Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Rahvaan nimenmuutoksista Itä-Suomessa

Sirkka Paikkala

Suomalaisten suku- ja lisänimet eivät halki vuosisatojen ole olleet pysyviä, vaikka sitä usein mielellään korostetaan. Tutuimpia nimien vaihdokset ovat toisaalta Länsi-Suomen talollisilla ja toisaalta ylenevässä säätykierrossa.

1800-luvun viimeisen runsaan neljänneksen aikana suomalainen lisä- ja sukunimistö joutui voimakkaaseen murrov-aiheeseen. Myös muutosten motiivit vaihtuivat: muutospaineet olivat luonteeltaan erilaiset kuin ennen (ks. Sirkka Paikkala: Suomalaisuuden laineita ja virtoja, Sukuviesti 5/1987).

Itäsuonialaisen sukunimialueen rahvaan nimenmuutoksia tunnetaan ehkä vähemmän. Niillä on kuitenkin merkitystä myös mm. savolais- ja karjalaissukujen sukuseuroille, joiden jäsenistö yleensä koostuu saman nimen kantajista ja heidän lähisuvustaan. Seuraavassa tarkastellaan näitä vaihteluita lähinnä sukututkijoiden eniten käyttämän lähdeaineiston eli säilyneiden kirkonkirjojen aikakaudelta. Useimmat esitetyt vaihtelut ovat joko 1700-luvulta tai 1800-luvun alkupuoliskolta. Tarkastelun ulkopuolle on jätetty ortodoksien väestönosan nimistön erityispiirteet.

Eräs yleishuomio heti aluksi: Savossakin on uusia myös suomalaisia sukunimiä syntynyt kaiken aikaa. Eivät kaikki savolaiset nen-nimetkään ole peräisin 1500-luvulta tai sitä varhemmilta ajoilta. Uusia sukunimiä on ilmaantunut niin sukunimettömille kuin niillekin, joilla on ennestään ollut suomalainen tai vieraskielinen sukunimi. Jos suvun vanhin nimeltä tunnettu henkilö on esim. Samuel Heikki Niilonpoika Laitinen tai Matti Matinpoika Tissari, heidän isiensä etunimet tiedetään. Sen sijaan on erikseen tutkittavia, mikä on heidän isiensä lisä- tai sukunimi , sillä se ei välttämättä ole Laitinen tai Tissari.

Taulukossa 1 on lyhyt katsaus erään suurehkon savolaisen suvun, Kärkkäisten (7210 nimenkantajaa 1985), tai pikemminkin saman sukunimisten joukossa tapahtuneista nimien muutoksista. Ne edustavat tyypillisiä nimenvaihdoksia savolaisen rahvaan keskuudessa. Tärkeimmät muutokset voidaan ryhmitellä neljään eri tyyppiin. Muutostyypit esitellään loogisessa, ei välttämättä aikajärjestyksessä.

Taulukko 1
Nimenmuutoksia Kärkkäisten suvu(i)ssa:
I tyyppi
KÄRKKÄINEN

>

PIETILÄINEN, VIISAINEN, SAKARI, PÖKSYLÄINEN, KALLIOINEN, RANTONEN, RISULAINEN

>

KÄRKKÄNEN, KÄRKÄNEN, KERÄNEN, KÄRKÖNEN, KÄRKÄS
II tyyppi

>

KERCKLIN (porv.)
KÄRCKLIN (käsit.)
KÄRKSTRÖM (suntio)
KÄRKSTRÖM, TABELL, SAARI
KASTER (> KASTARI, KASTARINEN) (sotilaita)
PÖKSYLÄINEN

>

SVENSK (sotilas)
III tyyppi
KÄRKKÄINEN

>

RÄTY (talonnimi) > LEHTOMÄKI (talonnimi)
IV tyyppi
PÖKSYLÄINEN

>

PEKKINEN, KIVIRANTA, KIURUSALMI, LEVÄSALMl, KILVENSALMI, RINTEINEN, KOIVUJOKI, HONKAVIITA, SALMISTOLA, MURTORINNE
PEKSUJEFF

>

SIIVONEN, VIENANEN, PAAJASTE
V muita tapauksia
KÄRKKÄINEN

>

SALO (Pohjois-Amerikkassa)
PÖKSYLÄINEN

>

PEKSUJEFF (Venäjällä)

Liian läheisiksi käyneet nimet

Aluksi nimi tavallisesti vaihtui nimien yleistyessä liikaa jollakin seudulla. Esimerkkejä tällaisista muutoksista on jo 1500-luvulta alkaen, joitakin niistä on esitelty Pirisen Savon historiassa. Kärkkäistenkin osalta ensimmäiset havaitus muutokset ovat jo 1600-luvulta: Kärkkäinen > Risulainen, Pietiläinen, Sakari, Pöksyläinen, Kallioinen, Viisainen.

Muutokset eivät välttämättä olleet pysyviä, kuten sukututkijat ovat voineet todeta monista Pirisen mainitsemista esimerkeistä. Myöskään Kiuruveden Kärkkäisistä Kalliojärven Kallio-Kärkkäiset eli Kallioiset eivät uusia nimiään pysyvästi omaksuneet ja myös naapurikylän Saksat ja Kilposet palasivat vanhaan Hyvärinen-nimeensä.

Hyvin varhain ovat alkaneet kehittyä ne pienet äänteelliset erot, jotka näkyvät nykynimissä myös kirjoituseroina. Osa näistä muutoksista on tosin hyvinkin nuoria: osin tietoisia, osin ortografian vakiintumattomuudesta nousseita (Kärkäs, Kärkkäinen, Kärkänen, Kerkänen, Kärkönen).

Joskus on kirjurinvirhe muuttanut pysyvästi nimen, esim. eräässä Hyväristen sukuhaarassa nimeksi tuli Hyvönen 1700-luvun lopulla.

Yhteiskunnallisen aseman muuttuessa

Toinen muutostyyppi liittyy nimen kantajien yhteiskunnallisen aseman muutokseen. Tällöin vanha savolainen sukunimi tai sen myöhempi muunnos vaihtui vieraskieliseen nimeen. Näin tapahtui ryhdyttäessä sotilaaksi, kirkolliseen toimeen, käsityöläiseksi, porvariksi, joskus jopa työläiseksi kaupunkiin tai lähdettäessä opintielle. Sen sijaan vierasnimen omaksuneen jälkeläisten mahdollisesti palatessa talollisiksi ei nimenvaihdosta takaisin yleensä enää tapahtunut. Tämä johtui varmasti osaksi siitä, että vierasnimillä oli korkeampi status, ja toisaalta siitä, että vanhan suomalaisen nimen käyttäjiä paikkakunnalla oli yleensä ennestään runsaasti. Tämän tyyppiset muutokset löytyvät kirkonkirjoista helposti.

Varsinkin savolaisten opintiellä ottamat nimet ovat tuttuja: Taskinen > Kianstén; Virkkunen > Snellman; Renqvist > Kukkonen; Väisänen > Veisell; Puolakka (Polak) > Polen; Kettunen > Alopaeus; Kiljunen > Kiljander.

Porvarisnimien ottamista on vähemmän tutkittu, ilmeisesti Savon maaseudulta ei ainakaan rannikkokaupunkien porvareiksi kovin usein lähdetty. Mainituista Kärkkäisistä eräs kuitenkin lähti Kokkolaan ja otti nimekseen Kercklin, joka säilyi myös niiden jälkeläisten nimenä, jotka muuttivat myöhemmin Kokkolasta Pohjanmaan maaseudulle.

Sotilas- ja käsityöläisnimet on omaksuttu useimmiten omalla kotipaikkakunnalla. Siksi ne ovat usein helposti huomattavissa, patsi silloin kun nimen vaihdos on tapahtunut ennen kirkonkirjojen alkua. Sotilasrullista (Valtionarkiston ns. Militaria-kokoelmat) on tässä suhteessa monesti hyötyä. Joskus muutos voi paljastua sukupolvia myöhemmin jonkun suvun jäsenen palatessa alkuperäisen nimeen. Esim. Kärkkäinen > sotilasnimet Förster, Kärkström, Quick, Tabell, Kaster, Saari; Pöksyläinen > sotilasnimi, Svensk; Kärkkäinen > käsityöläisnimi Kärcklin; Kärkkäinen > suntion nimi Kärkström.

Savossa ja ilmeisesti myös Karjalassa huomattava osa vieraskielisistä sotilas- ja käsityöläisnimistä jäi pysyviksi. Aina ei kuitenkaan niin käynyt, varsinkaan jos samasta rodusta oli jo syntynyt aiemmin samanniminen suku (Long). Tosin tästäkin voi taas mainita poikkeuksia: Ylä-Savossa Svärd, Raad ja Fyhr ovat tulleet useamman eri suvun perinnöllisiksi nimiksi. Joskus vierasnimi ja alkuperäinen nimi esiintyvät rinnan (Fagerlund el. Martikainen); välistä saman henkilön nimeksi kirjataan Plump, välistä Remes. Ajan mittaan jompi kumpi nimi yleensä jäi käytöstä pois. Tällaista kaksinimisyyttä esiintyi vielä tämänkin vuosisadan alussa. Vuodelta 1871 voisi mainita pari esimerkkiä:

Lappajärvellä asui entinen tarkk'ampuja Juho Jaakko Antinpoika Storpellinen eli Grön ja Nurmijärvellä entinen ruotusotamies Johan Lur eli Laurikainen. Alkuvuodesta 1907 oli Suomalaisessa virallisessa lehdessä seuraava llmoitus: "Nimenne, joka vanhastaan on ollut Tjäder suomennettuna Metsola, jätämme kokonaan pois erehdyksien välttämiseksi, ja on tästä lähtien Tenhunen niin kuin se käytännössä on tähänkin asti ollut". Edellisvuonna eräs Sirén eli Lauronen muutti nimensä Salokanteleeksi.

Suomen sodan ja Krimin sodan välisen ajan sotilasnimet koskettavat hyvin vähän savolaisia. Jonkin verran enemmän vaikutusta oli uudelleen järjestetyn ruotulaitoksen nimillä l850-ja 1860-luvulta. Näistä nimistä koko joukko oli suomalaisia. Erään Kärkkäisen sotilasnimi Saari ei jäänyt pysyväksi, mutta saman seudun Pietikäisen sotilasnimi Närhi elää tänäkin päivänä.

Jäipä nimi sitten sukuhaaralle pysyväksi tai ei. Sama henkilö saattaa esiintyä esim. syntyneiden luettelossa niin alkuperäisellä suomalaisella kuin uudella vierasnimellä tai molemmilla. Vaihtelu voi ulottua pariin kolmeen eri sukupolveen. Erillisiä sotilasnimiä saatettiin antaa myös vakiintuneiden vierasnimien kantajille. 1700-luvulla lisalmen komppaniassa sivistyneistönimien kantajat Bovellan ja Paldanius saivat sotaväessä nimet Boll ja Pass, sotilasnimen edellisiltä polvilta perinyt Järnberg sai ruotunimekseen Stål. Monessa sukupolvessa käytetty Lång sai väistyä, kun 1860-luvun alussa Heikki Långista tehtiin sotilaana Pitkä.

Vierasnimet saattoivat alkuperäisen roolin hämärryttyä mukautua seuraavien sukupolvien aikana suomalaiseen ja siis myös murteen mukaiseen äänteistöön. Sitä kautta niistä muodostui uusia suomalaisia sukunimiä:
Behm > Pietiläinen
Neiglick > Nielikäinen
Ruth > Ryytty
Kaster > Kastari > Kastarinen
Wallius > Valjus
Ling > Linkinen
Utmark > Markkanen
Berg > Perkinen

Talojen ja torppien nimissä sotilas- ja muutkin vierasnimet mukautuivat nopeammin kotoisiin asuihin. Tällaisia asuja tapaa luonnollisesti enemmän länsisuomalaisista sukunimistä (Elkelä > Elg; Toltti > Stålt.) Joskus kuitenkin tämän vuosisadan alussa ltä-Suomessakin nimiä suomalaistettaessa vierasnimet vaihdettiin kotitalon nimeen (Lång > Lonkila; Lind > Linnilä).

Kaksi eri nimijärjestelmää

Kolmas muutostyyppi liittyy muuttoliikkeeseen itäsuomalaiselta sukunimialueelta (jossa vanhastaan periytyvät sukunimet) Länsi-Suomeen (jossa useimmat talon ja muut lisänimet perinnöllisiksi vasta 1800-loppupuoliskolta alkaen) tai päinvastoin (ks. Kartta 1.) Muuttoliikkeestä seurasi niin nimien vaihtumisia, häviämisiä, syntymisiä ja "piiloutumista" kuin rinnakkaisnimisyyttäkin.

Läntisen nimijärjestelmän alueelle muutettaessa yleensä omaksuttiin talonnimi sukunimen sijaan tämä tosin riippui vähän muuttoalueesta, sosiaalisesta asemasta ja muuton ajankohdasta. Esim. Huttunen > Mäkirönkkö; Juntunen > Moisa.

Nämä muutokset koskevat niin alkuperäisiä kuin kahden seuraavankin tyypin nimiä, joskin tarve muuttaa vierasnimiä oli nimijärjestelmän vaihtuessa vähäisin. Kuitenkin eräältä Marketta Forssilta sukunimi katosi kokonaan, kun hän avioitui kotoaan Kiuruvedellä Ol:n Pyhäjärvelle Antti Heinoselle. Miehen kuoltua Marketta nai Kustaa Kanasen, joka eli Heinosen nimellä. Uuden aviomiehensä kanssa hän muutti takaisin kotitaloonsa Kiuruvedelle. Edes Savon puolella hänelle ei enää merkitty vanhaa sukunimeään, vaan hän oli vain Marketta Paavontytär. Pelkän patronyymin kirjaaminen suurimmassa osassa Savoa oli kuitenkin harvinaista.

Vähiten vaihtelua nimiin on aiheuttanut muuttoliike lännestä itään. Silloin Savossa on kirjattu sukunimeksi muuttajan entisen kotitalon nimi joko sellaisenaan (Rajakangas, Kuonanoja) tai johdettuna: Perälä > Perälä, Peräläinen, Peränen; Korpela > Korpelainen, Korpela; Peuha > Peuha, Peuhalainen. Samallakin henkilöllä nimi saattoi siis esiintyä eri muodoissaan.

Kun talonnimet Länsi-Suomessa muuttuvat, voi olla vaikea löytää sukunimen lähtötaloa. Onkin olemassa joitakin talonnimiin perustuvia sukunimiä, jotka ovat täysin savolaistuneet jo vuosisata tai kaksi sitten. Esim. aivan 1800-luvun alussa savolaistuneelle Loppukaarret-nimiselle suvulle ei hevin löydy tarkkaa lähtösijaa.

Paitsi talonnimestä on uusi savolainen sukunimi voitu läntiselle tulokkaalle johtaa vanhan kotiseudun nimestä tai ehkä uudenkin kotipaikan nimestä (Tervon Koskiset?). Vanhan kotiseudun nimiä tapaa paljon jo 1500-ja 1600-luvun nimissä (Hämäläinen), mutta vielä viime vuosisadalla syntyi tällaisia nimiä (Virmalainen > Padasjoen Virmaila).

Jo aivan ensimmäisistä Savoa koskevista kirjallisista lähteistä alkaen voi nimen sisällöstä melko perustellusti arvailla, onko nimi savolaiskarjalaista perua vai läntistä tuontia (esim. Ritvanen). Ongelmat saattavat muodostua suuremmiksi, jos Savosta löytyy esi-isä, jolla on selvä savolainen sukunimi, esim. Heinonen, Kokkonen, Vartiainen, mutta tälle ei koko Savosta eikä muualtakaan löydy samansukuista isää, vaikka asiakirjojen riittävyyden vuoksi kaiken järjen mukaan sellainen pitäisi jossain olla. Moni onkin tämän takia joutunut luopumaan esivanhempien etsimisestä.

Otetaan jälleen esimerkki Kärkkäisistä. Pielaveden eri kylissä kiersi 1830-luvuilla renkeinä kaksi Kärkkäis veljestä. Heidän jälkiään taaksepäin seuratessa huomaa heidän muuttaneen 1812 Pielavedelle Ol:n Pyhäjärveltä. Syntymäaikoja verrattaessa sopivat vanhemmat Pyhäjärven Rädyn talosta äidin lisänimi on tosin siellä eri kuin Pielavedellä mainittu (mille seikalle löytyy kyllä selitys), etunimi on sama. Pyhäjärven rippikirjasta Rädyn kohdalta veljekset tosiaan löytyvät: perhe oli isän kuoltua muuttanut Pielavedelle. Mutta miksi pojat Savossa olivat Kärkkäisiä? Rädyn talon historiaa taaksepäin mentäessä selviää, että suku oli asunut talossa vuodesta 1728, jolloin isännäksi tuli Kaapro Kaapronpoika.

Kun käräjäpöytäkirjasta on tutkijalla ennestään tieto, että muuan Kaapro Kaapronpoika Kärkkäinen myi samana vuonna (1728) tilansa Kiuruveden Rytkyn kylässä eikä häntä sen koommin mainita Kiuruvedellä, onkin helppo päätellä Kaapron muuttaneen Pyhäjärvelle Rädyn taloon, mikä selittää sen, miksi Rädyistä tuli taas Savossa Kärkkäisiä. Kertaakaan välissä olevan 84 vuoden aikana ei Rädyn väkeä Pyhäjärvellä kirjata Kärkkäisiksi.

Samantyyppinen ongelma on ollut muutamilla tutkijoilla Kiuruveden Vartiaisten esivanhempia selvitettäessä. Nämä kun löytyivät Pyhännältä Juutistenaho-nimellä. Tosin nimi katkos siellä jäi vain 30-40 vuoteen, aiemmista asiakirjoista Vartiainen-nimi löytyy. Joissakin tapauksissa vanha savolaisnimi on voinut olla kadoksissa jopa 150 vuotta.

Taulukossa 2 on listaa yhdessä ainoassa sukututkimuksessa (Jarmo Paikkala: Juuret Pyhäjärven Heinosessa ja Kiuruveden Laitilassa, Helsinki 1987. Käsikirjoite tekijällä) paljastuneista "piilosavolaisuuksista". Luettelo ei ole tämänkään sukututkimuksen osalta täydellinen. "Piilonimet" ovat paljastuneet yleensä juuri Pohjanmaalta Savoon muutettu. Samoihin sukuihin liittyvät savolaisnimet ovat tietysti jääneet piiloon monien muidenkin talonnimien alle.

Taulukko 2
Lisänimi
Pojanmaalla
Sukunimi
Savossa
Niemelä >
Niinimäki >
Niska/la, -nen >
Pirttimäki >
Tapaninen
Karhunpesä eli Liittomäki >
Lehtomäki >
Ruotsalainen
Hirvimäki > Kainulainen
Laitinen >
Ruotanen>
Ruotoistenmäki >
Hirvimäki >
Tikka >
Heinonen
Tikanmäki >
Kuonanoja >
Tikkanen
Liuska > Saastamoinen
Kaura/la, -nen >
Reittula >
Savolainen
Kestikievari
eli Haapasalo >
Kananen
Leskelä> Mustaparta
Kokkonen eli
Kumpumäki>
Kumpulainen
Pennanen>
Haudanlampi >
Hyvärinen >
Kutramoinen >
Räty>
Rekonen
Pennanen >
Puranen
Köpsi >
Väyrynen
Vuohtoniemi >
Saaranen

Ensin mainitaan pohjalainen talonnimi, joka esiintyy, vielä Pohjanmaalla esim. poismuuttaneiden luettelossa, ja jäljempänä Savon puolella esiin putkahtanut nimi siis suvun vanha nimi. Monesti Pohjanmaalla esiintyy vain ensin mainittu nimi ja Savossa vain jälkimmäinen nimi. Tällöin henkilön yhdistäminen yhdeksi ja samaksi saattaa olla vaikeaa. Kuitenkin esim. Karhunpesän eli Liittomäen Pyhäjärvellekin jääneistä jälkeläisistä ainakin osa käytti taas 1800-luvun lopulla Ruotsalainen-nimeä. Johdonmukaista näin paljastunut tieto ei aina välttämättä ole, sillä Pyhäjärveltä Kiuruvedelle muuttaneiden mieslinjaistenkin serkusten ns. "savolaiseksi sukunimeksi" on voinut tulla aivan eri nimi, esim. Tapaninen ja Toivainen. Syynä on se, että Pyhäjärven nen-loppuiset, savolaisia sukunimiä muistuttavat talonnimet ovat harhauttaneet kirjurin Savossa merkitsemään pohjalaistulokkaan sukunimeksi jonkin satunnaisen talonnimen, jossa tulokas on ollut esim. renkinä. Täten Kokkos-sukuisesta on tullut Heinonen.

Aina ei edes samaan sisarusparveen kuuluville ole Savossa merkitty samaa sukunimeä: Niinimäen talon sisaruksista osasta tuli Kiuruvedellä Tapanisia, osa jäi kantamaan Niinimäen nimeä. Kärkkäis-sukuisia Rädyn talon jälkeläisiäkin siirtyi 1850-ja 1860-luvuilla Kiuruvedelle niin Rädyn, Rydyn kuin Pirttiahon nimisinä, vaikka pari sukupolvea aiemmin nimi Kärkkäinen vielä muistettiin.

Kaksi eri nimijärjestelmää

Aina edes Savossa esiintyvä savolainen sukunimi ei ole tae siitä, että nimen kantaja kuuluisi nimensä mukaiseen vanhaan savolaissukuun. Varsinkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle työntyneiden savolaisten sukunimien mukaan on muodostunut paljon sellaisia talonnimiä kuin Laitinen, Heinonen, Kokkonen, Pelkonen, Remes jne. Omistajien ja asujien vaihtuessa talonnimi ei useinkaan vaihtunut, vaan uudet asukkaat merkittiin vanhan talonnimen mukaan. Kun sukunimet vakiintuivat pohjalaistenkin käyttöön 1800-luvun loppupuoliskolla ja tämän vuosisadan alussa, syntyi monia uusia Laitis-, Heinos- ja Kokkossukuja, joilla oli ainoastaan nimi yhteistä vanhan savolaisen suvun kanssa. Esim. Samuel Heikki Laitinen, jota myöskin Iikkalaksi kutsuttiin, muutti 1859 Pyhäjärveltä (Ol.) Kiuruvedelle ja perusti Kiuruveden Laitisten suvun. Hän oli kotoisin Laitisen talosta, josta on lähtenyt useita lähinnä Pohjanmaan puolella nykyisin elossa olevia eri Laitis-sukuja. Joskus käyttöön palautettu tai otettu nimi ei ole ollut savolainen sukunimi. Pyhäjärveläisen talollisen Jaakko Matinpoika Jussilan, sittemmin Niemen eli Lahdentaan poika Heikki esiintyi avioliittonsa ensi vuodet Pyhäjärvellä kotitalonsa Niemen eli Lahdentaan nimellä. Nämä nimet kirjattiin myös Pyhäjärveltä poismuuttaneiden kirjaan 1837; Kiuruvedelle saapuneiden luettelossa hänen nimenään kuitenkin on Lilja, joka Kiuruvedellä esiintyykin hänen ja hänen jälkeläistensä yksinomaisena nimenä. Heikki Liljan isä oli ollut aikanaan, ennen Heikin syntymää, Pyhäjärven kappelin suntiona ja käyttänyt ruotsinkielistä nimeä tässä toimessaan. Samaa Lilja-nimeä käytti jo Jaakon isä Matti 1760-luvulla merimiehenä. Ennen merimiesaikaansa Matti oli torpparina Siikajoella Kaartisen nimellä ja hän lienee syntynyt jossain päin Savoa. Nyt Matin pojanpoika eli Jaakon poika puoli vuosisataa myöhemmin Savossa katsoo Liljan olevan kelvollisempi savolaiseksi nimeksi kuin vanhan kotitalon nimen Pohjanmaan puolelta.

Edellä mainittuihin Liljoihin liittyy myös toisenlainen, sukututkijoille päänvaivaa tuottava nimisekamelska: merimies Matti Liljan leski Margareta Wittenberg avioitui suutari Heikki Kullbergin kanssa. Tämän Heikin nimeksi on parissa yhteydessä kirjattu Lilja. Suutarista tuli pian Pyhäjärven suntio ja hän asui edellä mainitussa J ussilan talossa. Jaakosta tuli suntio ja sitten Jussilan isäntä kasvatusisänsä jälkeen. (Tiedot osin artikkelista Tatu Korhonen: Liljasukujen vaiheita. Kiuruvesi 3.6.1987).

Joskus nimenmuutos on seurausta esim. veljen nimenmuutosta. Esim. kun veli saa sotilasnimen, saattaa toinen veli tai sisko omaksua saman, joskus jopa isä. Kiuruvedeltä on tällaisia esimerkkejä mm. nimistä Remm, From, Tabell (1700-luvulta).

Tähän asti kerrotut esimerkit ovat lähinnä Savon luoteiselta rajalta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaata vasten. Samanlaisia esimerkkejä löytyy muualtakin, mm. Kainuusta ja Koillismaalta eli alueelta, jossa nimijärjestelmät ovat pitkään olleet sekaisin. Osa väestä kulkee talonnimen mukaan, osa sukunimellä; osalla talonnimisistä tieto alkuperäisestä sukunimestä kuitenkin on säilynyt. Keväällä 1891 ilmoitti eräs torniolainen Meskus-niminen henkilö Suomalaisessa Virallisessa lehdessä muuttavansa nimensä Heikkiseksi. Saman ilmoitti 1907 eräs alatorniolainen Meskus. Meskuksen suku on peräisin Kuusamosta, jossa oli ja on paljon Heikkisiä. Eräs Heikkisten sukuhaara asui Meskuseli Meskusniemi -nimisessä talossa ja siitä nimestä tuli tämän sukuhaaran sukunimikin varsin pian. Syntyneiden tai vihittyjen luettelossa Heikkinennimi esiintyi heillä viimeksi 1800-luvun alussa. Samantapaisia havaintoja löytyy muualtakin, mm. Laukaasta, Kangasniemeltä, Hirvensalmelta, Mäntyharjulta.

Suomalaisuus ja uudet normit

Neljäs muutostyyppi koskee kaikkia nimiä. Se ajoittuu viimeisille hieman runsaalle sadalle vuodelle. Tällöin nimiä ensinnäkin suomalaistettiin ja toiseksi muutettiin ajankohdan niminormien ja muotinimien mukaisiksi. Tätä muutostyyppiä en tällä kertaa laajemmin käsittele, sillä se on luonteeltaan toisenlainen kuin aiemmat. Mainittakoon vain muutama tapaus Kärkkäisistä: Pöksyläinen > Pekkinen, Kiviranta, Kiurusalmi, Leväsalmi, Kilvensalmi, Rinteinen, Koivujoki, Honkaviita, Salmistola jne; Peksujeff > mm. Siivonen, Vienanen, Paajaste. Kuvassa 1. joitakin muutoksia kahden lähinnä savolaisen nimen osalta vuosilta 1870-1906.

Muita syitä

Mainitun neljän muutostyypin lisäksi on joukko muita syitä, jotka ovat saattaneet johtaa suvuissa nimenmuutoksiin. Sellainen on esim. siirtolaisuuden tai yleensä maastamuuton aiheuttamat nimenmuutokset. Muutettaessa uusi nimi valitaan joko uuden kotimaan kielen mukaisesti tai otetaan lyhyt helposti lausuttava suomalainen nimi. Esimerkki suvustamme löytyy myös näistä valaisevat esimerkit. Pöksyläinen > Peksujeff (Vienan Karjala 1700-luvulla), Kärkkäinen > Salo (Pohjois-Amerikka 1800-luvun lopulla), Kärkkäinen > Horst (Saksan liittotasavalta 1900-luvulla).

Nimi on saattanut muuttua myös, kun vävystä on tullut talon pääasiallinen perillinen. Tällöin hänet on kirjattu apen nimelle. Laatokan luoteisrannalta ja Saimaan alueelta olen kuullut myös monia esimerkkejä, joissa talon uudet asukkaat on kirjattu edellisen väen nimellä. Esim. Sortavalassa on 1700-luvulla Erkki Laapotin perhe viety kirjoihin milloin Laapotin milloin Pelkosen nimellä, kunnes nimi vakiintui Pelkoseksi. Nimi saatiin talossa aiemmin asuneiden Pelkosten mukaan, sillä heidän nimensä oli vakiintunut talonnimeksi ennen Laapotin tuloa (Heljä Pulli: Laapotista Pelkoseksi. Eräs nimenmuutos Sortavalassa 1700-luvulla. Genos 1980). Ruokolahden Käringissä 1700-luvun alusta asuneet Toiviaiset saivat myöskin nimensä edellisiltä asukkailta. Alun perin he olivat Laitisia Jääsken Jakovalasta (Martti Toiviainen: Toiviaisten asuma-alueesta ja nimen synnystä. Sukuviesti 8/1984).

Oma vaikutuksensa on ollut myös sillä, minkä nimen aviottomat lapset saivat. Jos lapsen isä ja äiti eivät solmineet avioliittoa, nimeksi tuli yleensä äidin nimi. Poikkeuksia tästä on ainakin silloin kuului säätyläisiin: esim. Karstulan ja Saarijärven kappalaisen Johan Caloniuksen (1741-1819) aviottomat lapset alkoivat myöhemmällä iällään käyttää isänsä nimeä. Kuopiolaisen 1600-luvulla eläneen kapteeni Anders Skopan jonka isä käytti nimeä Argillander ja setä Skopan nimeä aviottomista jälkeläisistä kasvoi aikanaan laaja Skopan suku.

Jos lapsen vanhemmat avioituivat lapsen syntymän jälkeen, lapsi kirjattiin useimmiten isän nimelle. Samoin saattoi käydä, jos isä tunnusti lapsen, vaikka aviota ei solmittukaan, mutta vanhemmat elivät ns. susipareina. Poikkeuksia on tästäkin: vaikka kuopiolainen työmies Juho Kauhanen tunnusti Kristiina Strengellin 1793 synnyttämän Gustaf Johanin omakseen ja avioitui Kristiinan kanssa tosin vasta 1801 kulkivat poika ja hänen jälkeläisensä Strengellin nimellä.

Edellä on ollut useita esimerkkejä Kärkkäis-suvusta tai -suvuista. Kun laskee yhteen nämä Kärkkäisten mieslinjassaan valitsemat uudet nimet, päädytään kolminumeroiseen lukuun, joka on reilusti enemmän kuin 100. Tämä aiheuttaa varmasti miettimistä sukuseuroille jäsenkriteerejä sekä suvun ja sukuseuran laajuutta rajattaessa. Mainittakoon, että vaikka esim. nimiä Kastari, Rantonen ja Tabell on otettu käyttöön Kärkkäisten keskuudessa, Suomessa elää muitakin samannimisiä sukuja.

Muutamia lisäesimerkkejä

Nimen savolaisuus voi myös hämätä. Yksi epäselvä tapaus ovat Ruoveden Jäntit (vrt. 1500-luvulla eläneen Rautalammin kirkkoherra Laurentius Jentzen jälkeläisistä koostuva Jäntti-suku). Muutamissa Ruoveden kylissä esiintyy tätä sukunimeä 1800-luvun puolen välin jälkeen. Talonnimenä sitä ei ole seudulla tavattu, joten se on syntynyt muulla tavoin.

Eräs Jäntti oli Saarilahden torpassa 1860-luvun alussa syntyneen, sittemmin Hetastiina Saarisena mainitun tytön isä, jolle nimi Jäntti ilmestyy noin vuonna 1868. Tämän Jäntin isän syntymäpaikka ja vanhemmat ovat vielä varmistamatta. Toinen samoihin aikoihin Ruovedellä elänyt Jäntti, jonka tiedetään olevan edellä mainitun sukulainen, oli maakauppias Carl Jäntti. Hänen esi-isiään on voitu seurata varmasti 1696 syntyneeseen ruotumieheen Mårten Spjutiin, jolle myös on löydetty epävarma sukujuonto 1500-luvun puoleen väliin saakka. Rautalammin Jäntteihin ei mikään seikka ole viitannut. Mahdollista on, että Mårten Spjutille tehty sukujuonto on väärä ja hän polveutuisi - kuten Hetastiina Saarisen isäkin Savon Jänteistä, jolloin nimi olisi ollut liki 200 vuotta pimennossa. Tai sitten nämä Ruoveden Jäntit ovat muuten vain ottaneet nimensä siinä vaiheessa kun Ruoveden seudullakin sukunimiä ryhdyttiin käyttämään. Nimi Jäntti esiintyy muuten nimimerkki Y. K.:n eli Georg Zacharias Forsmanin (siis Yrjö Koskisen) Uuteen Suomettareen 1859 ruotusotilaiden suomalaisiksi lisänimiksi laatimassa suosituslistassa.

Myös koko ajan Savossa asuneen suvun keskuudesta voi löytää esimerkkejä piilossa olleen sukunimen esiin putkahtamisesta. Esim. Kauhasten-Argillanderien-Skopien sukuryhmässä nimien vaihtelu on ollut yleistä. Esim. sotilaaksi ryhtyessä ei Kauhanen-nimiselle haettu välttämättä erillistä sotilasnimeä, vaan hänet merkittiin Argillanderiksi, sillä Savossa tiedettiin 1700-luvulla, että maalais-Kauhaset ja voutinimismiessuku Argillander ovat samaa juurta. Monesta Kauhasesta tuli taas käsityöläisenä ja työmiehenä Kuopiossa Skopa, sillä osa suvusta oli ottanut virkamiehinä tämän nimen käyttöönsä jo 1600-luvulla. Moni Skopa taas talonpoikaistuessaan muuttui Kauhaseksi.

Mm. tämän lehden palstoilla on keskusteltu Tahvanaisten ja Kinnusten keskinäissuhteista. Leppävirroille, josta suvun tutkijan Juhani Nuoton (viimeksi Genos 1/1987) mukaan Tahvanaiset 1700-luvulle tultaessa liki tyystin katoavat, eräät Kinnuset vielä 1700-luvun lopulla poikkeuksellisesti kirjataan Tahvanaisiksi. Miksi? Ehkä Kinnuset ja Tahvanaiset ovat sittenkin samaa sukua, toisin kuin Nuotto on arvellut. Sukujen irtautuminen toisistaan on voinut tapahtua jo keskiajalla ja saattaahan olla niinkin, että Kinnuset ovat eronneet Tahvanaisista eli päin vastoin kuin Arvo Soininen (Pohjois-Savon asuttaminen keski- ja uuden vaihteessa, Helsinki 1981) on aikanaan olettanut. Nuotto on kyllä aivan oikein havainnut, että asiakirjoissa esiintyvä asu Staffansson ei välttämättä ole patronyymi, vaan kirjurin käyttämä muoto nimestä Tahvanainen.

nimi36j.jpg (10463 bytes)

Itäisen ja läntisen nimikäytännön raja ei ole ollut maantieteellisesti pysyvä. Savolaisten asuttamalla pohjalaisella alueella ja esim. Kannaksella se oli 1700-luvulla idempänä kuin edellisellä vuosisadalla. Kirkonkirjojenkin aikakaudella raja on vaihdellut: paikoin se on ollut hyvin jyrkkä, paikoin erittäin epäselvä; samalla alueella on ollut käytössä rinnan molempia järjestelmiä (mm. Kainuussa, Kuusamossa, ilmeisesti Etelä-Karjalassa ja paikoin EteläSavossa ja Keski-Suomessa). Tällöin, kun järjestelmä oli epävakaa, saattoi sama henkilö eri lähteissä esiintyä eri nimin: milloin talonnimellä, milloin sukunimellä. Sielläkin missä itäisen ja läntisen nimikäytännön raja oli jyrkkä, kuten esim. luoteisen savon rajalla, tapa käyttää talonnimeä lisänimenä oli ehdoton länsipuolella vain talollisten suhteen Itä- eli Savon puolella käytäntösäännöt olivat ehdottomammat: perityn sukunimen käyttö oli pääsääntöistä.

Varsinkin hiljan syntyneet tai muuten sisällöltään tutut nimet kirjurit osasivat etymologioida ja kirjoittivat esim. Penttisen nimen melko säännöllisesti ruotsalaiseen asuun Bengtin(en). Lukuisista sukunimistä löytyy esimerkkejä, joissa itäsuomalainen nen-johdin on satunnaisesti korvattu ruotsalaisen patronyymin tunnuksella son. Myös esim. joidenkin Tapanisten nimi on 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa isän nimestä riippumatta kirjattu muotoon Staffansson. Kiistämättä tällaiset patronyymeiltä näyttävät asut tuottavat päänvaivaa sukututkijoille.

Muuan Iisalmen Ruotaanmäestä kotoisin ollut Lappeteläinen valittaa Suomalaisessa Virallisessa Lehdessä 1898: "Koska näillä seuduilla on paljon samansukuisia ja kun kansa ei tahdo saada selvää tarkoitetuista henkilöistä kutsumalla oikeat nimet, vaan käyttää tämmöisiä haukkumanimiä kuin: Nykänen, Walta ja Pouska, vaikka oikea nimi on Lappeteläinen. Niin näistä haukkumanimistä selvitäkseni ilmoitan, että nimeni tästälähin on Ranta".

Moni muu seudun Lappeteläinen otti kyllä tuon "haukkumanimen" Valta käyttöönsä. Se olikin ollut osalla sukua käytössä rinnakkaisena nimenä 1700-luvulta alkaen.

Mitä edellä olevista esimerkeistä voi oppia? Ensinnäkään ei pidä pelästyä, vaikka esivanhempien etsiminen yhtä tiettyä nimeä seuraten ei onnistuisikaan. Kannattaa etsiä esi-isiä myös muuta sukunimeä käyttävistä. Samoin jos jonkun henkilön jäljet katoavat, voi ainakin kokeeksi olettaa, että hänen nimensä on muuttunut. Toisaalta perustelemattomiin oletuksiin nimenmuutoksista ei kuitenkaan pidä ryhtyä. Kaikilla nimenmuutoksilla on syynsä. Jos ei itse muutosta tai sen syytä pysty osoittamaan, on syytä epäillä muutoksen perustuvan sukujuonnon oikeellisuutta.

En ole esitykselläni halunnut ottaa kantaa enkä sitä näkemystä tuekaan siihen monien sukututkijoidenkin esittämään teoriaan, että kaikilla suomalaisilla olisi aiemmin ollut sukunimet, jotka Ruotsin valta sitten hävitti ja jotka jossain muodossa olisivat sitten 1800- ja 1900-luvulla tulleet uudestaan käyttöön.

En myöskään usko, että kaikki tai suurin osa läntisistä nen-loppuisista paikannimistä tai myöhemmistä sukunimistä olisivat jäännettä vanhoista sukunimistä. Jäänteitä nen-loppuisista sukunimistä toki on, mutta vain itäisistä nimistä ja niistäkin lähinnä Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, pohjoisessa Satakunnassa, Pohjois-Hämeessä ja Kaakkois-Suomessa. Näytöksi siitä, että länsisuomalaiset olisivat muinoin käyttäneet sukunimiä, ei pelkkä nen-loppu joissakin nimissä riitä.

Vaikka olenkin edellä puhunut paljon sukunimien muuttumisesta ja jotkut arvostetutkin nimistöntutkijat (esim. Viljo Nissilä monessa eri yhteydessä) ovat pitäneet savolaisiakin sukunimiä epävakaina, on syytä muistaa, että savolaiset ja karjalaiset nimet ovat olleet pääsääntöisesti pysyviä ja sukupolvesta toiseen periytyviä. Vaikka erilaisten muutosten määrä olisikin suuri, niiden suhteellinen osuus on kuitenkin hyvin pieni.

Olemme valmistaneet tutkimuskäyttöön tietokonerekisterin kaikista sukunimenmuutoksista, jotka on ilmoitettu ns. virallisissa lehdissä vuodesta 1870 alkaen. Rekisteri on systemaattinen tätä nykyä vuoteen 1910 asti. Sen jälkeiset tiedot ovat vielä osittain tallentamatta tai lehdistä poimimatta. Tarkoitus on kuitenkin ulottaa rekisteri mahdollisesti vuoteen 1926, jonka jälkeiset muutokset tosin vain nimien suomalaistamiset Suomalaisuuden Liitto on kortittanut. Rekisterimme käsittää kymmeniä tuhansia muutoksia.

LIST UUSI, VANHA, PAIKKA, LKM, VUOSI, FOR VANHA='KÄRKKÄINEN'
Record# UUSI VANHA PAIKKA LKM VUOSI
132 STÅLBERG KÄRKKÄINEN HKI 1 1881
5411 VIRTA KÄRKKÄINEN HKI 1 1904
5451 KARI KÄRKKÄINEN HANKO 1 1904
5991 SALO KÄRKKÄINEN 1 1905
LIST UUSI, VANHA, PAIKKA, LKM, VUOSI FOR VANHA = ’HUJANEN’
Record# UUSI VANHA PAIKKA LKM VUOSI
351 KOSKINEN HUJANEN HKI 1 1883
959 AALTO HUJANEN 1 1888
961 VUORINEN HUJANEN IITTI 1 1888
1028 LEHTONEN HUJANEN 1 1889
1166 LEHTONEN HUJANEN 1 1890
1375 LEHTONEN HUJANEN 1 1891
1593 VAINIO HUJANEN MIKKELI 1 1892
1803 LEHTONEN HUJANEN 1 1893
1895 LAINE HUJANEN MAANINKA 1 1894
1962 FRANKENHAUS HUJANEN 1 1894
2459 HEINO HUJANEN 1 1896
2899 HELIN HUJANEN HKI 1 1898
3275 SALMINEN HUJANEN HKI 1 1899
3343 SAVOLA HUJANEN 1 1899
3427 HILTUNEN HUJANEN 1 1899
3654 HEINO HUJANEN JOHANNES 1 1900
3685 VAINIO HUJANEN KUOPIO 1 1900
4117 HURME HUJANEN POHJA 1 1901
4213 LEHTO HUJANEN 1 1902
4393 KALLI0 HUJANEN VRI 1 1902
4906 SALMI HUJANEN PRI 1 1903
5562 AALTO HUJANEN 1 1905
5960 HURME HUJANEN VRI 3 1905
6145 HURME HUJANEN KURKIJOKI 2 1905
6452 LAINE HUJANEN KOTKA 1 1906
6474 JÄRVINEN HUJANEN SK 1 1906
7398 LUOTO HUJANEN PARAINEN 1 1906
12783 RANTAMÄKI HUJANEN TAIPALSAARI 6 1906
13481 HEINO HUJANEN LR 1 1906
13563 POHJOLA HUJANEN MAANINKA 2 1907
13651 SALOLA HUJANEN 1 1907
13699 KOIVUSAARI HUJANEN KPION MLK 1 1907
13762 HEINO HUJANEN 1 1906
13770 LEHTOLA HUJANEN 1 1907
13786 LEHTO HUJANEN 1 1907
13922 LAHTINEN HUJANEN SAKKOLA 1 1907
Eräs tulostus sukunimien otto- ja muutosilmoitukset (v. 1870-1906) sisältävästä tietoketiedostosta. Tiedot tähän rekisteriin on koottu ns. virallisista lehdistä vuodesta 1870 alkaen.

Virallisten lehtien nimenmuutosilmoituksissa mainitaan tavallisesti nimenmuuttajien etunimet, uusi ja vanha sukunimi tai patronyymi, kotipaikka, mahdollisesti ammatti tai arvo ja muutoksen ajankohta (päivämäärä, jolloin muutos on ensimmäisen kerran julkaistu lehdessä). Joskus ilmenee myös muutoksen syy. Suurimpiin kaupunkeihin muuttaneet ovat saattaneet ilmoittaa myös syntymäpaikkakuntansa.

Rekisteristämme selviää helposti, ketkä kaikki tietyllä paikkakunnalla ovat nimensä muuttaneet, ketkä ovat ottaneet nimekseen esimerkiksi Kailan tai mitä nimiä Hujaset, Bomanit tai Domanderit ovat entisen nimensä sijaan ottaneet. Jos tulostamme esim. suomalaisten nimenmuutokset Pietarissa 1891-92, huomaamme sukunimissä seuraavat muutokset: Kirjalainen-Tallgren, Karvosenoja-Karvanen, Forsblom-Forsbom, Selros-Eklund, Marianpoika-Seimer, Tolstoy-Gratshoff ja Soikeli-Sokin.

Kirjoitus on laadittu Sukuviestin kevätpäivillä 12.4.1987 pidetyn alustuksen pohjalta. Esimerkkiaineisto on lähinnä Jarmo Paikkalan sukututkimuskäsikirjoituksista ja sukututkimusartikkeleista ja tekijän sukunimikortistosta. Muut lähteet on yleensä mainittu.

Lähde: Sukuviesti 1987:7, s. 8-11 & 1987:9-10, s. 6-9.

© Sirkka Paikkala

[ Artikkelin alku ]