Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Airaksiset ja Käihköt

Pirjo Mikkonen

Airaksinen on savolainen sukunimi, joka tunnetaan Kuopion seuduilta jo 1500-luvulta: esim. 1557 per aijraxen -1559 aijraxin. Koska nimeä ei tuolloin esiintynyt muualla Savossa, on Arvo M. Soininen arvellut (1981, Pohjois-Savon asuttaminen s. 109), että tämä Pekka Airaksinen olisi ollut leppävirtalaisen Olli Leskisen poika, Airaksisen talo kun oli Leskisen mailla ja isän nimi oli Olli. Vuonna 1890 Airaksisia on asunut Savossa jo 500-1000 henkeä, mikä O. A. Kallion mukaan (1911, Savolaisia sukuja ja sukunimiä) oikeuttaa laskemaan heidät "Savon vanhaan suur-aateliin". Nimi on pysynyt nykyaikaan asti Pohjois-Savossa kuten Maaningalla ja Karstulassa, mutta se ei ole yksinomaan savolainen, vaan sillä on ollut edustajansa Pohjois-Karjalassa, Kontiolahdella ja Nurmeksessa 1600-luvun alku kymmeniltä asti. Lienevätkö savolaiset muuttajat vieneet nimen myös Kannakselle Jääskeen? Nimestä on tietoja idempääkin, Suistamolta, Karjalaisen osakunnan keräämän aineiston mukaan Airaksinen kuului vuonna 1890 Enon laajimpiin sukuihin (Matti Kuusi 1972, Kalevalaseuran vuosikirja 52 s. 112). Kaikkiaan nimi on kuulunut 1983 Suomessa 2074 hengelle.

Airaksinen on sukunimijohdos henkilönnimestä Airas, josta on sukunimitietoja Sulkavalta ja Säämingistä, mutta varsinkin Karjalasta: Muolaasta, Jääskestä, Lumivaarasta ja Impilahdelta. Nimen alkuperää ei ole selvitetty kunnolla. Se sisältää johtimen -s (taivutusmuodossa -kse-), joka esiintyy joissakin vanhoissa erilähtöisissä henkilönnimissä, esim. Ihas, Ijäs, Leikas. Nimeä Airas voisi pitää yhtenä muunnoksena muinaisesta skandinaavisesta pyhimysnimestä Airikir, Eirikir (mvöh. Erik), joka levisi Suomeen jo varhaisella keskiajalla, viimeistään 1200-luvlla, ja josta ovat kehittyneet myös mm. sukunimet Airikka, Airaksinen ja Eerikäinen.

Käihkö

Nimetyn ominaisuuksiaa kuvaavista liikanimistä on joskus vakiintunut periytyviä sukunimiä. Sukunimeä Käyhkö voi pitää siten syntyneenä. Se olisi alkuaan tarkoittanut ihmistä jota on kuvannut verbi käyhkätä toimia miettimättä, odottelematta' tai johon on sopinut adjektiivi käyhkeä 'kuohkea' tai sana käyhäke 'laihtunut, vanhentunut olento, mies'. 1500- ja 1600-luvulla, kun oikeinkirjoitus horjui, tuottivat sekä diftongi äy että konsonanttirvhmä hk kirjureille vaikeuksia. Niinpä nimeä on kirjoitettu monella eri tavalla. Käyhkö on karjalainen sukunimi, Savossa ja Keski-Suomessa se on 1500-luvulla saanut nen-lopun (esim. Säämingissä 1563 Henrik Keuckonen).

Muodosta en ole löytänyt vanhoja merkintöjä, mutta ei ole aivan mahdotonta, että se olisi vain nimen Käyhkö rinnakkaismuoto. Murteissa voivat vaihdella äi ja äy, vrt. Räyhä-Räihä, eikä vanhoissa kirjoitusasuissakaan aina ole pidetty erillään i:tä, j:tä ja y:tä. Tämä selitys sopii siihenkin, että nimi Käihkö on hyvin paikallinen pohjoiskarjalainen nimi (varsinkin Värtsilässä ja Tohmajärvellä) ja vain pienen joukon nimi: 1970 nimellä oli Kansaneläkelaitoksen kortiston mukaan vain 14 edustajaa (muodolla Käyhkö 910).

Lähde: Sukuviesti 1985:2, s. 16-17.

© Pirjo Mikkonen

[ Artikkelin alku ]