Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Kiuruvetisiä nimiä ja sukuja: Kuonanojan varrelta Tupaharjuun

Sirkka ja Jarmo Paikkala

Kuonanojien suku on tullut Kiuruvedelle Pyhäjärveltä. Jooseppi Joosepinpoika Kuonanoja (s. 1804) muutti vuonna 1846 perheineen Hautakylän Tupaharjuun, josta muodostuikin suvun kiuruvetinen kantapaikka. Tämän Joosepin vaimo oli Riitta Leena Leinonen (s. 1806), hänkin pyhäjärveläisiä.

Jooseppi kuului Kuonanojan talon alkuperäissukuun, sillä talon perusti (1774) hänen isoisänsä Tuomas Paavonpoika, joka oli syntyisin Röytiön talosta ja kantoi nuorena miehenä lisänimenään syntymäkotinsa nimeä. Tuomaan suku oli pitkään asunut Röytiön talossa. Mentäessä suvussa mieslinjaa ajassa taaksepäin

1500-luvulle mitä ilmeisimmin törmätään vanhaan pyhäjärveläissukuun Tikkasiin eli Tikkoihin, jotka aikanaan tulivat seudulle Savosta hakemaan parempia kaskimaita. Kuonanojat olisivat siis mahdollisesti alkuperäiseltä nimeltään Tikkasia.

Emme tiedä, milloin Kuonanojan talo siirrettiin alkuperäiseltä paikaltaan lähemmäksi Pyhäjärven kappelikunnan keskustaa, rnutta isonjaon aikana (1836) talo oli jo nykyisellä sijallaan lähellä nelostietä. Ensimmäinen Kuonanojan nimeä kantava asumus kuitenkin perustettiin samannimisen ojan varteen. Tämä oja tai joki laskee etelästä päin Pyhäjärven ja Haapajärven rajalla olevaan Kuonanjärveen. Ojan varrella talolla oli vielä pitkään niittymaita. Nykyisin ojaa kutsutaan yleisimmin Eteläjoeksi.

Nimirypään kantanimi on siis Kuonanjärvi, jonka länsirannalla on ollut aikaan Kuonanniemi-niminen niemi lähellä Kuonan taloa. Järvi olisi voinut ehkä saada nimensä tuosta kuonon- eli murteellisesti kuonanmuotoisesta niemestä. Muitakin ehkä parempiakin selitysvaihtoehtoja toki on.

Useimmat maamme Kuona-paikannimet ovat vesistönimiä: niemien, lahtien, järvien, ojien ja joskus myös soiden nimiä. Ne esiintyvät yhtenäisellä alueella Lapin ja Oulun läänien itäosista Pohjois-Savon ja -Karjalan pohjoisosiin. Jokin hajamaininta Kuona-nimistä on myös Etelä-Suomesta (Kerimäki, Nurmijärvi). Nimien selityksissä esiintyy kuono-tulkinnan lisäksi pari muuta mahdollisuutta. Usein nimi selittyy järvikuonasta eli järvimalmista. Monet Kuona-nimiset paikat ovat myös tunnettuja apajapaikkoja, näiden paikkojen nimiä kansa selittää seuraavaan tapaan: "kuona on mustaa haprasta aenetta, johon nuotta usein puuttui" (Taivalkoski), "kuonalevy tarttuu usseesti verkkoo" (Maaninka).

Lähde: Kiuruvesi 17.9.1986

© Sirkka ja Jarmo Paikkala ja Suomen Sukututkimusseura

[ Artikkelin alku ]