[ Artikkelin loppu ]
Tässä kuvattavan suvun kantaisä Sven Ambjörnsson tuli upseerina Suomeen. Hän palveli Viipurin läänin (päällikköjensä mukaan Tauben ja Budbergin rakuunoiksi nimitetyn) rakuunarykmentin vänrikkinä vuodesta 1657 ja yleni kaksi vuotta myöhemmin luutnantiksi. Hän sai Rantasalmelta autiotilan viljeltäväkseen ja perhe jäi Suomeen. Lapset ottivat nimen Sylvius, joka useissa sukuhaaroissa muuntui muotoon Silvius. Kirjoitusasuina esiintyvät myös Sylfvius ja Silfvius.
Svenin isännimi on harvinainen ja kielii selvästi ruotsalaisesta sukuperästä. Hänen isänsä oli todennäköisesti Ambernus Svenonis, joka oli sotilaspappina Länsi-Göötanmaan rykmentissä vuodesta 1630 ja ennätti lopuksi olla vuoden verran Grevbäckin kirkkoherrana Skaran hiippakunnassa ennen 1649 tapahtunutta kuolemaansa. Hänen poikansa Nicolaus Amberni otti nimen Silvius ja oli samassa hiippakunnassa Fristadin kirkkoherrana vuodesta 1671 aina kuolemaansa (1687)[1].Sven Ambjörssonin kuulumisesta tähän perheeseen ei kuitenkaan ole asiakirjatodisteita.
Svenin aikalainen, Nicolaus Olai Sylvius, oli Pernajan kappalaisena 1650-1678. Hänen puolisonsa Margareta Jakobsdotter oli Kokkolan kirkkoherran Jakobus Mathiae Skepperuksen (eli Gammalin) tytär. Heidän poikansa Jakob Sylvius mainitaan 1671 Pernajassa messinkiseppänä ja toinen poika Nicolai Sylvius oli Viipurin triviaalikoulun rehtori, kun hän isonvihan aikana pakeni Ruotsiin, missä hänet 1713 nimitettiin Växjön hiippakuntaan kuuluneen Myresjön kirkkoherraksi.[2]
Pernajan kappalaisen isä oli v. 1626 kuollut Karlskogan kirkkoherra Olaus Johannis Gestricius, josta polveutuu värmlantilainen Sylvius-suku. Sylvius-nimen otti myös Olauksen tyttärenpoika Johan, joka oli Ruotsin aatelisen Sylvius-suvun kantaisä ja kuoli Värmlannin laamannina 1690. Samassa Karlstadin hiippakunnassa palveli Arvikan kappalainen Ingemarus Olai Sylvius (k. 1653), ja hänen isänsä oli talonpoika Värmlannin Gunnarskogissa. Ingemarus oli toisen värmlantilaisen Sylvius-suvun kantaisä. Hänen poikansa Johannes Ingemari Sylvius kirjoittautui 1642 Turun Akatemiaan, samoin tämän kolme poikaa: Magnus 1679, Daniel 1682 ja Elias 1706. He palasivat kaikki kotimaakuntaansa, mutta Magnuksen pojanpoika Karl Gustaf Sylvius (1741-1819) suoritti elämäntyönsä Turun hovioikeudessa ja oli sen varapresidenttinä, kun keisari vuonna 1816 aateloi hänet nimellä Feuerstern.[3] Näillä värmlantilaisilla Sylvius-suvuilla ei näytä olevan yhteyttä siihen Länsi-Göötanmaan sukuun, johon Sven Ambjörnsson luultavasti kuului.
Suomessa esiintyy muitakin Sylvius- tai Silvius-nimen kantajia, joilla ei liene sukuyhteyttä Sven Ambjörssoniin. Georg Knutsson Sylvius oli Turun hovioikeuden asessorina vuodesta 1641 kuolemaansa asti vuonna 1656. Hänen sanotaan tulleen aateloiduksi 1650 nimellä Sölfversköld, mutta suku jäi introdusoimatta Ruotsin ritarihuoneeseen. Hänen poikansa Johan käytti nimeä Sylvius vielä 1674, jolloin hän oli Turun hovioikeuden kirjuri. Johanin sisaren Kristina Sylviuksen puoliso (vuodesta 1673) Johan Lifman oli Viipurin pormestari.[4]
Viipurin läänin rakuunarykmentissä eli Sven Ambjörssonin kanssa samassa joukko-osastossa palveli vuodesta 1672 vänrikki Lars Sylvius, kunnes hän 1676 erosi sotilaspalveluksesta. Viitteitä ei ole löytynyt sukuyhteydestä hänen ja Sven Ambjörssonin kesken. Hän tuskin on sama Lars Persson Silvius, joka 1654-1656 oli Itä-Uudenmaan (Frans Knorringin) jalkaväkirykmentin varusmestari, 1659-1660 A. von Weissensteinin jalkaväkirykmentin vänrikki ja 1661-1664 Hargenin (Skoonen) jalkaväkirykmentin luutnantti. Jommankumman Larsin tytär lienee Kristina Elisabet Larsdotter Sylvia, joka kuoli Viipurissa 1699 oltuaan naimisissa ensin Jaakkiman kirkkoherran Johannes Amnorinuksen (k. 1690) ja sitten Lihaniemen "amtmannin" Jakob Köllingin kanssa.[5]
Jakob Sylvius oli Barösundin tullinhoitaja Inkoossa vuodesta 1706. Hänen syntyperästään ja suku-yhteyksistään ei ole tietoja. Sotavuosina 1714-1720 hän oli "vanhana ja sairaalloisena" pakolaisena Ruotsissa, mutta hän palasi Inkooseen ja kuoli siellä 1726.[6]
Helsingissä vihittiin 20.12.1708 porvari Erik Silvius ja Anna Maria Schalin, ja heidän lapsensa Susanna Elisabet syntyi siellä 28.9.1709. Erik lienee kuollut pian tämän jälkeen, koska hänen puolisonsa arvatenkin on sama Anna Maria Schalin, joka vietti häitänsä Helsingissä 10.10.1711 Petrus Liungbergin kanssa. Ruotsissa pakolaisena vuosina 1713-1716 ollut helsinkiläisen raatimiehen leski Margareta Sylvius saattaa olla Erikin lähisukulainen. Ei ole selvinnyt, mistä pastori Samuel Sylvius oli tullut pakolaiseksi Turun hiippakuntaan, jossa hän sai avustusta 1710.[7]
Erik Johan Silfvius kuoli kauppiaana Helsingissä 1889. Hän oli syntynyt Vihdissä 1812 torppari Erik Silfvastin poikana. Erik Johan oli lapseton, mutta hän kasvatti kodissaan kaksi varhain orvoiksi jäänyttä sisarentytärtään, jotka hekin käyttivät nimeä Silfvius.[8]
Nimet Syl(f)vius ja Sil(f)vius perustuvat latinan sanaan silva, metsä. Suomessa ja Ruotsissa ovat selvästikin monet henkilöt ottaneet tuon nimen käyttöönsä toisistaan tietämättä ja olematta toistensa sukulaisia.
Georg Luther on toisaalta tiivistänyt alkuperäistä tekstiä ja toisaalta täydentänyt sitä useilla eri julkaisuista löytyneillä tiedoilla. Hänelle suuri kiitos saamastani avusta.
Taulu 1
I. Sven Ambjörsson (isä ehkä Grevbäckin kirkkoherra Länsi-Göötanmaalla Ambernus Svenonis, ks. johdanto). Palveli Viipurin läänin rakuunarykmentissä vänrikkinä vuodesta 1657 ja luutnanttina elokuusta 1659. Yhdisti syksyllä 1662 kaksi autiotaloa Rantasalmen Tuusmäellä kruununtilaksi, jonka tuli varustaa rakuuna von Burghausenin rykmenttiin. Sai tilan kunnostamiseksi neljän vuoden verovapauden.[9] Viipurin läänin rakuunarykmentti lakkautettiin vuoden 1680 alussa. Silloin päättyi Svenin palvelu upseerina ja hänen talonsa varusti jatkossa ratsumiehen n:o 90 Karjalan ratsuväkirykmentin Ala-Savon komppaniaan. Henkikirjoissa Sven mainitaan talonsa isäntänä vuoteen 1700 (harvinainen isännimi on vuodesta 1697 tulkittu virheellisesti sukunimeksi "Ambrosius"). Haudattiin Rantasalmella 30.2.1712(!) - Varmaa tietoa Svenin vaimon nimestä ei ole, mutta hän oli ilmeisesti "leutnantskan Barbara Welling", joka mainitaan Svenin useiden lastenlasten kummina Rantasalmen ja Sulkavan kastekirjoissa.
II. Lapsia (ikäjärjestys tuntematon):
?Erik. Mainitaan henkikirjoissa Tuusmäellä "Sven Ambrosiuksen" poikana vuodesta 1694 ja nimellä "Erik Svensson Ambrosius" talon isäntänä 1701-1703 sekä nimellä "Erich Svensson" Rantasalmen käräjillä 1703. Hän tuskin oli sama alkutekstissä mainittu Erik Sylvius, joka 1708-09 asui Helsingissä. On mahdollista, että toistuvat Erikin maininnat Tuusmäellä johtuvat kirjureiden väärinkäsityksestä. Vieraat ja harvinaiset nimet ovat vääntyneet: Ambjörsson Ambrosiukseksi ja Ernst Erikiksi. Vuodesta 1722 Tuusmäen tila mainitaan maakirjoissa nimellä "Sven Ambiörnsson, nu Erich Silvius". Jälkimmäinen nimi on selvä erehdys ja tarkoittaa epäilemättä Ernst Wilhelm Sylviusta, jonka henkikirjat ilmoittavat samoina vuosina isännäksi. Hän vastasi talosta sekä isonvihan aikana että 1720-luvulla.[10]
Ernst Wilhelm Sylvius, ratsutilallinen, k.1733. Taulu 2.
Fredrik Johan Sylvius, vääpeli, k.1710. Taulu 3
Elisabet Svensdotter (v. 1702 Silvia), elossa 1710. - Puoliso viimeistään 1692 Sulkavan Iitlahden ratsutilallinen Gustaf Eriksson. Vuonna 1712 Gustaf luovutti (myi ?) pahasti rappioituneen rusthollinsa kruununvouti Olof Meinanderille[11], ja hän lienee sama Gustaf Eriksson, joka kuoli Sulkavalla 6.2.1732.
Svante Svensson Sylvius. Oli sisarentyttärensä kummina Sulkavalla 13.11.1692 ja Olavinlinnan komendantin eversti Abraham Pistolekorsin "palvelijana" helmikuussa 1696, jolloin häntä syytettiin salavuoteudesta Anna Antintytär Hiskaniuksen kanssa. Hänet tuomittiin maksamaan elatusapua edellisenä vuonna syntyneelle lapselle ja myös sakkoihin, jotka kuitenkin voitaisiin peruuttaa, jos Svante ja Anna avioituisivat. Toukokuussa 1697 Svante Sylvius oli korpraali edustaessaan eversti Pistolekorsia Sulkavan käräjillä.[12]
Nils Svensson Silvius. Otettiin 16.9.1696 Savon jalkaväkirykmentin varusmestariksi, missä toimessa oli 5.4.1700 kuollessaan rykmentin ollessa marssilla.[13]
Gustaf Sylvius, korpraali, k. 1733. Taulu 7.
Karl Sylvius, ratsumestari, k. 1763. Taulu 9.
?Barbara Helena Sylvius. K. Rantasalmella 38-vuotiaana synnytettyään lapsen 4.9.1726, haud. siellä 19.9. s.v. - Puoliso Kymenkartanon läänin jalkaväkirykmentin vänrikki Mikael Mathias Soltau, s. Lyypekissä, kuoli Lappeenrannassa 23.2.1752.
Taulu 2
II. Ernst Wilhelm Sylvius (isä Sven Ambjörnsson, taulu 1). Ilmeisesti isänsä talossa Tuusmäellä vuodesta 1694 mainittu poika Erich, joka vuodesta 1701 ilmoitetaan talon isännäksi ja jota 1703 syytettiin käräjillä salavuoteudesta (ks. Erikiä koskevia tietoja taulusta 1). Erikin veljenä mainitaan henkikirjoissa "Giösta", mutta ei Ernstiä. Vuodesta 1704 ilmoitetaan "Ernest Silvius" isännäksi ja hänen veljenään mainitaan "Gustaf" vuoteen 1706 asti. Vuoden 1722 kesäkäräjillä Ernst Wilhelm ilmoitti olleensa talossa ensin yhdessä vanhempiensa kanssa ja heidän jälkeensä isäntänä sotavuosien ajan. Luovutti 1730 isännyyden vävylleen Erik Achtmöllerille, joka lupasi elättää appivanhempansa. K. Rantasalmella 1733 70-vuotiaana, haud. siellä 28.12. s.v. - Puoliso Sulkavalla 23.5.1705 Katarina Elisabet Green, k. Juvalla 19.3.1749 69-vuotiaana (kutsutaan virheellisesti "vääpelin leskeksi"). Isä Savon läänin jalkaväkirykmentin vääpeli Josef Antinpoika Green. Lokakuussa 1736 leski valitti Rantasalmen käräjillä vävynsä Achtmöllerin kitsautta.
III. Lapsia:
Maria, s. Rantasalmella 14.3.1709. Synnytti lapsen 1732 ja kuoli viimeistään 1734. - Puoliso Rantasalmella 28.12.1724 Erich Achtmöller (tämän toinen, keskimmäinen avio[14]), k. Rantasalmella 15.1.1754 64-vuotiaana. Sylviusten tila Tuusmäellä siirtyi hänelle ja maaherra vahvisti kirjeellään 12.8.1730 Achtmöllerin isännyyden.[15]
Hedvig Helena, s. Rantasalmella 26.2.1712, k. Juvalla 2.4.1768. - Puoliso Rantasalmella 29.12.1733 Juvan nimismies Johan Asikainen, s. noin 1712, k. Juvalla 25.1.1782.[16]
Barbara Katarina,[17] k. Joroisissa 27.12.1769 (ilmoitettu kuolinikä 69 vuotta on toistakymmentä vuotta liian korkea). - Puoliso Rantasalmella 22.9.1734 Savon läänin jalkaväkirykmentin korpraali Otto Reinhold Bonde, k. Joroisissa 2.4.1760 "noin 60 vuoden" ikäisenä.
Taulu 3
II. Fredrik Johan Sylvius (isä Sven Ambjörnsson, taulu 1). Otettiin lippumieheksi Viipurin läänin jalkaväkirykmenttiin 20.1.1692, ylennettiin elokuussa 1704 kersantiksi ja 30.4.1706 vääpeliksi. Kuului Riian varuskuntaan ja menehtyi siellä kaupungin piirityksen tai valtauksen aikana 1710[18]. - Puoliso Elisabet Margareta Lang. Luultavasti Kymissä 27.1.1741 kuollut 74-vuotias "leskirouva Elisabet Silvia". Vanhemmat Viipurin läänin jalkaväkirykmentin kapteeniluutnantti Paul Lang ja Anna Margareta Skog.[19]
III. Lapsi:
Paul, s. 9.7.1700, luutnantti, k. 1770. Taulu 4.
Taulu 4
III. Paul Silvius (isä Fredrik Johan Sylvius, taulu 3), s. Lapinjärvellä 9.7.1700. Otettiin 1714 soittajaksi Viipurin läänin jalkaväkirykmenttiin, kirjattiin vuoden 1716 pääkatselmusrullassa lukutaitoiseksi.[20] Nimitettiin 14.10.1721 lippumieheksi samaan rykmenttiin, jonka nimi oli muutettu Kymenkartanon läänin jalkaväkirykmentiksi. Sopi Rantasalmen syyskäräjillä 1722 isänsä perinnöstä setänsä Ernst Wilhelm Sylviuksen kanssa. Erosi 29.12.1733 virastaan ja jäi varaväen kirjoihin. Astui jälleen palvelukseen 2.10.1745 Pohjanmaan jalkaväkirykmentin luutnantiksi ja erosi 23.4.1751. Toisen vaimonsa kautta Paul Silvius sai 2/3 Toralan rusthollista Hauhon Hyömäellä ja hän asui siellä erottuaan armeijasta. K. siellä 30.4.1770. - Puoliso 1:o Kristina Oxe, k. Kymissä 15.9.1734 28-vuotiaana; 2:o Hauholla 29.12.1738 Maria Elisabet Petersen, k. Hauholla 26.9.1796. Vanhemmat Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin kornetti Johan Henrik Petersen ja Gertrud Helena von Kraemer.
IV. Lapset:
1. Kristina Juliana, s. Kymissä 23.9.1731.
1. Johan Fredrik, s. Kymissä 21.4.1734, k. siellä 6.6. s.v.
2. Gertrud Elisabet, s. Hauholla 21.10.1739, asui Toralassa, k. siellä 14.10.1815. - Naimaton.
2. Johan Henrik, s. Hauholla 17.10.1741, k. siellä 28.5.1753.
2. Fredrik Adolf, s. Hauholla 22.6.1744. Hämeen läänin jalkaväkirykmentin korpraali ainakin vuodesta 1772, erosi 9.4.1782, sai samalla majoittajan arvon.[21] Asui Hämeenlinnassa anoppinsa talossa. K. siellä 11.2.1784. - Puoliso Hämeenlinnassa 13.11.1777 Anna Helena Palenius, s. 1749, Vanhemmat Hämeenlinnan raatimies Ture Palenius ja vaimonsa Kristina Karlintytär. Avioliitto lienee ollut lapseton.
2. Anna Grisilia, s. Kalajoella 31.3.1747. Palasi leskenä Toralaan noin 1822, k. siellä 19.9.1826. - Puoliso Hauholla 20.11.1788 ravintoloitsija ("traktören") Hämeenlinnassa Johan Fredrik Ahlgren (jonka 2. avio), s. 1744.
2. Paul Reinhold, s. 4.8.1750, vänrikki, k. 1809. Taulu 5.
2. Barbara Helena, s. Hauholla 28.9.1752, k. siellä 5.4.1754.
2. Ulrika, s. Hauholla 21.9.1755, k. siellä 14.5.1756.
Taulu 5
IV. Paul Reinhold Silvius (isä Paul Silvius, taulu 4), s. Hauholla 4.8.1750. Otettiin 1766 vapaaehtoiseksi Hämeen läänin jalkaväkirykmenttiin, astui varsinaiseen palvelukseen 1774 ja oli 1775-1776 korpraalina työkomennuksella Viaporissa. Majoittaja 8.5.1779, lippumies 25.2.1782. Komennettuna Ahvenkoskelle rajavartioon s.v., uudelleen Viaporiin 1785. Oli sodan aikana komennettuna saaristolaivastoon, osallistui tykkipurrella hyökkäyksiin Kymin suuntaan ja haavoittui 4.7. oikeaan käteen. Vänrikki 9.12.1790. Jälleen työkomennukselle Viaporiin 1791 sekä palkatta rajavartioon Pien-Ahvenkoskelle 1797 ja 1799. Laati heinäkuussa 1802 palkattomana vänrikkinä ansioluettelon, jossa ilmoitti edellä olevat tiedot.[22] Peri isältään 2/3 Hyömäen Toralasta ja isännöi ao. ratsutilaa sotilaspalvelunsa ohella. K. siellä 5.9.1809. - Puoliso Hauholla 24.12.1786 Anna Carlstedt, s. Helsingissä 29.7.1756, k. Hauholla 28.12.1825. Vanhemmat Uudenmaan läänin lääninkamreeri Jonas Carlstedt ja vaimonsa Kristiina Juslenius.
V. Lapset:
Johan Reinhold, s. Hauholla 19.1.1790, k. siellä 6.10.1794.
Karl Henrik, s. 28.12.1793, sahakirjuri, k. 1867. Taulu 6.
Taulu 6
V. Karl Henrik Silvius (isä Paul Reinhold Silvius, taulu 5), s. Hauholla 28.12.1793. Peri isältään 2/3 Toralasta, myi tilan 3.3.1843 kapteeni Georg Wilhelm Schildtille 1 500 hopearuplasta. Muutti maaliskuussa 1846 Sahalahdelle kirjuriksi Vehkajärven sahalle. K. Sahalahdella 19.4.1867. - Puoliso Sofia Gustava Uhr, s. Pälkäneellä 2.1.1797, k. Sahalahdella 21.4.1858. Vanhemmat Hämeen läänin jalkaväkirykmentin korpraali Pehr Uhr ja vaimonsa Hedvig Sofia Eklund.
VI. Lapset:
Karolina Gustava, s. Hauholla 7.10.1821. Palveli piikana Turussa 1852-1854, kutsutaan muuttokirjassa kunnialliseksi ja sanotaan lukevan hyvin. K. Kuhmoisissa 23.12.1874. - Puoliso Sahalahdella 28.5.1854 Kuhmoisten pitäjännahkuri Anders Gustaf Helander, s. Orivedellä 12.11.1823, k. Kuhmoisissa 3.5.1882.
Hedvig Sofia, s. Hauholla 21.12.1823. Muutti Sahalahdelta Kuhmoisiin 1866, k. siellä 5.10.1888. - Puoliso Kuhmoisissa 16.9.1866 pitäjänseppä Gustaf Ollgren (jonka 2. avio), s. 28.6.1816, k. Kuhmoisissa 22.9.1894.
Greta Lovisa, s. 16.12.1825. Ilmoitetaan muuttaneen 1870 Sahalahdelta Helsinkiin, tietoja hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole löytynyt.
Taulu 7
II. Gustaf Sylvius (isä Sven Ambjörnsson, taulu 1). Mainitaan henkikirjoissa 1697-1706 isänsä ja myöhemmin veljensä (Erikin? ja) Ernstin luona Rantasalmen Tuusmäellä. Karjalan kaksikasratsuväki-rykmentin korpraali noin 1708, rykmentti muuttui varsinaiseksi 1710. Erosi sodan jälkeen palveluksesta ja asui appensa tilalla Joroisten Kerisalon Hoviniemessä. Palveli 1731 Hoviniemen rakuunana Karjalan rakuunaeskadroonassa ja asui Hoviniemen augmenttitilalla Kotkatlahden kylän Juurilassa. K. Joroisissa 1.4.1733 59-vuotiaana. - Puoliso Joroisissa 9.4.1709 Margareta Dorotea von Meurman, s. Mikkelissä marraskuussa 1685. Vanhemmat Kajaanin linnan komendantti, everstiluutnantti Johan von Meurman ja hänen 1. vaimonsa Katarina Ekestubbe. Gustaf Sylviuksen kuoltua hänen vävynsä Kristoffer Montan oli Juurilan isäntänä kaksi vuotta, mutta Johan von Meurman myi 1736 Hoviniemen ja samaan aikaan Sylviukset lähtivät Juurilasta, johon tuli uusi omistaja.
III. Lapset:
Gustaf Johan, s. Rantasalmella 20.3.1710, k. siellä 21.5. s.v.
Barbara Katarina, s. Rantasalmella 12.8.1712. Hän lienee tytär, joka kuoli Joroisissa 1722 10-vuotiaana.
Anna Margareta, s. 1713, k.1788. - Puoliso Joroisissa 20.1.1734 talollinen Leppävirran kirkonkylässä Kristoffer Montan, s. noin 1707, k. Leppävirralla 15.4.1762.
?Karl. Mainitaan ilman ajoittavia lisätietoja Gustafin "poikana" Joroisten rippikirjassa 1725-32.
Henrik, s. 1722, lampuoti, k. 1775. Taulu 8.
Elisabet, s. Joroisissa 15.5.1724. Asui 1746-49 Helsingin pitäjän Gumtäktissä (nykyinen Kumpula Helsingin kaupungissa), jonka omistajan luutnantti Samuel Enehjelmin puoliso Anna Katarina Falck oli Elisabetin serkku. Elisabet lienee viettänyt häitänsä siellä. K. Loimaalla 30.11.1794. - Puoliso viimeistään 1750 Turun läänin jalkaväkirykmentin varusmestari, myöhemmin vääpeli Gustaf Elers (jonka 1. avio), s. 5.10.1726 Alastarolla, k. Loimaalla 4.4.1799.
?Kristina (polveutuminen on hyvin epävarmaa, hänen lähisukuunsa kuului ilmeisesti Henrik Silvius, jonka perheen useat jäsenet 1770 olivat Kristina Silviuksen vanhimman lapsen kummeina. Toisen lapsen kummit olivat 1776 pitäjän johtavia säätyläisiä, Kristinan silloin kastekirjassa ilmoitettu ikä, 32 vuotta, saattaa olla väärä). - Puoliso Joroisissa 17.12.1769 torppari Tahvo Määttä. He asuivat 1770-luvulla Kotkatlahden kylässä.
Taulu 8
III. Henrik Silvius (isä Gustaf Silvius, taulu 7), s. noin 1722. Asui pikkuvihan jälkeen Ruonilan alaisessa torpassa Joroisten Kotkatlahdessa ja oli 1770-luvulla lampuotina Kotkatlahden Tirkkoisissa. K. Joroisissa 31.8. 1775. - Puoliso 1:o Magdalena Bohm, s. Joroisissa 14.2.1724, k. siellä 9.8.1753. Vanhemmat Kotkatlahden Ruonilan ratsutilallinen Olof Bohm ja vaimonsa Maria Dannenberg; 2:o Joroisissa 30.12.1753 Kristina Hallenius, s. noin 1732. Vanhemmat sorvari Jakob Hallenius ja Kristina Rehn.
IV. Lapset:
1. Margareta, s. noin 1745, muutti 1764 Joroisista Loimaalle tätinsä Elisabet Silviuksen luo ja 1766 sieltä edelleen Turkuun. Synnytti 14.2.1776 aviottoman pojan, jonka nimeksi annettiin Kristian. Pojan isäksi ilmoitettiin merille lähtenyt renki Kristian Kristianinpoika. Margareta Silvius palasi Loimaalle kirjanpitäjä Johan Sahlbergin taloudenhoitajaksi ja heidät vihittiin avioliittoon. Margaretan poika Kristian otti käyttöön nimen Grönroos. Leskenä Margareta asui hänen luonaan Eurassa, missä kuoli 9.3.1811. - Puoliso Loimaalla 26.5.1783 Johan Sahlberg, s. noin 1729, k. Loimaalla 26.5.1793.
1. Anna Elisabet, s. Joroisissa 22.2.1748, k. siellä 11.1.1820. - Puoliso Joroisissa 28.8.1769 nahkuri Erik Weckman, k. Joroisissa 26.2.1810.
1. Karl, s. Joroisissa 25.9.1750, k. siellä 29.9. s.v.
1. Henrik, s. (kaks.) Joroisissa 31.8.1753, k. siellä 9.12. s.v.
1. Kristina, s. (kaks.) Joroisissa 31.8.1753, k. siellä 19.12. s.v.
2. Kristina, s. Joroisissa 1.11.1754, k. lapsena (lastenkirjassa: "död").
2. Gustaf, s. Joroisissa 6.5.1757, hukkui siellä 18.7.1778. - Naimaton.
2. Maria Helena, s. Joroisissa 8.8.1762. - Puoliso Joroisissa 4.6.1780 Antti Tolvanen, s. 1760. Asuivat 1790-luvulla Rantasalmen Pisamalahdessa.
Taulu 9
II. Karl Sylvius (isä Sven Ambjörnsson, taulu 1), s. noin 1683. Otettiin 1700 ratsumieheksi Karjalan ratsuväkirykmenttiin, korpraali. Majoitusmestari Karjalan kaksikasratsuväkirykmentissä 1702, kornetti 15.6.1703 ja luutnantti 14.10.1707. Varsinaisen rykmentin jouduttua sotavankeuteen kaksikasrykmentti muutettiin 1710 varsinaiseksi. Kapteeniluutnantti 12.4.1714, ratsumestari 27.6.1718. Osallistui taisteluihin Inkereellä 1702 ja Siestarjoella 1703, Viipurin puolustukseen 1706 ja sotatoimiin Inkerissä 1708. Oli seuraavina vuosina komennuksilla ja partioissa, otti 1713 osaa Pälkäneen taisteluun ja 1718 Norjan sotaretkeen. Sai eron armeijasta 19.9.1722 ja kuului vuodesta 1723 varrontapalkalla Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmenttiin.[23] Asui Jääsken Hallikkalassa vuoteen 1747. K. 16.7.1763. - Puoliso Emerentia von Nandelstadh, s. Jääsken Saviniemessä 1.3.1685, elossa 1751. Vanhemmat Karjalan rakuunarykmentin majuri Wolmar Wilhelm von Nandelstadh ja Margareta Kristina Klingebail.
III. Lapset:
Barbara Helena, s. (kaks.) Rantasalmella 27.3.1711, eli köyhänä leskenä Urjalassa 1781. Anoi eläkettä ja sai kuninkaan määräämän armolahjan, 1 riikintaalarin ja 42 äyriä.[24] - Puoliso Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin kersantti (joka erotessaan 1761 sai kornetin arvon) Jonas Kylander, s. Jääsken Järvikylässä 18.4.1706, haudattiin Urjalassa 10.12.1780.
Margareta, s. (kaks.) Rantasalmella 27.3. 1711, asui vanhempiensa luona, k. Jääsken Hallikkalassa 27.3.1747 "vanhuuttaan" (af ålder). - Naimaton.
Karl Gustaf, s.10.6.1715, luutnantti, k.1797. Taulu 10.
Elisabet, s. noin 1720, asui vuodesta 1785 sisarensa Marian luona Kiteellä, k. siellä 6.12.1791. - Naimaton.
Emerentia. - Puoliso Jääskessä 13.1.1747 vänrikki Karl Johan Sattler.
Maria, s. noin 1730, k. Kiteellä 14.3.1791. - Puoliso Kiteen kappalainen, varapastori Henrik Winter (tämän 3. avio), s. Rantasalmella 14.8.1707, k. Kiteellä 21.2.1780.
Taulu 10
III. Karl Gustaf Silvius (isä Karl Sylvius, taulu 9), s.10.6.1715. Isänsä ratsutilan, Jääsken Hallikkalan rakuuna Karjalan rakuunarykmentissä (1733?), korpraali viimeistään 1741. Joutui Lappeenrannan taistelussa 23.8.1741 eroon rykmentistään ja venäläisten vangiksi. Laati yhdessä Elias Nauklerin kanssa tammikuussa 1744 Moskovassa kertomuksen sotavankien oloista Venäjällä, ja sen sisältöä selostetaan julkaisussa Illustraterad Militärrevy v. 1909 (s. 191-193).[25] Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin majoittaja 15.9.1750, esikuntakornetti 9.2.1756. Oli 1761 komennettuna Pommeriin. Kornetti 9.11.1768, ensiadjutantti 20.2.1776, maksoi 2 000 taalarin akordisumman, ilmeisesti tästä virastaan. Erosi 1.5. s.v. ja sai samalla luutnantin arvon sekä akordina 10 000 kuparitaalaria. Sai 110 hopeataalarin vuotuisen eläkkeen.[26] Asui sitten ostamallaan Backas-nimisellä ratsutilalla Porvoon pitäjän Kullon kylässä, k. siellä 28.3.1797. - Puoliso Kirkkonummella 24.9.1747 Margareta Kristina Gregorii (Gregoria), k. Porvoon pitäjässä 4.9.1786 60-vuotiaana. Vanhemmat Porkkalan tullinhoitaja Börje Gregorii ja Katarina Kyming.
IV. Lapset:
Lovisa Katarina, s. Kirkkonummella 5.8.1748. Eli vanhempiensa luona sekä 1800-luvun alkuvuosina veljensä Johan Fredrikin kanssa Kullon Backaksessa. K. sisarentyttärensä kodissa, Valkealan pappilassa 29.6. 1813. - Naimaton.
Karl Wilhelm, s.10.1.1751 kornetti, k. 1780. Taulu 11.
Johan Fredrik, s. Kirkkonummella 11.12. 1752, k. lapsena.
Johan Fredrik, s. Nurmijärvellä 6.5.1756. Laivaston kersantti 1772. Palveli 1777 aluksessa, joka vei kuningas Kustaa III:n Pietariin ja 1779 fregatti Trodella, joka purjehti Välimerellä. Vänrikki 5.6.1781, palveli armeijalaivaston Suomen eskaaderissa ja 1783 Viaporissa. Tykkijunkkari 30.9.1785, suoritti 1787 tiedustelutehtäviä itäisessä saaristossa. Osallistui sotatoimiin 1788-1790, mm. toimiin Kymin patteria vastaan ja Ruotsinsalmen taisteluun 1789. Luutnantti 27.8. s.v. Haki 1790 Sundsvallista kahdeksan tykkipurtta ja toi ne Suomenlahdelle, osallistui saaristolaivaston taisteluun Koiviston salmessa 2.-3.7. välisenä yönä ja joutui 3.7. venäläisten sotavankeuteen 3½ kuukaudeksi. Oli marraskuussa s.v. taas Viaporissa.[27] Kapteeni, asui eron saaneena Backaksessa, Porvoon pitäjässä. K. siellä 19.2.1806. - Naimaton.
Fredrika Margareta, s. Tuusulassa 26.8. 1759, k. Porvoon pitäjässä 22.9.1819. - Puoliso siellä 27.10.1785 kersantti Hans Kristian Åkesson, s. 5.9.1756, k. Porvoon pitäjässä 15.7.1816.
Gustaf Reinhold, k. Tuusulassa 30.4.1762 8 kuukauden ikäisenä.
Hedvig Elonora, s. Tuusulassa 16.10.1763, k. siellä 13.4.1803. - Puoliso Porvoon pitäjässä 28.8.1788 luutnantti Karl Gustaf Blåfield, s. Hattulassa 10.4.1760, k. Porvoossa 10.2.1808.
Eva Maria, s. Tuusulassa 28.7.1766, k. siellä 28.3.1768.
Sofia Albertina, s. Tuusulassa 6.3.1769, k. Tammelassa 24.2.1801. - Puoliso Porvoossa 24.2.1791 Uudenmaan jalkaväkirykmentin kapteeni Johan Gustaf Knorring, s. Vihdissä 10.11.1753, k. tyttärensä luona Valkealan pappilassa 7.12.1825.
Taulu 11
IV. Karl Wilhelm Silvius (isä Karl Gustaf Silvius, taulu 10) s. Kirkkonummella 10.1.1751. Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin korpraali 1772, majoittaja 1.2.1774, kornetin arvo 10.12.1777. K. 15.3.1780.[28] - Puoliso Askolassa 27.12.1774 Anna Margareta Rahling, s. Porvoossa 12.4.1747, k. siellä 14.7.1808. Vanhemmat Porvoon raatimies Johan Berndt Rahling ja hänen 2. vaimonsa Anna Elisabet Stewen.
V. Lapset:
Karl Johan, s. Askolassa 14.6.1776, k. siellä 14.7.s.v.
Julius Wilhelm, s. Porvoon pitäjässä 31.7. 1777. Uudenmaan jalkaväkirykmentin vapaaehtoinen. Porvoon lukion oppilaaksi 2.10.1789. Nimitettiin tykkijunkkariksi laivastoon 2.1.1795. Suoritti meriupseeritutkinnon 6.7.1797, lippujunkkari 10.8. s.v. Sai vuoden loman, minkä aikana purjehti loviisalaisen laivan perämiehenä Välimerelle, palasi elokuussa 1798, palveli Viaporissa ja vuoteen 1804 vänrikkinä Loviisassa.[29] Myöhemmistä vaiheista ei ole löytynyt tietoja.
Viitteet
[1] Joh. H. Warholm, Skara stifts herdaminne I. Mariestad 1871, s. 174; II, Mariestad 1874, s. 500.
[2] Kurt Antell, Pernå sockens historia I. Helsingfors 1956, s. 366, 409; Arvi Ilmoniemi, Östen Sursillin avioton (?) poika. Genos 1950, s. 5; Virdestam, Växjö stifts herdaminne VI. Växjö 1932, s. 368.
[3] Anders Edestam, Karlstads stifts herdaminne III. Karlstad 1968, s. 321, 322; IV, Karlstad 1965, s.250, 328, 368; V. Karlstad 1972, s. 16; Gustaf Elgenstierna, Svenska adelns ättartavlor VIII. Stockholm 1934, s. 103, 104; Tor Carpelan, Ättartavlor. Helsingfors 1942, s. 102.
[4] B. Schlegel & C. A. Klingspor, Den med sköldebref förlänade, men ej å riddarhuset introducerade svenska adelns ättar-taflor. Stockholm 1875, s. 301; V. Lagus, Åbo Akademis studentmatrikel I. Helsingfors 1889-91, s. 75; A .W. Westerlund, Turun hovioikeuden presidentit, jäsenet ja virkamiehet 1623-1923. Turku 1923, s. 208, 209.
[5] KA, mikrokortit S 16302 6/10, S 16303 10/14 (RSA:n upseerikortisto); Kaj Dunckerin kokoelma 14; Släktbok, Ny följd I, p. 193; G. Luther, Familjen Mums och dess släktförbindelser. Genos 1965, s. 14.
[6] KA, Eino Tamelanderin kokoelma 2; Johanna Aminoff-Winberg, Finska flyktingar i Sverige under stora ofreden. Helsingfors 1995, s. 45, 65, 69, 94, 123.
[7] Helsingin kirkonkirjat; Aminoff-Winberg, 1995, s. 35, 50, 74, 99, 152.
[8] Ingeborg Dyhr Sylvin, Helsingfors-släkten Lindroos. Genos 1970, s. 96, 101.
[9] KA 8646:§ 1185; Kaj Dunckerin kokoelma 20, kuori 308.
[10] KA 8712a:1933v; 8717:2104v; 8730:3027; 8733:2702v; 8763 b:3647; 8766:949; 8769:396; Rantasalmen käräjät 25-26.6.1703 ja 15-19.10.1722 (viimeksi mainittu käräjäpöytäkirja osoittaa, että Ernst Wilhelm Sylvius oli isänsä välitön seuraaja isäntänä).
[11] Paavo Seppänen, Sulkavan historia I. Sulkava 1999, s. 238, 301, 323.
[12] KA, Säämingin käräjät 26-29.2.1696; Sulkavan käräjät 3-5.5.1697.
[13] KA, mikrofilmit WA 2068-2070 (RSA: palkkauslistat 1696: 449v, 1700: 616).
[14] KA, Rantasalmen käräjät 30.9.-4.10.1736; Georg Luther & Uolevi Asikainen, Asikainen - Aschan. Genos 1970, s. 40, 45.
[15] KA, Rantasalmen käräjät 30.9.-4.10.1736.
[16] Luther & Asikainen 1970, s. 40, 45.
[17] KA, Rantasalmen käräjät 30.9.-4.10.1736.
[18] KA, mikrofilmit WA 2067-2074 (RSA: palkkauslistat 1692-1709); Rantasalmen käräjät 15-19.10.1722 (Riian menetyksen ja Sylviuksen kuoleman ajoitus vuoteen 1720 on selvä virhe).
[19] Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden. Helsingfors 1906-16, s. 406; T.G. Aminoff, Frälsesläkten Lang efter Kråköperioden. Gentes Finlandiae V. Helsingfors 1981, s. 55. "Johan Sylviuksen" kutsuminen vänrikiksi johtunee ensimmäisen etunimen Fredrik virhetulkinnasta sotilasarvoksi. Hän kuoli vääpelinä. Hänen appensa oli kapteeniluutnantti kuollessaan marraskuussa 1684 (KA, mikrofilmi WA 2065= SRA: palkkauslista 1685: 511).
[20] KA, mikrofilmi WA 1215 (RSA: Viipurin läänin jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 1716, auk. 3); Kaarlo Wirilander, Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810. Helsinki 1953, s. 267, 320, 321.
[21] KA, Militaria II: Hämeen läänin jalkaväkirykmentin palkkauslistat 1773-82.
[22] RSA.
[23] A. Lewenhaupt, Karl XII:s officerare. Stockholm 1921, s. 688.
[24] RVA, eläkekassan asiakirjat.
[25] T.T. Hohenthal, Anteckningar om släkten Nauklèrs äldre led. Genos 1941, s. 57.
[26] RVA, eläkekassan asiakirjat.
[27] KA, mikrokortti K 00553 4/8 (RSA: laivaston ansioluetteloita).
[28] Wirilander 1953, s. 183.
[29] RSA.
Referat
Esko Rytö: Sylvius - Silvius
I undersökningen utreds Sven Ambjörnssons och hans ättlingars levnadsöden. Sven Ambjörnsson, som kom till Finland i mitten av 1600-talet, var fänrik vid Viborgs läns dragonregemente från år 1657. Efter två år befordrades han till löjtnant. Han erhöll ett ödehemman i Tuusmäki by i Rantasalmi och familjen stannade i Finland. Husbonde på gården blev sedermera Svens son Ernst Wilhelm Sylvius, som efterträddes av sin svärson Erik Achtmöller.
Svens ovanliga patronymikon antyder klart ett svenskt ursprung. Hans far torde ha varit Ambernus Svenonis, som från år 1630 var militärpräst vid Västgöta regemente. Han avled år 1649 efter endast ett års tjänstgöring som kyrkoherde i Grevbäck församling i Skara stift. Ambernus Svenonis’ son Nicolaus Amberni, som antog namnet Silvius, verkade som kyrkoherde i Fristad församling i samma stift. Det finns dock inga handlingar som direkt bekräftar släktskapen mellan Sven Ambjörnsson och Ambernus Svenonis. Såväl i Finland som i Sverige finns flera släkter med namnet Sylvius, men ingen av de källor som använts för undersökningen bekräftar någon släktskap mellan dessa släkter och Sven Ambjörnsson.
Hos Sven Ambjörnssons ättlingar förekommer namnen Sylvius, Silvius, Sylfvius och Silfvius. De flesta av Svens söner slog in på den miltära banan; längst kom Karl Sylvius som befordrades till ryttmästare. Flera av Sven Ambjörnssons kvinnliga ättlingar var gifta med en militär. Många av ättlingarna gifte sig inom sitt födelselandskap, men via äktenskap kom några av dem att hamna i Viborgs län, Nyland, Tavastland och Egentliga Finland.
Genos 71(2000), s. 55-62, 86-87
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 2000 hakemisto | Vuosikertahakemisto