Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Viinikka nimestä

I.

Tampereen läheistössä on maatila nimeltä Viinikka. Itse kaupungissakin on erään kadun nimi: Viinikankatu.

Sen johdosta että joku minulta tiedusteli, mitä sana Viinikka merkinnee, koetan tähän vastata kielen omalla avulla. Kun kerran kielessämme on: mansikka, mustikka, juovukka, hillikka (rubus saxatilis) y.m. samantapaisia marjain nimiä, niin viinikka ehkä merkitsee viinimarjaa.

J. G. Nordling.                        

II.

Nimi Viinikka esiintyy paikannimiin kiintyneenä jokseenkin yleisesti länsiosissa Suomenmaata, etenkin Pohjois-Pohjanmaalla, ja on nähtävästi näiltä pesämailtaan tunkeutunut sisämaahankin. Se tavataan talojen nimiin esiin. Kauhavalla, Muhoksella, Parkanossa, Pudasjärvellä, Pyhämaassa, Taivalkoskella ja Virroilla. Edelleen ilmestyy se kylän, nimessä Viinikkala Laitilassa ja Pielavedellä(?). Lisäksi mainittakoon vielä semmoiset paikannilnet kuin Viinikanoja Muhoksella, Viinikansalmi Pirkkalassa j.n.e. Alkujaan on se ollut miehennimenä, jommoisenä se kirjoitusmuodossa Winick uudenajan alkupuolella ilmestyy etenkin juuri niillä seuduilla, jossa se nyt paikannimenä tavataan (sukunimenä Viinik(k)ainen l. Winichan Muolaassakin 1500-luvulla). - Alkuperänä sillä nähtävästi on hyväilevä lyhennysmuoto Winicho, Winicke, Winich joka taas on lähtenyt niistä satamääriin nousevista muinaissaksalaisista etenkin miehennimistä, joissa sana wini (amicus, sodalis, suom. ystävä) tavataan yhdysosana, esim. Winibald, -bert, -frid, -mar, -rich, Baldavin, Ortwin, Wolcwin (vrt. piispannimi Folkvinus) y.m.m. Kts. Föstermann Altdeutsches Namnebuch I, palsta 1315 seur. Nimi on nähtävästi saksalais-pohjoismaisen kauppayhteyden kautta jo keskiajalla levinnyt Pohjoismaihin, jossa se samoihin aikoihin kuin meillä tavataan Ruotsissakin.

A. V. F[orsman].                        

Lähde: Virittäjä 1(1897), s. 63-64.

[ Artikkelin alku ]