Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Inkerin sukunimistöä

Juuso Mustonen

"Nimestä mies tunnetaan", sanoivat esivanhempamme. Sukunimestä voimme usein päättää, mihin kansallisuuteen jokin henkilö kuuluu. Samaa kieltä puhuvilla ovat samanluontoiset nimetkin. Suomalainen sukunimistö on varsin laaja ja monipuolinen. Suomalainen ei tahdo olla vain Laurinpoika, Juhonpoika, Matinpoika j.n.e., kuten on laita naapurimaassamme Ruotsissa, vaan hän valitsee nimensä laajemmasta käsitepiiristä.

Tarkastellessamme Inkerin sukunimistöä huomaamme, että suurin osa niistä on puhtaasti suomalaisia. Inkerin luterilaisten seurakuntien kirjoissa on lähes 3.000 sukunimeä, joiden joukossa on vain kolmisensataa vieraskielisiä. Vieraskielisistä sukunimistä on osa ruotsalaisia, Inkerissä suomalaistuneen ruotsalaisen väestön nimiä. joukossa on myöskin eräitä saksalaisia, virolaisia ja venäläisiä nimiä. Suurin osa vieraskielisistä nimistä on jo hävinnyt sukupuuttoon tai muutettu suomenkielisiksi. Kun suomalaisen oli vaikea lausua nimeään ruotsiksi, niin siitä vähitellen muodostui suomenkielinen nimi. Täten Sparresta tuli Parri, Stinuksesta Tiinus, Skipparista Sipari j.n.e.

Inkerissä on lähes 200 ruotsalaista sukunimeä, joista mainittakoon seuraavat : Adamsson, Ahlman, Dubbelman, Erikson, Finne, Flink, Forsberg, Granholm, Hemming, Hornborg, Johansson, Larsson, Lindfors, Sjögren, Starck, Vallenius, Volmar y.m.

Saksalaisvirolaisia nimiä on noin 80, kuten Aavik, Artman, Albrecht, Braks, Dickman, Fisher, Gunerus, Kil, Meijer, Schwartz y.m.

Venäjästä johtuneita nimiä on noin 50: Aleksei. Ftantsus, Levoska, Musikka, Musakka, Opramei, Pajari, Parikka, Parisniekka, Patrakka, Pogosta, Portnoi, Puolakka, Tarssina, Tupina, Priha y.m. Näiden nimien kantajat lienevät luterilaistuneita vatjalaisia tai inkerikkoja. Joukossa on sellaisiakin nimiä, joista ei voi päättää, mihin kieliryhmään ne kuuluvat.

Mutta valtavin osa Inkerin sukunimistä on puhtaasti suomalaisia. Ne voisimme jakaa seuraaviin ryhmiin:

Kansallisuutta osoittavat nimet Suomalainen, Finne, Ruotsalainen, Saksalainen, Tyskäläinen, Venäläinen, Vellonen, Tanskanen, Puolakkainen, Virolainen, Lättiläinen, Lappalainen, Vatjalainen j.n.e.

Laajempaan kotipaikkaan viittaavat nimet Hämäläinen, Karjalainen, Savolainen, Pohjalainen, Pohjonen, Kainulainen, Inkeroinen, Äyrämöinen y.m.

Ahtaampaa kotipaikkaa osoittavat nimet Jääskeläinen, Jaakkimainen, Juvanen, Juvonen, Joronen, Jämsäläinen, Keurulainen, Koivisto, Koivistoinen, Kuhmolainen, Someroinen, Sysmäläinen, Soikkolainen, Kuopio, Viipuri, Turkulainen, Halsua, Hauho, Heinolanien, Rusko, Uskelainen, Vaasalainen j.n.e.

Kuten tunnettua, Inkerinmaa on 1600-luvulta alkaen ollut Suomen siirtomaana, johon on muuttanut väestöä eri tahoilta Suomea. Useat ovat siirtyneet vapaaehtoisesti, mutta pakkokeinojakin on käytetty. Niinpä esimerkiksi hirven luvattomasta metsästyksestä on Suomesta karkoitettu väestöä Inkeriin. Useat ovat menneet sinne välttääkseen rangaistusta tekemistään rikoksista. Tällöin uudet tulokkaat ovat ottaneet nimekseen kotipitäjänsä nimen. Inkerissä on useita kyliä, joiden asukkailla on sama sukunimi. Yleisimmät niistä ovat Hämäläinen, Savolainen, Joronen, Jaakkimainen y.m.

Eläinten nimistä on johdettu yli 50 sukunimeä, kuten Karhu, Björn, Pyöriäinen, Kontio, Metiäinen, Susi, Repo, Kettunen, Orava, jänis, Vesikko, Saukkonen, Pukki, Kirppu y.m.

Huomattava määrä on myös lintujen nimiä: Kiuru, Kokko, Kokkonen, Käkönen, Kukko, Kukkonen. Haikara, Huuhka, Tikka, Haukka j.n.e.

Kalojen nimiä osoittavat Kiiski, Särki, Särkkinen, Salakka, Kuha, Ahvenainen y.m.

Taloustarpeita osoittavista nimistä on johdettu n. 130 sukunimeä, joista mainittakoon Nuija, Kirves, Koukku, Kekäle, Kämärä, Tatti, Talja, Rokka, Huttu, Huttunen, Kiisseli j.n.e.

Ammatista on johdettu yli 80 sukunimeä, kuten Mylläri, Kinnari, Seppä, Seppänen, Nikkarinen, Kenraali, Eversti y.m.

Säätyä osoittavat nimet Aateli, Ritari, Musikka, Talonpoika, Prinssi, Porvali y.m.

Ihmisen ruumiinosat ja ominaisuudet ovat antaneet yli iso sukunimeä, joista mainittakoon Vanhanen, Karvanen, Mustonen, Nokelainen, Valkonen. Rynkänen, Nenonen, Vereväinen, Varvas. Pääkkönen y.m.

Ristimänimistä on tehty yli 200 sukunimeä, kuten Paavilainen, Heikkinen, Mikkonen, Mattinen, Toivonen. Pekkanen j.n.e. Luontoa kuvaavat nimet Ahonen, Honkanen, Korpelainen, Rantalainen, jokinen., Leppänen, Kämärä, Pajunen, Suokas j.n.e.

Kuten näistäkin muutamista esimerkeistä käy ilmi, on Inkerin suomalaisilla kauttaaltaan samat sukunimet kuin Suomen suomalaisilla. Tämä onkin varsin ymmärrettävää, sillä onhan Inkeri saanut suurimman osan suomalaisesta väestöstään Suomesta. Suku- ja nimistötutkimuksen avulla voisimme tarkemmin määritellä, mistä paikoin Suomea on Inkeriin muuttanut väestöä. Inkerissä on eniten savolaisia ja itäsuomalaisia sukunimiä. Niinpä siellä on 340 sukunimeä, jotka ovat Savon sukunimien luettelossa vuodelta 1571. Huomattava määrä on savolaisia sukunimiä vuosien 1571-1890 sukuluetteloissa. Niistä mainittakoon Toikka, Toikkanen, Lattu, Lattunen, Pellinen, Piipponen, Hirvonen, Hämäläinen, Kokkonen, Pitkänen, Tapanainen, Rokkanen y.m. Myöhemmin Savoon tulleista sukunimistä on yli 120 Inkerin seurakuntien kirkonkirjoissa. Yhteensä on Inkerissä yli 500 savolaista sukunimeä, joten siirtolaisuus Savosta Inkeriin on ollut varsin huomattava. Suurin osa Inkerin sukunimistä on samoja kuin Kannaksella ja yleensä Itä-Suomessa, josta eniten on muuttanut väestöä Inkeriin. Länsisuomalaisia sukunimiä tavataan enimmäkseen Länsi-Inkerissä Kosemkinan seurakunnan suomalaisissa kylissä.

Nämäkin muutamat esimerkit viittaavat siihen, että Inkerin suomalainen väestö sukunimienkin puolesta liittyy läheisesti Suomeen. Heitä yhdistää sama kansallisuus, samat kantaisät, sama uskonto, sama kieli. sama mieli, tavat ja tottumukset. Inkerin suomalaiset ovat Suomen kansan sirpaleita, irti reväistyjä oksia Suomen sukupuusta. Inkerin suomalaiset tietävät, että heidän esivanhempansa ovat tulleet sinne Suomesta. Kansallisuuskäsitteet ovat siellä selvät. Inkerissä puhutaan vain suomalaisista, venäläisistä, virolaisista, saksalaisista ynnä muista kansallisuuksista. Nimitystä "inkeriläinen" siellä käytetään ani harvoin ja silloinkin vain maakunnallisessa merkityksessä, kuten meillä puhutaan hämäläisistä, savolaisista, karjalaisista j.n.e. Inkerin kansanrunoilija Jaakko Räikkönen, joka tunsi maaorjuuden raipaniskut, kirjoitti runoissaan : "Me suomalaiset olemme ja suomalaisiks' jäämme, me Suomen tavat pidämme ja suomalaisen päämme." Toinen tunnettu Inkerin kansanrunoilija Juhana Ström, joka sortui Inkerin nykyiseen murhenäytelmään, kirjoitti Inkerin suomalaisuudesta seuraavaa:

"Minne päivyt iltasella Länsi-Pohjaan laskeutuu,
missä nurmet kukkasilla peittyy ja on kesäkuu,
siell' on suuri Suomenniemi, kansa kuulu mainekas,
siell' on sulla suku suuri, veikko vankka, voimakas.
Ei he meille rikkautta tuoneet tänne tullessaan,
mutta kyllä rohkeutta, rakkautta rinnassaan.
Suomen kielen, Suomen mielen, tahdon lujan, tarmokkaan -
siinä esi-isiemme saamiset on Suomenmaan.
Vielä elää Inkerissä henki heimon pohjolan,
sykkii miesten sydämissä veri veljen rakkahan.
Vielä meillä Väinön laulut tunteitamme tulkitsee,
niissä ilot, itkut, naurut suomenkieltä kertoilee.
Kunnes sulla sydänveri lämpimänä sykkäilee,
toista kieltä älä peri, suomea vain sanele.
Suomen kieli, Suomen mieli - siin' on mahti meidän maan,
sitä sinä, heimo pieni, ole valmis puoltamaan."

Lähde: Suomalainen Inkeri. Inkerin liiton 7. vuosijulkaisu 1938, p. 44–45.

[ Artikkelin alku ]