Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Suku- ja ristimänimet inkeriläisten suomalaisuuden todistajina

Eero Hietakari

Toistatuhatta vuotta kestänyt lännen rajavartijan virka itää vastaan on mennyt meillä suomalaisilla siinä määrin veriin, että olemme tulleet eräissä suhteissa liioitteluun taipuviksi. Me ikään kuin kaipaamme saada varauksetta luottaa jokaiseen selkämme takaa tulevaan, olkoon vieras sitten ken tahansa, samaan aikaan kun melkein vaanimme omissa sukulaisissamme pahansuopaisuuden ilmenemismuotoja, jos nämä sukulaiset sattuvat tulemaan idästä, edestä päin. Viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että tuossa väitteessä, niin liioitellulta kuin se ensi kuulemalta saattaa tuntuakin, on yllättävän paljon perää. Pari läheistä esimerkkiä. - Samaan aikaan kuin me olemme vakuutettuja siitä, että esim. ruotsalaiset vain mitä puhtaimmasta myötätunnosta tai myötäpelosta koettavat taivuttaa meitä rauhaan mihin hintaan hyvänsä, samanaikaisesti monet meistä Suomen suomalaisista varovat luottamasta Inkerin suomalaisiin, jotka ovat tänne saapuneet sodan jaloista turvaan. Ruotsalaisten hyvä tahto Suomea kohtaan ei kaipaa perusteluja; se on jonkinlainen aksioomi. Inkerin suomalaisiin siellä täällä kohdistuvan epäilevän mielialan puolustukseksi viitataan mm. venäläistymiseen, jonka monet meistä ilman suurempia perusteluja olettavat heidän keskuudessaan jo kehittyneen varsin pitkälle.

Paha kello kuuluu kauaksi. Pari kohdalle sattunutta venäläistymistapausta heittävät helposti mustan varjon; koko joukon ylle. Lisäksi on voitu todeta, että meillä ei yleensä osata erottaa inkerikkoja ja vatjalaisia varsinaisista Inkerin suomalaisista. Inkerikot ja vatjalaiset ovat todella valitettavasti aika paljon venäläistyneet, mutta he muodostavat vain murto-osan maahamme viime ja tämän vuoden kuluessa saapuneista heimopakolaisista, joten heitä ei saisi pitää leimaa-antavina.

Inkerin suomalaisten venäläistymiseen kohdistuvia epäilyksiä voidaan mainiosti torjua jo viittaamalla heidän kohtalaisen hyvään suomen kielen taitoonsa. Murretta he puhuvat kylläkin, mutta heidän murteensa on selvää itäsuomalaista murretta, ja tavallinen suomalainen ymmärtää sitä paljon vaivattomammin kuin esim. Raja-Karjalan, Rauman tai Turun murteita. Eräät Inkerin suomalaismurteet ovat niille ominaisessa vanhoillisuudessaan säilyttäneet sitkeästi sellaisia muotoja ja sanoja, joita meillä käytetään enää vain korkeintaan runoudessa, mutta ei enää tavallisessa jokapäiväisessä kielenkäytössä. - On myönnettävä, että Inkerin suomalaisten puheeseen on tarttunut venäläisperäisiä sanoja ja muotoja, mutta muistettakoon, että eivät kantasuomalaisetkaan ole pitäneet kieltään ehdottomasti puhtaana vieraista aineksista, vaikka heillä olisi ollut siihen monin verroin suuremmat edellytykset kuin Inkerin suomalaisilla. - Jokainen, joka joutuu tekemisiin Inkerin suomalaisten kanssa, voi vaivatta todeta nämä suomalaisuuden säilymistä ja venäläisen vaikutuksen vähäisyyttä todistavat piirteet heidän kielessään. Vastakkaisiakin tapauksia tietysti on olemassa, erikoisesti sellaisia, jotka ovat joutuneet asumaan Inkerissä suomalaisen asutuksen äärimmäisillä reunoilla, mutta nämä ovat sittenkin vain ysityistapauksia, eivätkä anna leimaa koko joukolle.

Lisäksi olisi muistettava sitä todistusta tulijoiden suomalaisuudesta, jonka antaa heidän henkilönimistönsä. Alempana esitetään eräitä tilastotietoja Inkerin suomalaisten sekä suku- että etunimistä. Ne on kerätty henkilötietoilmoituksista, ja mitäänvalintaa puoleen tai toiseen ei ole tehty. - Inkerikkojen ja vatjalaisen nimiä ei k.o. tilasto lainkaan koske.

Tilastoon on saatu kaikkiaan 179 sukunimea. Näistä on kokonaista 148 oli 82,68 % puhtaasti suomalaista. Sen lisäksi on joukossa vielä 12 sellaista sukunimeä, joiden alkuperä on tosin selvästi vieras, lähinnä ruotsin tai saksan kielistä saatu, mutta jotka ovat aikojen kuluessa muovautuneet suomalaiseen asuun. Tällaisten nimien suhteellinen osuus on 6,70 %. Selvästi germaanisia (ruotsalaisia tai saksalaisia) on löytynyt vain 10 eli 5,59 %. Jos Inkerin suomalaiset olisivat suuremmassa määrin venäläistyneet, niin heidän sukunimistönsä ilmeisesti antaisi selviä viitteitä siitä, mutta näin ei suinkaan ole asianlaita. Venäläisiä tai paremminkin sanoen slaavilaisia sukunimiä on k.o., joukossa vain 9 eli 5,03 %, siis kaikkein vähiten. Puhtaasti suomalaisia tai suomalaisen muodon saaneita sukunimiä on Inkerin suomalaisilla k.o. tilaston perusteella siis yht. 89,38 %. Vieraskielisten sukunimien suhteellinen osuus 10,62 % on Inkerin suomalaisten keskuudessa niin alhainen, että siinä asiassa joutuvat jopa Suomen suomalaiset heidän rinnallaan häpeään.

Monet suomenkielisiin lukeutuvat n.s. kantasuomalaiset vakuuttavat säilyttävänsä vieraskielisen sukunimensä vain kunnioituksesta esi-isiään kohtaan. Tämän heidän esimerkkinsä perusteella voitaisiin epäillä, että ehkäpä myöskin Inkerin suomalaiset eivät samasta syystä ole tahtoneet luopua isiensä nimestä, vaikka heillä ei enää olekaan mitään kansallisesti velvoittavaa ajatusta sen säilyttämiseen, ja vaikka he kenties muuten olisivatkin olleet valmiit vaihtamaan suomalaisen nimensä venäläiseen. Myönnettäköön, että monet Inkerin suomalaisista tuskin ovat säilyttäneet suomalaisen nimensä mistään selvästi tajutusta kansallistietoisuudesta. Se on pikemminkin tapahtunut vaistomaisesta rakkaudesta suomalaisten isien suomalaiseen perintöön ja yhtä vaistomaisesta vastenmielisyyestä venäläisyyteen, mikä vastenmielisyys on ilmennyt myöskin siinä, että venäläisten kanssa solmittujen avioliittojen luku on vain 8 % avioliittojen kokonaismäärästä.

Ristimänimet sitävastoin todistavat jo paljon enemmän niiden antajien, vanhempien, mielipiteistä. Samoista lähteistä ja samoilla perusteilla kuin edelläolevasukunimitilasto on kerätty myöskin tilasto ristimänimistä. Tällöin on saatu kokoon 535 eri henkilön etunimet. Tulos on seuraava:

Nimi

Nimeä käyttävien 
henkilöiden luku

 %:ia tilaston henkilöiden
kokonaismäärästä

Maria

39

7,29%

Anna

34

6,32 "

Juho

31

5,79 "

Katri

30

5.60 "

Helena

19

3,55 "

Antti

16

2,98 "

Aino

15

2,80 "

Aleksanteri

14

2,62 "

Liisa

12

2,24 "

Matti

11

2,06 "

Eeva

11

2,06 "

Helmi

10

1,87 "

Pietari

10

1,87 "

Sofia

10

1,87 "

Aappo

9

1,67 "

Lilja

9

1,67 "

Aatami

8

1,49 "

Elsa

8

1,49 "

Pekka

8

1,49 "

Toivo

8

1,49 "

yht. 312 henkeä

58,22 %.

Tässä luettelossa on siis 20 Inkerin suomalaisten keskuudessa eniten käytännössä ollutta nimeä. Kuten huomataan, on siinä joukossa ainoastaan 1, nimittäin Aleksanteri, sellainen nimi, jota ei voida pitää suomalaiseen ristimänimistöön kotiutuneena siitäkään huolimatta, että Suomen suomalaistenkin keskuudessa siellä täällä tavataan Aleksantereita tai saman nimen johdannaisia.

Täydellinen nimiluettelo on varsin pitkä, mutta koko tuosta 535 henkeä käsittävästä joukosta on löytynyt vain seuraavat määrät venäläisiä ristimänimiä:

Aleksanteri

14

Sonja

3

Niina

3

Nikolai

2

Anatoli

1

Boris

1

Galina

1

Genadja

1

Matjena

1

Paavel

1

Veera

1

Vlatislav

1

yht. 30 (5,60 % kokonaismäärästä.)

Sellaisetkin nimet kuin Aila, Aili, Oiva, Rauha, Sirkka, Valma, Inkeri, Sinikka, Viljo j.n.e., jotka ovat nuorempaa suomalaista ristimänimikerrostumaa, esiintyvät tilastossa, vaikka ei niin runsaasti kuin nuo vanhemmat nimet. Tällaisten nimien pelkkä esiintyminenkin jo todistaa, että Inkerissä on ristimänimien käytössä yritetty seurata Suomen esimerkkiä eikä suinkaan Venäjän.

Muutama Ivan on tänne tultuaan voinut helposti muuttua Juhoksi, joku Andrei Antiksi, Matvei Matiksi ja Pjotr Pietariksi sekä Jelisavet Liisaksi, saattavat jotkut epäilijät edellä esitetyn tilaston nähdessään ajatella. Sellainen on mahdollisuuksien rajoissa, että etunimen venäläinen muoto käännetään suomalaiseksi, mutta tähän mennessä ei tiettävästi ole sattunut tapauksia, että miestä, joka itse käyttää nimeä Matti Kekkonen, hänen entiset myös Inkeristä saapuneet naapurinsa ja tuttavansa kutsuisivat Matvei Kekkoseksi. On enemmän kuin epäiltävää, että tuollainen nimenkaunistus, jos sellaista olisi tapahtunut, olisi saatu niin tarkoin isketyksi muiden ihmisten mieleen, ettei näiden suusta erehdyksessäkään lipsahda aikaisemmin käytetty venäläinen muoto.

Erikoisesti merkille pantavana seikkana on mainittava, että koko tuosta 535 henkeä käsittävästä joukosta on löytynyt ainoastaan kaksi Jooseppia. Mutta kun toinen heistä on syntynyt v. 1886 ja toinen 1893, eivät heidän vanhempansa ole voineet valita tätä nimeä Stalinia, »kansojen isää» kunnioittaakseen. Vjatsheslav Molotovin ja Vladimir Leninin kaimoja ei ole löytynyt yhtään yllämainitusta joukosta. - Kun muistellaan, miten runsaasti meillä täällä Suomessa aikoinaan ilmestyi Aleksantereita ja Nikolaita ja kun kansan keskuudessa kaikkialla yleensä on tapana antaa lapsille tunnettujen henkilöiden etunimiä, on tuo viimeksi mainittu huomio selvänä osoituksena tänne saapuneiden Inkerin suomalaisten asenteesta sekä venäläisyyteen yleensä, että osaltaan myöskin sen nykyisiin tukipylväisiin, bolshevikkeihin. Vastakkaisen hengen kannattajat, jos sellaisia on Inkerin suomalaisten keskuudessa ollut, ovat ilmeisesti jääneet tulematta tänne.

Mielipiteitä voidaan muuttaa ja niitä voidaan salata, mutta nimet antavat harvoin vääriä todistuksia siitä hengestä, mikä nimen kantajan kodissa on vallinnut. Nimistökin todistaa Inkerin suomalaisten suuren joukon halunneen tunnustautua suomalaisiksi. Meidän kantasuomalaisten vuosisataisesta varovaisuudestamme kaikkea idästä saapuvaa kohtaan olisi ainakin Inkerin suomalaisten kohdalla syytä tinkiä tai sitten annettava sen kohdistua puolueettomasti kaikkiin Suomen ulkopuolelta tuleviin ja kaikkeen, mitä meille miltäkin suunnalta tarjotaan.

Lähde: Heimokansa 1944, s. 107-111.

[ Artikkelin alku ]