Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Uudelleen Sisso ja sissi (Oikaisu)

Jalo Kalima

Olen Virittäjässä 1942 s. 267-72 pitänyt Sisso (Sissoi) nimeä puhtaasti suomalaisena ja yhdistänyt sen sissi sanaan, kun taas ven. Sysoj on kirjoituksessani tulkittu oi-tyyppistä Sissoi originaalia edellyttäväksi. Venäläisen nimen y (ы) esti mielestäni otaksumasta sanaa kreikkalaisperäiseksi, samoin oj-loppu, joka tuntui päättävästi viittaavan itämerensuomalaiselle taholle, koska ilmeisesti ei ollut kysymys venäläisestä oj-loppuisesta adjektiivista eikä ordinaalilukusanasta. Tuntomerkit olivat kuitenkin petollisia. Otin asian uudelleen tutkittavaksi huomattuani, että lehtori E. V. Ahtian tekeillä olevaan suomalais-karjalaiseen sanakirjaan liittyvässä nimiluettelossa on yhdistelmä Sisoi = Sisooes, joten Härkösen mainitsema, painovirheeksi otaksumani Sisooes ei saata olla ainakaan painovirhe. Valitettavasti minulta oli edellisessä kirjoituksessani jäänyt huomaamatta, että Sysoj nimen alkuperäisempi, vaikka harvinaisempi muoto venäjässä onkin Sisoj, joka esiintyy kreikkalaiskatolisessa kalenterissa heinäkuun 6 p:n kohdalla. Sisoj on kreikkalais-katolisessa kirkossa kolmen pyhimyksen nimi. Varhaisin heistä, Sisoi Velikij, kuoli v. 429.[1] Jo nämä tiedot pakottavat etsimään nimelle kreikkalaista originaalia, ja tällöin on lähellä Härkösen ja Ahtian mainitsema Sisooes. Ahtia on ystävällisesti . ilmoittanut minulle, että kreikan Sisooes on peräisin »Kr.-katolisen kirkon kirkkokalenterissa esiintyvien nimien aakkosluettelosta» (Jyväskylä 1918) 34. Ilmeisesti on Härkönen käyttänyt samaa teosta. Minun ei ole kuitenkaan onnistunut löytää ensi käden lähteestä, Papen teoksesta Wörterbuch der griechischen Eigennamen, tätä nimeä eikä mitään muuta ven. Sisoj nimen vastineeksi sopivaa kuin xxx. Mistä Sisooes asu on saatu, jää epäselväksi, mutta meille riittääkin tässä se tosiseikka, että Sisoj on venäjässä kreikkalaisperäinen nimi. Näin se ei tietenkään saattanut joutua venäläisiä pakanallisia nimiä esittävään Tupikovin teokseen.

Tehtäväkseni jää tällä kertaa vain peruuttaa kaikki edellisen kirjoitukseni päätelmät, jotka perustuvat Sissoi nimen olettamiseen omaperäiseksi. Tämän nimen originaali on pakostakin ven. Sisoj tai Sysoj. Omituiseen valoon joutuu vaan venäläinen kylännimi Sysojla, Syssojla (Vieljärven voolosti). Kylän karjalaisen Sissoine nimen rinnalla lienee ollut aikaisemmin myös Sissoila. Miten olisi muuten syntynyt venäläinen la-loppuinen nimi - huomattakoon myös Syssojla asun -ss-? Lainatessaan la-loppuisen paikannimen venäläiset loivat tuntemansa Sysoj nimen pohjalla omituisen sekamuodon Sysojla, Syssojla.

Jo se seikka, että Sysoj on kreikkalaisperäinen, tekee varsin epäiltäväksi, onko joennimellä Sysola sen kanssa mitään tekemistä. Varminta on rinnastaa Sysola muihin Vologdan läänissä tavattaviin la-loppuisiin joennimiin, joiden kantasana useimmiten jää tuntemattomaksi, ks. s. 272.

Luopuessani olettamasta Sissoi nimeä sissi sanan sukulaiseksi jätän jälkimmäisen tällä kertaa uutta selitysyritystä vaille. Kiparskyn tulkinta on epäilemättä houkutteleva ja kenties oikeakin, mutta jos sissi ja sissikka pidetään toisistaan erillään, niin joudutaan myöntämään, että sanat ovat myöhemmin sekaantuneet sekä suomessa että virossa (onhan suom. sissi mm. 'tullsnok', sissiä mm. 'snoka omkring', vir. siśśik = siśś 'Räuber, Plünderer').2

1 Ks. Полный правосл. богосл. энцикл. словарь, II osa, s. v. Сисой ja Минеи четьи на русскомь языкть. Книга одиннадцатая, s. 116-120.

2 Kuten on oikein huomautettu, ei ven. жижь ole saattanut tulla suomen ja viron kieleen De la Gardien sotilaiden mukana, koska sissi 'näpistelijä' tunnetaan Vermlannin Östmarkissa, mikä seikka todistaa, että tämä sana on ollut suomen kielessä viimeistään 1600-luvun alussa.

Lähde: Virittäjä 47(1943), s. 108-109.

[ Artikkelin alku ]