Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Sisso (Sissonen) ja sissi

Jalo Kalima

Sisso nimi esiintyy Sissosten runonlaulajasuvussa, jonka kuuluisin edustaja on Simana Sissonen. Simana polveutuu Ilomantsin Mekrijärvellä 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa eläneestä Sisso Ivanovista, ja hänen sisarensa, joka myös osasi joukon eepillisiä runoja, oli nimeltään Iro Sissotar.

Sisso nimeä ei liene tyydyttävästi selitetty. Iivo Härkönen sanoo artikkelissaan »Suomen Karjalan runolaulajat», Karjalan kirja (toinen painos), s. 871: »Sisso johtuu nimestä Sisooes». Selitys on varsin arvoituksellinen. Mitä on Sisooes? Jos tässä on painovirhe, jos Sisooes on luettava Sisooev ja viimeksimainittu tarkoittaa venäläistä nimeä Сысоевъ, ansaitsee selitys huomiota.1

Tietenkään ei ole lähdettävä sukunimestä Sysoev, vaan etunimestä Sysoj. Tämä esiintyy erikoisen usein Äänisen viidenneksen verokirjoissa vuosilta 1496 ja 1563, aina ko-liitännäisellä varustettuna, kuten rahvaaseen kuuluvien henkilöiden nimet sangen yleisesti. Pelušin (veps. pöloil) pogostassa asuu Sysoiko Parfeev Oštan pogostassa Sysojko Nazarov Aunuksen Sysojko Semenor. Syvärin Sysojko Grigoŕev ja Sysojko Popov, Vaaženin Sysojko Minin?, ja Sysojko Lukin jne. Nimi kirjoitetaan kerran i:lla: Sisojko (Sungun pog.). Sukunimen Sysoev tapaamme suunnilleen yhtä usein kuin etunimen Sysojko: Ivanko Sysoev (Aunuksen pog.), Feško Sysoev (Syvärin pog.) Fedotko Sysoev (Vaaženin pog.). Muinaiseen Novgorodiin kuuluneessa, Ilmajärven länsipuolella sijaitvassa Šelonin viidenneksessä on Sysoj myös tavallinen nimi. Andijašev, Матеріалы по истор географіи Новгородской, mainitsee verraten lyhyessä luettelossa neljä henkilöä, joiden etunimenä on Sysoj (Klimov, Kukasov, Makaŕin ja Stepanov), kun taas viiden henkilön sukunimenä on Sysoev. Tästä päättäen on Sysoj ollut muinaisen Novgorodin alueella tavallinen nimi, ja siksi oudostuttaa, ettei se ole ollenkaan joutunut Tupikovin edustavaan teokseen Словарь древнерусскихъ дицныхъ собственныхъ именъ. On vaikea kuvitella. ettei tämä nimi olisi esiintynyt yhdessäkään niistä lähteistä, joista tekijä on nimiaineksensa ammentanut. Kritillisperäiset (kreikkalaiset) nimet jäävät Tupikovin teoksen ulkopuolelle, mutta niihin Sysoj ei saatakaan kuulua.

Myös useat Pohjois-Venäjän paikannimet ovat Sysoj nimen johdannaisia, ja näitä seuratessamme joudumme välistä kauas Äänisen alueen ulkopuolelle. Muinaisessa Šelonin viidenneksessä on Sysoevo (kylä) ja Sysojkovo (uudismaa) ja Vologdan läänissä on neljä Sysoevo-nimistä kylää, joista kolme Vologdan ja yksi Toťman piirissä, Sysoevskaja-nimisiä taas on Vologdan läänissä viisi, joista yksi Veľskin ja neljä Soľvytšegodskin piirissä. Vjatkan läänissä on Sysuevo, Sysoevskaja y.m. Sysoj nimen johdannaisia. Sysoevskaja tavataan kylännimenä jo Itä-Karjalasa, Šuojunalueella. Todennäköisesti näihin nimiin kuuluu myös Sysova (Kargopolin piiri, Bogdanovin voolosti); se edellyttänee aikaisempaa *sysoeva asua. Tahtoisin mennä vieläkin pitemmälle ja yhdistää edellämainittuihin paikanimiin myös syrjääniläisalueelta tunnetun Vytšegdan lisäjoen Sysolan venäläisen nimen (joen syrjääniläinen nimi Sįktįv on eri alkuperää).

Sisso ja Sysoj nimien yhteenkuuluminen tuntuu ilman muuta todennäköiseltä. Sisso on ollut oį-loppuinen sana, Sysoj viittaa juuri sellaiseen. On huomattava että Pohjois-Venjällä tavattavat oį-loppuiset henkilönimet, sikäli kuin ne eivät ole venäläisiä adjektiiveja (esim. Suchoj) tai oridinaalilukusanoja (esim. Pjatoj), useimmiten ovat itämerensuomalaisia lainoja. Lisäksi tulee seikka. että vuonna 1926 laaditussa Neuvosto-Karjalan asuttujen paikkojen luettelossa, joka useimmista edeltäjistään poiketen ilmoittaa paikannimen venäläisen muodon rinnalla myös suomalaisen ja karjalaisen, mainitaan. Säämäjärven alueelta (райои) kylänimi Syssojla ja tämän karjalaiseksi vastineeksi ilmoitetaan Sissoine (»suomalainen» asu on Syssoila!). Kylä on sama kuin Itä-Karjala teoksessa s. 256 ja 269 mainittu Sissoine (Sissoinen). Vuonna 1905 laaditussa, pelkästään venäläisasuisia nimiä tarjoavassa Aunuksen asuttujen paikkojen luettelossa kylän nimi on samassa muodossa Sysojla (sanarekisterissä Syssojla). Ilmeistä on, että karjalan Sisso (Sissonen) ja ven. Sysoj yhtyvät ainakin säämäjärveläisessä kylännimessä; venäläisen nimen -ss- ja-la-johdin viittaavat originaaliin Sissoila2 Tämän ei tarvitse vielä ehdottomasti merkitä sitä, että nimien alkuperäinen yhteenkuuluvuus on taattu. Varovaisuuden vuoksi on mainittava, että itämerensuomalainen i on harvoin korvattu ven. y:llä (vrt. kuitenkin esim. Vytšetaibola, karj. Viťťśakülä), ks. Kalima Sust 44 s. 51. Sittenkin äänteelliset tuntomerkit pikemmin vaativat pitämään nimeä suomalaisena kuin venäläisenä, ja näin tulee suomalaisen nimen etymologia tärkeäksi. Lähinnä tulee mieleen sissi sana.3 Se on tulkittu slaavilaiseksi lainaksi (ks. Mikkola Sust 8, s. 167), eikä lienekään epäilystä siitä, että suomen sissikka, veps. siššik ja vir. siśśik edellyttävät venäläistä johdannaista syštšik. Suom. sissi ja vir. siśś ovat siitä merkillisiä, ettei niissä ole venäläiseen sanaan kuuluvaa johdinta, joten ne olisi selitettävä abstrahointitapauksiksi. Tämä panee arvelemaan, etteivät ne ehkä alkuaan kuulukaan slaavilaiseen sanaan. Kiparsky on Vir. 1,933, s. 179-81 sekä tästä syystä että merkitysopillisten seikkain vuoksi tullut siihen päätelmään, että sissi ja sissikka on pidettävä toisistaan erillään. »Sissi-muoto on ilmeisesti vanhempi, sen merkityksen kehitys on ollut: 'partioretkeilijä >rosvo >varas > näpistelijä'; sissikka-muoto on paljon nuorempi ja merkitsi alkuaan nimenomaan '(poliisi)tarkastaja, urkkija'».

Tämä käsitys saattaa olla oikea.4 Täytyy myös myöntää, että ven. Šiš soveltuu sissi sanan orignaaliksi Kiparsky olettaa. Tahtoin vain lisätä, että venäläiseen sanaan kuuluvat mielestäni myö, ven. šiška. šiškó (Tver, Pihkova) 'paholainen', samoin šiš, šišíga, šišgán 'paha kummitus tai haltija, esiin. riihessä asustava'. Alkumerkitys on kenties 'salaperäisesti, äänettömästi liikuskeleva'. Kun venäläisen sanan alkuperä on tuntematon, olen tullut ajatelleeksi seuraavaa mahdollisuutta. Erisnimi Sissoi, josta ven. Sysoj, kuuluu yhteen omaperäisen sissi sanan kanssa (vrt. ukko(i): ukki, kouko(i): kouki, kokko(i): kokki jne.). Äänteellisesti läheinen ven. šiš saattaisi kenties olla < suom. sissi, jollei mytologinen merkitys ole venäläisellä. taholla alkuperäinen. Huomattakoon, että Kiparskyn mukaan lätin sisis 'Mörder, Räuber' on laina virosta. Se seikka, että suomalaisperäisiksi oletetuissa Sysoj ja šiš sanoissa originaalin s olisi korvattu eri tavoilla. ei tee oletusta mahdottomaksi; täytyyhän meidän joka tapauksessa paikannimissä olettaa tällaista kahtalaisuutta, s:n korvaamista s:llä ja š:llä, ks. Kalima Vir. 1941 s. 323-5 [ven. Šigola < veps. *šigoįl, nykyisin Šigoil jne., vaikka ven. simá 'siima' < suom. siima jne., vrt. myös Šidozero (Holmogory) ja Sidozero (Mjatusova)]. Ven. šiš ilmoitetaan nykyisin Vjatkan läänissä esiintvväksi, mikä mielestäni ei estä esittämääni oletusta, vrt. esiin. ven. (Vjatka) chyrzý, chorzý < suom. kirsi. Lisäksi tavataan johdannaiset šiška ja šiškó paljon lännempänä; jotain merkitsee myös šiš sanan lainautuminen puolaan.

On tietenkin rohkeata olettaa, että syrjääniläisalueen Sysola kuuluu yhteen edellä esitettyjen sanojen kanssa. Tämä oletus nojaa niihin nimistössä esiintyviin yhtäläisyyksiin, joita syrjääniläisalueen venäläiset paikannimet osoittavat lännempänä tavattavien paikannimien kanssa. Kysymystä ei ole vielä riittävästi tutkittu, mutta jotain voidaan jo nyt tuoda esiin. Pudožin piirissä on kylännimi Luza, syrjääniläisalueella on samanniminen joki,5 Višera on Olhavan lisäjoki, mutta Višera on myös Kaman, vieläpä Vytsšgdankin lisäjoki. Syrjäänien Ižman lisäksi tavataan myös Kostroman alueella, ja Poventsan piirissä on Ižmuksa-niminen joki, jossa näyttää olevan sama kantasana. Huomattava yhtäläisyys on toisaalta Tšusovaja (Kaman lisäjoki), toisaalta Tšusovo (kylä Viteleen piirissä, suomeksi Lahdenniemi, aunukseksi varmaankin Lahten niemi eikä lahden niemi. kuten edellämainittu vuoden 1926 asutusluettelo ilmoittaa). Äänisjärven venäläinen nimi Onega, jota olen Vir. 1942 s. 162-3 pitänyt suomalaisperäisenä, esiintyy syrjäääniläisalueella Jarenskin piirissä muodossa Onež'e ja Onežetskoe. Verraten kauas itään ulottuu myös Karjala. Vologdan läänissä Toťman piirissä on kaksi Korelinskaja-nimistä kylää, joista toinen tunnetaan myös nimellä Bojarskaja, toinen taas nimellä Volodino. Ne viittaavat tietenkin karjalaisia tarkoittavaan Korela nimeen. Mutta ei siinä kyllin. Jälkimmäinen (= Volodino) on Koreža-nimisen joen varrella, mikä ei voi olla sattumaa. Kun -ža joen nimessä saattaa hyvin olla johdinta (vrt. Vir. 1941, s. 328), jää jäljelle Kore-, joka kuuluu ehdottomasti yhteen Karja(la) nimen kanssa. Samoin kuin edellä mainittu Šuojun Kaďaine (= Koreľskaja) tämäkin nimi osoittaa, että pelkkään kantasanaan liittyy sama merkitys kuin la-johdannaiseen Karjala. Pinegalla saakka, siis paljon kauempana kuin Koreža-joki, tavataan kylännimi Kar'epoľ (virallisesti Kar'epoľskoe), jonka alkuosa Kar'e- varmaan myös on sama kuin Karja-.6 Muistettakoon, että eräitä karjalaisia paikannimiä, kuten Megra (mägrä), tapaamme Mezeńiltä saakka. Varsin laajalle - eikä pelkästään itään - ovat levinneet mm. nimet Kianta, Kontu, Uhtua ja Kemi.

Yhtäläisyydet Itä-Karjalan ja syrjääniläisalueen nimistön välillä ulottuvat henkilönnimiinkin. Esimerkiksi Tšeusov, tunnetun syrjäänin nimi, löytyy myös Äänisen seudun vanhoista verokirjoista. Ei liene näin ollen mahdotonta, että Sysola kuuluu lännestä päin saapuneisiin nimiin.

Sysola nimen yhdistämiseen Sysoj ja Sisso nimien kanssa kehoittaa ensiksikin yhtäläinen ja samalla kertaa harvinainen ja erikoinen äänneasu, toiseksi se seikka, että varmoja Sysoj nimen johdannaisia tavataan paikannimissä miltei yhtä kaukana idässä, nim. Soľvytšegodskin piirissä. Varmaa ei ole sen sijaan, että -la tässä nimessä on sama kuin suomen -la, -lä (Sissoila). Pohjois-Venäjällä esiintyy -la usein joennimissä [Vologdan läänissä esim. Kundola. Endala, Entala (myös Entanga), Gortšala, Kormala, Šungala (vrt. Šunga = Sunku), Rakula (sen rinnalla myös Rakuša), Novgorodin läänissä Tšerepovetsin piirissä todennäköisesti itämerensuomalainen Vyksala (sen rinnalla Vyksiny, Vyksinka)] jne. joten täytyy myöntaä, että Sysola ei ehdottomasti edellytä karjalaista la-johdannaista.

1 Härkönen on Karjalan kirjan ensimmäisessä painoksessa ilmaissut usein painoilisen tavun vokaalin kahdella vokaalimerkillä, esim. s. 294-6 Ivaanoff. Toisessa painoksessa tällainen merkintä on harvinaisempaa, mutta epäjohdonmukaisuutta on täälläkin, esim. Sabbaatius, Savvaatei s. 316, »Sotikka (Isootios)» s. 875. Olisi näin ollen ymmärrettävää, että Sisooes (? = Sisooev) asuun on tullut kaksi o:ta. Enemmän herättää huomiota Härkösen transskription kannalta j:n poisjääminen (Sisooev pro Sisoojev), vrt. kuitenkin Antonieff (toinen painos s. 313) eikä Antonijeff. Ven. ы:n korvaaminen i:llä-on epätarkkuus, jota näkee venäläisiä nimiä esitettäessä useissa teoksissa. Jos viimeinen kirjain on painovirhe, voidaan siis olettaa Härkösen tarkoittaneen Сысоевъ nimeä.

2 Kylän nykyinen karjalainen nimi Sissoine on samanlaisia Itä-Karjalan -nen -loppuisia kylännimiä kuin Šuojun voolostin Karďaine (aikaisemmin *Karjainen), joka sekin on otettava huomioon Karjala nimeä selvitettäessä (kylän venäläinen nimi on näet Koreľskaja). Samoin on Nekkulassa Karjasen kylä, venäjäksi Koreľskaja, ks. Itäinen vartio s. 391. - Edellämainitun šuojulaisen Sysoevskaja nimen rinnalla Itäinen vartio s. 365 esittää kysymysmerkillä varustetun karjalais-suomalaisen nimen Sisoila. Sille ei löydä kuitenkaan vahvistusta Neuvosto-Karjalaa koskevista asuttujen paikkojen luetteloista (vuosilta 1926 ja 1933), niissä kun saman kylän suomalaiseksikin nimeksi ilmoitetaan Sysoevskaja.

3 Tutkimuksessaan "Pakanuudenaikainen nimistö" A. V. Forsman [Koskimies] mainitsee s. 232 naisennimeen pohjautuvan paikannimen Sissala. Allekirjoittanut ei puolestaan tunne henkilönnimeä Sissa, jolla ei liene mitään. tekemistä Sisso nimen kanssa.

4 Mikkola onkin jättänyt sissi sanan pois teoksensa myöhemmästä laitoksesta SUST 75.

5 Luza (? pieni joki) esiintyy paikannimenä myös Vienajoen varrella Holmogoryn piirissä, ks. Šachmatov Изслћд о двинскихъ грамотахъ XV в. s. 181. Luza on lisäksi Okan sivujoki Kalugan kuvernementissa. jossa myös Luzna, jne.

6 Mielestäni ei ole äänteellisesti ollenkaan mahdotonta, että Karja(la) nimeä kuvastavat myös sellaiset venäläiset -rg-:lliset nimet kuin Kargopoľ (aikaisemmin Kargopole), Kargatš (pieni joki Vologdan läänissä Vologdan piirissä ja puro Novgorodin läänissä Tšerepovetsin piirissä) ja Kargomenskaja Pinegan varrella. Eräissä pohjoisvenäläisissä murresanoissa on näet - tunnen seitsemän varmaa tapausta - likvidan jälkeen sekundäärisesti syntynyt g (tavallisesti -rj- tai -lj- yhtymässä), esim. ven. murga < muŕja 'halkeama maassa', ven. -sjurga (paikannimissä) = s. syrjä, ven. paľga (paľja) `lohensukuinen kala', vrt. karj. pal'l'a, veps. pal' (< *palja), ven. tjolgas (tjoldas), vrt. s. teljo, ks. Kalima Русскій филол. Вћстникъ LXV 173-8 ja Rocznik Slawistyczny V 87-88. Näin tulisi Kar'epoľ ja Kargopoľ nimien rinnakkaisuus erittäin hyvin ymmärrettäväksi. Toisessa tavussa esiintyvän vokaalin erilaisuus näissä nimissä on samanlainen kuin ven. koneval: konoval 'kuohari' tapauksessa, vrt. myös rinnastusta Pudoga (= Pudož) : Pudega (pieni joki Vologdan kuv. Vologdan piirissä). Karg-alkuisten nimien liittäminen Karjala nimeen voi tuntua liian rohkealta, kun ottaa huomioon, että Vienan Kemin piirissä Laapinon voolostissa oleva Kargozero on Itäisen vartion mukaan Kärkijärvi (s. 338). Katsoen siihen, että Paadenen Kärkijärvi on venäjäksi odotuksenmukaisesti Kjargozero, en luulisi ainakaan kaikkien Karg-alkuisten nimien viittaavan kärki sanaan.

Lähde: Virittäjä 46(1942), s. 267–272.

[ Artikkelin alku ]