Sukunimilaki


N:o 694/1985

Sukunimilaki

Annettu Naantalissa 9 päivänä elokuuta 1985

------------------

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §.

Sukunimivelvoite

Jokaisella tulee olla sukunimi.

Henkilö, jolla ei ole sukunimeä, on velvollinen sen ottamaan. Sukunimen ottamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 4 luvussa säädetään sukunimen muuttamisesta uudeksi sukunimeksi.

2 luku

Lapsen sukunimi

2 §.

Lapsen sukunimen määräytyminen syntymän perusteella

Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi.

Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä. Jos vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, lapsi saa kuitenkin syntyessään sen sukunimen, joka hänen sisaruksellaan on.

Lapsen sukunimeä koskeva ilmoitus on tehtävä väestörekisterin pitäjälle silloin, kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin. Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, on lapsen huoltajilla tai huoltajalla oikeus päättää kumman vanhemman nimen lapsi saa.

Kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin, väestörekisterin pitäjän on tiedusteltava, kumman vanhemman sukunimen lapsi saa.

Jos lapsen sukunimeä ei ole ilmoitettu väestörekisteriin niin kuin 2 ja 3 momentissa on säädetty, lapsi saa sen sukunimen, joka äidillä on silloin kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin.

3 §.

Lapseksiottaminen ja sukunimi

Kun tuomioistuin vahvistaa alaikäisen lapsen lapseksiottamisen, lapsi saa ottovanhempansa sukunimen tai ottovanhempiensa yhteisen sukunimen. Jos ottovanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen vanhemman sukunimen, jonka ottovanhemmat ilmoittavat tuomioistuimelle lapsen sukunimeksi. Jos ottovanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, ottolapsi saa kuitenkin sen sukunimen, joka tällä lapsella on.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että lapsi säilyttää oman sukunimensä, jos tätä on lapsen iän, ottovanhempien esittämän toivomuksen tai muiden seikkojen perusteella pidettävä lapsen edun mukaisena. Sukunimi, jonka lapsi on säilyttänyt, ei siirry hänen sisarukselleen 1 momentin tai 2 §:n 2 momentin nojalla.

4 §.

Lapsen sukunimen muuttaminen isän sukunimeksi

Vanhemmat voivat sopia alaikäisen lapsen sukunimen muuttamisesta siten, että lapsi saa isänsä sukunimen, jos vanhemmilla ei lapsen syntyessä ollut yhteistä sukunimeä ja isyyttä ei ollut vahvistettu silloin, kun lapsi ilmoitettiin väestörekisteriin otettavaksi.

Lapsen nimi voidaan isyyden vahvistamisen perusteella kuitenkin ainoastaan kerran muuttaa isän sukunimeksi.

Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, on lapsen huoltajilla tai huoltajalla oikeus päättää lapsen sukunimen muuttamisesta isän sukunimeksi.

5 §.

Yhteisen sukunimen antaminen toisen puolison lapselle

Jos alaikäisen lapsen vanhempi menee avioliittoon muun henkilön kuin lapsen toisen vanhemman kanssa ja he ottavat yhteisen sukunimen, puolisot voivat avioliiton aikana sopia lapsen nimen muuttamisesta siten, että lapsi saa puolisoiden sukunimen, jos vanhempi on yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa lapsen huoltaja.

Lapsen nimi voidaan kuitenkin ainoastaan kerran muuttaa saman avioliiton perusteella otetuksi puolisoiden yhteiseksi sukunimeksi.

6 §.

Ilmoitus lapsen sukunimen muuttamisesta

Ilmoitus lapsen sukunimen muuttamisesta 4 ja 5 §:n nojalla on tehtävä kirjallisesti asianomaiselle väestörekisterin pitäjälle.

3 luku

Puolison sukunimi

7 §.

Puolisoiden yhteinen sukunimi

Avioliittoon aikovat voivat avioliittoon mennessään yhdessä päättää, että he ottavat yhteisen sukunimen. Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa se sukunimi, joka jommallakummalla heistä viimeksi oli naimattomana ollessaan. Yhteinen sukunimi on ilmoitettava ennen vihkimistä vihkijälle.

Ennen vihkimistä vihkijän on tiedusteltava avioliittoon aikovilta, ovatko he päättäneet ottaa yhteisen sukunimen.

Avioliittoon aikova, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ennen vihkimistä ilmoittaa vihkijälle, että hän ottaa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään.

8 §.

Puolison sukunimen säilyttäminen avioliittoa solmittaessa

Jos puolisot avioliittoon mennessään eivät ole ottaneet yhteistä sukunimeä, kumpikin puoliso säilyttää sen sukunimen, joka hänellä oli avioliittoon mennessään.

9 §.

Puolison sukunimen muuttaminen avioliiton purkautumisen jälkeen

Puoliso voi avioliiton purkautumisen jälkeen muuttaa sukunimensä, jonka hän on saanut toiselta puolisolta avioliittonsa perusteella, ottamalla sen nimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan.

Jos puoliso oli 7 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla ilmoittanut käyttävänsä yhteisen sukunimen edellä sitä sukunimeä, joka hänellä oli avioliittoon mennessään, hän voi avioliiton purkautumisen jälkeen ottaa sukunimekseen myös tämän nimen.

Ilmoitus puolison sukunimen muuttamisesta on tehtävä kirjallisesti asianomaiselle väestörekisterin pitäjälle.

4 luku

Sukunimen muuttaminen uudeksi sukunimeksi

10 §.

Sukunimen muuttamisen edellytykset

Sukunimi voidaan muuttaa uudeksi sukunimeksi, jos hakija selvittää,

1) että hänen nykyisen sukunimensä käytöstä nimen vierasperäisyyden, sen yleiskielen merkityksen tai nimen yleisyyden johdosta taikka muusta syystä aiheutuu haittaa;

2) että uudeksi sukunimeksi esitetty nimi on aikaisemmin ollut hänellä tai vakiintuneesti kuulunut hänen esivanhemmilleen ja sukunimen muuttamista on pidettävä tarkoituksenmukaisena; tai

3) että uuden sukunimen ottamista on muuttuneiden olosuhteiden tai muiden erityisten seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna.

11 §.

Uuden sukunimen hyväksymisen yleiset esteet

Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa.

Ilman erityistä syytä ei uudeksi sukunimeksi voida hyväksyä nimeä,

1) joka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen kielenkäytön vastainen;

2) joka sukunimenä on erittäin yleinen; tai

3) jota yleisesti käytetään etunimenä.

12 §.

Suojatut nimet ja tunnukset

Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, jonka yleisesti tiedetään vakiintuneen määrätyn kotimaisen tai vierasmaalaisen suvun nimeksi, ellei tähän ole olemassa erityistä syytä.

Ilman erityistä syytä ei uudeksi sukunimeksi voida hyväksyä nimeä, joka on samaistettavissa

1) säätiön, yhdistyksen tai muun yhteisön nimeen;

2) rekisteröityyn toiminimeen tai tavaramerkkiin taikka muuhun elinkeinotoiminnassa käytettyyn suojattuun tunnukseen; tai

3) yleisesti tunnettuun taiteilijanimeen tai nimimerkkiin.

13 §.

Erityiset syyt uuden sukunimen hyväksymiselle

Uusi sukunimi, joka ei täytä 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa asetettua vaatimusta, voidaan hyväksyä, jos hakijalla on vierasperäinen sukunimi ja uuden nimen käyttöönottoa on esitettyyn selvitykseen nähden pidettävä tarkoituksenmukaisena.

Uusi sukunimi, joka ei vastaa 11 §:n 2 momentissa tai 12 §:ssä asetettuja vaatimuksia, voidaan hyväksyä,

1) jos hakija osoittaa, että hän tai hänen esivanhempansa ovat aikaisemmin laillisesti käyttäneet hakijan uudeksi sukunimeksi esittämää nimeä;

2) jos hakijan esittämän uuden sukunimen ottamista on perhesuhteissa tapahtuneiden muutosten tai niihin rinnastettavien seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna; tai

3) jos hakijalla on kansalaisuutensa, avioliittonsa tai muun erityisen seikan perusteella yhteys vieraaseen valtioon ja hakijan esittämä uusi sukunimi vastaa sanotussa valtiossa noudatettua nimikäytäntöä.

14 §.

Sukunimiviranomaiset

Lääninhallitus käsittelee sukunimen muuttamista koskevat asiat.

Nimilautakunta toimii erityisenä asiantuntijaviranomaisena lain soveltamista koskevissa kysymyksissä. Sen kokoonpanosta, asettamisesta ja tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella.

15 §.

Hakemus sukunimen muuttamisesta

Sukunimen muuttamista koskeva hakemus on tehtävä sen läänin lääninhallitukselle, missä hakija on merkitty väestörekisteriin.

Hakemus on tehtävä kirjallisesti. Hakemuksessa on mainittava ne seikat, joiden perusteella sukunimen muuttamista haetaan, sekä hakijan esittämä uusi sukunimi.

16 §.

Hakemuksen täydentäminen

Jos sukunimen muuttamista koskeva hakemus on puutteellinen, hakijalle on varattava tilaisuus kohtuullisessa määräajassa täydentää hakemustaan.

17 §.

Nimilautakunnan lausunto ja hakijan kuuleminen

Jollei hakemusta ole siirrettävä toiselle viranomaiselle, jätettävä tutkittavaksi ottamatta tai heti hylättävä, lääninhallituksen on pyydettävä nimilautakunnan lausunto sukunimen muuttamisesta ja hakijan esittämästä uudesta sukunimestä.

Jos nimilautakunta on katsonut, ettei sukunimen muuttamista voida 10 §:n mukaan pitää aiheellisena tai ettei hakijan esittämää uutta sukunimeä voida 11-13 §:n mukaan hyväksyä, lääninhallituksen on varattava hakijalle tilaisuus kohtuullisessa määräajassa antaa kirjallinen vastaus lausunnon johdosta.

18 §.

Hakemuksesta tiedottaminen

Jos lääninhallitus, nimilautakunnan annettua asiassa lausuntonsa, katsoo, ettei sukunimen muuttamiselle 10-13 §:n säännökset huomioon ottaen ole estettä, lääninhallituksen on hakijan kustannuksella tiedotettava hakemuksesta virallisessa lehdessä.

19 §.

Muistutuksen tekeminen

Sillä, joka katsoo, että hakija tulisi saamaan uuden sukunimen vastoin 12 §:n säännöksiä ja että hakemuksen hyväksyminen loukkaisi hänen oikeuttaan, on oikeus tehdä muistutuksensa hakemuksen johdosta.

Muistutus on tehtävä lääninhallitukselle kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä, kun hakemuksesta on tiedotettu julkaisemalla se virallisessa lehdessä. Muistutus, joka tehdään sanotun määräajan päättymisen jälkeen, voidaan kuitenkin ottaa huomioon, ellei asiaa vielä ole ratkaistu.

20 §.

Hakemuksen ratkaiseminen ja päätöksen perusteleminen

Hakemus sukunimen muuttamisesta on 19 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan kuluttua otettava viipymättä ratkaistavaksi.

Jos hakemus hylätään, päätöksessä on mainittava ne perusteet, joiden johdosta sukunimen muuttamista tai hakijan esittämää uutta sukunimeä ei ole voitu hyväksyä.

21 §.

Päätöksen tiedoksianto

Lääninhallituksen päätös sukunimen muuttamista koskevassa asiassa on annettava tiedoksi hakijalle sekä sille, joka hakemuksen johdosta on tehnyt 19 §:ssä tarkoitetun muistutuksen.

22 §.

Muutoksenhaku

Hakijalla sekä sillä, joka hakemuksen johdosta on tehnyt 19 §:ssä tarkoitetun muistutuksen, on oikeus hakea muutosta lääninhallituksen päätökseen siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.

5 luku

Sukunimen menettäminen

23 §.

Isyyden kumoamisen vaikutus lapsen sukunimeen

Jos isyys on kumottu, tuomioistuin voi miehen vaatimuksesta päättää, että lapsi on velvollinen ottamaan sen sukunimen, joka äidillä oli lapsen syntymän hetkellä, jollei lapsen edun kannalta ole pidettävä tärkeänä, että hän säilyttää sukunimensä. Lapsen sukunimen muuttamista tarkoittava kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä, kun isyys on kumottu.

24 §.

Sukunimen menetetyksi julistaminen

Jos joku on hakemuksesta saanut uuden sukunimen ja nimen käyttäminen olennaisessa määrin loukkaa 12 §:ssä tarkoitettua oikeutta suojattuun nimeen tai tunnukseen, voi nimen tai tunnuksen haltija ajaa kannetta sukunimen julistamisesta menetetyksi sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vastaajalla on kotipaikka.

Sukunimen menetetyksi julistamista tarkoittava kanne on nostettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun uusi sukunimi on merkitty väestörekisteriin. Se, joka on 1 momentin nojalla julistettu menettäneeksi oikeutensa sukunimeen, on velvollinen ottamaan takaisin aikaisemman sukunimensä.

6 luku

Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat säännökset

25 §.

Sukunimen määräytyminen

Sukunimen määräytymisellä tarkoitetaan tässä luvussa sukunimen saamista tai sukunimen muuttumista syntymän, avioliiton solmimisen tai purkamisen taikka isyyden vahvistamisen tai kumoamisen taikka lapseksiottamisen taikka muutoin perhesuhteiden perusteella, kun nimen saaminen tai muuttuminen perustuu välittömästi lain säännökseen taikka toimivaltaiselle viranomaiselle tehtyyn ilmoitukseen.

26 §.

Sukunimen määräytymiseen sovellettava laki

Jos henkilöllä, jonka sukunimen määräytymisestä on kysymys, on Suomessa kotipaikka sukunimen määräytymisen perusteen syntyessä taikka sukunimeä koskevaa ilmoitusta tehtäessä, määräytyy sukunimi Suomen lain mukaan.

Jos henkilöllä, jonka sukunimen määräytymisestä on kysymys, ei ole kotipaikkaa Suomessa 1 momentissa tarkoitettuna ajankohtana, määräytyy sukunimi sen valtion sukunimeä koskevan lain mukaan, jota toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava siinä valtiossa, missä henkilöllä sanottuna ajankohtana on kotipaikka.

Suomen kansalaisella, jolla on kotipaikka muussa valtiossa kuin Suomessa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa, on 2 momentin säännöksen estämättä oikeus vaatia, että sukunimen määräytymiseen on sovellettava Suomen lakia. Tämän oikeuden käyttämisestä säädetään tarkemmin asetuksella.

Kun Suomen tuomioistuin vahvistaa lapseksiottamisen, määräytyy alaikäisen lapsen sukunimi Suomen lain mukaisesti.

27 §.

Suomen viranomaisen toimivalta sukunimeä koskevassa asiassa

Sukunimi voidaan Suomessa muuttaa hakemuksesta uudeksi sukunimeksi lääninhallituksen päätöksellä, jos hakijalla on Suomessa kotipaikka.

Jos Suomen kansalaisella on kotipaikka muussa valtiossa kuin Suomessa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa, voidaan hakemus sukunimen muuttamisesta tutkia Suomessa, jos Suomessa annettu päätös tunnustetaan päteväksi siinä valtiossa, missä hakijalla on kotipaikka. Hakemus on tehtävä sen läänin lääninhallitukselle, missä hakijalla on viimeksi ollut kotipaikka, tai jos hakijalla ei ole ollut kotipaikkaa Suomessa, Uudenmaan läänin lääninhallitukselle.

Sukunimen menettämistä koskeva vaatimus voidaan tutkia Suomen tuomioistuimessa, jos vastaajalla on täällä kotipaikka.

Kun Suomen tuomioistuin vahvistaa lapseksiottamisen, tuomioistuin voi antaa päätöksen alaikäisen lapsen sukunimestä.

28 §.

Sovellettava laki sukunimeä koskevassa asiassa

Asiassa, joka koskee sukunimen muuttamista hakemuksesta uudeksi sukunimeksi tai sukunimen julistamista menetetyksi taikka sukunimeä Suomessa vahvistettavan lapseksiottamisen yhteydessä, on sovellettava Suomen lakia.

29 §.

Uuden sukunimen käyttöönoton pätevyys Suomessa

Uuden sukunimen käyttöönotto vieraassa valtiossa ilman viranomaisen antamaa päätöstä voidaan tunnustaa päteväksi Suomessa, jos nimen käyttöönotto oli sallittua siinä valtiossa, jossa asianomaisella henkilöllä käyttöönoton hetkellä oli kotipaikka.

30 §.

Sukunimen muuttamisesta tai menettämisestä vieraassa valtiossa annetun päätöksen tunnustaminen

Vieraassa valtiossa annettu lainvoimainen päätös, jolla sukunimi on muutettu uudeksi sukunimeksi tai julistettu menetetyksi, tunnustetaan ilman eri vahvistusta päteväksi Suomessa, jos päätöksen on antanut sen valtion viranomainen, missä henkilöllä päätöksen antamisen hetkellä oli kotipaikka, tai jos päätös tunnustetaan päteväksi siinä valtiossa.

Päätös tunnustetaan Suomessa päteväksi myös silloin, kun päätöksen on antanut sen valtion viranomainen, jonka kansalainen henkilö oli päätöksen antamisen hetkellä.

31 §.

Vieraassa valtiossa annetun päätöksen tunnustamatta jättäminen

Vieraassa valtiossa annettua sukunimeä koskevaa päätöstä ei tunnusteta päteväksi Suomessa:

1) jos saman asian käsittely samojen asianosaisten välillä on vireillä Suomessa ja asia oli Suomessa pantu vireille ennen kuin päätös vieraassa valtiossa oli annettu;

2) jos päätös on ristiriidassa samasta asiasta samojen asianosaisten välillä Suomessa annetun tuomioistuimen tai muun viranomaisen päätöksen kanssa ja asia oli Suomessa pantu vireille ennen kuin päätös vieraassa valtiossa oli annettu;

3) jos päätös on ristiriidassa samasta asiasta samojen asianosaisten välillä jossakin muussa valtiossa annetun päätöksen kanssa, joka oli annettu aikaisemmin vireille pannussa menettelyssä ja joka tunnustetaan päteväksi Suomessa; taikka

4) jos päätös on annettu menettelyssä, joka on vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita tai jos päätöksen tunnustaminen johtaisi tulokseen, joka on Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.

32 §.

Vieraan valtion lain soveltamatta jättäminen

Vieraan valtion lakia, joka koskee sukunimen määräytymistä tai uuden sukunimen käyttöönottoa ilman viranomaisen antamaa päätöstä, ei sovelleta, jos lain soveltaminen johtaisi tulokseen, joka on Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.

7 luku

Erinäiset säännökset

33 §.

Alaikäisen oikeus päättää sukunimestään ja vajaavaltaisen puhevalta

Alaikäisen lapsen sukunimeä ei voida muuttaa tämän lain 2 tai 4 luvun mukaisesti ilman lapsen suostumusta, jos hän on täyttänyt 12 vuotta. Suostumus ei kuitenkaan ole tarpeen, jos lapsi sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi ilmaista tahtoaan. Lapsen sukunimeä ei myöskään voida muuttaa 4 luvun mukaisesti vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

Alaikäisellä, joka aikoo mennä avioliittoon, on oikeus itse päättää sukunimestään avioliittoon mennessään.

Vajaavaltaisen puhevallan käyttämisestä tämän lain 4 luvussa tarkoitetuissa asioissa on muutoin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1, 3, 4 ja 5 §:ssä on säädetty.

34 §.

Valtuutus asetuksen ja ohjeiden antamiseen

Tarkempia säännöksiä tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.

Oikeusministeriö antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita vieraan valtion lainsäädännön ja nimikäytännön huomioon ottamisesta tätä lakia sovellettaessa.

8 luku

Lain voimaantulo ja siirtymäsäännökset

35 §.

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

Tällä lailla kumotaan sukunimestä 23 päivänä joulukuuta 1920 annettu laki (328/20) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, 13 päivänä kesäkuuta 1929 annetun avioliittolain (234/29) 32 ja 84 §, näistä viimeksi mainittu pykälä sellaisena kuin se on 23 päivänä syyskuuta 1948 annetussa laissa (681/48), sekä isyyslain voimaanpanosta 5 päivänä syyskuuta 1975 annetun lain (701/75) 3 §:n 2 momentti.

36 §.

Aikaisemmin saadun sukunimen säilyttäminen

Tämän lain säännökset eivät aiheuta muutosta sukunimeen, joka on merkitty väestörekisteriin ennen lain voimaantuloa.

Jos sukunimeä ei ole ennen tämän lain voimaantuloa merkitty väestörekisteriin ja jäljempänä mainittu lainvoiman saanut päätös on annettu ennen lain voimaantuloa, aikaisempaa lakia on sovellettava,

1) kun uusi sukunimi on hyväksytty sukunimestä annetun lain nojalla,

2) kun tuomioistuin on avioliittolain 84 §:n nojalla määrännyt, ettei vaimolla ole oikeutta käyttää miehensä sukunimeä, tai

3) kun tuomioistuin on ottolapsista annetun lain (208/25) nojalla antanut suostumuksen ottolapsen ottamiseen tai purkanut ottolapsisuhteen taikka lapseksiottamisesta annettujen lakien (32/79 ja 153/85) nojalla vahvistanut lapseksiottamisen.

37 §.

Aikaisemmin saadun sukunimen muuttaminen

Sukunimeä muutettaessa on lain 2, 3, 4 ja 5 luvun säännöksiä sovellettava myös silloin, kun sukunimi on merkitty väestörekisteriin ennen tämän lain voimaantuloa sekä silloin, kun 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu sukunimi on merkitty väestörekisteriin tämän lain tultua voimaan.

38 §.

Vaimon oikeus ottaa takaisin sukunimensä

Jos puolisot on vihitty avioliittoon ennen tämän lain voimaantuloa, vaimolla on oikeus avioliiton aikana ottaa sukunimekseen se nimi, joka hänellä oli naimattomana ollessaan, ilmoittamalla siitä kirjallisesti asianomaiselle väestörekisterin pitäjälle.

39 §.

Lain 6 luvun siirtymäsäännökset

Tämän lain 6 luvun säännöksiä sukunimen määräytymisestä ja vieraassa valtiossa annetun päätöksen tunnustamisesta on sovellettava myös silloin, kun sukunimen määräytymisen peruste on syntynyt, ilmoitus tehty taikka päätös annettu ennen tämän lain voimaantuloa ja asianomaisella henkilöllä ei nimen määräytymisen perusteen syntyessä tai päätöksen antamisen hetkellä eikä myöskään sen jälkeen ennen tämän lain voimaantuloa ole ollut kotipaikkaa Suomessa.

Tämän lain 6 luvun säännöksiä tuomioistuimen ja lääninhallituksen toimivallasta on sovellettava myös asiassa, joka on pantu vireille ennen tämän lain voimaantuloa ja josta lain voimaantullessa ei ollut annettu päätöstä.

Naantalissa, 9 päivänä elokuuta 1985

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Oikeusministeri Christoffer Taxell