[ Artikkelin loppu ]
Keskiajan rälssisuvuista varsin monet näyttävät vierasperäisiltä. Selvästi suomalaisväestön keskuudesta nousseeksi voidaan laskea Karpalaisten suku. Suvun kehtona täytynee pitää Paimion Karpalaa, jossa uuden ajan alussa oli pieni kahden tangon suuruinen rälssitalo Naantalin luostarin hallussa. Nimi Karpalainen ilmaisee, että nimeä kantaneet olivat kotoisin Karpalasta. Samanlaisesta asukkaiden nimeämistavasta löytyy esimerkkejä muualtakin.[1] Paavali Karpalaisen tai hänen isänsä alkuperäinen asuinkartano näyttää kuitenkin olleen saman pitäjän Kuusivuori.[2]
Paavali Karpalainen sai 1407 monien muiden tavoin rälssioikeudet Erik Pommerilaiselta, mutta hänet tunnetaan jo 1400 rälssimaan omistajana. Avioliiton Paavali Karpalainen solmi Anders Garpin tyttären Katarinan kanssa ja sai mm. Taivassalon Viiaisen ja Vuorenpään sekä Vehmaan Redukan ja Ukkilan.[3] Suvun miespuolisista jäsenistä viimeisenä kuoli Tord Karpalainen noin 1480/90.
Peder Månsinpoika Utterin genealogioita seuraten Jully Ramsay on laatinut sukuselvityksensä Karpalaisen suvusta. Sen mukaan Paavali Karpalaisella olisi ollut neljän pojan lisäksi myös neljä tytärtä: Margareta Vuorenpäässä, Brita Paimiossa, Karin ja Ingeborg.[4] Näistä nimet Margareta, Brita ja Ingeborg toistuvat Tord Karpalaisen taulussa tyttärinä, joten tietojen luotettavuudesta ei ole takeita.
Täyttä selvyyttä Paavali Karpalaisen tyttäristä tuskin on saatavissa. Ingeborg näyttää kyllä hänen tyttäreltään, sillä 1540 Vehmaan Vinkkilässä Klemet Jönsinpoika omisti pienen flöteverotalon, joka aikanaan oli kuulunut Påvel Karpalaiselle. Klemet Vinkkilä ilmoitti Påvel Karpalaisen tyttären Ingeborgin saaneen Vinkkilän omakseen, mutta Mikael Karpalainen väitti tietoa vääräksi.[5] Paimiossa naimisissa olleesta Britasta ei ole mitään tietoja, mikäli hänen tyttärensä ei sitten ollut Olof Munkin vaimo Margareta. Samoin puuttuvat tiedot Karinista.
Karpalaisen suvun varmoja naispuolisia haaroja on löydettävissä Tord Karpalaisen tyttäristä. Hänellä näyttää olleen neljä tytärtä, joista Ukkilan luovutuksen yhteydessä mainitaan kolme. Vain kahden ristimänimi on asiakirjoista todennettavissa.
Ivar Flemingin maakirjaan sisältyy selostus Vehmaan Ukkilan saannosta. Toisen Ukkilan talon Fleming oli saanut Naantalin luostarilta maksuksi elintarvikkeista. Sen Tord Karpalaisen veli Peder Karpalainen oli aikanaan testamentannut luostarille. Toisen Ukkilan talon perintöoikeuden hän oli lunastanut vuoden 1527 jälkeen Tord Karpalaisen perillisiltä. Näitä olivat Anna ja hänen poikansa Taivassalon kirkkoherra Mikael Karpalainen, Annan sisar Taivassalon Viiaisten Birgitta sekä heidän kanssaperijänsä Marcus Jönsinpoika ja tämän sisar Dordi Vehmaan Piiloisissa. Mikael Karpalainen on yrittänyt taivuttaa tätiänsä Birgittaa luopumaan sisarensa hyväksi Ukkilan omistuksesta, mutta kirjeessään Ivar Flemingille toukokuussa 1530 Birgitta Tordintytär vahvistaa myyntinsä. Kirjeen alla on sinetti, jossa kilven sisällä on alaosastaan molemmin puolin vinopuin tuettu risti. Nimikirjaimet puuttuvat, joten ei ole varmuutta, oliko se Birgitan vai mahdollisesti kirjurin sinetti.[6] Mikael Karpalainen valitti kuninkaalle 1550-luvulla näiden ja eräiden muidenkin mielestään hänelle kuuluvien tilojen joutumisesta pois suvulta.[7]
Vanhin nimeltä tuntemattomista Tord Karpalaisen tyttäristä näyttää olleen avioliitossa Peder Nilsinpoika Geetin kanssa (tunnetaan 1491-93), koska pojat Tord ja Sigfrid olivat jo vuonna 1515 täysikäisiä. Harvinainen ristimänimi Tord on siis saatu äidin isältä.[8] Tämän tyttären perintö sijaitsi Kuusivuoressa. Siksi hänen jälkeläisiään ei mainita em. Ukkilan poisluovutusten yhteydessä.
Taivassalon Viiainen kuului Birgitalle, ja hänen miehensä oli Pohjois-Suomen maavouti Jöns Pederinpoika, joka tunnetaan vuosilta 1511-1513. Jöns Pederinpoika voitti 6.8.1513 kanteen Jöns Håkoninpoikaa ja hänen kanssaperillisiään vastaan Vuorenpään omistuksesta. Kysymyksessä lienee Nousiaisten Sukkisten Jöns Håkoninpoika, joka tunnetaan 1482-1513.[9] Birgitta Tordintytär oli elossa vielä 1534, jolloin hän otti 15 mk lainaksi Ivar Flemingiltä.[6] Birgitta Tordintyttären ja Jöns Pederinpojan tytär, joka Utterin mukaan olisi ollut nimeltään Karin, oli naimisissa Taivassalon Kahiluodon herran Erik Sunenpojan (Ille) kanssa. Avioliitto jäi lapsettomaksi. Erik Sunenpoika joutui siksi luovuttamaan Viiaisen vuonna 1550 vaimonsa sukulaisille, joita edusti Mikael Karpalainen. Eräässä tuomiossa vuonna 1575 Erik Sunenpojan vaimon sanotaan virheellisesti olleen Mikael Karpalaisen sisar.[10]
Annan pojasta, Taivassalon kirkkoherrasta ja entisestä Turun dominikaaniluostarin esimiehestä Mikael Karpalaisesta polveutuu Carpelan-suku. Anna eli vielä 1541 Vuorenpäässä.[11] Annan perheen haltuun on joutunut Birgitan tyttären jälkeen Viiainen, joten Mikael Karpalainen on siis lunastanut muiden perillisten osuudet.[12] Siitä tuli sitten hänen säterinsä. Herra Mickel suoritti sen puolesta aatelista ratsupalvelusta 1554-62.[13] Aikaisemmin perhe asui Vuorenpäässä.[11]
Herra Mikaelilla puolestaan on ollut kahden pojan lisäksi ainakin yksi tytär, Mikaelin äidin kaima Anna. Hän on ollut naimisissa Nils Larsinpojan kanssa, joka Jully Ramsayn ilmoituksen mukaan on merkitty vuoden 1579 rälssiluettelossa Vuorenpään omistajaksi. Vuorenpää oli 1581-86 Annan säterikartano ja sen omisti 1592 Tomas Erikinpoika.[14] Tomas Erikinpoika (Oxhorn) omisti myös Merimaskun Kuuslahden. Hänen vaimonsa on siis ollut Nils Larsinpojan ja Anna Mikaelintyttären lapsi. Vaimon sisar oli sen sijaan mennyt rälssittömän miehen Erkki Simonpojan kanssa naimisiin, mutta saanut silti periä puoli taloa Vuorenpäästä. Noin 1640 hovioikeus tuomitsi sen Lorens Carpelanille "sukulaisuuden, tosin ei kovin läheisen, perusteella".[15] Oxhornin vaimo olisi siis ollut Lorens Carpelanin serkku. Sellaista sukulaisuutta ei mielestäni voida nimittää kaukaiseksi sukulaisuudeksi.
Neljäs, nimeltä tuntematon tytär, jota sukutaulussa nimitetään Ingeborgiksi, on solminut avioliiton jonkun Henrikin kanssa. Tästä avioliitosta on syntynyt Markus Henrikinpoika, joka vuonna 1554 halvaantuneena entisenä huovina luovutti syytinkiä vastaan Mikael Karpalaiselle Mynämäen Tursanperän Junttilan, jonka hän oli saanut perintöjärjestelyjen yhteydessä. Sen Karpalainen pian vaihtoi pois.[16] Markus ilmoitti olevansa toisen sisaren ja Mikael toisen sisaren jälkeläinen. Ramsayn kokoelmaan sisältyy ilman lähdeviitettä merkintä, jonka mukaan Ingeborg olisi ollut vuonna 1532 herra Henrikin vaimo. Tord Karpalaisen tyttärien on täytynyt olla naimisissa jo 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa, ja silloin voimassa olleet selibaattisäännökset tekevät mahdottomaksi Ramsayn ilmoittaman avioliiton.
Balck-suvun erääseen naispuoliseen haaraan tuli vävyksi 1400-luvun lopulla huovi Markus Kampar. Hänen poikansa Henrik Markuksenpoika Kampar esiintyy Ivar Flemingin maakirjassa usein maanvaihtojen osapuolena. Hän on elänyt vielä vuonna 1569, joten hän tuskin on 1554 mainitun halvaantuneen entisen huovin Markus Henrikinpojan isä, vaikka sosiaalinen asema ja nimien periytyminen siihen viittaisikin.[17]
Markus Henrikinpoika on melko varmasti sama mies, jota Ivar Flemingin maakirjassa kutsutaan Markus Jönsinpojaksi. Fleming on vain erehtynyt luulemaan häntä Jöns Pederinpojan pojaksi. Hänen sisarensa oli siis Piiloisten Dordi.
Dordi on saanut aviomiehekseen tavallisen talonpojan, Piiloisen Vilpun. Vilppu istui vuonna 1529 lautamiehenä käräjillä.[18] Hänen poikansa Lasse Vilpunpoika omisti Piiloisissa 1540-55 kolmen tangon suuruisen talon. Kylässä oli neljä verotaloa, lisäksi ulkokyläläisille kuului kolme tankoa. Hän on ostanut lisää kolme tankoa, sillä seuraavalla vuosikymmenellä talon omistuksessa oli kuusi tankoa veromaata.
Christoffer Blome mainitaan ensimmäisen kerran Piiloisten yhteydessä v. 1562. Hän sai kahdelle talolle verovapauden 1570.[19] Pitkäaikaisen voudin ja tuomarinsijaisen Christoffer Blomen vaimo Elsa on ollut Lasse Vilpunpojan tytär, sillä hän omisti Vehmaan Puotilan kylässä Raudanniitynperän, joka vuonna 1540 on merkitty Lasse Piiloisen omaksi. Blome kuoli 1582, eikä avioliitosta jäänyt lapsia. Elsan myöhempi puoliso, Taivassalon Korven herran Påvel Jönsinpojan poika Lasse Paavalinpoika (Piiloisten sukua, sinetissä metsäkarju) hankki 2.12.1586 vaimonsa omistamille Piiloisille, Ojalle ja Putalle verovapauden. Hän sai ne 3.8.1594 rälssitiloiksi maanlain suomia mahdollisuuksia hyväksi käyttäen: kun rälssimies nai rälssittömän naisen, sai hän vaimonsakin maat rälssiksi.
Vuonna 1588 Lasse Paavalinpoika menetti Markku Putalle tälle kuuluvan osuuden maaomaisuudesta. Lassen ja Elsan avioliitosta ei jäänyt lapsia.[20] Piiloisten ja sen alustalaistilojen omistusoikeus oli sen jälkeen epäselvä. Niinpä Jesper Matsinpoika Cruusin rälssintarkastuksessa Piiloisten samoin kuin Ojan omistajaksi 1614-39 on merkitty Florinus- ja Blom-sukujen esi-isä Thomas Eskilsson, Kristoffer Blomen sisaren poika. Kuitenkin se oli läänitetty jo 1606 Baltzar Bäckille, jonka vaimo oli Lasse Paavalinpojan serkku.[21] Näin Elsa Lassentyttären perimä maaomaisuus joutui hänen miestensä sukulaisille.
Sen sijaan Putan rälssitalo joutui Hästesköld-suvulle. Hovioikeus oli määrännyt 11.2.1625 selvitettäväksi, millä perusteilla Erich Gunnila piti sitä rälssinään. Hänen poikansa Johan Erikinpoika antoi 22.9.1637 seuraavan selvityksen: "Bete Johan Erichzson framlade en Copia af Sigismundi Bref daterat 1594 den 3 Augusti. Samma Copia innehåller Pilois 1 hemman, Putta -1, och Åja -1, gifwit S. Lars Pålsson. Denne Lars hafvwe först warit en fougde, sedan en fendrich, är så bort kommen wnder wunndom barnlöss. Skall och ingen sleegt hafwa haftt efter sig på swärdzLinien. Erich Gunnilan bekommit så Putta efter S. Lars Pållsson(s) h. Elsa widh Nampn, denna Elsa hafwer warit Erich Gunnilans hustrus h. Sunniva Simonsdåtters modher Syster. Och der igenom dett här till behållit."[22]
Putan perintöoikeuden perusteella Elsan sisar olisi siis ollut naimisissa Putan Markku Eskonpojan (isäntänä 1580-1614) tai tämän isän Esko Matinpojan (isäntänä 1557-85) kanssa. Erik Jönsinpojan vaimon Sunevan isän nimi oli kuitenkin Simo eikä Markku tai Esko. Elsan sisar on siis ollut ensin naimisissa jonkun Simon kanssa tai selvityksessä on unohtunut yksi sukupolvi.
Piiloisten perheen sukulaissuhteita rälssisukuihin valottaa myös Erik Flemingin maakirjassa oleva tieto Nauvon Grännäsin saannosta. Fleming oli ensin ostanut vuonna 1524 kolme tankoa rälssimaata Grännäsistä, sitten viisi vuotta myöhemmin yhden tangon lisää kahdelta nimeltä tuntemattomalta sisarelta. Kaarinan Hännälän Erkin (Matinpoika, isäntänä 1540-70) äiti oli omistanut yhden tangon, josta maksettiin 30 mk. Erkin sisaruksia olivat Mietoisten Rantavakkisen Henrikki ja Margareta, Hyrtilän Kerttu ja Järven Anna (Anna i Järvis).[23] Henrikki oli kuitenkin Mikonpoika eikä Matinpoika, joten hän oli Erkin velipuoli. Henrikki Mikonpoika omisti 1540-55 kolme tankoa flöteveromaata Vakkisessa. Margareta näyttää olleen kuusi tankoa veromaata käsittäneen Vakkisen talon emäntä, ja vuonna 1557 hän oli leski. Kirkollisesti Kaarinaan mutta verohallinnollisesti Paraisiin kuuluneessa Hyrtilässä isännöi maakirjan mukaan 1540-75 Mikko Juhonpoika. Annan asuinpaikka ei ole aivan varma. Korppoossa on kylä, jonka nimi kirjoitettiin Järvis, mutta Järvi voi tarkoittaa myös Kakskerranjärveä.[24]
Hännälän Erkin äidin sisarelle oli kuulunut kolme tankoa Grännäsissä. Maksu oli aikanaan suoritettu klippingeissä, ja se korvattiin 1539 käyvällä rahalla, 88 markalla. Lasse Piiloinen ja Lasse Pietarinpoika Vakkinen nostivat em. summan. Rantavakkisessa Lasse Pietarinpoika omisti flöteveromaata saman verran kuin Henrikki Mikonpoikakin.[25] Lasse Pietarinpojan vaimo oli Ursula, joka oli leski v. 1560. Piiloisten Lasse Vilpunpojan vaimo ja Vakkisten Lasse Pietarinpojan vaimo Ursula näyttävät siis olleen sisaria ja siis Hännälän Erkin äidin sisaren lapsia.
Ostojensa kautta Erik Flemingistä tuli neljän tangon rälssimaan omistaja Grännäsissä. Kylään jäi kahdeksan tankoa, jotka jakautuivat 1540 siten, että Magnus Olofinpojalle kuului 4½ ja Erik Mikkelinpojalle 3½ tankoa. Edelliselle kuului lisäksi Nauvon Druckensbyssä ulkokyläläisenä kaksi tankoa rälssimaata.
Piiloisten Lassen ja Vakkisten Lassen vaimojen äidille on kuulunut kolme tankoa Grännäsissä ja kolme Vakkisissa, Hännälän Erkin ja Vakkisten Henrikin äidille puolestaan kolme tankoa Vakkisessa ja vain yksi tanko Grännäsissä. Jokin Erkin sisarten asuintaloista on siis äidin perintöä, jotta perintö olisi tasapainossa.
Piiloisten Elsa Lassentyttären äiti kuului siis Grännäsin sukuun ja Elsan isän äiti Karpalaisen sukuun. Sukuselvitys havainnollistaa, miten rälssimaan pirstoutuminen useille perillisille johti avioliittoihin talonpoikien kanssa.
Viitteet
[1] Tapio Vähäkangas, Eräs genealoginen lähde. Genos 1995, s. 55; Erik von Hertzen, Paimion historia. Hämeenlinna 1973, s. 126; Eric Anthoni, Finlands medeltida frälse. Helsingfors 1970, s. 321.
[2] FMU 3454; Tapio Vähäkangas, Geet. Genos 1979, s. 94-95.
[3] REA 332; Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland. 1909, 67-68; Eric Anthoni, Garp. ÄSF, s. 149.
[4] Ramsay 1909, 67-68; KA Jully Ramsayn kokoelma I Carpelan, Karpalain; K. Grotenfelt, Muutamia asiakirjoja maatilusoloista Suomessa. HArk 15 (1898), s. 94.
[5] Anthoni 1970, s. 347; Grotenfelt 1898, s. 93.
[6] Ivar Flemingin maakirja. Toim. Johan E. Roos. Helsinki 1958, s. 41-43; KA Reinhold Hausenin kopiokokoelma VI, Afskrifter af Urkunder rörande Sundholm: 347, 348.
[7] Grotenfelt 1898, s. 93-94.
[8] FMU 4364, 4492; Tapio Vähäkangas, Geet. Genos 1979, s. 94-95.
[9] FMU 5561, 5674, 3968, 5703.
[10] BFH III:323, IV:476, V:113; Eric Anthoni, Ille, Sune Sunassons ätt. ÄSF, s. 159.
[11] BFH III:163.
[12] BFH III:323, V:113.
[13] Anthoni 1970, s. 344.
[14] SAY Taivassalo, Vuorenpää. Reinhold Hausen on kopioinut Ruotsin valtionarkistosta Suomea koskevia rälssiluetteloita. Hänen kokoelmassaan on kaksikin vuoteen 1579 ajoittuvaa luetteloa, mutta kummassakaan ei Nils Larsinpojan nimeä esiinny. KA R.Hausenin arkisto V:443v-445v.
[15] Ramsay 1909, s. 308. Erkki Simonpoika on mahdollisesti Kunnilan Erik Jönsinpojan vaimon, Suneva Simontyttären veli ja mahdollisesti sama mies, joka on merkitty Pyhärannan säterin omistajaksi 1589. (KA R. Hausenin arkisto V:455; Tapio Vähäkangas, Pyhärannan suku. Genos 1995, s. 115.
[16] BFH III:392, 469; Väinö Perälä, Mynämäki 1260-1960. Turku 1963, s. 191-192.
[17] Eräs Henrik Kampersson tai Kaupesson toimi kaupanvahvistajana ja sinetöijänä 1446 Turussa (REA 528). Kampara Maija oli omistanut maata Liedon Vankkiossa (FMU 2929). Anders Camper oli järjestyksessä toinen kahdestatoista rajatuomion vahvistajasta Eurassa 1441 (FMU 2379). Mats Camppare oli 1513 maakuntakatselmusmiehenä Huittisissa (FMU 5640). Nämä miehet sattaavat olla yhteydessä Kallialan Kamppiin, josta 1400-luvulla on käytetty nimitystä Lukkari (Seppo Suvanto, Knaapista populiin. 1987, s. 72). Campanarius = kellonsoittaja eli lukkari. Huovi Markus Kampar saattoi myös olla jonkun lukkarin poika.
[18] FMU 6480.
[19] SAY Vehmaa, Pilois.
[20] SAY Vehmaa Botila, Pilois, Putas, Oja; Tapio Vähäkangas, Peder Dansken jälkeläiset. Genos 1998, s. 131-132; Yrjö Blomstedt, Laamannin ja kihlakunnantuomarin virkojen läänittäminen. Hist. Tutk. 51. Helsinki 1958, s. 363; W.G. Lagus, Finlands Adelns Gods och Ätter. Helsingfors 1860, s. 53 ja nootti 744; Ramsay 1909, s. 311.
[21] Ramsay 1909, s. 519.
[22] VA 7201:112v.
[23] Erik Flemingin maakirjat. Toim. Aulis Oja. Helsinki 1964, s. 62-64.
[24] SAY Kaarina Hennilä, Mynämäki Vackis, Parainen Hyrtilä, Korppoo Järvis.
[25] Anthoni 1970, s. 350; SAY Mynämäki, Vackis.
Referat
Tapio Vähäkangas: Om de kvinnliga grenarna av släkten Karpelan (Karpalainen)
Släkten Karpelan (Karpalainen) torde härstamma från Karpela i Pemar. På svärdssidan utslocknade släkten med Tord Karpelan som dog ca 1480/1490, men den fortlevde genom hans fyra döttrar. Av Tords döttrar förefaller den äldsta - vars namn är okänt - att ha varit gift med Peder Nilsson Geet. Birgitta Tordsdotter, som levde ännu år 1534, var gift med landsfogden för norra Finland Jöns Pedersson och de ärvde Vias i Tövsala. Deras dotter äktade Erik Sunesson (Ille) från Kahiluoto, men paret fick inga barn. Vias återgick därför till släkten Karpelan.
Vid arvskiftet erhöll Anna Tordsdotter (levde 1541) Vuorenpä. Hennes son Mickel Karpelan, f.d. prior för dominikanklostret i Åbo och efter reformationen kyrkoherde i Tövsala, löste ut de andra arvingarna efter Birgitta Tordsdotter och erhöll på detta sätt Vias. Mikaels syster Anna, som antas ha varit gift med Nils Larsson, fick Vuorenpä. Anna och Nils hade två döttrar, av vilka den ena var gift med Tomas Eriksson (Oxhorn) och den andra med den ofrälse Erik Simonsson.
Den fjärde av döttrarna hette möjligen Ingeborg. Hennes son, den förlamade f.d. knekten Markus Henriksson, avstod Junttila som hörde till Tursunperä i Virmo till Mickel Karpelan mot sytning. Markus’ syster Dordi gifte sig med Filpus, en vanlig bonde från Pilois i Vemo. Deras son Lasse Filpusson ägde Pilois och vissa andra gårdar i Vemo. Lasses hustru, som härstammade från en frälsesläkt på Grännäs i Nagu, hade en syster Ursula, som var gift med Lasse Pedersson från Vackis i Mietois. Kusin till dessa systrar var Erik Mattsson från Hännälä i S:t Karins.
Lasse i Pilois hade en dotter Elsa, vars make fogden Kristoffer Blome skaffade sin hustru skattefrihet för hennes ägandes jord. Elsas andre man Lasse Pålsson (vapensköld med ett vildsvin) erhöll i sin tur frälserättigheter för dessa ägor. Ingetdera äktenskapet resulterade i några barn och förutom Putta frälsegård övergick arvet till de äkta männens släktingar. Putta övertogs däremot av Erik Jönsson (Hästesköld), eftersom hans hustru Suniva Simonsdotter var Elsas systerdotter.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 2000 hakemisto | Vuosikertahakemisto