Genos 71(2000), s. 167-176, 210 (OULUJÄRVEN ERÄMAAN ROMPPAISET 1600-LUVULLA)

Romppaisen suvun alkuperä on sitkeistä yrityksistä huolimatta edelleen hämärän peitossa. Useat historioitsijat pitävät sukua savolaisperäisenä, vaikka suvun lähtöaluetta Savossa ei ole pystytty paikallistamaan. Myös nimen alkuperästä on olemassa erilaisia versioita. Äänteellisesti läheisiä ovat esimerkiksi sanat rompata ja rompattaa "pitää ääntä, puhella jatkuvasti kovaa", Etelä-Karjalan rompka "römeä ääni", "rohkeapuheinen" tai "riuska" ja savolais-karjalainen romppeikko "kivinen ja kantoinen maa, louhikko". Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan (1992) kirjoittaman Sukunimet -kirjan mukaan todennäköisimmin sukunimi sisältää ruotsin sanan trompare eli "rummunlyöjä". Romppainen ja Romppanen ovat kaikesta päätellen alun perin yksi ja sama suku. Nimen kirjoitusasu vaihtelee paikkakunnan mukaan. Romppaisia esiintyy etenkin Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla, kun Romppanen-nimisiä tavataan Pohjois-Karjalasta. Savokarjalaiseen alkuperään viittaa vahvasti myös sukunimen -nen -pääte. Lisäksi tunnetaan harvinaisempi Romppala-suku, jonka kantajia on maassa vain parisenkymmentä.[1]

Varhaisimmat tiedot Romppaisten olemassaolosta ovat Pohjois-Karjalan historiaan perehtyneen Veijo Saloheimon (1954) mukaan 1540-luvulta. Saloheimo väittää löytäneensä yhden Romppaisen Jääsken pitäjästä Karjalan kannakselta 1545.[2] Tarkemmassa syynissä tapaus jää hivenen arvoitukselliseksi. Kriittisesti ajateltuna tämä löytö voidaan kenties sivuuttaa kokonaan. Jääsken kihlakunnan historian kirjoittanut Aulikki Ylönen (1957) on omissa tutkimuksissaan luetteloinut Suur-Jääsken suvut. Jääsken vanhimmassa maakirjassa 1543 tavataan Kuparsaaren kylästä Ruponen -niminen henkilö, jonka Saloheimo on ilmeisesti tulkinnut juuri Romppaiseksi. Esimerkiksi vuonna 1571 Jääsken Saviniemen käräjillä toimi lautamiehenä Heino Rupoinen (hen rupoine). Ruposia tavataan alueelta myös 1600-luvun puolelta.[3] Ruposten ja Romppaisten liittäminen toisiinsa lienee teennäistä. Viipurin linnan tilikirjoissa 1550 esiintyy lisäksi rompon Winholt, joka on äänteellisesti lähellä Romppaista.[4]

Romppaisten alkukodin sijoittaminen Karjalan kannakselle on näiden muutamien yksittäistapausten perusteella perin epävarmaa. Savon historian tuntijan Kauko Pirisen (1982) tekemien sukunimitutkimusten mukaan Romppaisia ei esiinny Savossa 1500-luvulla eikä 1600-luvun alussa. Vuoden 1571 Savon ja Karjalan hopeaveroluettelot eivät nekään tunne Romppaisia. Myöskään Kainuussa ei tavata ennen 1600-luvun alkupuoliskoa yhtään Romppaista. Sen sijaan Etelä-Pohjanmaan savolaisilla uudisasutusalueilla tavataan 1500-luvun loppupuolella ainakin kaksi Romppaista.[5] Hyrynsalmen Tololan isännän Urho Romppaisen mukaan suvussa on kuitenkin kulkenut hatara perimätieto, jonka mukaan Romppainen olisi tullut Hyrynsalmelle Pielavedeltä Ylä-Savosta. Jos näin on ollut, Pielavesi on ollut vain lyhytaikainen välietappi, sillä ainakaan asiakirjat eivät tue tällaista teoriaa.[6] Perimätietoa ei voida myöskään kumota, sillä Savossa eli 1500-luvulla tilatonta väestöä, joita ei kirjattu maakirjoihin tai papinveroluetteloihin.

Savolaisten uudisasutusliike perustui sekä Suur-Savossa syntyneeseen liika-asutukseen että hallitsijan pyrkimykseen saattaa erämaat viljelykseen. Ensimmäiset kaskiviljelystä harjoittaneet savolaiset uudisasukkaat saapuivat 1560-luvulla Suomenselän takaa Etelä-Pohjanmaan Töysän alueelle. Etelä-Pohjanmaan historian kirjoittaja Armas Luukko (1950) pitää Etelä-Pohjanmaan savolaisasutuksen lähtöalueena Savon läntisiä osia, lähinnä Pellosniemeä ja Visulahtea. Vastaavasti Rantasalmelta ja Juvalta muutettiin etupäässä pohjoiseen Tavinsalmelle ja Oulujärven erämaihin saakka.[7]

Varhaisin kirjallinen tieto Etelä-Pohjanmaan Romppaisten olemassaolosta on peräisin juuri 1560-luvulta. Töysän alueella pantiin vuonna 1568 verolle kahdeksan uudistilaa, joiden isäntinä olivat Olavi Leviäinen, Pekka Hannunpoika, Juho Suikoinen, Antti Suhoinen, Lauri Sormuinen, Antti Kituinen, Lauri Orainen ja Maunu Romppainen (Mons rompoine). Nimen kirjoitusasu muistuttaa tässä vaiheessa jo paremmin nykyistä muotoa. Maunun tiedetään viljelleen uudistilaansa Mutkajärvellä 1570-luvun lopulle saakka, jonka jälkeen jäljet katoavat. Vuonna 1575 verokirjaan merkitään ensimmäisen kerran Hannu Romppainen, joka harjoitti kaskiviljelyä Töysän Kätkäjoella. Hannu häviää veroluetteloista 1580-luvun alussa. Maunun ja Hannun tilat nähtävästi autioituivat hyvien kaskimaiden ehtyessä Etelä-Pohjanmaalta. Luukon arvion mukaan vain seitsemän-kahdeksan prosenttia Etelä-Pohjanmaalle 1560-luvulla muuttaneesta 35 savolaisesta tulokkaasta jäi lopullisesti näille seuduille. Pääosa uudisasukkaista palasi takaisin Savoon, muutti Ruotsin suomalaismetsiin tai menehtyi erämaiden armottomissa olosuhteissa.[8] Romppaisia ei esiinny Etelä-Pohjanmaalla enää vuonna 1605. Kauko Pirisen mukaan myöskään Pohjois-Pohjanmaan suunnalta ei löydy yhtään Romppaista vastaavalta ajalta.[9] Seuraavat varmat havainnot suvun vaiheista ovat 1610-luvulta, jolloin Paltamoon saapuu Kainuun Romppaisten kantaisä.

Täyssinän rauhan 1595 jälkeen Kainuuta alettiin uudelleen asuttaa. Vuoden 1605 maakirjan mukaan Kainuussa ei asunut vielä yhtään Romppaista. Verotettavia talonpoikia oli Oulujärven erämaassa tuolloin vaivaiset 150. Hyryjärvellä eli nykyisen Hyrynsalmen alueella asui vain Keräsiä, Koistisia, Hilparisia ja Tikkasia (myöh. Tiikkaja). Yrjö Tikkaja ja Tuomas Konttinen olivat saapuneet Hyryjärvelle 1599, Vilppu Hilparinen 1601 ja Olli Keränen 1602. Asutus levittäytyi edelleen, sillä vuosina 1605-1606 asutettiin uudisasukkaiden voimin Pyhäntäjärvi, Miesmäki, Suolijärvi ja Kiantajärvi.[10]

Paltamon Miesmäellä eli nykyisellä Härmänmäellä oli vuoden 1611 maakirjan mukaan kolme taloa. Ruotsin kuningas Kaarle IX pyrki laajentamaan valtakuntaansa Jäämerelle, jonka seurauksena noin tuhat suomalais-ruotsalaista miestä hyökkäsi maaliskuussa 1611 Oulujärven kautta Vienaan. Kostoksi tästä rajantakaiset viholliset polttivat saman vuoden kesäkuussa ainakin 75 taloa koko Kainuussa mukaan lukien Miesmäen talot. Noin 70 prosenttia Kainuun asutuksesta kirjattiin tuhojen jälkeen autioksi, mikä tarkoittanee enemmän veronmaksukyvyttömyyttä kuin varsinaista asumattomuutta. Suurilta ihmisuhreilta vältyttiin, sillä uudisasukkaat ehtivät ajoissa piiloon korpien kätköihin. Vuotta 1611 muisteltiin vielä sata vuotta myöhemmin "karkuvuotena".[11]

Kainuun Romppaisten kantaisän nimeäminen on hieman hankalaa, mutta sellaisena voidaan pitää joko Simo Romppaista tai Lauri Romppaista. Vanhimmat tiedot Kainuun Romppaisista ovat vuoden 1611 Oulujärven erämaan maakirjasta, jonka mukaan Paltamon Miesmäellä asui Simo Romppainen (Simon Rompinen). Vuoden 1611 maakirja on ilmeisesti laadittu vasta vuoden 1612 puolella, sillä Simo Romppainen, Lauri Kemppainen ja Tuomas Härmäinen on kirjattu uudisasukkaina vuodelle 1612. Vuoden 1611 maakirjan mukaan koko Kainuussa oli 237 veronmaksutaloa. Ruotsi joutui Knäredin rauhassa lunastamaan Älvsborgin linnoituksen Tanskalta. Näiden Älvsborgin ns. toisten lunnaiden tileissä Miesmäen asukkaiksi on kirjattu Simo Romppainen vuosina 1613-1615, Lauri Romppainen 1616-1617, Lauri Kemppainen 1616 ja Tuomas Härmä 1614-1617. Simo ja Lauri saattoivat olla joko veljeksiä tai isä ja poika. Lopullista varmuutta sukulaisuudesta lähteet eivät kerro. Veljeyttä puolustaisi ainakin se seikka, että Simo on suvussa liki tuntematon etunimi. Nimen olisi todennäköisesti pitänyt periytyä isältä pojalle, jos Simolla olisi ollut lapsia. Miesmäen Simo ja Lauri Romppaisen asuinpaikka on merkitty 1615-1616 veronmaksukyvyttömäksi (ödhe). Vuonna 1617 tilikirjoihin kirjattiin Mieslahdella (Mieslaax) yhä Lauri Romppainen, mutta Simo Romppainen oli hävinnyt. Laurin kohdalle on kirjoitettu paar, mikä tarkoittanee pariskuntaa. Lauri oli siis nähtävästi aviossa.[12]

Asutus elpyi "karkuvuoden" jälkeen myös Hyryjärvellä, jossa asuivat 1612 Matti Jääskeläinen, Yrjö Ti(i)kkaja, Tuomas Konttinen, Olli Keränen, Vilppu Hilparinen ja uutena Perttu Ångermanni.[13] Ångermanni häviää pian lähteistä, mutta tilalle ilmestyy Perttu Kemppainen. Tutkijat ovat arvuutelleet sitä mahdollisuutta, että kyseessä olisi yksi ja sama henkilö. Miesmäellä 1610-luvulla asunut Lauri Romppainen ilmestyi Hyrynsalmelle 1620-luvun alussa. Lähteissä nimi on kirjoitettu Hyrynsalmella aluksi muotoon Lars Rompaine, sittemmin Lars Råmppainen. Mieslahdella, johon nähtävästi laskettiin joissakin tileissä myös Miesmäki, asuivat vuonna 1617 seuraavat talonpojat: Antti Miettunen, Klaus Torvinen, Antti Kaipainen, Heikki Näsäinen, Tuomas Härmä, Antti Kärkkäinen, Hannu Kaipainen, Lauri Romppainen (Lars Rompahinen), Eskeli Maukoinen, Olli Junkkari, Lauri Tenhunen, Mikko Rautia, Olli Immonen, Lauri Sianjalkainen ja Pekka Tarkiainen.[14]

Simo ja Lauri Romppaisen tilan tarkkaa sijaintia Härmänmäellä ei tunneta, joskin se lienee perustettu lähelle Tuomas Härmän uudistilaa. Härmän suvun omistama Härmälä tunnetaan nykyisin nimellä Rimpilä. Miesmäen nimi muuttui Härmänmäeksi juuri alueella asuneen Härmä-suvun mukaan. Rimpilä sijaitsee Härmänmäen etelärinteellä noin 220 metriä merenpinnan yläpuolella. Härmänmäen asutus on siten tyypillistä kainuulaista vaara-asutusta. Tämä ns. supra-akvaattinen eli vedenkoskematon alue tarjosi suojaa hallalta ja hedelmällisen maaperän.[15] Klaus Klaunpojan vuonna 1650 laatimassa kartassa Härmälä on kirjattu muotoon Miesjerfi eli Miesjärvi. Härmänmäeltä on vesistöyhteys Miesjärvien ja Miesjoen kautta Mieslahteen sekä Mäkilammen, Myllypuron ja Majoanjoen kautta Ristijärven Iijärveen. Uudisasukkaat ovat varmaan käyttäneet kulkureittinä ainakin Miesjoen reittiä.

Arkistolähteistä ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt vastausta siihen, mistä Simo ja Lauri Romppainen muuttivat Oulujärven erämaihin. Se kuitenkin tiedetään, että Romppaisen naapurina Miesmäellä asunut Tuomas Härmä oli lähtöisin Limingan suunnalta Pohjois-Pohjanmaalta. Limingan Härmälän talossa asui jo ainakin 1540-luvulta lähtien Härmän sukua. Lauri Härmän aikana 1550-luvulla Härmälässä nokkaveroa maksoi peräti 19 henkeä. Nähtävästi elinolojen ahtaus pakotti jonkun Härmä-suvun perillisen Kainuun korpiin.[16] Tämä ei tietenkään todista sitä, että myös Simo Romppainen olisi alkujaan Limingan suunnalta. Sen se kuitenkin kertoo, että Pohjois-Pohjanmaalta oli oiva muuttoreitti Oulujärven erämaan Miesmäkeen.

Täyssinän rauhan 1595 jälkeen Oulujärven seudut liitettiin virallisesti Ruotsin valtakuntaan. 1550-luvulla Savosta Oulujärven ympäristöön suuntautunut uudisasutus tuhoutui lähes täydellisesti 25-vuotisen sodan aikana (1570-1595). Kaarle-herttua määräsi syksyllä 1597 Oulujärven ympäristön asutettavaksi ja lupasi muuttajille kuuden vuoden verovapauden. Kuninkaana Kaarle IX siirrätti sotaväenottojen tapaan Kainuuseen uusia asukkaita 1600-luvun taitteessa Savosta, Karjalasta ja rannikolta. Ne, jotka kieltäytyivät vapaaehtoisesti lähtemästä uudisraivaajiksi korpiin ruoskittiin ja uhattiin hirttää.[17] Verovapaus, uhkaavat sotaväenotot, valtiovallan piiskurit tai nuijasodan 1596-97 jälkimainingit ovat hyvin saattaneet vaikuttaa Romppaisten muuttoon.

Arkistolöytöjen perusteella voidaan rakentaa eri teorioita Kainuun Romppaisten alkuperästä. Romppaisten aiempien esiintymisten perusteella näyttäisi mahdolliselta, että Laurin esi-isät olisivat vaeltaneet savo-karjalaiselta heimoalueelta (1545, 1550) Pohjanmaan (1568, 1575) kautta Oulujärven erämaihin (1612), Oulujokilaaksoon (1641), Ruotsin suomalaismetsiin (1656) ja Ylä-Satakuntaan (1683). Tietenkin on mahdollista, että muutto Kainuuseen olisi tapahtunut suoraan Savosta. Pohjois-Karjalan Romppasten tiettävästi ensimmäinen esiintyminen asiakirjoissa vuodelta 1679 antaa oman lisämausteen. Ainakin ajallisesti tuollainen muuttoreitti tuntuisi mahdolliselta. Toinen vastaava esimerkki suvusta, joka tuli Savosta Kainuuseen todennäköisesti Pohjanmaan kautta on Keränen. Jorma Keräsen (1986) asutushistoriallisten tutkimusten mukaan näiden Pohjanmaan kautta tulleiden sukujen alkuperän selvittäminen on hyvin työlästä, usein suorastaan mahdotonta.[18] Romppaisten läntiseen muuttosuuntaan viittaisi se, että Oulun paloa 1652 edeltävinä vuosikymmeninä Romppaisia asui Oulussa. Ainakin vuosina 1641-1645 Oulun kaupungissa henkirahaa maksoi Jussi Romppainen. Jussilla ei ollut veroluettelon perusteella vaimoa eikä lapsia.[19] Jos Lauri Romppainen saapui Oulujärven erämaihin lännestä, todennäköinen muuttoreitti kulki Oulujoen kautta Oulujärvelle ja sieltä Kiehimänjoen ja Emäjoen kautta Hyrynsalmelle.

Toisen teorian perusteella Lauri Romppainen oli suoraan lähtöisin Jääskestä. Pohjois-Karjalan historian kirjoittaja Veijo Saloheimo (1976) on nimittäin kyennyt löytämään kaksi Romppaista edelleen Jääsken pitäjästä vuodelta 1617.[20] Suora muutto Jääskestä Kainuuseen 1620-luvun alussa ei kuitenkaan näytä mahdolliselta. Jääsken pitäjän veroluetteloissa Meskalan kylässä eli myöhemmän Antrean alueella esiintyy ainakin vuosina 1615-1619 Heikki ja Eskeli Rumpoinen tai Rupoinen. Sukunimen kirjoitusasussa ja siitä johtuvassa nimen tulkinnassa on vaihtelua, mistä syystä esimerkiksi Saloheimo on ilmeisesti kallistunut Rumpoisen kannalle. Yhtään Lauri -nimistä luettelossa ei ole, joten hän saattaisi olla muuttanut Jääskestä muualle sisä-Suomeen jo vuosisadan alkuvuosina. Heikki ja Eskeli maksoivat Jääskessä ns. stubbeskatt -veroa (eli kantoveroa), mikä viittaisi siihen, että he olivat uudisasukkaita. Tätä veroa maksettiin vähäisistä viljelyksistä ja se oli täysveroa lievempi verotusmuoto. Sekä Heikin että Eskelin talouteen kuului jousiluvun perusteella yksi täysikasvuinen mies.[21] Veroperusteena käytetty jousi (båg) merkitsi miestä, joka kävi metsällä. Ainoastaan isännät sekä näiden pojat ja vävyt luettiin jousiksi.[22]

Lauri Romppainen häviää Miesmäeltä vuoden 1617 jälkeen ja ilmestyy 1620-luvulle tultaessa Hyrynsalmelle. Lauri Romppainen vanhempi harjoitti maanviljelystä noin vuodesta 1620 noin vuoteen 1650 Luvanjärven Romppaalassa (myöhempi Hyrynsalmi n:o 9 eli Romppaala vanhempi). Tila sijaitsi Hyrynsalmen itäosassa, mahdollisesti juuri nykyisen Tololanniemen alueella. Laurin todellinen muuttovuosi on tiedossa vain suunnilleen. Verotus oli varsin sekavaa Kainuussa ja nimenomaan Ylä-Kainuussa 1600-luvun alkupuoliskolla, mikä vaikeuttaa todellisen muuttovuoden selvittämistä. Lauri ei esiinny Hyrynsalmen kymmenysveroluetteloissa ainakaan vuosina 1619 tai 1620.[23] Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, ettei hän olisi jo ollut paikkakunnalla. Pohjois-Pohjanmaan hallintoviranomaiset määräsivät uudisasukkaille useamman vuoden verovapauden. Koskemattomaan erämaahan raivattavalla tilalle annettiin esimerkiksi 1680-luvulla tavallisimmin neljän-seitsemän vuoden veroton viljely.[24]

Lauri ilmestyy Hyrynsalmen kymmenysveroluetteloihin viimeistään vuonna 1622. Tuolloin Hyryjärvellä veroa maksoivat Lauri Kemppainen, Yrjö Tikka, Jussi Koistinen, Matti Jääskeläinen, Olli Keränen, Matti Valtanen, Ragvald Tihinen, Jussi Riekkinen, Heikki Juntunen ja Lauri Romppainen. Listassa ovat siten Hyrynsalmen kantasukujen Kemppaisten, Kerästen, Juntusten ja Romppaisten kantaisät. Lauri Romppaisen verot käsittivät neljä kappaa ruista ja kaksi kappaa ohraa. Karjaveroluettelossa Lauri ei vielä esiinny, mikä saattaa viitata juuri siihen, että hän olisi saapunut paikkakunnalle aivan äskettäin.[25] Mahdollisten verovapausvuosien perusteella hänen saapumisensa Hyrynsalmelle saattaisi ajoittua aikaisintaan vuosien 1618-1619 tienoille, ehkä juuri vuoteen 1620. Pohjois-Karjalan ja Kainuun erämaiden siirtyminen entistä tiukemmin Ruotsin omistukseen Stolbovan rauhassa 1617 saattaisi hyvinkin selittää Lauri Romppaisen uskaltautumisen muutamaa vuotta myöhemmin Kainuun korpiin lähelle Venäjän rajaa. Kun 1500-luvun jälkipuoliskolla Kainuuseen muuttaneet ensimmäisen muuttoaallon raivaajat asettuivat lähinnä Oulujärven rantamaille, niin 1610- ja 1620-luvuilla saapuneet uudisasukkaat valitsivat asuinpaikakseen etenkin nykyisen Hyrynsalmen, Puolangan, Suomussalmen, Kuhmon ja Sotkamon seudun.[26]

Kainuun ensimmäisessä tunnetussa kartassa vuodelta 1650 näkyy Hyrynsalmen alueella 12 taloa Mikitänjärveltä idästä Liete- ja Kaiskojärvelle länteen. Karttaan on Hyrynsalmen itäosasta piirretty Taivalalanjärvi eli Niemelänniemen Kemppaala, Luvanjärven kaksi taloa eli Olavi Kettusen Kettula Ollilanniemellä ja Lauri Romppaisen Romppaala Tololanniemellä sekä Mikitänjärven Juho Heikkisen Heikkilä. Kartan perusteella Moisiovaarassa ei ollut vielä taloja, joten Lauri Romppaisen asuinpaikka ei voi olla mikään muu kuin juuri nykyinen Tololanniemi. Moisiovaaran Romppaala on siten syntynyt vasta 1600-luvun loppupuoliskolla.[27]

Vuonna 1629 laaditun ruodutus- ja väenottoluettelon mukaan Lauri Romppainen oli iältään 52-vuotias. Hän olisi siten syntynyt noin vuonna 1577, joskin tämä syntymävuosi on vain suuntaa-antava. Kolmekymmenvuotista sotaa (1618-1648) varten luetteloitujen miesten iät ovat kaikesta päätellen hieman suurpiirteisiä. Vuoden 1627 ruodutusluettelossa miesten iät on merkitty lähinnä tasavuosikymmeninä (20, 30, 40, 50 tai 60 vuotta). Kainuuseen muuttaessaan 1610-luvun alussa Lauri Romppainen oli varovaisenkin arvion mukaan hieman päälle 30-vuotias.[28]

Laurin uhkarohkea yritys raivata kaskea Oulujärven erämaassa tuotti kuitenkin tulosta. Hyrynsalmelta 1620-luvulta säilyneiden karjaveroluetteloiden perusteella voimme päätellä jotakin Hyrynsalmen Romppaisten kantaisän vaiheista. Vuonna 1627 Lauri Romppaisen talouteen kuului ori, tamma, viisi lehmää, mulli, neljä hiehoa, kahdeksan lammasta, kahdeksan karitsaa ja kolme sikaa. Laurin karjamäärä oli koko Hyrynsalmen suurin.[29] Vuoden 1645 läänintilien ja henkikirjan mukaan Laurin omistuksessa oli veroluvultaan yhden manttaalin tila, jossa asui kaksi henkirahan maksajaa, kaiketikin isäntä ja emäntä. Samana vuonna koko Hyrynsalmen alueella oli vain 20 henkirahan maksajaa: Kemppaisia, Keräsiä, Juntusia, Tikkasia (Tiikkajia) ja Romppaisia. Muut tilat olivat verotusarvoltaan ½ tai ¼ manttaalia.[30]

Tutkijan on miltei mahdoton selvittää, milloin kantaisä-Lauri luovutti tilan perillisilleen, sillä läänintilit vilisevät 1600-luvulla vuodesta toiseen Lauri Romppaisia. Samasta Laurista ei voi olla aina kyse. Sukupolvenvaihdos lienee tapahtunut 1600-luvun puoleenväliin mennessä. Vuonna 1654 Hyrynsalmella oli jo 16 taloa ja 44 henkirahan maksajaa. Tällöin henkikirjan mukaan henkirahaa maksoi Lauri Romppaisen taloudessa isännän lisäksi vaimo, poika ja piika.[31]

Lauri Romppainen nuorempi hallitsi siis Romppaalan tilaa noin vuodesta 1650 noin vuoteen 1680. Romppaala vanhempi (sittemmin Hyrynsalmen kylän n:o 9) halottiin 1680-luvulla. Tällöin perustettiin Romppaala nuorempi (Hyrynsalmi n:o 11) eli myöhemmin Tololana tunnettu tila. Romppaala vanhempi liitettiin 1690-luvun puolivälissä Heikkilään eli Hyrynsalmi n:o 10:een, mutta säilytti oman tilannumeronsa. Romppaala vanhempi itsenäistyi jälleen omaksi tilakseen vuonna 1772. Tilan halkomiseen ilmeisesti liittyy se, että Paavo Romppainen perusti uudistilan (Hyrynsalmi n:o 13 Romppaala) noin vuonna 1680. Tätä myöhempää Kokkolaa viljeli Paavon jälkeen Pekka Laurinpoika Romppainen vuodesta 1690 aina kuolonvuosiin 1696-1697, jolloin tila joutui veromaksukyvyttömäksi.[32] Pekka esiintyy henkikirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1676, joten hän lienee syntynyt vuoden 1660 tienoilla.[33]

Elämä Kainuun korvissa oli ajoittain ankaraa eloonjäämistaistelua, mutta hyvinä satovuosina saattoi jotain jäädä myös myyntiin. Monien muiden maakunnan talonpoikien tapaan Lauri Romppainen nuorempi osallistui "kreivin aikaan" Kajaanin talvimarkkinoille. Helmikuussa 1655 Lauri vei markkinoille myytäväksi säilyneen tulliluettelon mukaan 2½ tynnyriä (noin 400 l) ruista ja 12 leiviskää (noin 100 kg) haukia, mistä maksoi veroa 18 äyriä ja 6 penninkiä.[34]

Sotkamon seurakunnan rippikirjojen mukaan Olli Kärnän taloudessa eli 1680-luvulla vävynä Mikko Romppa(inen) eli Michell Romppa. Hän kuoli marraskuussa 1687.[35] Sukulaissuhdetta Hyrynsalmen Romppaisiin ei kuitenkaan voida vahvistaa. Hyrynsalmelta tapaamme ainoastaan yhden Sotkamon muuttaneen Romppaisen 1700-luvun alusta. Vuosina 1691-1709 tapaamme Hyrynsalmelta vielä Antti Romppaisen Kaarina-puolisoineen Kerälän kylän Keräsestä n:o 4. Hän näyttää asuneen samassa kanssa Matti Heikinpoika Keräsen taloudessa.[36] 1690-luvun katovuodet ja 1700-1721 riehunut suuri Pohjan sota hankaloittavat sukuselvitysten tekemistä. Suurina kuolonvuosina henkikirjoissa esiintyvät nimet vaihtuvat jatkuvasti. Samoin Romppaisen -suvussa usein käytetty Lauri (Lars) -etunimi esiintyy luetteloissa niin tiheään, että on hankalaa ilman syntymäaikoja selvittää, mistä Laurista kulloinkin on kysymys. Kantaisän etunimeä kunnioitettiin perinteisesti nimenannosta. Esimerkiksi 1700-luvulla sukuun syntyneistä 58 poikalapsesta reilu viidennes sai kasteessa etunimen Lauri.[37]

Paltamon ja Sotkamon pitäjät oli vapautettu varsinaisesta sotaväenotosta vuonna 1681 tehdyllä sopimuksella. Sopimukseen sisältyi säädös, jonka mukaan talossa ei saanut olla enempää kuin kolme työkykyistä miestä. Kruunun tavoitteena oli edistää uudisasutusta ja sitä kautta kartuttaa valtion verotuloja. "Liikaväestö" joutui raivaamaan korpiin uudistiloja tai muuttamaan Kuusamoon ja Pohjois-Pohjanmaalle.[38] Mahdollisesti tämä liikaväestöä koskeva säädös vaikutti osaltaan Lauri Romppaisen hallitseman Romppaalan jakoon 1680-luvulla.

Romppaala n:o 11 (nuorempi) siirtyi kantatilan halkomisen yhteydessä Matti Laurinpoika Romppaisen haltuun 1680-luvulla. Numeron 11 nimeksi muotoutui sittemmin Tolola, sillä tilalla asui Tolosia vuosina 1773-1850. Henkikirjojen perusteella Matin vaimon nimi oli Inkeri, mutta sukunimestä ei ole tietoa. Matti esiintyy henkikirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1683. Sen perusteella Matti Laurinpojalla oli veli Lauri puolisonaan Marketta. Matin veljen Laurin ja tämän vaimon Marketan poikia olivat Yrjö ja Olli. Henkikirja vuodelta 1688 kertoo, että Laurilla oli lisäksi Heikki ja Perttu -nimiset veljet. Vuodesta 1688 alkaen henkirahaa maksoi vain Matin Inkeri-vaimo. Matin leskivaimo näyttää eläneen vielä 1712.[39] Yrjö Laurinpoika Romppainen ja Elina-vaimo muuttivat kaikessa köyhyydessään Sotkamon pitäjään vuonna 1704. Yrjö asui Sotkamossa Katerman kylässä, joka sijaitsee nykyisen Kuhmon alueella.[40]

Romppaalan omistajavaihdosten seuraaminen 1690-luvulla on vaikeiden aikojen takia todella hankalaa. Lähteissä tapaamme kaksi Lauria, jotka on tulkittu yhdeksi ja samaksi henkilöksi esimerkiksi Hyrynsalmen pitäjähistoriassa. Matti Laurinpojan veli Lauri Laurinpoika oli Romppaala n:o 11 isäntä yhdessä Matin lesken kanssa 1700-luvun taitteeseen saakka. Heidät on merkitty hakasulkeilla kymmenysveroluetteloihin 1690-luvulla tilan yhteisen manttaalin ollessa ¼. Lauri esiintyy viimeisen kerran henkikirjoissa 1699, jolloin hänen mainitaan olleen vaivalloinen. Seuraavana vuonna tapaamme Hyrynsalmelta vain lesken. Lähteisiin merkitty Lars Mattson Romppainen, joka ei siis ole Matti Romppaisen veli Lauri vaan Matin poika, esiintyy henkirahan maksajana ensi kerran 1702, jolloin hänen puolisonaan on Kaarina. Toisaalta on mahdollista, että Romppaalan jaossa 1680-luvulla Matti Laurinpoika Romppainen sai hoitoonsa Romppaala nuoremman n:o 11, ja hänen veljensä Lauri Romppainen ryhtyi viljelemään Romppaala vanhempaa n:o 9 (myöhemmin Heikkilä n:o 10) yhdessä Heikkisten kanssa. Laurin ja Marketan Yrjön muutettua Sotkamoon 1704 hänen tilaansa hoiti Juho Laurinpoika Heikkinen, mikä viittaisi juuri siihen, että Lauri, Marketta ja Yrjö asuivat Romppaala vanhemmassa n:o 9.[41]

Nykyisen Tololan isännän Urho Romppaisen (s. 1924) kuuleman perimätiedon mukaan Romppaalan isännän kuoltua leskivaimo jäi vanhimman poikansa kanssa asumaan Romppaalaan, mutta kaksi poikaa muutti Hyrynsalmen Ollilanniemelle ja kaksi Moisiovaaraan. Tämä muutto olisi tapahtunut isonvihan aikoihin.[42] Perimätieto saattaa hyvinkin pitää paikkansa, joskin ajankohta on todellisuudessa hieman varhaisempi. Samoin näyttäisi siltä, että kaikki muuttajat eivät olleet isännän poikia, vaan isännän veljenpoikia. Muistitietona kulkenut tarina ajoittunee juuri 1680- ja 1690-luvuille. Tuolloin Romppaalan isännän Matti Laurinpoika Romppaisen kuoleman jälkeen Inkeri-leski ja vanhin poika Lauri (s. n. 1675) jäivät henkikirjojen mukaan Tololanniemelle. Inkeri emännöi Romppaalan tilaa n. 1688-1702. Matin vanhin poika Lauri otti tilan haltuunsa vuoden 1702 tienoilla. Ollilanniemelle ja Moisiovaaraan Romppaiset asettuivat asiakirjojenkin mukaan isonvihan aikaan. Vaikka perimätieto ei kerro mitään Hyrynsalmen Niemelänniemelle muuttaneista Romppaisista, sekin tapahtui isonvihan melskeiden yhteydessä.

Yksi sukuhaara levittäytyi Suomussalmelle vuonna 1695, kun Hyrynsalmen Tololanniemeltä lähtöisin ollut Heikki Laurinpoika Romppainen perusti uudistilan Vuokkiin. Tila tunnettiin nimellä n:o 5 Romppaala.[43] Vuokin Romppaala joutui isonvihan melskeissä vuonna 1716 vihollisen polttamaksi, ja talon nimi muuttui vainovuosien jälkeen Kovalaksi ilmeisesti vävyn Pekka Kovalaisen jälkikasvun mukaan.[44]

Yrityksistä huolimatta Romppaisten "alkukoti" on kuitenkin edelleen ratkaisematta.

[1] Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet. Toinen painos. Keuruu 1992, s. 509.

[2] A. S. Kilpeläinen & A. L. Hintikka & V. A. Saloheimo, Pielisjärven historia I. Kuopio 1954, liite 3: muutamien pielisjärveläisten sukujen levinneisyys.

[3] Aulikki Ylönen, Jääsken kihlakunnan historia I vuoteen 1700. Imatra 1957, s. 84-87, 172-179, 276, 813. Esimerkiksi Savon rykmentissä palveli Saksanmaalla 30-vuotisen sodan aikaan v. 1625 jääskeläinen Ruponen. Mikkonen ja Paikkala pitävät Kannaksen Ruposia ilmeisen oikeutetusti kokonaan eri sukuna.

[5] Kauko Pirinen, Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Pieksämäki 1982, s. 749-821; Matti Walta (toim.), Suomen hopeaveroluettelot 1571. VII Karjala. Suomen Historian lähteitä V, 7. Jyväskylä 1988; Matti Walta (toim.), Suomen hopeaveroluettelot 1571. Suomen Historian lähteitä V:8. Helsinki 1996.

[7] Armas Luukko, Etelä-Pohjanmaan historia II. Keskiaika ja 1500-luku. Helsinki 1950, s. 241-253.

[8] Eero Kojonen, Töysän asutus ja väestöolot esihistorialliselta ajalta vuoteen 1810. Teoksessa Töysän historia. Toim. Ilmari Laukkonen. Vaasa 1989, s. 32-41; Luukko 1950, s. 244-252. Luukko käyttää etunimeä Maunu, kun Kojonen on kääntänyt etunimeksi Mauno.

[10] KA 4844:66-74 (mf ES 839); Jorma Keränen, Kainuun asuttaminen. Studia Historica Jyväskyläensia 28. Jyväskylä 1984, s.179-182, 201-204.

[12] KA 483 fc:20v, KA 483 ff:22v, KA 483 fh:18, KA 483 fi:103v, 104; KA 4874:43, KA 4914:71v-72.

[16] Jouko Vahtola, Oulujokilaakson historia keskiajalta 1860-luvulle. Teoksessa Oulujokilaakson historia kivikaudelta vuoteen 1865. Oulu 1988, s.103, 113, 126. Esim. Limingassa asui 1549 henric hermä, 1558 Lasse Härmansson. Limingan Härmälä on siis todennäköisesti saanut nimensä tilaa viljelleen Hermanin mukaan. Herman on yleisimpiä hansalaisnimiä, joka kulkeutui hansalaiskaudella keskiajalla Ruotsiin, Suomeen ja Baltiaan.

[17] Jorma Keränen, Uudisraivauksen ja rajasotien kausi. Teoksessa Kainuun historia I, Kajaani 1986, s. 394.

[19] A.H. Virkkunen, Oulun kaupungin historia I. Kaupungin alkuajoilta isonvihan loppuun. Toinen painos. Oulu 1953, s. 155; Persone Lengd aff Ulå stads åhr 1641, 1645 (VA 9118, mf ES 2468).

[20] Veijo Saloheimo, Pohjois-Karjalan historia II v. 1617-1721. Joensuu 1976, s. 419 (Liite 1: Yleisimpien pohjoiskarjalaisten sukujen esiintyminen 1617 muualla ja ensimmäinen asuinpaikka P-K:ssa).

[21] Jääsken pitäjän maakirjat 1615-1619 (mf ES 925, ES 926, ES 927, ES 928).

[22] Eino Jutikkala, Suomen talonpojan historia. Toinen, uudistettu ja lisätty painos. Helsinki 1958, s. 60-61.

[24] Pentti Virrankoski, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi 1600-luvulla. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia III. Oulu 1973, s. 89; ks. myös Keränen 1986, s. 290.

[28] Roterings o. utskrivningslängder, Österbotten 1627, 1629 (mf WA 773), RVA. Luettelot löytyvät myös Oulun maakunta-arkistosta.

[32] Keränen 1988, s. 688-689. Per Larson Rompainen on mainittu henkikirjassa v. 1676-1696 ja hänen veljensä Henrick vuonna 1692 Carin -vaimoineen.

[34] A. Vartiainen, Kajaanin kaupungin historia I. Isonvihan loppuun. Kajaani 1980, s. 462 (liite IV).

[35] Jukka Vaarnanen, Sotkamon seurakunnan rippikirja 1683-97. Oulun sukututkimusseuran julkaisuja. Oulu 1991.

[36] Henkikirjat 1691-1709, esim. 1691 (VA 9204, mf LT 1531) ja 1709 (VA 9252a, LT 139). Anders esiintyy Kerälässä 1691-92, 1698, 1702, 1706 ja 1709. Lars Romppainen löytyy Kerälästä 1708 ja Henrick Romppainen 1704. Sukulaissuhde tuntematon.

[37] Kirjoittajan atk-pohjainen tietokanta 1319 Romppaisen suvun jäsenestä 1600-luvulta 1900-luvulle.

[39] Henkikirjat 1683 (VA 9186, mf LT 1384), 1688 (VA 9196, LT 1524), 1712 (VA 9262, LT 750).

[40] Henkikirjat 1699-1704: VA 9221 (mf LT 1324), VA 9224 (LT 972), VA 9227 (LT 544), VA 9230 (LT 974), VA 9274 (LT 90) VA 9237 (LT 130).

[43] Henkikirjat 1688-92, 1695: VA 9196 (mf LT 1211), VA 9198 (LT 1526), VA 9201 (LT 1529), VA 9204 (LT 1531), 9207 (LT 741), 9210 (LT 1276).

[44] Oiva Turpeinen, Suomussalmi isonvihan jälkeen. Artikkeli Ylä-Kainuu -lehdessä 5.1.1999.

Liite 1: Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Romppaisista 1500- ja 1600-luvuilla sekä niiden perusteella laaditut mahdolliset muuttoreitit.

Suvun lähtöalue on toistaiseksi epäselvä. Valtaosa -nen -loppuisista sukunimistä voidaan lukea itäsuomalaisiin sukuihin. Etelä-Pohjanmaan savolaisilla uudisasutusseuduilla asui Maunu ja Hannu Romppainen 1500-luvun loppupuolella. 1600-luvun alkupuoliskolla suvun edustajia oli ainakin Oulun kaupungissa, Paltamon Mieslahdessa ja Hyrynsalmen itäosissa. Kainuun Romppaisten kantaisä saapui Hyrynsalmelle mahdollisesti juuri läntistä reittiä Oulujoen kautta. Vuoden 1611 maakirjoissa mainitaan Miesmäellä (Härmänmäellä) asunut Simon Rompinen. Lars Rompahinen, joka on luultavasti joko Simon poika tai veli, asui hänkin Mieslahdella 1617. Lauri Romppainen muutti Mieslahdelta tai Miesmäeltä ylävesille Hyrynsalmelle 1620-luvun alussa. 1600-luvun loppupuoliskolla sukunimeltään Romp-alkuisia henkilöitä asui Satakunnassa, Pohjois-Karjalassa sekä Ruotsin ja Norjan suomalaismetsissä. Pielisjärven erämaissa sukunimeksi vakiintui Romppanen, kun taas Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla käytettiin Romppainen -nimeä. Pohjois-Karjalan Romppasten lähtöalue on todennäköisesti juuri Kainuu. Toisaalta kaikki Romp -alkuiset henkilöt eivät välttämättä ole sukua keskenään.

Hannu Romppainen: Släkten Romppainen från ödemarken kring Ule träsk på 1600-talet

Det är oklart varifrån släkten Romppainen i Kajanaland härstammar, även om den av tradition har uppfattats som östfinsk. Även om själva ursprungsområdet inte låter sig fastslås, kan man på basis av tidigare förekomst av släktmedlemmar anföra olika teorier om flyttningsvägarna. Personer med namnet Romppainen påträffas inte i Savolax vare sig på 1500-talet eller i början av 1600-talet. Maunu och Hannu Romppainens förekomst i de savolaxiska nybyggarområdena i Sydösterbotten på 1560-80-talet stöder dock tolkningen att släkten flyttade till Kajanaland via Österbotten. Den naturliga flyttningsvägen torde då ha varit Ule älv, som leder via Ule träsk till Hyrynsalmi i det inre Kajanaland. Det kan emellertid inte uteslutas att släktens "urhem" är beläget i Savolax, eftersom alla obesuttna i Savolax på 1500-talet inte antecknades i jordeböcker eller kyrkliga skattelängder.

Efter Karl IX:s fälttåg mot Vitahavskarelen 1611 förstördes två tredjedelar av den dåtida ödemarksbosättningen kring Ule träsk av fiender som trängde in över östgränsen. Nybyggare lockades snart till de ödelagda byarna. I 1611 års jordebok anges Simo Romppainen första gången som nybyggare i Miesmäki (dvs. nuvarande Härmänmäki) i Paldamo. Fyra år senare försvann Simo ur skattelängderna och ersattes av Lauri Romppainen.

Trakten kring sjön Luvanjärvi i östra Hyrynsalmi kom att bli hembygd för Kajanagrenen av släkten Romppainen. Lauri Romppainen flyttade från Miesmäki till Hyryjärvi senast 1622 och anlade ett nybygge, sannolikt i trakten av dagens Tololanniemi. I hela ödemarksområdet kring Hyryjärvi bodde tio nybyggare. I Tololanniemi finns hemmanet Tolola, som ända till 1770-talet gick under namnet Romppaala nr 11. Hemmanet är än i dag i släktens ägo. Stamfadern för släkten Romppainen i Hyrynsalmi, Lauri Romppainen, innehade hemmanet till mitten av 1600-talet då en son med samma namn blev ny husbonde.

Stomhemmanet Romppaala delades 1680, och den ena hälften är identisk med dagens Tolola. Ättlingarna till stamfadern anlade sina nybyggen även öster om Luvajärvi i Ollilanniemi och Moisionvaara samt i Vuokki i Suomussalmi. De stora nödåren 1696-97 innebar ett svårt bakslag för bosättningen i Kajanaland - även för släkten Romppainen. Pekka Laurinpoika Romppainens hemman (sedermera Romppaala nr 13) blev öde. Nya motgångar väntade under Stora nordiska kriget, då släkten Romppainens bosättningar än en gång ödelades och invånarna flydde till sina lönnpörten.

OULUJÄRVEN ERÄMAAN ROMPPAISET 1600-LUVULLA

Fil.maist. HANNU ROMPPAINEN, Paltamo