Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Töisman, Techtonius, Seilonen

Sirkka Paikkala

Sukuviestiltä on kyselty seuraavien sukunimien taustoja:

Töisman

Ulla Tuviala Valkealasta tiedustelee, onko nimi Töisman (v:sta 1936 Tuviala) kotoisin Ruotsista, Eestistä vaiko jostain päin Suomea.

1600-luvulla yleistyivät Suomessa vieraskielisiksi katsotavat (mm. man-loppuiset) lisä- ja sukunimet. Niitä käyttivät mm. papit, -virkamiehet ja porvarit, sitten myös käsityöläiset, kisällit ja sotilaat. 1800-luvun edetessä alettiin varsinkin eteläisimmissä ja lounaisimmissa osissa maatamme antaa tällaisia porvarisnimien tyyppisiä nimiä yhä useammin rahvaallekin, etenkin tilattomille (rengeille, loisille, tehdastyöläisille). Myös monet suurtilalliset omaksuivat vieraskielisen nimen.

Esim. Kymenlaakson Sippolassa oli 1840-70-luvulla käytössä seuraavia man-loppuisia lisä- tai sukunimiä: Tiilman (suutari), Löfman (vänrikki), Lohman, Lillman (räätäli), ThilIman (mylläri), Friman (suutari), Wessman (seppä), Wikman (räätäli), Neiman (suutari), Hellman, Zetterman (seppä), Hamann (entt. lasintekijä), Steinman (räätäli), Seeman (saksal. kartanonhoitaja), Mann, Filman, Oxman (inspehtori), Peehrman (työmies), Backman (ruukin työmies).

Ulkoasun perusteella voisi Töisman-nimeä arvella joko vanhan savolaisen sukunimen tai asuin- ja syntymäpaikan nimien pohjalta muodostetuksi (esim. Etelä-Savossa on Tiusasesta tullut Tiusman). Itse otaksuisin nimen liittyvän jotenkin Kouvolan länsipuolelta Salpausselältä halki itäisen Uudenmaan virtaavaan Tesjoen tai sen varrella sijaitsevan Taasian kylän nimeen. Esim. Ruotsinpyhtäällä on Tesjoen (ruots. Tessjö) kylän nimi ollut Tes(s)man-nimen aiheena 1800-luvun alkupuolella.

Tarkempi tiedustelu osoittikin Töisman-suvun asuneen aiemmin Lapinjärven Kirkonkylässä, siis Tesjoen rannalla Taasian kylän eteläpuolella. Ilmeisesti Töisman-nimi onkin muodostettu joen nimen mukaan vuoden 1860 jälkeen. Vielä 1800-luvun lopulla oli tavallista, että suomenkielisetkin ottivat patronyymiensa sijaan ruotsalaisia lisä- tai sukunimiä.

Techtonius

N. Gustafsson Äänekoskelta on kiinnostunut Techtonius-nimestä. Sukututkimusta tehdessä hän on löytänyt 12 eri Techtonius-sukua lähinnä Lohjan ja Turun väliltä. Yhteinen esi-isä kuitenkin puuttuu.

1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alkupuolella kyseistä nimeä käyttivät monet eri pappishenkilöt, mikä on saattanut vaikuttaa nimen suosioon; rahvashan omaksui usein ylempien yhteiskuntakerrosten käyttänmä nimiä.

Tämäntyypisten nimien synty liittyi keskiaikaiseen klassisten tieteiden ja taiteiden elpymiseen: antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten kulttuuria ihailtiin, tutkittiin ja jäljiteltiin, ja oppineisto alkoi käyttää klassisten kielien mukaisia nimiäkin. Kun Suomi v. 1640 sai oman yliopiston, ja useammilla oli mahdollisuus saada opillista sivistystä, alkoi klassisen mallin mukaisia nimiä ilmaantua runsaammin meillekin. Yleisenä periaatteena oli, että samalla kun nimen tuli olla erikoinen, sen täytyi sisältää viittaus kantajansa sukuun tai kotiseutuun. Nimet muodostettiin vähintään latinan (-us, -ius, aiemmin myös -ensis) tai kreikan (ander) päättein, usein myös sovittamalla käännöksiin näiden kielten sanoja.

Ilmeisesti papit ovat muodostaneet Techonius-nimenkin samaan tapaan: Iat. tectus = 1. katto, 2. peitetty, salainen, salaperäinen, 3. pidättyväinen, varovainen; tectum = 1. katto, 2. katos, suoja, huone, talo, koti, asunto; kreikan tektoniko's = rakentamista koskeva. Ehkäpä nimellä on haluttu kuvata jotain toivottua ominaisuutta. Sen voisi kuvitella kertovan myös siitä, että sen kantaja on tullut papiksi kotiseudulleen. Muu väestö otti sitten nimeä tietämiensä pappishenkilöiden esikuvan mukaan.

Seilonen

Pentti Seilonen Tampereelta on kiinostunut omasta sukunimestään. Hän tietää Seikosten sukua esiintyneen 1600-luvun loppupuolella Enossa ja Kiteellä sekä v. 1740 Juvalla. Hänen vaarinsa oli syntynyt v. 1867 Anttolassa. Häntä askaruttaa myös Mikkelin maakunta-arkiston antama nimimuoto Seiloin.

Varhaisimmat tiedot nimestä ovat juuri Savosta (Juvalta ja Pellosniemeltä 1500-luvun puolimaista). Pellosniemen Pitkälahden neljännes siis nykyinen Anttolan seutu näyttäisi olevan suvun kantasijoja.

Sisällöltään nimi voitaisiin ehkä yhdistää Selosen tapaan ortodoksisiin ristimänimiin Selo(i), Silo, Siila ven. Selivan, Sila kreikan Silvanos. Tätä tukisi Seilosen esiintyminen 1500-luvulla myös muodossa Silanen. Toisaalta Pohjanmaan keskiaikaisten erämaiden joukossa on Seilonmaa ja jalasjärveläisen Seilon talon nimi (1600-luvulta) on säilynyt sukunimistössämme, mikä voisi viitata läntiseenkin selitysvaihtoehtoon.

Muoto Seiloin on tulkittavissa nimeksi Seilo(i)nen. Vanhoissa asiakirjoissa on nen-loppu usein kirjattu pelkäksi n:ksi: Kärkäin = Kärkkäinen, Laitin = Laitinen, Hyvöin = Hyvö(i)nen, Seiloin = Seilo(i)nen.

Lähde: Sukuviesti 1986:3, s. 9 & 21.

© Sirkka Paikkala

[ Artikkelin alku ]