[ Artikkelin loppu ]
Muinoisina aikoina oli kaikilla Suomalaisilla suku-nimensä. Vähitellen he rupesivat niitä heittämään Ruotsin aikana. Näetsen kun Ruotsalaiset ei käyttäneet semmosia nimiä, niin tottahan ne eli virkamiehet rupesivat niitä hävittämään mikä missäkin paikkakunnassa. Varsinni oli papit ja sotaherrat kiivaat niitä sortamaan. Esim. Laukaan pitäjässä keski-Suomessa oli vielä ison-vihan aikana kaikilla pitäjäläisillä omat suomalaiset sukunimensä, niinkuin eräästä vanhasta kirkonkirjasta sen olemme nähneet. Vaan kun Tuderus niminen mies pääsi kirkherraksi sinne, kas silloin rupesi hän heti noita nimiä hätyyttämään niinkuin ainakin vihollisiansa. Ja siitä alkain ne häviävät Laukaan kirkon-kirjoista. Ja mitä sotaherroihin tulee, niin sen tietää jokainen kuinka sotamiesten usein kauniit suku-nimet: Heinonen, Hienonen, Heimonen y. m. muutettiin ja muutetaan näin rumiksi: Grå, Spräng, Sprut, Stork, Spjut y. m., joita sotamies parka ei itsekään voi ulos-puhua väristelemättä. Mutta jos miehellä sattuu olemaan ruotsalainen nimi, jos kuinka karkee ja sopimaton, esim. Vejander, Brunström eli muita, ei suinkaan sitä sitte muuteta. - Ennen vanhaan lienee muutama pappi mainittu hävitystä tehnyt senkin vuoksi, että niissä nimissä luulivat ehkä säilyvän jotakin pakanallisuutta. Nyky-aikoina ovat papit ja muut virkamiehet valistuneesti ruvenneet näitä alku-peräisiä Suomen suku-nimiä säilyttämään, vieläpä etsimään ja puolustelemaankin. Vaan vielä sotii ja sortaa niitä moni sotaherra, luultavasti vanhasta piityneestä tavastansa.
Niinkuin kieli, tavat ja la'it ynnä muuta, niin ovat myös kansan omat nimetkin kalliita kansallisuuden kannattajia tahi kumminni sen osottajia. Mutta onpa niillä toinenkin historiallinen arvonsa. Näistä nimistä voisi jotenkuten tutkia mitenkä Suomen kansa on levinnyt maahan, mitkä suvut minnekin maakuntaan ovat siirtyneet. Nämä vanhat sukunimet ovat siis kokoeltavat ja yleisölle julistettavat, mitkä niistä vielä tavataan eripitäjissä. Tietysti on paljo vanhoja nimiä hävinnyt ja uusia ilmistynyt ajan kuluessa; vaan pitää niin uusia kuin vanhojakin alku-suomalaisia suku-nimityksiä ilmottaman.
Toivottavasti meidän kunnioitettava papistomme, joka kirkon-kirjoista ja muuten paraiten saa asiata selvälleen, myöskin muut sivistyneet meidän kansalaisemme lähettävät Helsingin kaupuntiin Suomen Kirjallisuuden Seuralle täydelliset luettelut seurakuntansa jäsenten sukunimistä. Luultavasti Seura näitä on julkaseva.
|
Peri-suomalaisia suku-nimiä Liissilän pitäjässä Inkerin maalla vuonna 1844. *) | ||
|
Hiekkanen Hirvonen Ikonen Karvanen Kekäle Kipinäinen Kirppu Kiskonen Kiuru Kivonen Kupri Kylmänen |
Lorvi Malkki Martikainen Närvänen Paajanen Peipponen Pukki Putrolainen Pokkonen Rautiainen Repo Ruoskanen |
Seppäläinen Susi Tarassu Talse Törö Virkkunen Virolainen Visulainen Väisänen Väärä |
|
Peri-suomalaisia sukunimiä Pihtiputaan kappelissa Wiitasaaren pitäjässä v. 1856. | ||
|
Hakkarainen Hakonen Hakulinen Hassinen Heinonen Herneinen Herranen Honkonen Huuskonen Hytönen Häkkinen Hämäläinen Ikä-Heimonen Jauhiainen Jäntti Jääskeläinen Kananen Kahilainen Kauppinen Kautiainen Kekkonen Kemppainen Kesänen Kinniäinen Kinnunen Kokkonen Kolehmainen |
Koljonen Kumpulainen Laakkanen Leppänen Liimattainen Linna Manninen Matilainen Mikkonen Muhonen Myllynen Niemonen Niskanen Närhi Pakkanen Paananen Parkkonen Pasanen Pekkarinen Pennanen Pietikäinen Pulkkinen Puranen Puurunen Raatikkainen Rautikkainen Riuttanen |
Ruotonen Ruotsalainen Ruuska Räisänen Saastamoinen Savolainen Siekkinen Simonen Sorri Tenhonen Tenhunen Tiainen Tiitinen Tikkanen Tissarinen Toikkanen Toivonen Tossavainen Turpeinen Utriainen Vainikkainen Valkonen Varis Ventonen Vironen Vitri Väisänen |