Genealogiska Samfundets i Finland Skrifter

I boken behandlas släkterna Knorring ända från anfadern Guntherus de Rusteberc, som för niohundra år sedan var fogde på slottet Sollstedt i Eichsfeld hos biskopen av Mainz.

SKRIFTER (ISSN 0355-3175)

Nadine Örnhjelm är en av de få finländare som under storfurstendömetiden sökte sin utkomst inom Rysslands skolväsen. Hennes far Adolf Eriksson hade verkat som provincialläkare i Fredrikshamn. Dottern skickades som barn till Tsarskoje Selo för att gå i skola. Skolad i Ryssland var det naturligt för henne att efter att ha blivit änka för andra gången återflytta till Ryssland för att där arbeta som flickskolelärare och skoldirektris. Åren 1862-65 ledde Nadine Örnhjelm flickskolan i Kovno i ryska Litauen och åren 1865-77 Alexandrinski institutet för adliga flickor i staden Orel. Nadine Örnhjelm torde vara den första finländska som kom att arbeta inom det ryska skolväsendet och den enda finländska som nådde positionen av direktris för ett kejserligt flickinstitut. Hon undervisade i nya språk men förmedlade även kunskap i andra ämnen. I sin undervisning var hon påverkad av Rousseaus läror och Hamiltons pedagogik. Kretsen kring Nadine består av hennes familj och släktingar, kolleger och vänner. Hennes son i första äktenskapet Teodor Avellan blev amiral vid ryska flottan och rysk marinminister. Sonen i andra äktenskapet Alarik Örnhjelm verkade vid sin död som konsulatstjänsteman i London och räknas som Finlands förste diplomat. Dottern Vera gifte sig med kaptenen Nikolai Buchman och fick en stor familj. På äldre dar finner vi Nadine Örnhjelm bosatt hos sin dotter i S:t Petersburg. Dottern levde där ännu under revolutionen, medan modern avled långt därförinnan.

Ylioppilasmatrikkeli 1869-1885 on jatkoa maan vanhimman yliopiston, Helsingin yliopiston ja sitä edeltäneen Turun akatemian ylioppilasmatrikkeleille, joiden julkaiseminen alkoi jo sata vuotta sitten. Teos sisältää perustiedot lähes 3000 Helsingin yliopistossa ylioppilastutkinnon suorittaneesta ja yliopiston kirjoihin merkitystä ylioppilaasta, joiden joukossa oli viisi naista. Aiemmasta matrikkeleista poiketen tähän teokseen on otettu tietoja myös ylioppilaiden aviopuolisoista. Siviilisäätyä koskevilla tiedoilla on aina käyttöä henkilöhistoriallisessa ja sukututkimuksessa.

Aina itsenäisyyden ajan alkuun saakka kaikki ylioppilaat tulivat merkityiksi Helsingin yliopiston kirjoihin. Julkaistu Ylioppilasmatrikkeli luo täten läpileikkauksena kokonaiskuvan autonomian ajan nousevaan sivistyneistöön vaiheessa, jossa on yleisesti totuttu näkemään kansallisen heräämisen vahvaa nostetta. Kaikessa askeettisuudessaankin Ylioppilasmatrikkeli antaa sosiaali- ja kulttuurihistoriallisesti rikasta tietoa "opin tiellä oppineista" runsaan sadan vuoden takaa.

Släkten Zitting, som för närvarande omfattar ca 550 personer, har levat i vårt land i över 350 år. Stamfader för släkten är tulltjänstemannen Jochum Zitting, som bodde i Viborg 1638-1665 och som troligtvis hade kommit från norra Tyskland. Av hans fem barn fick två söner eftersläkt. Bägge släktgrenarna fortlever talrika. Pol. mag. Gerald Enckells utredning över släkten Zitting i Finland sträcker sig från stamfadern ända in i nutiden.

Leo Nyholm utreder befolkningens öden i Jakobstad från stadens grundläggning år 1653 fram till stora ofreden. 350 borgare och deras familjeförhållanden, tjänster, befattningar mm. presenteras med hänvisningar till stadens dombok och övriga källor. Befolkningen i Jakobstad 1653-1714 har ett fullständigt personregister uppställt på både släkt- och förnamn.

Lemin ja Savitaipaleen kirkonarkistojen tuhoutuminen vuonna 1918 ja henkikirjojen puuttuminen vuosilta 1783-1817 on tehnyt sukututkimuksen näillä alueilla tavallista vaikeammaksi. Puutteita paikatakseen on Heikki Särkkä translitteroinut venäjästä länsimaisille kirjaimille Lemin, Savitaipaleen ja Suomenniemen verorevisioluettelon vuodelta 1796. Luettelo sisältää miespuolisten asukkaiden nimet ja iät sekä useita mainintoja heidän keskinäisistä sukulaisuussuhteistaan. Kirjan alussa on Jyrki Paaskosken kirjoittama johdanto, joka valaisee luettelon syntyä ja taustaa.

Vem forskar vad? Släktforskarförteckning 1996 visar vad över 1.900 släktforskare bedriver forskning i. Cirka 8.000 släkter, tusentals gårdar, byar och socknar är bekanta för förteckningens forskare.

Forskarna är samarbetsvilliga och färdiga att ge och ta emot uppgifter om gemensamma forskningsobjekt. På detta sätt undviks dubbelarbete.

Förteckningen är dessutom en täckande översikt över den forskning släktforskarna idag bedriver i Finland.

Matrikkelin suppea alkuosa käsittää katsauksen opetushallinnon historiaan vuodesta 1809 nykypäivään saakka virka- ja viranhaltijaluetteloineen.

Laaja matrikkeliosa muodostaa teoksen ytimen. Se sisältää 68 ministerin ja lähes 450 Suomen valtiokalenterissa mainitun virkamiehen laajat henkilötiedot. Lisäksi matrikkeliin sisältyy suppeammat tiedot noin 450 alemmasta virkamiehestä.

Kekkosen sukua asui 1500-luvulla useissa taloissa Mikkelin ja Kangasniemen alueella sekä parissa talossa Joroisissa. Seuraavien vuosisatojen aikana suvun jäseniä muutti eri puolille Suomea.

Pentti J. Voipion massiivinen tutkimus suomalaisen talonpoikaissuvun muuttoliikkeestä antaa niin sukututkijalle kuin kaikille historiasta kiinnostuneelle oivaa tietoa. Samalla se kumoaa vanhoja käsityksiä suvun varhaisimmista asuinpaikoista.

Kirjoittaessaan 1600-luvun Savon historiaa professori Veijo Saloheimolle kertyi runsas aineisto myös henkilöistä, jotka olivat muuttaneet pois Savosta. Tekijä luovutti eri aikoina kokoamansa tiedot julkaistavaksi. Tarkat lähdemerkinnät sivunumeroineen tekevät luettelosta korvaamattoman apuneuvon savolaissukujen tutkijalle.

Lapuan sukututkijoiden aktiivisen toiminnan tuloksena ilmestyi vuonna 1993 selväkielistettynä ja puhtaaksikirjoitettuna oman seurakunnan vanhimmat rippikirjat. Tulostuksessa on pyritty säilyttämään mahdollisimman tarkoin sama ilmiasu kuin alkuperäisessä lähteessä. Alkuperäisestä rippikirjasta on pystytty selventämään useita kohteita, jotka ovat mikrofilmikopiossa peittyneet alleviivauksen alle. Lapuan rippikirjat -teos on vaikuttava osoitus siitä, mihin sukututkijoiden yhteistyöllä voi päästä.

Arkkitehti Aini Sarsa on löytänyt kaukaisimman, suoraa naislinjaa olevan esiäitinsä 1600-luvun alkupuoliskolta. Hän seuraa tämän naispuolisten jälkeläisten kohtaloita nykypäivään saakka.

Kirjoittaja on ammentanut niukoista lähteistä tietoja, jotka piirtävät eteemme eloisan kuvan naiskohtaloista vuosisatojen varsilta.

Tutkimuksen valintaa Vuoden sukukirjaksi 1992 perusteltiin mm. sillä, että se on läpileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta 1600-luvun alusta omalle vuosikymmenellemme saakka. Hyvää jälkipolvitutkimusta ryydittää artikkelit suvun asuinpaikoista ja henkilöistä. Kartat ja runsas kuvitus muodostavat tekstin kanssa esimerkillisen kokonaisuuden.

I släktforskarförteckningen presenterar 706 forskare föremålet för sin forskning. Registren omfattar ca 3.000 släktnamn, ca 1.200 gårdar, hundratals socknar och ett stort antal specialområden.

Seurakuntiemme vanhimpien rippikirjojen käyttö on usein hankalaa kokeneillekin sukututkijoille. Keuruun rippikirjat eivät tee tässä suhteessa poikkeusta. Matti J. Kankaanpää tuntee niin Keuruun kuin sukututkimuksen vaatimukset perinpohjaisesti. Julkaisu on merkittävä apu kaikille, joiden juuret ulottuvat ajanjaksolla 1696-1756 tähän yhteen osaan Suur-Ruovettä.

Veijo Saloheimo Savolaisten liikkuvuus 1600-luvulla ja sen tutkimuslähteet Reijo Noria Perinnölliset taudit ja sukututkimus Anneli Mäkinen Mistä torpparit tulivat Panu Pulma Köyhäinhoito ja tilaton väestö 1700-luvulla Arno Forsius Epidemioista, väestötapahtumista ja kuolinsyistä Anja Jääskeläinen Ortodoksisten seurakuntien väestörekisteriasiakirjat sukututkimuksen lähteinä.

A. J. Europaeus oli monipuolinen kirkonmies, jonka elämää viitoitti voimakas suomalaiskansallinen toiminta ja herännäisyys. Hän toimi Liperin kirkkoherrana vuodesta 1835 aina kuolemaansa saakka ja jätti tähän itäsuomalaiseen pitäjään merkittävän henkisen perinnön.

Tutkimus perustuu monipuoliseen lähdeaineistoon, jonka ytimen muodostavat Europaeus-suvun kirjeenvaihto ja A. J. Europaeuksen oma päiväkirja. Se valottaa mielenkiintoisella tavalla myös pappissäädyn elämäntapaa 1800-luvulla.

Henrik Forsius Sukututkimus lääketieteen apuna Jouko Vahtola Väestöliikkeistä Suomessa uudella ajalla Samuli Onnela Sukututkimuksen ongelmista Pohjoiskalotilla Seppo Ervasti Lappalaisten ja karjalaisten vaikutus kuusamolaisissa suvuissa Kustaa Hautala Miten paikallishistoria voi hyödyttää sukututkimusta Erkki Huhta Yhteistyö sukututkijan ja kirkkoherranviraston kesken Ohto Manninen Suomen hallintopitäjät vuoteen 1809.

Släktforskarförteckningen ger en bild av vilka släkter släktforskarna är intresserade av och vem som utför forskningen. I släktforskarförteckningen finns uppgifter om 604 forskare. Registret omfattar över 2.000 släkter och ca 1.000 gårdar, och dessutom finns ett särskilt församlingsregister och ett register över specialområden.

H. R. Nevanlinna Suomen väestörakenne merkkiominaisuuksien valossa Pentti Virrankoski Henkilötutkimuksen merkitys historiassa Eero Kiviniemi Suomen varhaisiin henkilönnimisysteemeihin liittyviä ongelmia Pentti J. Voipio Kirkonkirjojen puuttuessa tai ollessa puutteellisia Erkki Hase Kaksi toistaiseksi hyödyntämätöntä genealogista tiedonlähdettä.

Tutkiessani sukuamme olen kohdannut muita Relander-sukuja, joista yksi varmasti ei ole sukua kanssamme ja kahden sukuyhteyttä ei tähän mennessä ainakaan ole voitu todeta. Lisäksi ovat Turussa 1600- ja 1700-luvulla ilmenevät Relanderit, joihin ei vielä myöskään ole voitu todeta sukuyhteyttä.

Yksi näistä Relander-suvuista on peräisin Askolan pitäjän Vakkolan kylästä, Klemetin talosta, samasta talosta, jossa Johannes Linnankoski syntyi. Tästä suvusta on tarkka selvitys vuodesta 1694 alkaen.

Toisen Relander-suvun kanssa tulin kosketuksiin, kun vastaanotolleni Savon Prikaatissa tuli nuorukainen, joka ilmoitti nimekseen Relander ja kotipaikakseen jonkin Länsi-Suomen pitäjän. Näin paljon vaivaa seuratessani näiden Relanderien vaiheita pitkin eteläistä Suomea ja päädyin lopulta Iittiin.

Kolmas on sitten se Relander-suku joka varmastikaan ei ole sukua kanssamme. Ruotsista tuli viime vuosisadalla Bose-niminen mies ja asettui asumaan Sarvsalön saareen pernajan pitäjässä. Hän muutti ensin nimensä Boströmiksi ja otti sitten asuinpitäjänsä kirkkoherran, Relanderin nimen.

Meidän sukuamme on voitu yhtäjaksoisesti seurata vuodesta 1690, jolloin Anders Relander mainitaan ensimmäisen kerran Hirvensalmen lukkarina.

Stipendiaatti- eli teinirahaluettelot täydentävät aikaisemmin julkaistua Turun katedraalikoulun oppilasmatrikkelia ja Turun akatemian ylioppilasmatrikkelia.

I matrikeln uppräknas konsulskåren verksam i Finland. Både i Finland och utomlands födda och avlidna personer finns med. Konsulskåren presenteras landsvis och inom landet enligt ort beroende på stationeringsort i Finland. Rikliga källhänvisningar.

Matrikkelissa on biografiset tiedot Keisarillisen Suomen Senaatin ja sitä seuranneen Suomen Senaatin talousosaston jäsenistä ja virkamiehistä. Väliaikaisen elintarvetoimituskunnan ja sota-asiaintoimituskunnan virkamiehistä sekä Vaasan senaatin ylimääräisistä esittelijöistä ja pöytäkirjureista on luettelot.