Nimiasetus


N:o 254/1991

Nimiasetus

Annettu Helsingissä 8 päivänä helmikuuta 1991

------------------

Oikeusministerin esittelystä säädetään 9 päivänä elokuuta 1985 annetun nimilain (694/85) 17 §:n 1 momentin, 26 §:n 3 momentin ja 34 §:n 1 momentin nojalla, sellaisena kuin niistä 17 §:n 1 momentti on 8 päivänä helmikuuta 1991 annetussa laissa (253/91):

1 §.

Kun kihlakumppanit pyytävät avioliiton esteiden tutkintaa, avioliiton esteiden tutkijan on selostettava heille nimilain (694/85) 2 ja 3 luvun säännökset puolison ja lasten sukunimestä sekä sukunimen muuttamisesta.

2 §.

Vihkijän on merkittävä avioliittoasetuksen (820/87) 10 §:n 2 momentissa mainittuun ilmoitukseen:

1) yhteinen sukunimi, jonka puolisot ovat päättäneet ottaa; ja

2) sukunimi, jonka puoliso on ilmoittanut ottavansa henkilökohtaiseen käyttöönsä yhteisen sukunimen edellä.

3 §.

Ennen lapseksiottamisen vahvistamista tuomioistuimen on tiedusteltava, kumman ottovanhemman sukunimen lapsi saa, jos ottovanhempien on nimilain 3 §:n 1 momentin nojalla valittava lapsen sukunimi.

Kun tuomioistuin vahvistaa alaikäisen lapsen lapseksiottamisen, sen on päätöksessään mainittava se sukunimi, jonka ottolapsi nimilain 3 §:n 1 momentin perusteella saa, taikka että ottolapsi säilyttää oman sukunimensä.

4 §.

Nimilain 6 §:ssä, 8 a §:n 3 momentissa, 9 §:n 3 momentissa, 32 c §:ssä ja 38 §:ssä tarkoitettu kirjallinen ilmoitus nimen muuttamisesta tehdään väestörekisterikeskuksen vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja lomakkeita saa maksutta Valtion painatuskeskuksesta. Väestörekisterin pitäjien on pidettävä lomakkeita niitä tarvitsevien saatavissa.

5 §.

Nimilain 15 §:ssä tarkoitettuun sukunimen muuttamista koskevaan hakemukseen on liitettävä väestörekisterin pitäjän antama todistus, josta ilmenevät hakijan, hänen puolisonsa sekä alaikäisten lastensa nykyiset ja aikaisemmat sukunimet, sekä muut selvitykset, jotka ovat tarpeen asian ratkaisemista varten.

Nimilain 32 d §:ssä tarkoitettuun etunimen muuttamista koskevaan hakemukseen on liitettävä väestörekisterin pitäjän antama todistus, josta ilmenevät hakijan nykyiset ja aikaisemmat nimet sekä hakijan perhesuhteet, sekä muut selvitykset, jotka ovat tarpeen asian ratkaisemista varten.

6 §.

Nimilain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua nimilautakunnan lausuntoa ei pyydetä, jos hakemus koskee:

1) alaikäisen lapsen sukunimen muuttamista sen vanhemman sukunimeksi, joka on lapsen huoltaja;

2) hakijan sukunimen muuttamista hänen vanhempansa sukunimeksi, joka aikaisemmin on ollut myös hakijalla;

3) hakijan sukunimen muuttamista hänen vanhempansa nykyiseksi sukunimeksi; tai

4) hakijan sukunimen muuttamista hakijalla aikaisemmin olleeksi sukunimeksi, jonka hän on saanut avioliiton perusteella.

Lääninhallitus voi kuitenkin pyytää nimilautakunnan lausunnon 1 momentissa mainitusta hakemuksesta, jos se katsoo siihen olevan erityisen syyn. Lausuntopyynnössä tämä syy on ilmoitettava.

7 §.

Saatuaan nimilautakunnan lausunnon sukunimen muuttamista koskevasta hakemuksesta lääninhallituksen on viipymättä toimitettava nimilain 18 §:ssä tarkoitettu tiedotus viralliseen lehteen julkaistavaksi. Tiedotuksessa on kehotettava jokaista, jolla nimilain 19 §:n mukaan on oikeus tehdä muistutus, esittämään muistutuksensa lääninhallitukselle 30 päivän kuluessa siitä, kun tiedotus on julkaistu virallisessa lehdessä.

Tiedotukset julkaistaan virallisessa lehdessä kuukausittain kunkin kalenterikuukauden ensimmäisessä numerossa.

8 §.

Kun päätös, jolla hakemus sukunimen tai etunimen muuttamisesta on hyväksytty, on saanut lainvoiman, lääninhallituksen tai, jos päätökseen on haettu muutosta, korkeimman hallinto-oikeuden on viipymättä ilmoitettava uusi nimi väestörekisterikeskukselle. Ilmoitus tehdään väestörekisterikeskuksen vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella.

Jäljennös lääninhallituksen ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä sukunimen tai etunimen muuttamista koskevassa asiassa on lähetettävä tiedoksi nimilautakunnalle.

9 §.

Kun tuomioistuimen nimilain 23 ja 24 §:n nojalla antama päätös on saanut lainvoiman, alioikeuden tai, jos päätökseen on haettu muutosta, hovioikeuden tai korkeimman oikeuden on viipymättä ilmoitettava menetetyn sukunimen tilalle tullut sukunimi väestörekisterikeskukselle.

10 §.

Nimilain 26 §:n 3 momentissa tarkoitettu vaatimus Suomen lain soveltamisesta sukunimen määräytymiseen on tehtävä ilmoittamalla Suomen lain mukainen sukunimi sille rekisteritoimistolle, jonka virka-alueella ilmoituksen tekijällä on tai on viimeksi ollut väestökirjalaissa (141/69) tarkoitettu kotipaikka. Jos ilmoituksen tekijällä ei ole ollut väestökirjalaissa tarkoitettua kotipaikkaa Suomessa, ilmoitus on tehtävä sille rekisteritoimistolle, jonka virka-alueella pidettävään väestörekisteriin ilmoituksen tekijä on merkitty tai tulee merkitä poissaolevaksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus voidaan antaa myös väestörekisterikeskukselle. Vieraassa valtiossa ilmoitus voidaan antaa Suomen edustustolle, jonka tulee toimittaa ilmoitus väestörekisterikeskukselle.

Suomen kansalainen, jolla sukunimen määräytymisen hetkellä on ollut kotipaikka vieraassa valtiossa mutta joka tämän jälkeen on muuttanut pysyvästi Suomeen, voi tehdä 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka kuluessa hänen on katsottava saaneen kotipaikan Suomessa.

11 §.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1991.

Tällä asetuksella kumotaan 11 päivänä lokakuuta 1985 annettu sukunimiasetus (803/85) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Tämän asetuksen voimaan tullessa nimilautakunnassa vireillä olevat lausuntopyynnöt, jotka koskevat 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja hakemuksia, nimilautakunta käsittelee loppuun.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä, 8 päivänä helmikuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Oikeusministeri Tarja Halonen