Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Kiuruvetisiä nimiä ja sukuja: Hyväriset ja Hyvöset - vuosituhantista nimiperinnettä

Sirkka ja Jarmo Paikkala

Kiuruveden vanhimpiin asuttajasukuihin kuuluivat 1500-luvulla mm. Hyväriset. Kiuruvetisistä heillä on sukunimessään yhdessä Hyvösten kanssa välittömimmät yhteydet muinaissuomalaisten omaperäiseen nimistöön, jota näin Kalevalan juhlavuonna lienee paikallaan tarkastella lähemminkin.

Kantasuomalaisen ajan (n. 3000:n, ehkä jopa 4000 vuoden takaisiin) yksilönnimiin perustuvia sukunimiä kuten esim. Lempinen, Ikäheimo, Kaukiainen ja Mielikäinen, ei maassamme kaiken kaikkiaan ole kovin paljon. Tuonaikaista nimistöä on kuitenkin tavattu paitsi kaikilta nykyisenkin Suomen heimoilta, myös karjalaisilta, lappalaisilta ja itämeren suomalaisilta (mm. virolaisilta).

Aikana, jolloin kantasuomea puhuttiin eli siis pronssikauden tienoilla, oli silloisilla esi-isillämme käytössä vain yksi varsinainen nimi - nimistöntutkijat kutsuvat sitä päänimeksi. Nykyisessä nimijärjestelmässämme tätä päänimeä vastaa etunimi. Asiakirjamerkintöjen perusteella on näitä päänimiä laskettu kantasuomalaisilla olleen puolisentoista sataa. Joukossa ovat kuitenkin jo niin johtamalla (Hyvä-ri, Hyvä-tti, Hyv-iä, Mieli-kkä jne.) kuin kantanimiä yhdistelemällä (Hyvälempi, Hyvämieli, Hyväneuvo, Ihalempi, Kaukomieli, Lempivalta, jne.) muodostetut nimet. Itse kantanimiä (Hyvä, Ilma, Lempi, Mieli jne.) oli ehkä vain 19-23.

Länsisaksalainen Detlef Eckhard Stoebke julkaisi 1964 väitöskirjan kantasuomalaisten henkilönnimistä. Siinä hän toteaa esi-isiemme henkilönnimijärjestelmän olleen hyvin samankaltaisen kuin useimmilla muillakin Euroopan kansoilla. Rakenteeltaan nimet muistuttavat geraaanien ikivanhaa kaksiosaista nimityyppiä Siegfried, jossa osat sieg 'voitto' ja fried 'rauha', eivät sisällöltään kuulu yhteen; ne ovat olleet vain tuttuja nimielementtejä, joita on ollut tapana yhdistellä eri tavoin. Tämä indogermaaninen nimijärjestelmä onkin voinut välittyä germaanisten heimojen välityksellä Itämeren rannoilla asuville kielisukulaisillemme.

Omaperäiset nimet häviävät

Kirjallisia mainintoja Hyvä-kantaisista päänimistä on varsin vähän.

Ilmeisesti lainanimistö hiljalleen ja lopulta kristinuskon vakiintuminen hävitti vanhan omaperäisen yksilönnimistömme, joka on jäänyt elämään vain paikan- ja sukunimistöömme. Vaikka kansallisromantiikka ja suomenmielisyys toivatkin viime vuosisadan lopulta alkaen uudestaan käyttöön monia muinaissuomalaisia etunimiä,, ei Hyvä-kantaisia nimiä anneltu kovin paljon. Ilmeisesti vain muutama kymmen tyttöä ja poikaa sai 1900-luvun vaihteen molemmin puolin ristimänimekseen Hyvän. Hyväriä, Hyvättyä, Hyväkkää tai Hyvämieltä emme ole kenenkään kuulleet antaneen lapsensa nimeksi. Kannattaisikohan harkita?

Sukunimien muotoutuminen

Johtimeila -ri muodostetusta Hyväri-nimestä on voinut useallakin eri taholla muotoutua sukunimi Hyvärinen. Ilmeisesti Hyväri-muoto on ollut pitkään käytössä lähinnä Käkisalmen Karjalassa sillä sukunimeä Hyvärinen tapaa varsin runsaasti 1500-luvun lähteistä sekä Laatokan rantapitäjistä että lähes kaikista silloisista Savon pitäjistä (Mikkelin ja Ristiinan seutuja lukuun ottamatta). Mainintoja on tosin myös Pohjois-Karjalasta, Kainuusta, Pohjois-Pohjanmaalta, Jääskestä ja Lappeelta.

Hyvönen on puolestaan voinut kehittyä sukunimeksi joko suoraan Hyvä-Hyvö -aineksen sisältämistä etunimistä tai tästä kannasta muodostetuista sukunimistä, lähinnä Hyväneuvosesta (josta on voinut muodostua myös sukunimeä Neuvonen) ja Hyvärisestä, miksei myös Hyvättisestä.

Savon Hyvöset ja Hyväriset

Kauko Pirinen on Savon historiassaan (1982) tarkastellut savolaisten sukujen 1500-luvun asuinseutuja. Ensimmäisen maakirjan aikoihin eli v. 1541 oli Hyvösten 33 ruokakuntaa käsittävä joukko Savon toiseksi suurin "suku" edellään vain Leskiset, joita oli 35 ruokakuntaa. Parissakymmenessä vuodessa putosi niin Leskisten kuin Hyvöstenkin "sijoitus" kymmenen sijaa alemmaksi, mutta pysyi kuitenkin suurten "sukujen" kärkipäässä. Toisin kuin yleensä muut "suursuvut" (kaikki samannimiset eivät välttämättä olleet sukua keskenään ), jotka olivat levittäytyneet varsin laajalle, asui Hyvösistä puolet v. 1541 Juvan pitäjän keskustassa. Myös Kiuruveden Hyväristen on osoitettu tulleen Juvalta. Juvan pitäjän perustamisasiakirjassa vuodelta 1442 onkin varsin varhainen maininta Hyvärisistä, kun pitäjämiesten joukkoon on merkitty Laurens Hwiwarinen.

Toivo Pietikäinen (Kiuruveden pitäjän asuttaminen 1978) on todennut Hyväristen olleen 1600-luvun alussa Kiuruveden suurin asuttajasuku. Heidän hallinnassaan oli koko silloinen Niemisjärven kylä, joka käsitti alueen nykyisestä Kalliokylästä Remeskylään ja Lapinsaloon asti. Hyvösiä ei Kiuruvedellä vakinaisen asuttamisen ensimmäisenä vuosisatana esiinny muutoin kuin joskus harvoin Hyvärinen -nimen rinnakkaisasuna.

Hyvösten ilmaantuminen

Milloin ja mistä Hyvöset sitten tulivat ja minne he asettuivat asumaan? Jo 1700-luvun alussa asusteli Hyvösiä Hautajärven pohjoisrannoilla, jossa heidän asuinsijojensa määrä nopeasti kasvoi, ja Kiurujärven lounaisrannoilla, ainakin Hyvölänlahden - Kaijanlammin seuduilla.

Vanhin tiedossamme oleva Hautajärven Hyvönen, Olof eli Olli nimeltään, oli syntynyt v. 1683 ja avioitunut Ingred Ruotsalaisen kanssa. Emme tiedä, onko joku hänen juuriaan tutkinut, me emme ole sitä tulleet vielä tehneeksi. Ilmeisesti hän kuitenkin polveutuu Sulkavan Hyvösistä.

Sulkavanjärven itärannoille saapui joskus ennen vuotta 1664 vuolta Hyvönen, joka piti siellä taloa yhdessä Tuomas Tuomaanpoika Silvennoisen kanssa. Hyvösten asuinalue Sulkavanjärvellä laajeni nopeasti myös järven länsirannalle, jossa heidän asuinsijoistaan kertoo yhä Salmenkylän Hyvölännimen nimi, sekä myös Salmijärvelle, jossa ehkä juuri mainittu Tahvo (Staffan) kuoli 93-vuotiaana v. 1739.

Sulkavalta tuli Rytkyn Parkon Hyvöstenkin esi-isä (Per) 1700-luvun lopulla Parkonmäkeen. Hän oli kotoisin järven itärannalta. Mistä Sulkavan Hyvösten kantaisä oli uudelle kotiseudulleen tullut, ei ole tiedossamme. Ylä-Savossa ei tuohon aikaan Hyvösiä vielä tiettävästi muualla ollut, joten ehkäpä hän tuli etelämpää tai polveutui sitten jotenkin Kiuruveden

Hyvärisistä, meni Silvennoiselle kotivävyksi ja asettui asumaan Hyväristen vanhan nautinta-alueen ulkopuolelle? Toistaiseksi nämä ovat kuitenkin vain arvailuja.

On kiintoisa havaita, että nykyäänkin sekä Hyvöset että Hyväriset asuvat samoilla seuduilla kuin satoja vuosia sitten. Hyväriset elelevät edelleen pitäjän länsi- ja luoteisosissa - Kalliokylässä, Aittojärvellä, Osmangilla. Remeskylässiä, Lapinsalossa - ja Hyvöset etelä- ja koillisosissa: Rytkyllä, Hautakylässä, Rapakkojoella. Haapakummussa, Luupuvedellä. Sulkavan - Salmenkylän seudulla sen sijaan Hyvösiä ei enää asunne. Vain ani harva Hyvärinen tai Hyvönen on asettunut asumaan muihin kyliin kuin esi-isiinsä.

Lähde: Kiuruvesi 6.3.1985

© Sirkka ja Jarmo Paikkala ja Suomen Sukututkimusseura

[ Artikkelin alku ]