Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Henkilönimi Uskali

Jalo Kalima

A. V. Forsmanin (Koskimiehen) väitöskirjassa »Tutkimuksia Suomen kansan persoonallisen nimistön alalta. I. Pakanuuden aikainen nimistö» esitetään s. 212 omaperäisten suomalaisten henkilönnimien joukossa Uskali (»Inkerissä ja Karjalassa 1500- ja 1600-luvuilla»). Erikoisen usein tämä nimi esiintyy Vatjan viidenneksen verokirjassa (v. 1500), ks. J. V. Ronimus Novgorodin vatjalaisen verokirja ja Karjalan silloinen asutus s. 129-32, jossa mainitaan seuraavat nimet: Самойликъ Ускаловь (verokirjassa s. 10), Куземка Ускаловь (s. 18), Омельянко Демешкинъ Ускаловь (s. 127), Федотко ja Степанко Ускаловь (s. 130), Опашка Ускаловь (s. 131), Онфимко Ускаловь (s. 132), Федко Ускаловь (s. 137), Микитка Ускаловь (s. 149) Ускалъ Иголинъ (s. 144) ja Ускалъ Иеашковъ(s. 185). Kuten näkyy, Uskal on ristimänimenä vain kahdessa viimeksimainitussa esimerkissä, muualla (yhdeksässä tapauksessa) se on isännimenä, patronymikumina, mikä kenties viittaa siihen, että nimi on aikaisemmin ollut tavallisempi Kun Vatjan viidenneksen henkilönnimet suurelta osalta ovat suomalaisia, täytyy pitää hyvin todennäköisenä Ronimuksen käsitystä että mainituissa esimerkeissä esiintyvä henkilönnimi Uskal on suomea (= suomen Uskali).

Sama Uskali tavataan melko runsaasti myös paikannimissä, joko tässä muodossa tai a-loppuisena (Uskala). Viljo Nissilä Vuoksen paikannimistö 1377 manitsee Vuoksenrannasta nimen Uskalinojansuu (uskalojasũ) sekä asiakirjoista muodot Uskalan Ojan maa, Uskalan Ojan Njtu, Åskalan ojan ma. Uskaljiojanpelto, Uskalojanpeldo. Paikannimiarkiston kokoelmasta ja Suomenmaa teoksesta olen poiminut seuraavat nimet; Uskalinmäki (Valkjärvi), Uskaljärvi (Kiihtelysvaara), Uskalanjärvi (Heinävesi) Uskali (Joroinen, Virrat, Teisko, talo), Uskalinlampi (Keuruu, Haapamäki)). Uskalinmaa (Eurajoki, saari ja kalastajakeskus).Lisäksi tavataan Uskali Itä-Karjalassa Himolanjärven rannalla, ks. Itä-Karjala s. 263, Uskali, Uškaľi, k. (=- kylä tai muu asumus).

Koska sanan esiintymisen vanhoissa asiakirjoissa ja paikaimimenä eri puolilla Suomea on katsottu tarjoavan takeet siitä, että Uskali kuuluu vanhaan omaperäiseen nimistöön, - lisäksi se on tuntunut täysin suomalaiselta on otettu uuteen almanakkaankin suositeltavana ristimänimenä. (18. III)

Koskimies ei väitöskirjassaan yritä millään tavoin selittää nimen syntyä. Sen suomalaisperäisyys jää kuitenkin epävarmaksi, jollei sille löydetä mitään tulkintaa. Äänteellisesti olisivat lähellä uskaltaa, uskallikko uskalias missä tapauksessa Uskali merkitsisi rohkeata. Nissilä mp. Arveeleekin että Uskali ehkä on yhdistettävä nähin. Eräät varsin olennaisilta tuntuvat seikat ovat johtaneet minut toisenlaiseen käsitykseen.

Professori J. J. Mikkola on FUF XIII 163-6 todistanut vakuuttavasti että Aunuksen venäjän ўшкой ўшкай 'pieni vene', vanh. Kirjall. чшкуи 'eräänlainen vene alus' (johdannainen siitä чшкуиникъ 'Novgoroder Freibeuter') ovat lainoja suomen *uibskoib sanan vepsäläisestä vastineesta (vrt. suomen wisko [ə : uisko] asiakirjoissa 16:nen vuosisadan alussa »färdebåtar», »sochnebåtar» ja vir huisk 'Fahrboot, Prahme, Jacht'), Allekirjoittanut on väitöskirjassaan (Sust 44 s. 235) maininnut lisäksi pari Pietari Suuren kirjeissä ja muistiinpanoissa esiintyvää muotoa чшкалъ, чшколъ. jotka ovat muille tällä kertaa tärkeitä, samoin kuin muodon чшкулъ (v. 1553). Mikkolan arvelun mukaan saattavat pihkovalaisista kielimuistomerkeistä poimitut muodot ускуи (v. 1418), оскуи (v. 1473) ja скуи (v. 1463) selittyä siitä, että s:n ja š:n sekaantuminen on tälle kielimuodolle ominaista Selitys tuntuu oikealta.

On ilman muuta selvää että Uskali ja ven. ушкалъ muistuttavat toisiaan suuresti. Venäläinen sana edellyttää vepsäläistä asua ušk- < *uįsk-, suomalainen asua usk-. Ven. ушкалъ muotoa lienee hyvin vaikea tulkita slaavilaisella johtimella syntyneeksi Pikemminkin sen pohjana on ollut itämerensuomalaiselta taholta kadonnut johdannainen, joka on kuulunut ehkä *uįskali (myös *uįskalo voisi tulla kysymykseen). Näin joutuvat suomalainen nimi ja venäläinen appellatiivi äänteellisesti lähelle toisiaan. Mitä sitten. merkitysten erilaisuuteen tulee, on sillä seikalla ehkä ratkaiseva merkitys, että venäjässä ушкалъ appellatiivin rinnalla tavataan henkilönnimi Ушкалко, jonka olen löytänyt Tupikovin teoksesta Словард ревне-русскихъ личиыхъ собственныхъ имены s. 412: Ушкалко. Pihkovan kaupungin asukas. Asiakirja v:lta 1665. Tämä henkilönnimi on ilmeisesti identtinen ушкалъ appellatiivin kanssa. Henkilönnimen -ko on yleisesti esiintyvä liitännäinen, vrt. Гаврилко, Лазарко, Смепанко, Федомко, Судко, Баско y.m. Se, että kirjallisissa lähteissä ушкалъ,'vene' tavataan myöhemmin kuin henkilönnimi Ушкалко, johtuu pelkästä sattumasta, on näet suorastaan todistettavissa, että ушкалъ on ollut kielessä jo kauan ennen kuin se joutuu kirjallisiin kielimuistomerkkeihin. Jos muoto ушкулъ (v. 1553) on tulkittava ушкуй ja ушкалъ asujen sekamuodoksi, mikä on mielestäni hyvin todennäköistä, siirtyy ушкалъ muodön ikäraja ainakin XVI vuosisadan alkupuolelle. Se saattaa olla paljon vanhempikin, mutta ei missään tapauksessa nuorempi. Henkilönnimi Ушкалко tavataan pihkovalaisessa lähteessä vasta v. 1665, joten ei voi missään tapauksessa olla puhetta kronologisesta ristiriidasta. Appellatiivi, venettä merkitsevä sana, on venäjässä vanhempi kuin vastaava henkilönnimi. Mitä sitten itse periaatteeseen tulee, voidaan venäjästä osoittaa lukemattomia tapauksia, joissa henkilönnimi on syntynyt esinettä merkitsevästä appellatiivista, kuten Кочерва 'hiilihanko', Короєай 'limppu', Коршъ 'rieskaleipä', Кошель 'kontti, kukkaro', Корымо 'kaukalo', Кошухъ 'turkki' y.m., ks. esim. Tupikov mt.1

Olemme siis tekemättä tosiasioille väkivaltaa voineet todeta, että suomessa on ollut venettä merkitsevä *uįskali (tai *uįskalo) – venäjän ушкалъ ушколъ 'vene' edellyttää sitä. Kun venäjässä appellatiivien muuttuminen heukilönnimiksi osoittaa suurta yhtäläisyyttä vastaavan suoma1aisem ilmiön kanssa, on se ajatus lähellä, että *uįskali 'vene' on saattanut muuttua suomessa henkilönnimeksi, samoin kuin ven. ушкалъ 'vene' on pohjana henkilönnimelle Ушкалко. Jos edelläsanottuun yhtyy, mikä ei liene vaikeata, jäi jäljelle vain se pulma, että kysymyksessä oleva suomalainen henkilönnimi ei ole *uįskali, vaan Uskali. Voidaanko diftongin puuttuminen suomalaisesta henkilönnimestä mitenkään luontevasti selittää? Monet seikat, ennen kaikkea harvinaiseksi katsottava johtimen identtisyys Uskali nimessä ja 'venettä' merkitsevässä ven. ушкалъ sanan suomalaisessa originaalissa, kehoittavat meitä yhdistämään nämä sanat, jos vain ensi tavun vokalismin erilaisuus saadaan selvitetyksi.

Kaikista äänteellisistä vaikeuksista pääsisimme, jos olettaisimme, että Uskali proprina on laina venäjästä. Kun ven. š olisi luonnollisesti korvattu s:llä on Uskali kaikin puolin ушкалъ sanan tarkka äänteellinen vastine. Siitä huolimatta ei lainaselitys tuntuisi kovinkaan vakuuttavalta. Sitä vastaan puhuu Uskali nimen levintä, sen esiintyminen länsisuomalaisissakin paikaninimissä, toiseksi se seikka. että Uskali on proprina todennäköisesti yleisempi kuin Ушкалко joka tavataan kirjallisuudessa vain kerran, ja vihdoin eräät Usk-alkuiset paikannimet, jotka saattavat etymologisesti kuulua yhteen uisko-sanan kanssa.

Jos mieli selittää Uskali nimi ilman venäläisen muodon välitystä uisko sanan sukulaiseksi. on oletettava ensiksikin, että uįskoį muodon rinnalla on ollut *uskoį (tai *uskęį), vrt. veistää ~ vestää. Jo edellä on mainittu, että näennäisesti usk-asua edustavat, muinaispihkovalaisten kielimuistomerkkien s:lliset muodot ушкуи, оскуи, скуи eivät todista mitään. Niitä vastassa on lisäksi pihkovalainen š:llinen nimi Ушкалко. Toisin saattaa olla erään ruotsalaisen lähteen laita. joka mainitsee uisko sanan (ə : usko) asussa eikä siis kuvasta uį-diftongia. Mikkola huomauttaa edellä mainitussa kirjoituksessaan, että arvelun mukaan v.1320-21 syntyneessä Erikin-kronikassa, jossa kerrotaan Torkel Knuutinpojan mukana Landskronan linnaa perustamaan lähetettyjen ruotsalaisten seikkailuista Laatokan etelärannalla, puheena oleva sana esiintyy muodossa usko (kirjoitetaan vsko). Karjalaan saapuneet ruotsalaiset »drapo ther folk ok brendo thera by ok manga vsko gambla ok ny» ('surmasivat väen ja polttivat heidän kylänsä ja monta vanhaa ja uutta uskoa'). Seuraava täydentävä säe »The huggo sunder thera hapa ok brendo» tulkitsee tuntemattoman usko-sanan. Koska hapa = s. haapio, niin myös usko tarkoittaa venettä. Mikkola sanoo, että tämä i:tön usko on mielenkiintoinen muoto. Hän arvelee sen joko olevan peräisin karjalan kielestä tai tulleen venäjän välityksellä. Jälkimmäinen oletus ei tunnu tarpeelliselta; sitä vastaan puhuu suorastaan se, että samassa yhteydessä tavattava haapio on saatu suoraan suomalaiselta taholta. Tulee vain kysyneeksi, edellyttääkö kirjoitustapa usko välttämättä *usk-asua. Onhan ehkä mahdollista, että suomen uį- olisi substituoitu ruotsin u:lla. Kuitenkin ruotsalaisessa kronikassa tavattava muoto puhuu lähinnä usk-asun puolesta. Prof. Jalmari Jaakkola on käsitellyt teoksessaan »Suomen varhaishistoria» 204-5 hämäläistä pitäjänvenelaitosta, johon historialliset asiakirjat viittaavat. Näissä lähteissä kysymyksessä olevien veneiden nimenä on milloin uisko, milloin usko. Jälkimmäinen muoto esiintyy aikaisemmin ja yleisemmin. Tämän vuoksi Jaakkola on taipuvainen pitämään uisko ja usko sanoja rinnakkaismuotoina. Näin onkin laita, jollei usko ole vain ortografisista vaikeuksista syntynyt kirjoitusasu. Yksistään näiden rinnakkaisasujen pohjalle en uskaltaisi perustaa käsitystä, että *uįskoį muodon rinnalla on ollut *uskoį. Enemmän merkitsevät varmaankin usk-alkuiset paikannimet, joissa usein tavattava uski, gen. uskin saattaa edustaa ui:llisen asun rinnakkaismuotoa *uskęį. Säämingissä on Uskilampi (Pihlajaniemi) ja Uskinjoki (Kallislahti), Heinävedellä Uski (järvi), Uskinmäki l. Uskela, Uskinjoki, Uskinvuori l. -mäki. Valitettavasti ei voi löytää mitään, mikä ehdottoman varmasti selvittäisi kielestä appellatiivina kadonneen uski sanan merkityksen, mutta hyvin todennäköistä on, että uski liittyy nyt käsiteltävään sanaperheeseen puhuen ruotsin usko muodon kanssa u:llisen asun puolesta. Kenties edellyttävät tätä sanaa myös paikannimet Uskainen (kylä Taivassalossa) ja Uskoisten lahti (Hirvensalmi).

Ehkä ei myöskään ole pelkkää sattumaa, että Uudenkirkon pitäjässä (Vpl.) tavataan kylännimenä sekä uisko sanaa edellyttävä Uiskoľa että uski sanaa edellyttävä Uskila. Loppuvokaalin puolesta vrt. suhdetta ukko ~ ukki (*ukkoį *ukkęį). Kun ottaa huomioon, miten vähän uisko sanasta on suomessa välittömiä todisteita, ei käy ihmetteleminen, että sen oletettava rinnakkaismuoto elää vain paikannimissä, joihin muuten kenties myös Uskela kuuluu.

On siis mielestäni todennäköistä, että suomessa on ollut venettä merkitsevä *uskoį, *uskęį. Miten sitten Uskali (Uskala) suhtautuu siihen loppuosaltaan? Kysymys on vaikea. Se on lisäksi yhteydessä ven. ушкалъ sanan kanssa, joka juuri suomalaista nimeä muistuttavana on johtanut minut valitsemaani selitystapaan. On oikeinta tutkia ensin venäläisiä muotoja.

Itämerensuomalaiselta taholta lainattujen sanojen oį-loppu kuvastuu venäjässä –oį, -aį tai –yį asuna, vrt. лембой, лембой < aun. lemboi, арай < *aroį (aro), кокуй 'juhannus' < *kokkoį, куккой, куккуй 'eräänlainen leivonnainen' < kukkoį, ks. Kalima SUST 44 s. 70. Tästä johtuvat erilaiset venäläiset muodot ушкой, ушкай, ушкуий. Ne edellyttävät kaikki samaa originaalia *uskoį, niissä vain on oį eri tavalla korvattu. Kun nyt Pietari Suuren asiakirjoissa on venäläiset muodot ушколъ ja ушкалъ ja Софійскій временникъ vuodelta 1553 tuntee muodon ушкулъ, niin kysytään, eikö toisen tavan vokaalin erilaisuus ole palautettava diftongin erilaisuuteen muodoissa ушкой, ушкай ja ушкуй. Ainakin voinee pitää varmana että ушкулъ on saanut toisen tavun u:n ушкуй asusta eikä missään tapauksessa edellytä originaalia ,*uįskul-. Mutta mistä on itse -лъ peräisin: Kun sitä on vaikea olettaa venäläiseksi johtimeksi, jää jäljelle kaksi mahdollisuutta. Lähtöimuotona on ollut jokin vepsäläisen *uskoį sanan l:llinen sija (adessiivi?) tai itämerensuomalaisella taholla syntynyt johdannainen. Jälkimmäinen oletus on pantava etusijaan. Venäläiset muodot ушкалъ ja ушкалъ saattavat hyvin edellyttää, *uįskalį asua, koska Vatjan viidenneksen verokirjassa suomalainen henkilönnimi Ушкалъ, (NB! -лъ. eikä -ль) kuvastaa suomalaista i-loppuista Uskali-nimeä. Näin ollen ei voi väittää. että kysymyksessä olevat venäl. appellatiivit pikemminkin puhuisivat *uįskala tai *uįskalo originaalin puolesta.

Kun Uski esiintyy myös henkilönnimenä (sukunimenä), niin tulemme siihen. että meillä on edustettuna toisaalta venäläisellä taholla *uįskoį vene' ja *uįskalį 'vene, ja henkilönnimi', suomalaisella taas *uįskoį 'vene', uįskįį 'henkilönimi ja (?) vene' sekä Uskali'henkilönnimi'.

Suurimman vaikeuden kysymyksen selvittämisessä tuottaa Uskali ( Uskala) ja *uįskali sanojen johdin. Voin vain viitata eräisiin li-loppuisiin paikannimiin, kuten Mäkisarruli (saari, Kangasniemi), Musteli (ranta, Sääminki, Ruhvana) ja Veteli; vrt. myös Turuli, paikannimi Turulila.

Samoin kuin venäjässä on suomessakin moni esineen nimi tullut henkilönimeksi (kaplas. kirves, kurikka, kuutti, naskali, purtilo, talja, virsu jne.). Tällä kertaa meille ovat tärkeitä sellaiset nimet kuin Kuutti, Kuittinen,? Pursiainen ja Purtelo.2

1 On paikallaan huomauttaa tässä, että henkilönnimeä Ускалло ei käy pitäminen suorastaan Uskali nimen vastineena, mihin se1itystapaan voisi houkutella edellä mainittu Pihkovan murteen ominaisuus, s ja š äänteiden sekoittuminen. Uskali nimen (ven. Ускалъ) tapasimme Vatjan viidenneksen verokirjassa aina etunimenä (ristimänimenä) tai isännimenä, jonka merkitys on venäläisellä pohjalla täysin tuntematon. Henkilönnimi Ускалко esiintyy etunimen rinnakkaisnimenä (vrt. Иєнамій). Alunperin se on ollut liikanimi (ven. »прозвище»), jonka syntymisen edellytyksenä on nimen pohjana olevan appellatiivin merkityksen tunteminen.

2 Huomaan liian myöhään, että A. V. Koskimies pitää väitösk. s. 212 Uskali ja Toivali nimiä li-johdannaisina. Edellisen rinnalla on Vatjan viid. verok. Uskoi, ks, mts. 124 alam. (vrt. nyk. nimiä Usko ja Toivo). Artikkelini pääajatus tulee näin ollen epävarmaksi, mutta sittenkään ei kumoudu se, että venettä merkitsevä sana on jollain tavalla sekaantunut Uskaliin. Tämä käy li-johtimen harvinaisuuden ohella ilmi verrannosta Uskoi : Uskali = *uįskoį (s. uisko) : *uįskali (ven. ускалъ). [Lisäys taittokorrehtuuriin].

Lähde: Virittäjä 44(1940), s. 32–37.

[ Artikkelin alku ]