|
Lauantaina 11.4.2009
Toiminnanjohtaja on pyytänyt minua mukaan nettipäiväkirjakirjoittajien joukkoon, koska "olen esittänyt rakentavaa kritiikkiä Seuran toiminnasta." Rakentavaksi se on tosiaan tarkoitettu, vaikka Internetissä äänen voimakkuus helposti nousee ja luontainen irvailunhaluni saa joskus vallan.
Olen eläkkeellä oleva tietoliikennealan diplomi-insinööri, joka on toiminut pääasiassa uuden tekniikan kehitys- ja käyttöönottoprojektien vetäjänä suurimpien teleoperaattorien palveluksessa. Päätyön ohessa olen toiminut opettajana ja kirjoittanut ammattilehtiin sekä suunnitellut ja kirjoittanut kahden kollegan kanssa tietoliikennealan oppikirjan.
Ensimmäiset muistiinpanoni sukututkimusaktiviteeteista ovat vuodelta 1968, mutta välillä työ haittasi merkittävästi harrastusta, kuten niin monella. Lähtökohtina omasta suvustani olivat vuosina 1906 ja 1924 julkaistut sukukirjat. Äitini täydensi kauniilla käsialallaan tuota 1906 julkaistua sukukirjaa, johon hän vuonna 1904 syntyneenä juuri ja juuri oli ehtinyt. Voinen siis pitää itseäni toisen polven sukututkijana.
Suomen Sukututkimusseuraan liityin vuonna 1974. Kansallisarkistossa olin hypännyt muutaman vuoden lähes päivittäin, usein lounastauollakin, kun matka vei vain 10 minuuttia. Vanhan tutkijasalin peräosassa, mielikuvieni mukaan korkealla kateederilla (ehkä se oli vain henkisesti korkea) istui päivystäjä ja Seuran aktiivi Ove Stenroth, jolta joskus uskalsin kysyä neuvoakin. Hän sitten houkutteli minut liittymään SSS:n jäseneksi, "koska olen niin innokas". Seuran vapaaehtoistoiminnassakin olen sittemmin ollut hiukan mukana ja yritän vastailla joutessani Forumilla esitettyihin kysymyksiin.
Tutkimuskohteenani ovat lähinnä lastemme esivanhemmat. Meillä on tässä sellainen työnjako, että talonpoikaisgeenit tulevat lähinnä minun puoleltani ja säätyläiset vaimon. Ihan tyytyväisiä olemme "geenisekoituksiimme", neljään lapseen ja näiden toistaiseksi kuuteen lastenlapseen.
Ajanlasku on mielenkiintoinen ja sukututkijalle tärkeäkin aihe. Kouluaikojen ensimmäisestä tietokirjastani Pikku Jättiläisestä sitäkin opiskelin. Kuvittelin pikkupoikana, että pitkäperjantai on niin pitkä, että se ulottuu lauantaihin asti. Alettuani oman sukututkimukseni tuli vastaan mystillinen vihkipäiväys "Fierde dag Påsk" eli neljäntenä pääsiäispäivänä. Mietin kovasti, mistä päiviä aletaan laskea. Lähinnä oli mielessä, että pitkäperjantai olisi se ensimmäinen. Eräs rovasti sitten selitti, että tuohon aikaan 1700-luvulla pääsiäistä on vietetty sunnuntaista keskiviikkoon. Sitten olikin helppo selvittää Egon Bosvedin Nordiska kalendrar -ohjelman avulla, että tuona vuonna pääsiäisviikon keskiviikko oli 21.4. Siitä näkyy myös, että kaikki neljä päivää sunnuntaista keskiviikkoon, 18.-21.4. olivat pyhäpäiviä. Myös kiirastorstai oli pyhäpäivä pitkäperjantain lisäksi. Miten näitä renkien ja piikojen työehtosopimuksissa sovellettiin, ei ole tiedossani. Vanhoja almanakkoja löytyy myös Yliopiston almanakkatoimistonsivustolta.
Tälle pariskunnalle syntyi sitten ripeästi ensimmäinen lapsi kastekirjan mukaan jo 20.5., kuten rakuunalle sopikin. Seuraava täydellinen rippikirja seurakunnasta on vasta vuosilta 1767-1772. Siinä syntymäajaksi on merkitty 31.5.1731, siis 11 päivää myöhempi. Selitys lienee se, että vuonna 1753 oli siirrytty gregoriaaniseen kalenteriin eli ns. uuteen lukuun hyppäämällä helmikuun 17. päivästä samat 11 päivää eteenpäin suoraan maaliskuun 1. päivään ja päivämäärät oli muutettu uuden luvun mukaisiksi. Moinen tarkkuus on ehkä epätavanomaista, siksi paljonhan päivämäärävirheitä kirjoissa esiintyy, kuten kaikki tiedämme.
Pääsiäistä vietetään jo Nikean kirkolliskokouksesta vuonna 325 periytyvän säännön mukaan kevätpäiväntasausta seuraavan ensimmäisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Ilmaisu ei ole ihan tarkka, koska siinä esim. oletetaan kevätpäiväntasauksen olevan aina 21.3. Pikku Jättiläisessä oli Gaussin kehittämät kaavatkin pääsiäisen ajankohdan määrittämiseksi. Ihmettelin aikanaan niiden yksinkertaisuutta, mutta ei soveltaminen silti tahtonut onnistua vielä keskikoulun alaluokilla.
Tulipa tästä nyt teknistä, mutta eihän seepra pääse juovistaan... Eiköhän täältä vielä tule jotakin humanistisempaakin.
Hauskaa Pääsiäistä kaikille!
Seppo Niinioja
|
