[ Johdanto - sisällysluettelo ]
| Aiheet: | 1. | Johdatus kurssiin |
| 2. | Mitä sukututkimus on | |
| 3. | Sukunsa tutkijan alkutoimet |
1. Kurssi on tarkoitettu niin aloittelijoille kuin sukuansa jo jonkinverran tutkineille. Kurssin suorittanut pystyy tutkimaan omaa sukuansa itsenäisesti.
On kuitenkin aina muistettava, että kurssi sisältää vain perustiedon. Varsinainen sukututkimuksen oppiminen tapahtuu käytännön tutkimustyössä, hitaasti vuosien mittaan, niin että aina huomaa oppivansa uutta ja uutta.
Saatu perustieto on tärkeä siitäkin syystä, että se antaa lukuisia viitteitä tutkimuksen jatkamiseen silloinkin, kun perustavien lähteiden antama tieto on koossa eikä niistä näytä enää mitään uutta olevan löydettävissä.
2. Sukututkimus on ensinnäkin mielenkiintoinen harrastus sille, joka haluaa tietää jotakin lähimmistä esivanhemmistaan. Kiinnostuksen voi laajentaa esivanhempiensa muihin jälkeläisiin, siis koko sukuun, ja kertomalla tuloksiaan sukulaisille tuottaa heille iloa. Tutkimuksiaan voi sitten ulottaa kauemmaksi ajassa taaksepäin, niin pitkälle kuin lähteet sallivat. Voi tutkia, millaisissa historiallisissa ja sosiaalisissa oloissa löytämänsä henkilöt elivät. Voi laajentaa etsinnän koskemaan kotikylän koko väestöä, koko pitäjää, kaupungin entisiä vaiheita.
Sukututkimus on myös tiedettä. Sellaisena se on myös muiden tieteiden aputiede tai saa niiltä apua (historia, sosiologia, perinnöllisyystiede, lääketiede, nimistötutkimus ym). Tieteellisyyden vuoksi on harrastelijankin pyrittävä mahdollisimman oikeisiin tuloksiin, oltava kriittinen ja varottava, ettei mielikuvitus pane tekemään liian rohkeita päätelmiä. Tämä ei vähennä sukututkimuksen merkitystä ajanvietteenä, harrastuksena. Onhan harrastelijan hauska tietää, että hänen hyvin ja huolellisesti tekemansä työ on hyödyksi monelle muulle tutkijalle. Virheistä ja huolimattomuudesta ei ole kenellekään iloa.
3. Sukututkimuksen harrastaja alkaa aina lähisukulaisistaan ja ensimmäiseksi palauttaa mieleensä, mitä itse tietää. Sen jälkeen kysytään tietoja iäkkäiltä sukulaisilta. Useimmathan tietävät ainakin jotakin vielä isovanhemmistaan, mutta näiden syntymä-, vihkimä- ja kuolinpäivät ja paikkakunnat voivat olla virheellisiä tai tuntemattomia. Tällaiset tiedot koetetaan ensin omaispiirissä tarkistaa.
Kotona saattaa olla aineistoa, kuten kirjeitä, perheraamattuun tehtyjä merkintöjä, lainhuutopöytäkirja, perukirjoja, joskus järjestämättöminä, joskus hyvässä järjestyksessä "kotiarkistona". Nuo asiakirjat kannattaa tutkia tarkoin.
Sen jälkeen on aika tilata ensimmäinen sukuselvitys kirkkoherranvirastolta, ja tarvittaessa useammaltakin. Tilauksessa mainitaan henkilö, josta vielä on selviä tietoja, ja pyydetään selvitys hänen vanhemmistaan ja näiden kaikista lapsista. Pyydetään merkitsemään sukuselvitykseen kylä ja talonumero sekä ammatit, joita kirkkoherranvirasto ei pyytämättä mainitse. - Sukuselvitys on syytä tilata mahdollisimman pian, koska vastaus soi viipyä
(Luentokerran loppuosa voidaan käyttää siihen, että joku kurssilaisista kertoo, mitä hän jo tietää suvustaan. Kertomuksen perusteella voidaan antaa joitakin ohjeita jatkotoimista.)
[ 2. luentokerta - sisällysluettelo ]