Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Talonnimistä sukunimiä - Koppila ja Lassila

Pirjo Mikkonen

Muualla kuin Savossa ja Karjalassa ovat talon- tai torpannimet vanhastaan siirtyneet myös sukunimen tehtävään. Koska talonnimet ovat keskiajasta lähtien hyvin usein pohjautuneet jonkun isännän ei läheskään aina talon perustajan ristimänimeen, sisältävät monet nykyiset sukunimemme läntisen, roomalaiskatolisen, kirkon levittämää nimistöä ja kaikkein yleisimmän talonnimijohtimen -la, -lä. Tyyppiesimerkkejä ovat sukunimet Koppila ja Lassila.

Koppila

Keskiajan yleisempiin ristimänimiin kuuluivat Suomessa kuten Ruotsissakin Olav, Nils, Per, Johan, Anders sekä Lars ja Jacob. 1500-luvulla Jaakon suosio oli nousussa; suositusta nimestä on tietenkin syntynyt paljon muunnoksia. Jacob-nimen muunnos Koppi on tunnettu koko maassa.

Siitä ovat kehittyneet sukunimet Koppinen (ainakin Jaakkimassa ja Hiitolassa sekä Pohjanmaalla) sekä Koppi; Lappeella on merkitty muistiin mm. 1659 Jören Koppi. Tuomiokirjaan 1652 merkityn Iiläisen Mihell Kåppilan taloa ei ole mainittu vielä 1500-luvun puolivälin verokirjoissa eikä se sisälly nykyisiin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimitoimiston kokoelmiinkaan. Ehkä talon nimi on muuttunut aikojen kuluessa. Paikannimikokoelmien mukaan Koppila-nimisiä tiloja on harvassa eivätkä ne ole kovin vanhoja: Paltimon Mieslahdessa on Korholan talosta lohkaistu Koppila, "ikivanha tila", mutta sen omistajien sukunimi on ainakin 1800-luvulla ollut Moilanen. Muita Koppiloita ovat kokoelmien mukaan 1800-luvun puolivälissä perustettu Norrin torppa Tammelassa, Nuutajärven kartanon torppa Urjalassa, torppa Teiskossa sekä mökki Nivalan Sarjankylässä (perustuu sukunimeen Koppinen). Siilinjärveläisen Koppilan talon omistajiksi on muistettu Vidkopp-niminen suku (nykyää Siilinjärvellä esiintyy sukunimi Kopp).

Ilmeisesti ainakin Nuutajärven kartanon Koppilan torpan nimi oli siirtynyt sukunimeksi, sillä Koppiloita asui juuri Urjalassa. Tämä harvinainen sukunimi esiintyy melko yhtenäisellä alueella: Urjalan lisäksi Loimaalla, Forssassa ja Pirkkalassa. Vain vähän ovat kertoneet kanta-alueestaan Koppilat, jotka asuvat Orimattilassa, Turussa ja Helsingissä.

Lassila

Pyhän Laurentiuksen nimestä kehittyneet muodot Lauri ja ruotsin Lassea vastaava Lassi ovat Suomessa vakiintuneet jo keskiajalla. Niistä on kirjallisia todisteita 1300- ja 1400-luvulta alkaen.

Lassila on asutusnimenä yleinen: siitä on paikannimikokoelmissa yli 200 tietoa eri puolilta Suomea. Tähän joukkoon mahtuu hyvin eri-ikäisiä tiloja, keskiajalta asti tunnettuja sekä nuorempia kantataloja, entisiä torppia, mäkitupia sekä nuoria lohkotiloja. Useimpien nimien selitykseksi on mainittu isännän ristimänimi Lassi tai Lauri. Muitakin selityksiä on: esim. Evijärven Jokikylän yli 200 vuotta vanhan Lassilan nimi on Väinö Tuomaalan mukaan johtunut siitä, että paikalla on ollut "ylimaalaisten kaupunkimatkaajien syöttölassi"; Soinissa taas Lassila on syntynyt Kuninkaanjokivarren tukkilassista (paikka, johon oli ajettu tukit uittoa odottamaan. Tämä selitys voi olla oikea, jos talon isäntiin ei ole kuulunut Lauria tai Lassia tai jos ensimmäinen isäntä ei ole tullut jostain Lassila-nimisestä talosta.

Ehkä vanhin tunnettu Lassila on ollut Ulvilassa (nyk. Noormarkkua), missä nimi oli esiintynyt keskiajalta 1600-luvulle asussa Claasmarck, Klasmarck. Seppo Suvannon mukaan (Satakunnan historia lll, s. 192-193) tämä nimi viittaa siihen, että kylän ensimmäiset raivaajat ovat olleet ruotsalaisia, sillä sana mark on tarkoittanut suomalaisten omistamien maiden rajalle tehtyä ruotsalaisvaltausta.

1500-luvun verokirjoista asti tunnettu Lassila-nimisiä taloja on litissä, Laitilassa ja Kalajoella. litin Sääksjärven kylän maakirjassa esiintyy 1939 talo, jossa oli kolme isäntää: Vilppu Maununpoika, Lassi Juhonpoika ja Esko Maununpoika. Tämä on ollut Saaroisten kylän Lassilan ja Paavolan talojen kantatila. Ennen isoavihaa Lassila jakautui ja syntyivät Iso- ja Vähä-Lassila.

Laitilassa Salon kylässä Lassila-nimi on mainittu jo 1560-luvulta alkaen. 1700-luvun alkuun mennessä on ilmestynyt myös Kodisjoen kylään Lassilan talo.

Kalajoen Tyngänkylässä on talo nimeltään Tynkä, jonka isäntä 1543-51 oli Niku Heikinpoika. Vasta kolmannen nimeltä tunnetun isännän Lauri Matinpojan (1591-1627) mukaan talo sai nimen Lassila.

Vanajan Hattelmalan kylässä on 1500-luvun puolivälissä ollut 10 taloa, joista yhden isäntä oli nimeltään Klemetti Laurinpoika. Tuolloin ei kuitenkaan ole vielä merkitty Hattelmalan taloille nimiä, joten emme voi tietää varmasti, olisiko tuo talo ollut Lassila. Kylässä on kuitenkin sen niminen talo myöhemmin, vuodesta 1690 alkaen isäntänä Lassi Antinpoika.

Janakkalan Turengissa on yksi vanha Lassila, ruotujakolaitokseen kuuluvan toisen majurin komppanian Lammilla sijainneen rusthollin aukmenttitila. Tämän Lassilan osti 1901 majatalonpitäjä Säksberg, joka otti myöhemmin talonsa nimen sukunimekseen. Ruotujakolaitokseen liittyy myös Rautalammin Lassila, joka perustettiin vänrikin virkataloksi 1690.

Muista vanhoisia Lassiloista voi tässä mainita vain joitakin esimerkkejä. Kittilän Lassilaan kerrotaan 1600-luvulla tulleen Nikulta Lassi-nimisen isännän, jonka veli Fredrik eli Fettu asettui samoihin aikoihin Hettulaan. Uuden ajan alussa on Tuomas Hyvärinen perustanut Kiuruvedelle tilan, jonka nimenä Lassila esiintyy rippikirjassa kuitenkin vasta 1830-41. Kiuruveden kylän Ala- ja Ylä-Lassilan kantatilan haltijoina on muistiedon mukaan ollut vuodesta 1663 lähtien monta Lauri-nimistä isäntää. Tohmajärven Lassilan ensimmäinen isäntä 1737-91 on ollut Lauri Lajunen. Hänenkin suvussaan kerrotaan olleen paljon Laureja.

Jätän nyt muut Lassilat tarkemmin selittämättä. Luettelen ne paikkakunnat, joissa nimitoimiston kokoelmien mukaan tilannimestä Lassila on tullut myös sukunimi: Alatornio, Elimäki, Evijärvi, Forssa, Janakkala, Kauhava, Kemijärvi, Lapinlahti, Perho (suku siirtynyt Evijärveltä), Porvoon pitäjä, Pudasjärvi, Pukkila, Suomussalmi, Taivassalo, Tuusula, Utajärvi, Velhkalahti, Vihanti ja Vimpeli (missä yhden kokonaisen kylän sanotaan olevan sukunimeltään Lassiloita).

Lassila on sukunimenä noin 2000 suomalaisella; koska se on kehittynyt tai otettu sukunimeksi hyvin eri-ikäisistä asutusnimistä eri aikoina eri tahoilla ja jopa otettu nimiä suomalaistettaessa, kuten Simonson-nimen muutossa Helsingissä 1906, eivät kaikki Lassila-nimiset voi olla syntyperältään samaa sukua.

Lähde: Sukuviesti 1986:1, s. 4-5.

© Pirjo Mikkonen

[ Artikkelin alku ]