suvun polveutuvan Tyrvännöstä, Suotaalan kylän Siukolan talosta. Tästä kylästä, niin kertoo sukutarina, oli 1600-luvulla lähtenyt opin tielle kahdeksan nuorukaista, jotka kaikki ottivat sukunimekseen nimen Favorinus. Tämä väite tavataan myös TOR CARPELAN julkaisemassa Finsk Biografisk Handbokissa sekä Kansallisessa Elämäkerrastossa. Se on otettu mainittuihin teoksiin STRANDBERGin tunnetusta teoksesta [1]. Hän ei kuitenkaan ilmoita lähteitään. Sentähden onkin syytä tarkastaa lähemmin otaksumaa suvun alkuperästä. Mitä sukutradition väitteeseen kahdeksasta nuorukaisesta, jotka antautuivat opin tielle, tulee, ei siihen liene syytä kiinnittää suurta huomiota. Jos tarussa on perää, koskee se korkeintaan muutamaa, kenties vaan yhtä ainoata, tunnettua Gregorius Matthiaeta, joka kuoli 1660 Hattulan kirkkoherrana. Kuuluiko Ruotsissa 1724 pakolaisena kuollut Houtskärin varapastori Jakob Favorin näihin nuorukaisiin, ei voida todeta. Mutta mahdollista on, että Hattulan komministeri Matthias Sigfridi Favorinus, joka eli vielä 1713, oli erään Sigfrid Sigfridin poika ja Sigfrid Matinpojan pojanpoika. Näitä ja Gregorius Matthiaeta lukuunottamatta ei 1600-luvulta tunneta muita henkilöitä, jotka olisivat ottaneet Favorinus nimen. Tästä syystä voidaankin otaksua perimätiedon liioitelleen näitten nuorukaisten lukumäärää, vaikka tietoa suvun alkuperästä onkin pidettävä oikeana. Millä tavalla Favorinus nimi on muodostunut, ei kirjallisuudessa esiinny mitään arviota tai otaksumaa. Suullisesti ovat professori J. J. MIKKOLA ja herra ARVI ILMONIEMI tekijälle lausuneet ajatuksen, että nimen alkuosa Favor, joka merkitsee suosiota, johtuisi Suotaalan kylän nimestä, jonka vanhempi muoto, joko todellisuudessa tai vain teoreettisesti, kuulostaa Suotavalta ja olisi siten johdettu kotikylän nimestä. Onko otaksuma oikea vai ei, on vaikea sanoa. Olen esittänyt sen sellaisena tulevan tutkimuksen varalle.
Favorinus-suvusta eikä siitä jatkuneesta Favorin suvusta löydy mitään aikaisempaa selvitystä. Mutta on lausuttu oikeaksi otaksuma, että myöhempi suku olisi polveutunut aikaisemmasta, vaikkakaan väitettä ei ole koetettu sen lähemmin todistaa. Samoin on jäänyt ratkaisematta, voidaanko ulottaa suvun vanhempien tunnettujen jäsenten polveutuminen ajassa taaksepäin.
Tässä yhteydessä otan vain keskustelun alaiseksi jälkimmäisen kysymyksen jättäen edellisen myöhemmän tutkimuksen varaan.
Sitä ennen lienee syytä palauttaa mieleen Favorinus-suvun kantaisän GREGORIUS MATTHIAEn elämänvaiheet, koska hän oli samalla suvun huomattavin jäsen. Hän on ainoa, jonka tiedettiin olevan kotoisin Suotaalan kylän Siukolan talosta, vaikkei käyttänytkään Favorinus nimeä. Ei myöskään ole voitu varmentaa STRANDBERGin tietoa hänen syntymisestä Siukolan talossa, mutta ei liene syytä epäillä sen todenperäisyyttä.
Gregorius Matthiae oli nähtävästi syntynyt 1600-luvun alussa tai edellisen vuosisadan viimeisinä vuosina, koska professori Martti Ruuthin [2] mukaan hänet kutsuttiin 1624 Jaakko De la Gardien toimesta rykmentin pastoriksi Riikaan. Hän siirtyi kuitenkin jo seuraavana vuonna Hattulaan, jossa hän paitsi rykmentin papin tointa eversti Niilo Asserinpoika Mannersköldin rykmentissä hoiti avointa Hattulan seurakunnan kirkkoherranvirkaa. Tuntuu kuitenkin siltä, päätellen hänen saksankielentaidostaan kuin hän jo aikaisemmin olisi liikkunut ulkomailla, todennäköisesti Saksassa, sekä hänen sanoistaan: »en fattig prästman under krigefolket i Livland uti många farliga occasioner tjänt haver - och mycket ont lidit» [3]. Siirtyessään Hattulaan järjestettiin hänen palkkansa kuninkaallisella kirjeellä 18.11.1625 [4]. Paitsi tavanmukaista kirkkoherran palkkaa määrättiin hänelle niin kauan kun hän hoiti rykmentin pastorin tointa kruunun verot Siukolan talosta Suotaalan kylässä, jonka silloin omisti Matti Niilonpoika. Hän ei kuitenkaan jäänyt Hattulaan moneksi vuodeksi, sillä vuodesta 1628 oli hän kappalaisena Turussa ja vuodesta 1633 Piikkiön kirkkoherrana, jossa virassa hän pysyi aina vuoteen 1651. Tällöin siirtyi hän jälleen Hattulaan saaden rovastin arvon. Hän kuoli siellä v. 1660.
Vuonna 1638 kutsuttiin Favorinus siihen käännöskomiteaan, joka v. 1638-42 sai lopullisesti koko Raamatun suomennostyön valmiiksi. Etevänä suomenkielen taitajana sai Eskil Petraeus häneltä neuvoja kirjoittaessaan kielioppiaan. Vaikka hänen kykyjään käytettiinkin monella eri alalla, riitti häneltä aikaa muihinkin käännöstöihin. Niinpä suomensi hän, vaikka käännös jäi painamatta varojen puutteesta, tohtori JOHAN AVENARIUKSEN rukouskirjan [5]. Favorinus oli tarmokas ja nuorta suomalaista kirjallisuutta innokkaasti harrastava sivistyshenkilö. Raamatun käännöstyön päätyttyä hänet palkittiin monella eri tavalla. Sekä hänelle että Hoffmanille maksettiin 100 hopeataalarin hyvitys heidän matkakuluistaan Turkuun käännöstyön aikana. Sen lisäksi sai hän syksystä 1642 alkaen nauttia Saarenkylässä, Paimion pitäjässä, Halikon kihlakunnassa omistamansa verotilan tulot oman ja vaimonsa elinaikana. Näinä vuosina vapautti Pietari Brahe hänet kahteen kertaan veronmaksuista vv. 1638 ja 1640. Hänen toiminnastaan Halikossa ei ole säilynyt mitään tietoja, mutta yllä mainitusta selviää, että hän oli aikakautensa huomatuimpia ja kyvykkäimpiä kirkon miehiä. Hän osallistui Turun akatemian avajaisjuhliin v. 1640.
Ei ole syytä, kuten jo on mainittu, epäillä STRANDBERGin tietoa, että Favorinus olisi syntynyt Siukolan talossa, vaikkei sitä enää Turun tuomiokapitulin arkiston tuhouduttua 1827 voidakkaan tarkistaa. Mutta otaksuma, että talollinen Matti Niilonpoika olisi Gregorius Matthiaen isä, on jotakuinkin varmaa. Lähtemällä tästä otaksumasta sekä käyttäen hyväksi kirjailija JALMARI FINNEn laajaa ja tutkimukselle hyödyllistä, maakirjoihin ja manttaaliluetteloihin perustuvaa korttijärjestelmää saadaan selkoa suvun vanhemmista sukupolvista aina vuoteen 1539, jolloin laadittiin ensimmäiset maakirjat.
Matti Niilonpoika mainitaan lähteissä Suikolan omistajaksi vuosina 1606-1628, vaikka näyttää siltä kuin hänen poikansa Sigfrid Matinpoika jo v. 1626 olisi ottanut talon haltuunsa. Sigfrid Matinpoika, jonka vaimon nimi oli Anna, oli Gregorius Matthiaen veli. Heidän isoisänsä Niilo Tuomaanpoika hallitsi taloa vv. 1562-1608 ja tämän isä Tuomas Matinpoika, jota voidaan pitää Favorinus-suvun kantaisänä, hallitsi ainakin vuodesta 1539 alkaen. Hän syntyi luultavasti vuosisadan alussa ja kuoli noin v. 1561.
Tässä yhteydessä ei liene syytä tarkemmin selostaa Sigfrid Matinpojan jälkeläisiä, jotka vielä v. 1809, johon FINNEn luettelo päättyy, omistivat Siukolan talon. Huomautettakoon ainoastaan, että Tuomas Erikinpoika, joka oli syntynyt n. v. 1752, oli Sigfrid Matinpojan pojanpojan pojan-pojan-poika ja että hän käytti Siukolaa sukunimenään. Talo oli silloin aukmentti tila. Vuodesta 1640 oli talo ratsutilana, mutta jo seuraavana vuonna, 1641, kuului se sittemmin Turun läänin ratsuväen ratsumestari Hartvig Nödingin lahjoitusmaihin. Hänen mainitaan saaneen Siukolan elinijäkseen Norrköpingin ehdoilla v. 1644. Talo oli silloin rajapiiritilana. Ratsumestari Nöding kaatui samana vuonna Skånessa [6]. Hänen leskensä Margareta von Strijk, joka haudattiin Porvoossa v. 1673, nautti talosta tulevat verot vuoteen 1661 asti, jolloin ne palautettiin kruunulle. Vuodesta 1691 oli talo aukmenttitilana käsittäen ¾ manttaalia ja 4 ½ äyriä.
Jos siis Sigfrid Matinpojan jälkeläiset sukupolvesta toiseen viljelivät vanhaa sukutaloa, antautuivat Gregorius Matthiaen jälkeläiset opintielle toimien pääasiallisesti kirkon miehinä, tullen toisista nimismiehiä, upseereja tai kartanonomistajia.
Gregorius Matthiaen ensimmäinen puoliso oli Aliza Jaakontytär, jonka isä Jaakko Heikinpoika eli v. 1634 vävynsä luona Piikkiössä [7]. Aliza Jaakontyttären kuolemasta ei ole tietoa. Tiedetään vain, että Favorinuksen toinen vaimo nimeltä Briita eli miehensä kuoltua. Näissä avioliitoissa syntyneistä lapsista tunnetaan pojat Johan ja Erik sekä tytär Aliza. Johan syntyi Piikkiössä 22. 6. 1633 [8]. Erikin syntymävuosi on tuntematon, mutta koska hän kuoli vasta vuonna 1712, oli hän luultavasti syntynyt Gregorius Matthiaen toisesta avioliitosta.
Johan Favorinus kuoli nuorena, 39 vuoden ijässä, syyskuun lopulla v. 1672 Hämeenkyrön kirkkoherrana. Seuraten isänsä esimerkkiä palveli hän v:sta 1656 rykmentin pappina eversti Vilhelm Yxkullin rykmentissä. Tunnetaan Johan Favorinus vanhemman Margareta Paavalintyttären hautajaisissa v. 1665 pitämä saarna, joka painettiin Turussa vuonna 1666. Ikaalisten kirkkoherra Abraham Ikalensis, joka vihki hänet haudan lepoon, ylisti hänen moitteetonta elämäänsä. Vuonna 1655 oli Johan Favorinus mennyt naimisiin Ikaalisten kirkkoherran Johan Thuroniuksen tyttären Helenan kanssa. Heillä oli kolme tytärtä ja kaksi poikaa, joista vanhempi kuoli lapsena ennen isää. Toinen veljistä oli sittemmin Ikaalisten kirkkoherra Johan Favorinus, joka kuoli v. 1716 venäläisten vankina Hämeenlinnassa. Hän oli naimisissa Katarina Haaksin kanssa ja heidän lapsistaan mainittakoon pojat, Gabriel, kuollut Akkaan kirkkoherrana 1780 ja Nils Osaran kartanon omistaja Ikaalisissa.
Johan Favorinuksen setä Erik Favorinus oli hänkin kirkkoherra ensin Hämeenlinnassa, josta virasta hänet kuitenkin v. 1695 eroitettiin juoppouden takia. Turun kaupungin manttaaliluetteloista ilmenee, että hän v. 1701 eli Turussa köyhtyneenä vaimonsa Maria Dreilichin ja poikansa Ernstin kanssa »alldeles utfattig och tienstlöös». Samana vuonna hänet nimitettiin Lopen kirkkoherraksi, mutta eroitettiin jälleen virasta v. 1710, nytkin juoppouden takia. Paitsi Ernst nimistä poikaa oli hänellä myöskin Konrad niminen, joka 1720-luvulla oli Rengon, Vanajan ja Janakkalan pitäjien nimismiehenä. Hänestä asiakirjat sisältävät runsaita tietoja, joista toisessa yhteydessä on syytä puhua. Mainittakoon vaan, että hänellä oli poika Johan, joka kuoli 1760 Lammen nimismiehenä.
Hänen sukuhaaransa jatkui aina 1800-luvulle. Luultavasti on Erik Favorinuksella ollut muitakin lapsia, joita toistaiseksi ei tunneta. On kuitenkin sangen mahdollista, että hänellä oli toinen Fredrik niminen poika, joka oli Johanin edeltäjänä Lammen nimismiehenä. Hän on laajan sukuhaaran kantaisä. Johan vanhemman ja Erik Favorinuksen sisar Aliza Favorina oli naimisissa v. 1689 kuolleen Hämeenkyrön apulaisen, sittemmin Ikaalisten kappalaisen Gregorius Rajaleniuksen kanssa. Heillä oli valtionarkistossa olevan STRANDBERGin Herdaminneen tehtyjen merkintöjen mukaan ainakin pojat Georg, Anders ja Johan. Aliza Favorina haudattiin Ikaalisissa 25.8.1695 [9].
[1] STRANDBERG, Åbo Stifts Herdaminne.
[2] Kansallinen Elämäkerrasto II, s. 14.
[3] LEINBERG, Handlingar rörande Finska kyrkan och presterskapet III, s. 442.
[4] LEINBERG, emt. I, s. 416.
[5] LEINBERG, emt. III, s. 442.
[6] J. RAMSAY, Frälsesläkter. s. 302.
[7] Kts. ÅKE LAURÉNin tekemää lisäystä Strandbergin Herdaminneen: Valtionarkistossa säilytettävä kappale.
[8] Kts. ABRAHAM IKALENSIKSEN saarnaa hänen hautajaisissaan. Painettu Turussa v. 1673.
[9] ARVI ILMONIEMEN antama tieto Ikaalisten kirkonkirjoista.
Referat
Om den på sin tid bemärkta prästsläkten Favorinus' ursprung säger STRANDBERG i sitt Herdaminne, att den härstammar från Suotaala by i Tyrväntö, varifrån åtta hemmansägarsöner på 1600-talet beträtt den lärda banan och upptagit namnet Favorinus. Det finnes ingen utredning om dessa släkter av vilka under 1700-talet olika grenar antagit namnet Favorin. Förf. påvisar, att kyrkoherden i Hattula Gregorius Matthiae, den kände bibelöversättaren, sannolikt var son till hemmansägaren Matts Nilsson i Suotaala by. Genom J. FINNEs register över jordböcker och mantalslängder, omfattande tiden 1539-1809, kan man, om antagandet är riktigt, föra släktens härstamning till en Tomas Mattsson ägare av Siukola hemman, Gregorius Matthiaes farfars far. Hans söner Johan kyrkoherde i Tavastkyro och Erik kyrkoherde i Tavastehus fortplantade släkten. Av Johans sonsöner kunna nämnas Gabriel Favorin kyrkoherde i Akkas och Nils ägare av Osara gård i Ikalis. Av Eriks söner, Konrad länsman efter stora ofreden i Janakkala och Vånå och möjligen Fredrik länsman i Lampis.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1936 hakemisto | Vuosikertahakemisto