Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Tilastotietoja suomalaisten sukunimistä

Sirkka ja Jarmo Paikkala

Suomalaisten sukunimistä on tehty varsin vähän tilastoselvityksiä. Laajin tähänastinen esitys on vuodelta 1972 (Eeva-Maria Närhi: Ei susikaan sukunimestään suutu, Kalevalaseuran vuosikirja 52), ja se perustuu Kansaneläkelaitoksen vuoden 1970 sukunimiluetteloon. Siinä on luokiteltu sukunimiä lähinnä rakenteen perusteella.

Myös tämän artikkelin erittelyt on tehty rakenteen mukaan. Tilastot on laskettu vuoden 1985 Väestörekisterikeskuksen sukunimitiedostosta. Vuosien 1970 ja 1985 tietokannat on muodostettu jonkin verran eri tavoin, joten niiden pohjalta tehdyt laskelmat eivät kaikilta osin ole vertailukelpoisia. Molemmissa tietokannoissa on pieniä vääristymiä. Väestörekisterikeskuksen tiedosto antaa kuitenkin tarkemman ja luotettavamman ja tuoreemman kuvan suomalaisten sukunimistä.

Toinen syy, miksi Närhin ja tässä esitetyt luvut eivät ole vertailukelpoisia, on se, että luokitteluperusteet eroavat paikoin toisistaan. Tässä selvityksessä käytetyt pääkriteerit on selitetty jäljempänä. Esim. nimeä Vainio ei ole katsottu johtimelliseksi, koska appellatiivi vainio on johtamatta otettu sukunimeksi (tai talonnimeksi), vaikka itse appellatiiviin kuuluukin johdin.

Nytkään käytetty luokittelu ei kuvaa suomalaisen sukunimistön olennaisimpia piirteitä. Koska sukunimistömme koostuu muutamasta hyvin eri tavalla syntyneestä ja eri-ikäisestä nimiryhmästä, tilastoinnin pitäisi olla kaksijakoinen. Ensin pitäisi ryhmitellä nimet syntytapansa mukaan esim. seuraavasti: a. vanhat itäsuomalaiset nimet, b. vieraskieliset tai muukalaistetut säätyläis-, käsityöläis- ja sotilasnimet, c. patronyymiset nimet, d. ruotsalaiset talonnimet, e. suomalaiset talonnimet, f. 1800-luvun kielitaistelun ajan nimet, g. ns. otetut nimet, h. muualta Suomeen muuttaneiden nimet ja i. kaksiosaiset avionimet. Näitä ryhmiä voisi sitten eritellä sisällön, rakenteen tai yksityiskohtaisemman syntytavan perusteella. Tällaisen selvityksen tekeminen veisi kuitenkin vuosia, pinnallisestikin tehtynä kuukausia, sillä se itse asiassa edellyttäisi ensin koko sukunimistömme etymologiointia.

Väestörekisterikeskuksen tiedostoa laadittaessa on sukunimiluetteloon tullut muutamia systemaattisia virheitä. Ne vaikuttavat jonkin verran ryhmien välisiin määrällisiin suhteisiin. Tästä ja muutamasta jäljempänä mainittavasta syystä ei täysin luotettavia tilastoja voi laatia.

Koska jo perustiedostoon sisältyy virheitä ja erittely perustuu paikoin sormituntumaan, ei koko tilaston huolellista tarkistamistakaan ole koettu tarpeelliseksi. Muutaman otannan perusteella on lukujen tarkkuudeksi saatu noin 1 %.

Sukunimien määrä

Vuoden 1970 tietoihin perustuen laskettiin Suomessa olleen käytössä 75862 sukunimeä. Silloiseen perusaineistoon sisältyi sekä lukua pienentäviä että suurentavia virheitä. Karkeasti arvioiden virheet tasaavat toisensa nimien kokonaismäärän suhteen, joten lukua voitaneen pitää suuruusluokaltaan oikeana.

Laskelmamme mukaan v. 1985 oli Suomen väestöllä (n. 4 miljoonaa) käytössään 79092 erilaista sukunimeä. Luku voi tosin olla todellisuudessa hieman suurempi, sillä tarkkaa lukua ei tiedoston tosin vähäisten virheiden takia pysty laskemaan. Itse laskelmaankin sisältyy joitakin pieniä virheitä. Saman Väestörekisterikeskuksen tiedoston pohjalta on joissakin yhteyksissä esitetty, että Suomessa olisi käytössä n. 115000 sukunimeä. Luku on mielivaltainen, sillä siihen sisältyvät mm. vuosina 1972-1984 kuoleman kautta käytöstä jääneet nimet. Mutta ennen kaikkea siinä on mukana runsaasi Suomen väkilukuun kuulumattomien ryhmien (Suomessa, asuvat ulkomaalaiset ja ulkomaille muuttaneet suomalaiset sukunimiä. Yhteissummanakaan luku 115000 ei heijasta, minkäänlaisen väestökannan nimimäärää. Eikä luku myöskään kerro kaikkien viimeisten 20 vuoden aikana käytössä olleiden nimien määrää. Se kertoo vain kyseisen tiedoston rakenteesta.

Suomalaiset sukunimet

"Suomalaisella sukunimellä" tarkoitetaan tässä muodoltaan ja äänneasultaan suomalaista tai suomalaistunutta nimeä. Muita kuin suomalaisia nimiä, sanotaan vieraskielisiksi nimiksi tai lyhyemmin vierasnimiksi. Jos Suomen vuoden 1985 väestön sukunimien kokonaismäärästä vähennetään vieraskieliset nimet (18 371) ja avionimet jää jäljelle 45900 erilaista suomalaista sukunimeä.

Ainoa luku, mihin suomalaisten nimien kokonaismäärää voi verrata, on vuodelta 1926. Silloin saatiin valmiiksi Suomalaisuuden Liiton sukunimikortisto. Tuolloin laskettiin Suomessa olleen käytössä 26000 erilaista suomalaista sukunimeä. Koska kortisto jäi kuitenkin aikanaan jonkin verran puutteelliseksi ehkä joitakin satoja tai tuhansia nimiä jäi pois ei nimien määrä ole kasvanut suinkaan tuota lähes 20000:ta eli 75 %:a, vaan selvästi vähemmän. Tästä huolimatta lisäys on huomattava.

Runsaimmin nimimäärä kasvoi 1930-luvulla sukunimiä suomalaistettaessa. Erilaisia nimiä otettiin runsaasti, koska eri sukuihin kuuluvat henkilöt eivät voineet ottaa enää samaa nimeä. Vuoden 1906 suurnimenmuutossa otettiin itse asiassa melko vähän erilaisia nimiä. Nimivalinta kohdistui tuolloin paljolti muotinimiin.

Vierasnimet

Vierasnimien osuus kaikista nimistä on noin 23 %. Kaikista Suomen kansalaisista liki 15 %:lla on muunkielinen nimi kuin suomalainen.

Sarakkeiden sisältö

Oheisen taulukon sarakkeet vasemmalta oikealle ovat seuraavat:

  1. Nimiryhmä. Esim. -kko tarkoittaa, että ryhmään kuuluvat nimet on johdettu tällä johtimella. Iso K, esim. 4. -Kmo, merkitsee, että ryhmään on laskettu mukaan paitsi johtimella -mo johdetut nimet, myös ne nimet, joissa johtimeen sisältyy jokin konsonantti + mo, esim. Vilermo.
  2. Ryhmään kuuluvien erilaisten nimien määrä. Luvut ovat viitteellisiä, eivät aivan tarkkoja.
  3. Ryhmän nimien osuus prosentteina koko sukunimistöstä. Siis esim. yli neljännes kaikista nimistä on yhdyssanallisia, lähes yhtä paljon on muita kuin suomalaisia nimiä, ja useampi kuin joka kuudes erilainen nimi on avionimi. Erilaisten -nen loppuisten nimien osuus on vain 5 %, la ~ lä-nimien osuus on vajaat 9 %.
  4. Nimenkantajat prosentteina Suomen väestöstä. Osuusluvut eroavat varsin paljon viereisen sarakkeen luvuista. Esim. nen-nimien kantajia on koko väestöstä noin 38 %, joka seitsemännellä on muu kuin suomalainen sukunimi, ja melkein yhtä monen sukunimi on yhdyssanallinen. Yhdistämällä muodostettujen kaksiosaisten avionimien kantajia on vain 0.3 %.
  5. Nimenkantajien määrän keskiarvo. Karkeasti voisi sanoa, että mitä suurempi luku, sitä vanhempi nimityyppi on. Toisaalta luku voi olla suuri myös siksi, että ryhmän nimet (tai huomattava osa niistä) ovat lyhyenä aikana pienestä nimivalikoimasta otettuja muotinimiä. Tällaisia ovat etenkin son-loppuiset nimet, mutta myös nen-loppuisista nimistä monet yleisimmät kuuluvat lähinnä 1870-1890-luvuilla muodissa olleisiin virtas-tyyppisiin nimiin.
TAULUKKO. Sukunimien ja niiden kantajien jakaumat 1985.
Nimiryhmä

erilaiset nimet

kantajien määrä

määrä

%-osuus

%-osuus

keskiarvo

1.
  
avionimet
  

14821
  

18.7
  

0.3
  

1
  

2.
  
yhdyssanat
  

21171
  

26.8
  

13.1
  

30
  

3. -tar, -tär

1

0.0

0.0

17

4. -nen

4018

5.1

38.0

462

5.
  
-in<en>
  

10
  

0.0
  

0.0
  

13
  

6.
  
-la, -lä
  

6828
  

8.6
  

8.9
  

90
  

7. -ma, -Kmo

31059

1.3

0.3

13

8. -io, -iö

919

1.2

0.9

50

9. -ma, -Kma

590

0.7

0.1

11

10. -ri

515

0.7

0.9

81

11. -.sto, -stö

459

0.6

0.9

94

12. -nto, -ntö

352

0.4

0.1

12

13. -kko, -kkö

199

0.3

0.2

53

14. -nne

179

0.2

0.1

16

15. -ste

166

0.2

0.0

9

16. -nko, -nkö

118

0.2

0.0

14

17. -ro, -Kro

97

0.1

0.0

20

18. -nti

90

0.1

0.0

9

19. -nki

61

0.1

0.1

52

20, -kas, -käs

43

0.1

0.1

135

21. -sti

39

0.0

0.0

20

22. -ska, -skä

21

0.0

0.1

127

23. -tsa, -tsä

11

0.0

0.0

26

24.
  
-tsu
  

3
  

0.0
   

0.0
  

91
  

25.
  
muut suomalaiset
  

8944
  

11.3
  

17.5
  

97
  

26. -son

292

0.4

0.9

155

27. -en

193

0.2

0.1

14

28.
  
muut vierasnimet
  

17886
  

22.6
  

13.8
  

38
  

kaikki nimet

79092

100.0

100.0

62


Seuraavassa nimiryhmittäin joitakin luokittelussa noudatettuja kriteerejä ja esiin tulleita ongelmia:

1. Avionimet. (Naisten) avionimien (kaksi nimeä yhdistetty) tarkastelun kannalta Väestörekisterikeskuksen tiedosto on hyvältä ajankohdalta, juuri ennen uuden sukunimilain voimaantuloa. Vaikka uuden lain mukaisia muutoksia nyt tarkkaan tilastoidaan, on lakia edeltävänkin ajankohdan luvuilla merkitystä vertailuaineistona. - Avionimien erottaminen muista yhdysmerkillisistä nimistä ei ole aina mahdollista edes frekvenssin perusteella. Esim. yhden henkilön käytössä olevat nimet Austi-Heinonen ja Aarne-Koskinen eivät ole avionimiä. Joskus avionimeksi voi tulla nimi, joka jollain toisella on muuten muodostuneena yhdysmerkillisenä nimenä. Ja samanasuinen avionimi voi olla useamman kuin yhden henkilön käytössä.

2. Yhdyssananimet. Yhdyssanallisiin nimiin kuuluu paitsi joitakin vanhoja, yleisiäkin suku- (Ikäheimo) ja talonnimiä (Koivumäki, Kiviniemi), myös nuoria, harvinaisia ns. otettuja nimiä (Mäntyviita, Kilvensalmi).

Yhdyssanallisia nimiä on mukana myös la- ja nen-loppuisissa nimissä. Siis nimi Kivi-Koskinen on mukana nen-nimissä ja Kuusisto-Rajala la-nimissä, mutta (ehkä epäjohdonmukaisesti) muihin johtimiin päättyvät yhdysnimet on laskettu yhdysnimiryhmään (Latva-Koivisto). Valintaa on ohjannut se, että nen-loppua pidetään yleensä suomalaisen sukunimen tuntomerkkinä ja se, että la - lä on johtimista yleisin. Ryhmien kokoon valinnalla ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta. Yhdyssananimiin on laskettu myös mies-loppuiset nimet, jotka voisi tulkita johtimellisiksikin.

Kuva suurenee klikkaamalla! Kuva suurenee klikkaamalla!
Erilaisten sukunimien prosenttinen jakauma 1985. Nimenkantajien jakautuminen eri nimiryhmien kesken 1985.

Yhdyssananimien joukosta mainittakoon Antinjuntti-tyyppiset talonnimiperuiset sukunimet, joissa on kaksi yksilönnimeä: yleensä isän ja pojan nimi, joskus äidin ja pojan nimi, joskus talon ja talon isännän nimi. Jotkut näistä nimistä on tosin otettu käyttöön vasta tällä vuosisadalla. Näihin nimiin voitaisiin lukea myös jotkut nimityypin lyhentymät (Materio > Matineero). Laskematta mukaan lyhentymiä on Antinjuntti-tyyppisiä nimiä kaiken kaikkiaan 50 ja näiden nimien kantajia noin 2000.

Hiukan samankaltainen ryhmä ovat poika-loppuiset nimet. Niissä on mukana jokunen nuori, vuoden 1920 sukunimilain toimeenpanon yhteydessä syntynyt nimi (Kaarlenpoika), osa taas on poika-loppuisia talonnimiä (Ollinpoika, Pellonpoika). Tällaisia nimiä on käytössä enää 5 ja nimen kantajiakin vain noin 300. - Vielä harvinaisempi yhdyssananimen jälkiosa on tytär. Vain yhdellä henkilöllä on tällainen nimi (Laurintytär).

Joissakin tapauksissa (varsinkin otetuissa nimissä) on vaikea tulkita, onko nimi yhdysnimi, johtimellinen vai "kantasana": Taimiala, Leipakka.

3. -tär. Tämä johdin liitettiin aiempina vuosisatoina erityisesti Savossa naisten sukunimien vartaloon (Leino/nen > Leinotar). Yhä käytössä oleva sukunimi Kerätär lienee syntynyt vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Myös nimi Väntär (8) saattaisi kuulua tähän ryhmään.

4. -nen. Mukaan on laskettu myös yhdyssanalliset nen-loppuiset nimet (ks. kohta 2), mutta ei avionimiä eikä muutamia vieraskielisiä nimiä (Köhnen).

5. -in(en). Ne -in-loppuiset nimet, joissa in edustaa pidempää -(i)nen-johdinta (joko otettuna tai murreasuisena), esim. Uotin, Kuusrain.

6. -la ~ -lä. Kyseisen talonnimijohtimen sisältävät nimet (ks. myös kohta 2).

7.-24. Johtimellisiin nimiin on laskettu vain ne nimet, joissa johdin on liitetty (yleis- tai eris)nimeen vasta sen tullessa käyttöön lisä- (myös läntisenä talonnimenä) tai sukunimenä. Johtimia on käytetty mm. talonnimiä muodostettaessa. Sukunimiin johtamattomina sisältyvissä yksilönnimien kansanomaisissa nimiasuissa (esim. Pietari, Laukka) tai sanoissa esim. vainio) esiintyy myös johtimia. Jos ne ovat sellaisenaan tulleet käyttöön lisäniminä ja sittemmin sukuniminä, ei niitä ole laskettu johtimellisiksi. - Jotkut listan johtimista (esim. -s, -kas) ovat olleet käytössä myös lisänimijohtimina. Enimmäkseen ryhmien nimet ovat kuitenkin nuoria, ns. otettuja nimiä.

25. Muut suomalaiset. Ryhmä koostuu erilaisista nimistä. Suurin osa on kantasanoja tai niitä muistuttavia nimiä. Koska kantasanamuotoisten nimien erottaminen on lähes mahdotonta (mm. otetuissa nimissä), on muodostettu vain ryhmä "muut", joka sisältää myös mm. seuraavilla suhteellisen harvinaisilla johtimilla muodostetut nimet: - Va (vokaali+a, esim. Painua, Haikia), -i, -is(i), -ja, -kka, -kki, -las, -le, -li, -lo, -mus, -na, -ne, -ni, -ka, -no, -nta, -ppa, -re, -rto, -s, -ta, -Kta, -te, -ton, -tta, -tti, -ttii, -tiis, -ite, - lis, - va ja -Kva.

Vaikeasti ryhmiteltäviä nimiä ovat esim. (luokittelun toinen vaihtoehto on kantasana, toinen on suluissa): Supperi/ (ri-johtimellinen), Koivikko/ (-kko-johtimellinen), Maila/ (la-johtimellinen), Kaivanne/ (nne-johtimellinen), Leanterä/ (yhdyssana).

26. -son. Mukana ovat myös anglosaksiset -son-loppuiset nimet (Wilson) sekä sellaiset -son-loppuiset nimet, joita ei ole johdettu miehen- tai naisennimestä (Backmansson, Källarsson, Bergsson, Åhmansson).

27. -sen. Rajanveto -en-loppuisiin sivistyneistönimiin on muutamissa tapauksissa vaikea, varsinkin silloin kun nimiin on lisätty heittomerkki: Henriksén, Halvorsén.

28. Muut vierasnimet. Käytössä on myös paljon sellaisia nimiä, joita ei voi pelkän ulkoasun perusteella luokitella vieraskielisiksi tai suomalaisiksi (Bunda, Norrena, Katona, Keynäs). Toiseksi on nimiä, jotka samanasuisina ovat suomalaisia ja vieraskielisiä (Mara, Lilja): ne on luokiteltu vain yhteen ryhmään, yleensä suomalaisiksi. Kolmanneksi on nimiä, joissa on sekä vieraskielisiä että suomenkielisiä elementtejä: Lahnavik, Gottlieb-Juntula, Brummer-Korvenkontio, Iso-Berg, Harju-Jeanty, Kennedy-Wirta, Söderkultalahti. - Vieraskielisiä nimiä ei ole ryhmitelty muuten kuin erottamalla ryhmät 26 ja 27 erilleen.

Lähde: Sukuviesti 1988:1, s. 22-25.

© Sirkka ja Jarmo Paikkala

[ Artikkelin alku ]