Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Nimityypistä Tavast(e), Ervast(i) yms.

Martti Räsänen

Hämäläisten ruotsinkielisestä nimestä tavast on paljonkin kirjoitettu. Viimeksi oli Jalmari Jaakkola Suomen varhaishistoriassa s. 241 yhtynyt siihen käsitykseen, jonka jo aikoinaan A. V. Koskimies Tutkimuksissa Suomen kansan persoonallisen nimistön alalla s. 215 ja H. Ojansuu kirjassaan Suomalaista paikanimitutkimusta ss. 216-218 ovat esittäneet, että nimi Tavast on puhtaasti suomalainen ja »kuulun vanhaan ja laajalti levinneeseen paikan- ja henkilönimistöön tyyppä Arasti, Ilmasti, Ihasti, Lipasti, Vilvasti jne.». Allekirjoittanut ei voi olla muuta kuin samaa mieltä mainittujen kirjoittajien kanssa kysymyksessä nimen suomalaisesta alkuperästä. Tässä tahtoisin vain esittää vaatimattoman mielipiteeni k.o tyypin »sti (-st, -ste) alkuperästä, mikä teoria on jo kauan mielessäni kytenyt.

Mielestäni tyyppi on yksinkertaisesti yleistynyt -nen-loppuisten nimien pluraalin genetiivistä.1 Lähtökkohdaksi otan pari nimeä kotipitäjästäni Simosta. Tunnettu kulttuurisuku Ervast, Errasti lienee kotoisin Simon pitäjän Maksnimen kylän Ervastin talosta (vrt.Jaakko Gummerus, pohjoispohjalaisia pappissukuja, Pohjois-pohjalais Osakunnan Kotiseutututkimuksia Jouko 1, s. 13). Sikäläisessii kansankielessä on talon nimenä sekä Ervasti että Ervaste(n talo). Nimen kantasanan Erva esiintymisestä en ole varma, mutta se lienee samaa alkuperää kuin kemiläinen sukunimi Herva. Eräästä toisesta talosta Simon kirkonkylässä kansa käyttää muotoa Rajasti l. Rajaste, mutta sukunnimenä ainakin osalla talosta lähteneitä on vieläkin Rajanen. Samasta pitäjästä otan vielä yhden esimerkin. jossa plur. genetiivistä on yleistynyt sanavartalo. Talon jakaantuessa kahtia tavallisesti perintietä, nuorempi veli tai vävy, jolle ennen tuli sama sukunimi talonnimen mukaan, rakensi kantatalon viereen toisen talon. Naapurin väki, »toisten väki» on tullut toistelaisiksi; kun mennään naapuriin, sanotaan mennään toistele, ei »toisille». Samat genetiivipohjaiset 'naapurin' nimitykset ovat SS:n arkistossa olevien tietojen mukaan yleisiä laajalla alueella maassamme.2

Talon-, suku-, kylännimen genetiivin yleistyminen vartaloksi, kun sana talo, kylä jne. on mukavuussyistä jäänyt pois, ei ole niinkään harvinaista, Virossahan on nimityyppi -mäe, -saare aivan tavallinen. (Vrt. Aarne Penttilä Virittäjässä 1924 s. 70.) Samoin ven. sukunimi Дурновб on alkuaan genetiivi. Alkuperäisen henkilönnimen joutuessa talon, kylän, pitäjän nimeksi on pluraalinen taivutus myös yleistä, esim. Huittinen paikallissijoissa Huittisissa jne. Ei näin ollen ole yhtään oudoksuttavaa, että nimenomaan pluraalin genetiivistä on vartalo saanut alkunsa. Huomattakoon sellaisia virolaisia nimityyppejä kuin Mägiste, Saareste tai venäläistä tyyppiä Черныхъ.

Kun siis talosta, jossa asui useampia Rajasia, tuli Rajasten talo, Rajaste tai Rajasti, samoin voi samanlaisesta tyypistä kehittyä vähitellen kylän, pitäjän, miksei vielä laajetessaan ja vieraaseen kieleen pesiytyneenä koko heimon ja maakunnan nimi. Tavast nimen eri kirjoitustavoista pidän erikoisen tärkeänä nimen vanhimmissa kirjaanpanoissa esiintyvää i:tä (riimukiven Tafaistr, Hauksbak Tafeistalónd) sekä Hämeenlinnan ruotsalaisen nimen Tavastehus e:tä, jotka molemmat osaltaan tukevat nimen selitystä juuri alkuperäisten -inen loppuisten plur. genetiivistä -isten. Mitä nimen kantasanaan tulee, on mielestäni luovuttava liian hypoteettisesta Ojansuun selityksestä (tamu 'ordning'!). Mieluummin sen voi selittää, kuten Kettunen sen tekee, sanasta tapa tai liittää sen, sanan merkitystä erikoisemmin tutkimatta, muihin Tava-alkuisiin paikannimiin, kuten Kuusamon Tavajärvi.

-sti suomalaisten nimien loppuna voi johtua siitä, että -ste loppuisia nomineja ei ole ollut.

1 Viimeistellessäni tätä kirjoitusta huomaan että myös I. Kettunen on nimestä Tavast kirjoittaessaan vaihtoehtoisesti ajatellut samaa selitystä. Virittäjä 1934. s. 224.

2 Tämän esimerkin valossa nähdäkseni heikkenee E. A. Tunkelon teoria (Virittäjä, 1933, ss. 20-, SUST 67, ss. 385-) oletettavasta alkusuomalaisesta kodinnimityypistä *mejä,*tejä. Alasatakuntalaiset meįįä, teįįä voivat päinvastoin olla plur. genetiiveistä lähteneitä yleistyksiä..Vrt. T. E. Uotilan epäilyksiä Tunkelon esittämän teorian suhteen, mikä koskee vertauskohtaa ja- syrjäänin kielessä, NyK. 50, s. 468; myös veps. mejä, tejä 'meillä, teillä' selittää L. Kettunen toisella tavalla, Virittäjä 1933, s. 357.

Lähde: Virittäjä 40(1936), s. 444-445.

[ Artikkelin alku ]