Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Onko Hiltusilla yksi vai useita kantaisiä?

Pirjo Mikkonen

Aina uudelleen pulpahtaa esiin kysymys, ovatko kaikki nykyiset saman sukunimen kantajat polveutuneet yhdestä kantaisästä vai onko oletettava jo alkuaan olleen useita samannimisiä. Ovatko esim. kaikki Suomen Hiltuset yhden Hiltusen jälkeläisiä vai onko oletettava, etteivät kaikki ensimmäisetkään Hiltuset ole olleet keskenään sukua?

Varmoja tietoja saamme enimmistä nimistä vasta 1540-luvusta lähtien. Jos tuona aikana olisi koko maassa ollut vain yksi Hiltunen ja siitä eteenpäin voisi seurata hänen poikiaan polvi polvelta, voisi yhtä kantaisää pitää varmana. Harvoin kuitenkaan asiat ovat niin selkeitä.

Hiltunen on hyvin yleinen sukunimi: nykyään Suomessa elää noin 10000 Hiltunen-nimistä. Se on ollut 1970 sukunimiemme yleisyysjärjestyksessä 36:s. Se on levinnyt laajalle: Karjalaan, Savoon, Pohjois Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Nimen levikki heijastelee havainnollisesti maamme asutushistoriaa. Ensimmäiset verokirjamerkinnät ovat Etelä-Savosta, sitten Pohjois-Savosta ja Pohjois-Pohjanmaalta, sitten Kainuusta ja Pohjois Karjalasta. Hiltusia on riittänyt monelle suunnalle savolaista uudisasutusta raivaamaan 1500-luvun puolivälistä alkaen 1600-luvun alkukymmenille asti.

Viljo Nissilän mukaan (Suomen Karjalan nimistö 1915, s. 253) Hiltunen on ollut yleinen sukunimi Karjalan kannaksellakin. Kun sitä ei kuitenkaan näy 1500-luvun asiakirjoissa, voi epäillä, että nimi on levinnyt Kannakselle savolaisten mukana 1600-luvulla Stolbovan rauhan jälkeen. Asiaa pitäisi tutkia 1600-luvun,ja sitä nuoremmista asiakirjoista.

Vaikuttaa siltä, että Rantasalmi on Hiltusien alkuperäinen kotipitäjä. 1540-luvulla Rantasalmen silloisessa pitäjässä verotettiin peräti 10:tä Hiltunen nimistä, mm. 1541 Antti Hilton, 1547 Philpus Hiltoinen ja Nicolaus Hiltun (joka lienee sama mies kuin Juvan papinveroluetteloon 1556 merkitty Nils Hildon), 1549 An[tt]i Olli Hilton = 1551 an Olli Hilttoinen. Säämingissä 1557 Olli Hiltuinen = lautamies Olli Hiltuin talvikäräjillä 1559.

Arvo M. Soininen on osoittanut, että sekä Kallaveden Hiltulanlahden Hiltuset (1540-luvulta alkaen) että Onkiveden Naarvanlahden Hiltuset (1540-luvulta alkaen), että Onkiveden Naarvanlahden Hiltuset ovat lähtöisin Rantasalmelta (Pohjois-Savon asuttaminen keski- ja uuden ajan vaihteessa, 1981, s. 86 ja 94).

Vaikka sukuhaaroja levisi muihin maakuntiin, jäi Hiltusia Savoonkin sen verran, että O. A. Kallio on laskenut heitä olleen Savossa 1980-luvulla 1000-1500 henkeä, eli nimi oli tuolloin Savon yleisimpiä (Savolaisia sukuja ja sukunimiä, 1911). Nykyisin sitä ei kuitenkaan voi pitää tyypillisenä savolaisnimenä, koska sillä on runsaasti edustajia muuallakin.

1500-luvulla savolaisia kaskenkaatajia vaelsi Pohjanmaan jokivarsille niin paljon, että saatiin aihetta nimityksiin Kalajoen Savo ja Siika-Savo; Utajärvelläkin yhtä uudiskylää nimitettiin 1549 Savonkyläksi. Hiltusia siirtyi muiden savolaisten mukana, esim. 1550-luvulla oli asettunut Tapani Hiltuinen Oulujoen yläjuoksulle Utajärvelle, seuraavalla kymmenluvulla Antti Hiltunen Ylikiiminkiin.

Sitten alkoi Oulujärven ympäristön ripeä asuttaminen. 1570-luvulla savolaisten sukunimien joukossa on myös Hiltunen mm. Nuasjärvellä (Sotkamoa) sekä Ristijärven ja Puolangan seuduilla. A. V. (Forsman) Koskimies luettelee 1900-luvun alkupuolella kertyneessä kokoelmassaan nimen Hiltunen aluetta: Oulu, Pudasjärvi, Utajärvi, Säräisniemi, Puolanka, Suomussalmi ja Sotkamo. Alpo Räisänen on todennut, että Hiltunen on Kainuun yleisimpiä sukunimiä (Kainuun murteiden ja nimistön opas, 1982, s. 120). 1600-luvun tuomiokirjoista voi poimia suvun tai samannimisten eri sukujen edustajia: Iissä 1630 Hendrich Hilduinen, Utajärvellä 1629 Peer Hildujnen, Oulussa 1655 Peer Hillduinen, Hailuodossa 1630 Gamble Hildunen, Kajaanissa 1636 Peer Hildujnen, Sotkamossa 1679 Caisa Peersdotter Hilduitar.

Hiltuset ovat asuttaneet myös Pohjois-Karjalaa 1600-luvun alusta alkaen. Vuoteen 1617 mennessä on noussut Hiltusen taloja Kiteellä ja Kaavilla, missä Hiltuset ovat olleet 1890-luvulla valtasukuja. Poimintoja maakirjoista: Kiteellä 1641 Nils Hijldinen = 1648 Nicki Hildunen, Liperissä 1646 Lars Hilduin, Pielisjärvellä 1641 Anders Hilduinen. Pohjois-Karjalan Hiltuset ovat olleet luterilaisia uudisasukkaita. Veijo Saloheimo kertoo mm. Pohjois-Karjalan historiassa (osa 2, s. 119), että Kiteen Potoskasaaralla Niku ja Heikki Hiltunen luterilaisina, jäivät aloilleen syksyllä 1656 ruptuurisodan loputtua, kun heidän ortodoksiset naapurinsa pakenivat rajan taakse.

Sukunimi Hiltunen pohjautuu germaaniseen henkilönnimeen, josta on esiintynyt monia muunnoksia: Hild, Hilda, Hildi, Hildo, Hilt, Hilta, Hilti, Hilto, myös nimien Hill, Hille, Hilli ja Hillo katsotaan kuuluvan samaan nimipesueeseen. Nämä ovat lyhentymiä täysnimistä, kuten Hildebrand tai Hildegund. Nissilä on maininnut, mahdollisena lähtökohtana myös skandinaavisen Hildur-nimen (Suomen Karjalan nimistö s. 253).

Varsinkin keskiajalla alasaksalaiset (= pohjoissaksalaiset) nimet levisivät Suomeen. Voi puhua suorastaan nimitulvasta, niin paljon niitä tuli ja niin hyvin ne ovat kotiutuneet suomalaiseen nimistöön. Lienee mahdotonta ratkaista, miten kukin nimi on kulkenut ja levinnyt, mutta ilman ihmisiä, nimenkantajia, nimet eivät kulje. On kuviteltava, että hansakaupan kukoistuksen aikana joku Hild-niminen kauppias, käsityöläinen tai näiden palvelija on asettunut asumaan maahamme. Mahdollisia paikkoja ovat keskiajan kauppakeskukset ja linnat. Kun Hiltu-muoto näkyy olevan meillä itäisempi kuin Hilli-, Hillo-nimet, tuntuu Viipuri todennäköiseltä tuloväylältä.

Lähde: Sukuviesti 1985:3, s. 26-27.

© Pirjo Mikkonen

[ Artikkelin alku ]