Sukututkimusharrastus on maassamme viime aikoina jatkuvasti lisääntynyt. Yhä useammalla taholla ilmenee kiinnostusta sukujuurien tutkimiseen. On myös perustettu paikallisia sukututkimusyhdistyksiä eri puolille maata, ja monien niistä toiminta on vilkasta.
Aikaisemmin perehtyminen sukutieteelliseen tutkimustyöhön tapahtui yksinominn itseopiskelun tietä. Jokainen vasta-alkaja joutui erikseen etsimään käsiinsä yksinkertaisimmatkin tietolähteet. Oli pitkää tuloksettomalta tuntuvaa asiakirjojen selailua, löytöjä, erehdyksiäkin. Vain vähitellen tieto ja taito lisääntyivät. Usein tutkimus kuitenkin keskeytyi turhan varhain. Ei ollut tietoa, että on olemassa jopa sellaisia lähteitä, jotka helposti antavat kaivatun lisätiedon.
Tämän vuoksi on Suomen Sukututkimusseurassa herättänyt mielihyvää tieto siitä, että viime vuosina on eri henkilöiden ja järjestöjen toimesta järjestetty sukututkimuskursseja eri puolilla maatamme. Näiden kurssien on tosin voitu todeta olevan varsin erilaatuisia. Niiden kestoaika vaihtelee. On muutaman tunnin kestäviä parin päivän luentotilaisuuksia, on koko lukuvuoden kursseja käsittäen tavallisesti 13 kahden tunnin luentokertaa, ja vieläpä niille jatkokursseja seuraavina lukukausina. Kurssien taso on myös ollut vaihteleva, ja on havaittu, että joskus pitkänkin kurssin ohjelma on ollut perin suppea, käsittäen vain osan mahdollisesta ja tarpeellisesta opetusaineksesta.
Täman vuoksi Suomen Sukututkimusseuran johtokunta asetti keväällä 1979 toimikunnan laatimaan kurssiohjelmia erilaatuisia kursseja varten. Toimikunnan paheenjohtajaksi kutsuttiin lakitieteen lisensiaatti Pentti Voipio, sukututkija Anita Tuurala, toiminnanjohtaja Timo Toiviainen, toiminnanjohtaja Taisto Suontausta ja sukututkija Gustaf Aminoff.
Toimikunta joutui työnsä alussa toteamaan, että oli aluksi syytä laatia yksi kurssi, joka olisi luonteeltaan peruskurssi. Pian myös havaittiin, että yhden lukukauden tuntimäärä ei riitä sen tietomäärän jakamiseen, jonka oppilas tarvitsee pystyäkseen itsenäiseen tutkimustyöhön. Kurssi on täten ollut laadittava käsittämään koko lukuvuoden. Tällöinkin näkyy käyvän niin, että pystyäkseen tehokkaaseen työskentelyyn verokirjojen ja tuomiokirjojen parissa oppilaat tarvitsisivat vielä mahdollisuaden ainakin yhden lukukauden jatkokurssiin. Eräissä kansalais- ja työväenopistoissa onkin jo järjestetty tällaisia jatkokursseja.
Käytettävissä olleen työskentelyajan lyhyyden vuoksi ei toimikunta voinut saada kurssiohjelmaa valmiiksi ennen lukuvuoden 1979-1980 alkua, vaan vain luonnoksen ohjelmaksi. Kun kuitenkin jo luonnoksen antamisesta opettajien käyttöön ehkä olisi heille hyötyä ja valmistustyön helpotusta, ja luonnoskin olisi omansa yhtenäistämään eri opistojen kursseja, ja kun opettajien luonnoksesta saamat kokemukset olisivat toimikunnan tietoon saatettuina avuksi kurssiohjelman lopullisessa laatimisessa, toimikunta luovuttaa tämän luonnoksen opettajien käytettäväksi.
Kurssiohjelma ei tietenkään sisällä mitään opettajaa sitovia velvoitteita sen noudattamiseen. Hän voi toki soveltaa sitä siten kuin hänestä paras on. Nimenomaan poikkeukset eri luentokertojen ohjeiden yksityiskohdista voivat olla tarpeen. Toisaalta toimikunnan käsitys on, että kokonaisohjelmassa ei olisi syytä kovin suuriin muutoksiin. Nimenomaan ei ole suotavaa, että kurssilaiset vietäisiin arkistoihin ennen ohjelmassa siihen mennessä annettavaksi tarkoitettua opetusta.
Kurssiohjelma on valmistettu yhteistoiminnassa Valtionarkiston ja kansalais- ja työväenopistojen liiton kanssa. Opettajien toivotaan ilmoittavan kokemuksistaan mainitulle liitolle tai kurssitoimikunnan jäsenille.
[ 1. luentokerta - sisällysluettelo ]