Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Mietitäänpä Miettisiä

Sirkka Paikkala

Kesällä allekirjoittaneelle soitti eräs toimittaja kysellen joistain sukuasioista. Samalla tuli puheeksi hänen oma sukunimensä Miettinen. Hän oli epäillyt, ettei nimi mahdollisesti liity miettiä-verbiin. Useimmat muut ovat varmasti tottuneet yhdistämään tämän karjalais-savolaisen sukunimen tuohon sanaan. Sukunimelle löytyy kuitenkin luonnollisempia selityksiä yksilönnimien parista. Itse asiassa nimelle on esitetty, ainakin kaksi hyvin uskottavan tuntuista etymologiaa.

Kustaa Vilkuna (Suuri nimipäiväkalenteri, Helsinki 1969) on pitänyt mahdollisena juontaa sukunimet Mentunen, Miettinen ja Miettunen etunimen Klemetti (lat. Clemens 'lempeä') vanhoista kansanomaisista puhuttelumuodoista. Klemétistä (paino toisella tavulla) olisi saatu Mietti, Miettu ja Klemént-asusta Mentu. Teorialle saattaisi löytyä jopa todisteita Suur-Jääsken alueelta, mikäli seuraavissa esimerkeissä on kyse samasta Laurista ja Heinosta: Lasse Lemmitu 1543, Lau Lemmetyin 1558, Lau Miettij 1553, L Miettinen 1562 sekä H Clemetin: ca 1557 ja Heyno Meettinen 1558. Myös Viljo Nissilä (Suomen Karjalan ortodoksinen nimistö, Helsinki 1976) on asettunut tälle kannalle esitettyään vielä 1939 väitöskirjassaan Vuoksen paikannimistö l selitykseksi miettiä-verbiä.

Saulo Kepsu on väitöskirjassaan (Pohjois-Kymenlaakson kylännimet, Hämeenlinna 1981) katsonut, ettei tälle teorialle eikä muillekaan aikaisemmin esitetyille olettamuksille ole varmoja todisteita. Itse hän osoittaa eräiden Mietti- ja Miettu-paikannimien kehittyneen sisäheiton ja assimilaation kautta. Nimet sisältäisivät muinaissuomalaisen yksilönnimen Mielitty~Mielittu. Esim. Rantasalmen Miettilä on esiintynyt aiemmin muodossa Mieletylänmäki 1664, Raudun Miettilä asussa Dr. Melitovo 1500, Melittylän Mäckij 1631, Paimion Miettula asussa Mieltula ~ Mielttula sekä Laihian Miettylä , Meltula by 1546. Edelleen voitaisiin todeta, että Isossakyrössä tunnetaan yhä talonnimi Mielty (1548 Mielty) ja Vpl. Uudellakirkolla on mainittu mm. An Melittu 1553, Antti Metteij 1551 ja Antti Metteine 1552 sekä Käkisalmessa Hendrich Meettuinen l. Meelduinen 1616.

Miettinen-henkilönnimen vanha keskus lienee ollut Suur-Jääski (Kepsu 1981, s. 101), josta Miettisen-suku olisi myöhemmin levinnyt Savoon, 1500-luvulla Vehmersalmen tienoille. Tältä pohjalta tuntuisi Vilkunan selitykselle löytyvän pitävämpi todiste, vaikka Kepsun teoriaa voi pitää lähes yhtä mahdollisena.

Aikanaan nimelle on esitetty myös muita selityksiä. Henkilönnimitutkimuksen uranuurtaja A.V. Forsman (Pakanuuden aikainen nimistö. Tutkimuksia Suomen kansan Persoonallisen Nimistön alalla l, Helsinki 1891, väitöskirja) katsoi, että Mietti olisi voitu antaa lapselle "mieleen johdattamaan miehuutta, miehen avuja ja miehen toimia" kuten myös Mieho ja ehkä Mieskokin. Nissilä (Suomen Karjalan nimistö, Joensuu 1975) on arvellut, että osa Mietti- ja Miettu-nimistä voisi selittyä ruotsalaisesta Smed 'seppä' -nimestä. Stoebke (Die alten ostseefinnischen Personennamen in Rahmen eines urfinnischen Namensystems, Hamburg 1964, väitöskirja) on maininnut Tallinnasta vuodelta 1390 nimen Methe van Cautele, ja verrannut sitä henkilönnimiin Mede, Mety, Medo ja Miettuinen. Methe- ja Mety-nimet voivat hänen mukaansa olla balttilaisperäisiä tai muinaissaksan henkilönnimesta Mieto johtuvia. Myös Nissilä (Germaanisen nimiaineiston etymologista ryhmittelyä Suomen nimistössä, Helsinki 1980) on tuonut Mietoisten pitäjän nimen (1373 Methos) ja sukunimen Mieto yhteydessä esiin tämän muinaissaksalaisen nimen.

Miettisen suvun tukijoiden tehtäväksi jää selvittää, muodostavatko Miettinen-nimen kantaja: 1985 heitä oli 10238 jotakuinkin yhtenäisen suvun vai onko olemassa useita eri Miettis-sukuja, jolloin samanasuiset nimet olisivat voineet ainakin periaatteessa syntyä eri tavoilla. Vanhojen asiakirjamerkintöjen maantieteellinen levintä näyttäisi kyllä tukevan sitä, että ainakin valtaosa Miettisistä kuuluisi samaan sukuun. Mahdotonta ei liene sekään, että myös pohjoissuomalaiset Miettuset (755 henkilöä) olisivat vain Miettisten eräs sukuhaara eli Miettunen ja Miettinen olisivat alkujaan saman nimen rinnakkaisasuja.

Samaa etymologista pohjaa lienevät myös sukunimet Määttä ja Määttänen. Joskus vanhojen asiakirjamerkintöjen ortografiasta on vaikea päätellä, onko kyse Miettisista vai Määttäsistä. Vrt. Jåhan Mättuinen 1639 ja Jöns Miettoinen 1651 Sotkamossa, Pol Mätäinen (myös Metelen) 1541 Tavinsalmen pitäjän Savilahden neljänneksen Miettilässä. Myös Vpl. Uudelkirkon, Muolaan ja Jääskenkin 1500-luvun asiakirjamerkintöjä voisi tulkita molemmilla tavoilla. Esim.

Heiickij Meettij 1551, Hind Mäthe 1549 Muolaa, Morten Mäthin 1551, M Miettine 1560, Hend Mäthaen 1552, Heyno Meettine 1558 Jääski. Määttä~Määttänen-nimet ovat voineet kuitenkin muovautua itsenäisestikin Klemet-etunimestä eivätkä olisi Miettinen-nimen muunnoksia.

Lähes samanasuisia nimiä kuin Miettinen on tunnettu myös Länsi-Suomesta. Olef Metthu af Karnais 1508 Lohja, Magnus af Mettis 1405 Mynämäki, Miitas Heine l. Hintse Miitton 1483 Pälkäne, Matts Mietalain 1802 Karstula, Miedhoi 1568 Kurikka, Philpus Mietisten 1557 Parkano (tämä voisi tietysti olla myös savolaista sukua), Nicolaus Metuynen 1469 Tyrvää. Etelä-Pohjanmaalla tunnetaan nykyisinkin sukunimet Mietty, Mietala, Mieto ja Mietola sekä Varsinais-Suomessa Miettula.

Lähde: Sukuviesti 1986:6-7, s. 22-23.

© Sirkka Paikkala

[ Artikkelin alku ]