Asetus sukunimestä


N:o 329/1920

Asetus

sukunimestä.

Annettu Helsingissä, 23 päivänä joulukuuta 1920.

------------------

Sukunimestä tänä päivänä annetun lain 17 §:n nojalla vahvistetaan täten, Oikeusministerin esittelystä, seuraava asetus sukunimestä:

1 §.

Kun pappi hylkää hakemuksen ilmoitetun sukunimen hyväksymisestä, tulee hänen hakijalle siitä annettavaan todistukseen merkitä, milloin todistus on hakijalle toimitettu.

Ellei hakija kuukauden kuluessa sen jälkeen kuin pappi on edellisessä momentissa mainitun todistuksen kirjoittanut, ole käynyt sitä perimässä, toimituttakoon pappi todistuksen hänelle kruununpalvelijan kautta, jonka tulee merkitä todistukseen, milloin se on hakijalle toimitettu.

2 §.

Kun papintodistus toimitetaan sellaisen sukunimen antamisesta asianomaiselle, jota tämä itse ei ole valinnut, on todistukseen merkittävä se päivä, jona tiedoksiantaminen on tapahtunut.

3 §.

Jos se, jonka hakemus ilmoitetun sukunimen hyväksymisestä on hyljätty tahi joka on saanut sukunimen, jota hän itse ei ole valinnut, tahtoo valittaa sellaisesta toimenpiteestä, liittäköön valituskirjaansa papin antaman todistuksen toimenpiteestä joko alkuperäisenä tai oikeaksi todistettuna jäljennöksenä, selvityksineen siitä, milloin todistus on annettu valittajan tiedoksi.

4 §.

Kun maaherra tai korkein hallinto-oikeus on hyväksynyt valituksen sukunimen ottamista koskevassa asiassa, ilmoittakoon hyväksymänsä sukunimen 30 päivässä asianomaiselle papille kirkonkirjaan merkittäväksi.

5 §.

Sen papin asiana, jonka velvollisuus on merkitä sukunimi kirkonkirjaan, on pitää huoli siitä, että merkitseminen kuulutetaan sukunimestä tänä päivänä annetun lain 6 §:n mukaisesti, ja tulee kruununpalvelijain papin pyynnöstä toimittaa kuulutus kunnanvaltuuston ilmoitustaululle.

6 §.

Kun hakemus sukunimen muuttamisesta tehdään, on siitä maaherran toimesta kuulutettava kerran virallisissa lehdissä ja siinä ilmoitettava, että muistutukset hakemusta vastaan ovat kuudenkymmenen päivän kuluessa annettavat kirjallisesti maaherralle tai maksetussa kirjeessä sinne lähetettävät.

Tällaiset kuulutukset julaistaan hakijan kustannuksella neljännesvuosittain jokaisen vuosineljänneksen ensimmäisessä numerossa.

7 §.

Maaherra ottakoon hakemuksen viipymättä ratkaistavakseen, kun 6 §:n 1 momentissa mainittu määräaika on kulunut. Jos hakemus hyljätään, on syy siihen päätöksessä mainittava.

Maaherran päätös annetaan hakijan tiedoksi virkateitse.

8 §.

Mitä sukunimestä tänä päivänä annetun lain 11 §:ssä on säädetty maaherran hyväksymän uuden sukunimen kuuluttamisesta ja ilmoittamisesta kirkonkirjaan, noudatettakoon myöskin, kun korkein hallinto-oikeus on uuden sukunimen hyväksynyt.

Kun asiallinen ilmoittaa maaherran tai korkeimman hallinto-oikeuden hyväksymän sukunimen merkittäväksi kirkonkirjaan, on hänen samalla papille näytettävä, että sukunimen hyväksymisestä on kuulutettu virallisissa lehdissä ja jossakin paikkakunnalla leviävässä sanomalehdessä.

Sukunimen muutosta, jonka hyväksyminen on rauennut, älköön kirkonkirjaan merkittäkö.

9 §.

Miehestään laillisessa erossa oleva nainen on oikeutettu ilman muuta ottamaan takaisin ja kirkonkirjaan merkityttämään sen sukunimen, joka hänellä oli ennen avioliittoa, niinkuin sukunimestä tänä päivänä annetun lain 14 §:n 2 momentissa säädetään. Ellei hän ole sitä tehnyt kolmessa kuukaudessa siitä kuin avioliitto lakivoimaisella päätöksellä purettiin, katsottakoon hänen käyttävän entisen miehensä sukunimeä, mutta tällä on valta ajaa naista vastaan sanotun lain 7 §:ssä mainittua kannetta, jolloin siinä säädetty viiden vuoden aika on luettava eropäivästä.

10 §.

Jos avioeron saanut nainen, joka tämän asetuksen voimaan astuessa käyttää entisen miehensä sukunimeä, tahtoo ottaa toisen sukunimen, tehköön siitä hakemuksen, niinkuin sukunimen muuttamisesta on säädetty.

11 §.

Kun pappi on merkinnyt otetun tai annetun sukunimen tahi sukunimen muutoksen kirkonkirjaan, tulee hänen viipymättä ilmoittaa se rikosrekisteriin, ellei ole ilmeistä, ettei rekisteri saata sisältää tietoja asianomaisesta henkilöstä.

12 §.

Asianomaisen papiston asiana on huolehtia sukunimestä tänä päivänä annetun lain ja tämän asetuksen voimaansaattamisesta kirkollis- ja opetusministeriön antamain ohjeiden ja määräysten mukaan.

13 §.

Tämän asetuksen säännöksiä sukunimen merkitsemisestä kirkonkirjaan ja muista toimista, joihin papin on ryhdyttävä asioissa, joista tässä asetuksessa säädetään, on vastaavasti sovellettava sekä eriuskolaisseurakunnan että muun laillistetun uskonnollisen yhdyskunnan jäsenluetteloon ja johtajaan, niin myös siviilirekisteriin ja siviilirekisteriviranomaiseen.

14 §.

Todistuksesta, jonka pappi, eriuskolaisseurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan johtaja tai siviilirekisteriviranomainen antaa sukunimen ottamista tai antamista koskevassa asiassa, saa hän lunastusta 1 markan; todistuksesta sukunimen muuttamista koskevassa asiassa suoritetaan lunastusta 2 markkaa.

Vapautuksesta lunastuksen suorittamisesta sukunimen ottamista ja muuttamista koskevissa asioissa olkoon voimassa mitä siitä on säädetty asetuksissa toimituskirjoitusten lunastuksesta ja toimituspalkkiosta.

15 §.

Tämä asetus tulee voimaan tammikuun 1 päivänä 1921.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 23 päivänä joulukuuta 1920.

Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG

Oikeusministeri Otto Hjalmar Granfelt