Neuvostoliittoon palautettavat kansalaiset 1945-1953

Välirauhansopimuksessa 19.9.1944 sovittiin ja Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947 tarkennettiin, että Suomessa oleskelevat Neuvostoliiton kansalaiset on palautettava Neuvostoliittoon. Suomessa oleskeli sodan päätyttyä mm. karanneita sotavankeja, Suomeen siirtyneitä inkeriläisiä, Karjalasta Suomeen siirtyneitä henkilöitä sekä aikanaan Suomesta Neuvostoliittoon loikanneita ja Neuvostoliiton kansalaisuuden saaneita, jotka halusivat palata takaisin Suomeen. Suurin osa sotavangeista palautettiin Neuvostoliittoon sodan päätyttyä. Samalla kerättiin kokoon muita Neuvostoliiton kansalaisia, jotka vapaaehtoisesti halusivat palata. Suomen jäi kuitenkin suuri määrä henkilöitä, jotka piileskelivät eri puolilla maata. Moni heistä oli sodan aikana ehtinyt juurtua Suomeen, jossa heillä saattoi olla sekä perhe että työpaikka. Sisäministeri Yrjö Leinon johdolla käynnistettiin etsintätoimi, jonka tarkoituksena oli löytää ja palauttaa mahdollisimman moni Neuvostoliiton kansalainen. Osa näistä oli kuitenkin onnistunut poistumaan maasta pääasiassa Ruotsiin. Kaikkia Suomeen jääneitä ei nähtävästi koskaan löydetty ja on jopa todennäköistä, että jotkut heistä onnistuivat jäämään Suomeen väärän henkilöllisyyden turvin. Viimeinen etsitty lähetettiin Neuvostoliittoon vuonna 1955. Sisäasianministeriön yleiskirjeiden kauttaa saa kuvan etsintöjen kohtaamista vaikeuksista. Näyttää myös siltä, että sekä tavallinen kansa että poliisivoimat suojelivat näitä henkilöitä. Viimeinen maininta etsinnöistä ja palautuksista on julkaistu yleiskirjeessä 13.9.1953. Ei ole tietoa onko asiasta mainintoja muiden viranomaisten arkistoissa.

Alla on julkaistu sisäasiainministeriön kaikki vuosina 1945-1953 julkaisemat yleiskirjeet liitteineen, joissa käsitellään Neuvostoliittoon palautettavia henkilöitä. Liitteet ovat painettuja vihkoja, jotka löytyvät eräistä kirjastoista. Sisäasianministeriön yleiskirjeet sisältyvät mm. sisäasiainministeriön kokoelmaan Kansallisarkistossa (läpikäyty vuodet 1945-1955).