Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Kiuruvetisiä nimiä ja sukuja: Kalimen rannalta

Sirkka Paikkala

Vaikka Kaliman tai Kalimon talon nimi onkin nuori, on sen taustalla oleva paikannimi varmasti huomattavasti vanhempi, ehkäpä vuosisatojakin. Siksi se on voinut kokea myös monia muutoksia.

Ainutkertainenkaan talon nimi ei ole, joskin se on harvinainen.

Kalima-nimisiä taloja tiedän ainakin kaksi muuta. Toinen on nelostien varrella Konginkankaalla ja toinen Pielavedellä Kirkkosaaressa. Helsingissä olevan Nimiarkiston kokoelmistakaan ei muita samanasuisia talonnimiä löydy, paikannimiä kylläkin. Esim. lounaisessa Suomessa on vanhojen karttojen mukaan ollut lukuisia Kalima-nimisiä peltoja - sikäli kun karttojen lukijat ovat nimet osanneet oikein tulkita. Isonjaon ajoilta tunnetaan Kalima-nimiset pellot ainakin Lohjalta (2 kpl), Mietoisista ja Porista. Lopella on ollut pelto, jota on kutsuttu Kalimapääksi. Muolaassa Karjalan kannakselta on tallennettu nimi Kalimoinniityt - Näillä nimillä ei kuitenkaan välttämättä ole kielellistä yhteyttä Sulkavan ja muihin savolaisalueen nimiin.

Haukiputaalla on sitten Kalimen talo, jonka nimi liittyy siellä runsaaseen Kalime-paikannimistöön (mm. Kalimeenoja ja -järvi).

Takaisin Pohjois-Savoon siirryttyämme tapaamme Rautalammilta Kalimonkallion, jossa ennen "salakkoo kuvetettii". Pielaveden Kirkkosaaren Kaliman talonnimi liittyy myös läheiseen paikannimistöön (Kalimanlahti, -niemi, -ranta, -salmi). Talon tai silloisen torpan perusti 1850-luvulla Pielaveden lukkari, sittemmin director cantus Johan Fredrik Landgren (s. 1819). Alkuun torpannimi kirjattiin Kalimanniemeksi ja se kuulu Lammassalon kylän talolle numero 4 eli Niskalalle.

Johan Landgren, jonka vaimo oli Kustaava Olivia Ruuth (s. 1817), oli vanhaa pielavetistä sukujuurta, vaikka olikin syntynyt Nurmijärvellä. Johanin eli Juhon isä oli Uukuniemen kirkkoherra Antti Landgren (s. 1791 Pielavedellä), ja hän oli ottanut vieraan nimensä opintielle lähtiessään. Hänen isänsä oli taas Pielaveden Laukkalan Laukkasia, Antti etunimeltään hänkin. Lukkari Landgrenin jälkeläiset suomalaistivat nimensä 1906 Kalimaksi.

Vanhastaan Kalime

Edellä mainituissa nimissä on siis esiintynyt sekä muotoja Kalima että Kalimo, mutta myös asu Kalime. Kiuruveden Sulkavankin paikannimistä löydämme kaikki nuo variaatiot. Kun Olavi Nuutinen keräsi paikannimiä näillä seuduilla 1960, hän sai kuulla molemmat asut: "kansanomaisessa käytössä yleisempi muoto on Kalimo, joka on myös virallinen nimi". Vuodelta 1927 olevassa Suomen kartassa nimi on muodossa Kalima ja samana vuonna painetussa Suomenmaan VII osassa samoin.

Sen sijaan vuonna 1896 tehdyn tilusselvityksen mukaan Jaakkolan (no:a 22) perintötilan puolikkaaseen, jonka omistivat Roopertti ja Jaakko Jaakonpoika Räisänen, kuuluivat kotipalstassa mm. metsänkasvuun sopimaton hehtaarin maapala ja puolen hehtaarin kappale, joiden nimiksi merkittiin "Kalime, kases". Kases-sana lienee nykyisin seudulla tuntematon. Oikeastaan se kuuluukin hämäläismurteisiin, missä se

tarkoittaa pensaikkoa, nuorta tiheää lehtimetsää, koivikkoa, kaskimaalle kasvanutta tiheää lehtimetsää. Sana kertoo menneistä kaskimaista, kuten ilmeisesti myös kantatalon Paloharjunkin nimi. Paloharjun rinnakkaisnimenä esiintyvä Jaakkola taas palautuu muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin taloa isännöinneeseen Jaakko Räisäseen. Myös vuonna 1897 laaditussa kartassa oli nykyisen Kaliman eli Kalimon talon kohdalla jo torppa, jonka pohjoispuoleisen ranta-alueen nimeksi on merkitty Kalime. Vuoden 1797 kartan mukaan Paloharjun maihin kuului Kaliman/Kalimon luona mm. Leväniemen pelto ja metsäpalsta Levälahenmaa.

Hävinnyttä murretta

Miksi nimen asu sitten vaihtelee? Osa selvityksestä liittyy talonnimeen sisältyvään murresanaan, joka tavallisimmin Savon ja Keski-Suomen pohjoisosissa sekä Kainuussa on tunnettu muodossa kalin. Sanasta on murrekeräyksissä saatu vain hajatietoja muualta. Viitasaarella ja Paltamossa on sana tavattu myös muodossa kalima. Nimitiedot kertovat muodon tunnetun mahdollisesti siis myös Kiuruvedellä ja Pielavedellä. Kalin on merkinnyt nuotan osaa (Viitasaarella ne on lueteltu: rintaverkko, kalima, siula ja perät). Kansanperinteen sanakirja kertoo, että kalimet eli kalimat eli kalinverkot (muoto tunnetaan mm. Nilsiässä) ovat "nuotan reisiin harvasilmäisten siulojen jälkeen jamotut keskitiheät verkot". Sanan ovat tavanneet jo 1770-luvulla Paltamosta Salomon Kreander ja Juhana Canstrén: nuotan osia ovat "perän" jälkeen "tihiät", sitten "rintaverkot", "kalimet" ja "harwat".

Kaliman-Kalimon rannalla on siis aikanaan joko ollut apajapaikka, jonka nimen mukaan rantaakin on kutsuttu, tai rannalla on kuivateltu nuottaverkkoja. Paikkaa on kutsuttu Kalimenrannaksi tai -mäeksi. Kun sanasta lienee kylällä tunnettu myös muoto kalima, on nimi voinut muuttua Kalimanmäeksi. Kiuruveden seudulla on ollut tyypillistä, että yhdyssanoissa ja -nimissä ensimmäisen osan viimeisenä äänteenä oleva a on voinut muuntua o:ksi, siis Kalimanrannasta on voinut tulla Kalimonranta. Tunnemmehan esimerkiksi sellaiset sanat kuin aitovieri ja jalkopää. O:lliset nimimuodot näyttäisivät olevan taas väistymässä a:llisten sijasta - osin ehkä kirjakielen vaikutuksesta. Kiinnostavaa on havaita, että hieman Kalimasta-Kalimosta etelään olevan Seikan talon nimi esiintyy menneiden vuosikymmenien kartoissa muodossa Seikko.

Nimen lyhentyessä talonnimeksi molemmat muodot ovat jääneet elämään, niin Kalima kuin Kalimokin. Kirjoittajan ja tälle soittaneen nimimerkinkin satunnaisten havaintojen mukaan Kalima olisi tutumpi pielavetisille ja Kalimo kiuruvetisille. Molemmille asuille on perustelunsa ja sijansa. Otsikossa esiintyvää Kalime-muotoa en suosittele vaikka se historiallisesti ja kielellisesti onkin aivan oikea, sillä elävästä kielestä se on jo kadonnut.

Lähde: Kiuruvesi 18.2.1987

© Sirkka Paikkala ja Suomen Sukututkimusseura

[ Artikkelin alku ]