Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Kiuruvetisiä nimiä ja sukuja: Kämäräiset

Sirkka ja Jarmo Paikkala

Rieti Partanen on tässä lehdessä viime aikoina pakinoinut muhevalla murteellaan Luupuveden arvohenkilöistä ja kertoillut samalla eloisasti syistä, jotka ovat arvonylennyksiin oikeuttaneet. Jos lie Luupuvedellä näitä "korkonimiä ommoovia immeisiä" ollut kenties enemmän kuin muilla kylillä, niin löytyypä sieltä, jos ei nyt ihan korkonimien niin ainakin varsin arvossa pidetyn "tittelin" kantajia vuosisatojen takaa.

Seudun vanhimpia ja pysyviksi jääneistä vanhin suku ovat nimittäin Kämäräiset, joiden sukujuuret - tai ainakin nimen juuret, sillä nuo seikat eivät välttämättä ole yksi ja sama asia - palautuvat keskiaikaiseen Viipuriin. Viipurin seudulta Kämäräisiä on sitten siirtynyt mm. Rantasalmelle ja edelleen Leppävirroille ja myös Kiuruvedelle.

Ehkä 1580-luvulla

Luupuveden rantamille Kämäräisiä saapui ehkä 1580-luvulla, sillä Toivo Pietikäinen on arvellut vuoden 1584 apuveroluettelossa mainitun loisen Perttu (ellei sittenkin Pekka?) Kämäräisen elelleen jo Kiuruvedellä. Varsinaisissa veronkantoluetteloissa ei Kämäräisiä vielä 1500-luvun puolella kuitenkaan mainita, mutta 1600-luvun alussa heillä oli Luupuvedellä jo kruununveroluontoinen talo, ilmeisesti Savonniemessä.

Jotain tekemistä, maa- tai eräomistusta, eräsijoja tms. on Kämäräisillä ollut Kiuruvedellä jo huomattavasti aikaisemmin, sillä jo vuonna 1561 esiintyvät asiakirjoissa Hautajoen Kämäränniemen ja -järven nimet. Näitä seutuja verotettiin tuolloin Rautasalmen Tuusmäen toisessa kymmenyskunnassa, jota voidaan pitää Savon Kämäräisten kantajana. Mainittakoon myös, että eräällä Pekka Kämäräisellä oli 1562 Olli Hyvösen kanssa yhteinen viljelys jossakin Leppävirran reitin varrella. Lieneekö heidän sukujaan sitten asettunut asumaan Kiuruvedelle?

Kiuruveden lisäksi Kämäräisiä tapaa runsaasti Rantasalmelta, Sulkavalta, Tohmajärveltä ja Kuusamosta. Ovatko he kaikki samaa sukua, on arvailujen varassa. Kaikilla heillä on kuitenkin nimelleen samanlainen tausta.

Kämnereinä Viipurissa

Itse nimi Kämäräinen voisi sisältää kansankielisen muunnoksen vanhasta ammatinnimityksestä kämneri (saksan der Kemerer, Kämmerer 'kaupungin tilikamarin esimies, kaupunginkamreeri, porvariston tai ruhtinaan tilien hoitaja'). Kämnerit olivat meillä keskiajalla ja uuden ajan alussa, siis 1400-1500-luvulla jonkinlaisia kaupunkien alempia virkamiehiä, esim. sakkoverojen kerääjiä, tilinpitäjiä tai syyttäjiä. Vanhan 1300-luvun puolivälistä peräisin olevan kaupunkilain mukaan kaupunginvarojen hoito kuului kämnerille, jonka tuli yhdessä kaupungin kirjurin ja kahden raatimiehen kanssa jättää tilitys voudeille ja pormestarille kahdeksaa päivää ennen Pyhän Valpurin päivää. On kuitenkin luultavaa, että meidän vaatimattomissa oloissamme kirjuri hoiti useimmiten yksin kaikki tiliasiat.

Suomen kaupungeista ei tiedetä keskiajalta yhtään kämneriä nimeltä. Heitä on kuitenkin arveltu olleen 1500-luvun puolivälissä ainakin Turussa ja Viipurissa; Viipurissa ilmeisesti huomattavasti aiemminkin, jos Kämäräisen nimi perustuu tuohon "titteliin", sillä 1540- ja 1550-luvulla Kämäräisiä asui jo monessa eteläkarjalaisessa pitäjässä. On tietysti mahdollista, ettei nimi olekaan kehittynyt ammatinnimityksestä lisänimeksi ja siitä sukunimeksi Viipurissa, vaan että nimen juuret juontuvat esim. Baltian maihin. Sieltä on jo 1300-luvulta tietoja Kämner -nimisistä henkilöistä, joilla oli yhteyksiä Suomeenkin. - Myöhemmin kämnerit olivat kaupungeissa alemman oikeusasteen, ns. kämnerioikeuden jäseniä, mutta tämä laitos käynnistyi Suomen kaupungeissa vasta 1600-luvulla Axel Oxenstiernan toimesta.

Historiassa varhain esiintulleista Kämäräisistä mainittakoon eräs Paavo Kämäräinen, joka lähetettiin Savosta Turun linnaan 1556 kuninkaan palvelukseen pyssysepäksi. Vielä seuraavan vuosisadan alussa oli linnassa samanniminen pyssyseppä.

Kämäräisten sukuhaarat

Kämäräiset eivät vielä 1600-luvulla kovin paljoa sukuaan lisänneet, sillä vuosisadan lopulla Kiuruvedellä oli vain kolme sellaista perhekuntaa, joista pitäjän nykyiset Kämäräiset polveutuvat: kaksi Luupuvedellä ja kolmas Niemiskylässä.

Luupuveden nykyisen Niemen talon tienoilla elivät Pekan ja sitten hänen poikansa Matin (1669-1740) perheet. Matti olikin aikanaan hyvin tunnettu mies pitäjässä. Tästä Niemen sukuhaarasta on Kämäräisiä muuttanut sittemmin myös Kiurujärven rantamille mm. Honkaniemeen ja Lapinniemeen, mutta on heitä pysynyt yhä Luupuvedelläkin. Lapinniemi oli tiettävästi isäntänsä Matti Pekka Kämäräisen (s. 1772) aikoihin Kiuruveden vaurain talo. Sukuhaaran jäsenistä on sitten kaksi miestä istunut eduskunnassakin: Heikki Ville Kämäräinen (1887-1959) ja Kalle Fredrik Kämäräinen (1892-1964).

Toinen Luupuveden sukuhaara juontaa edellä mainitun Pekan aikalaisesta Paavosta, jonka suku asusteli Kätkytlahdessa. Sieltä heitä siirtyi myös Luupuveden Lapinniemeen eli Samulaan ja edelleen torppareiksi Joppilaan eli Murennokseen Koskenjoelle.

Laajimmillaan Luupuveden haarojen suku oli 1800-luvun alkupuoliskolla, mutta sen jälkeen se on supistunut. Varsinkin Kätkytlahden sukuhaara lienee nykyään varsin pieni.

Kolmas sukuhaara on lähtöisin Heikistä, joka meni Niemiskylään Hyvärisille kotivävyksi ja asettui asumaan Saksansalmen tienoille, sinne missä yhäkin seisoo Kämärilän talo. Tämä sukuhaara osoittautui sittemmin elinvoimaisimmaksi, jos suvun jatkumista seurataan Kiuruveden rajojen sisällä pelkästään miespuolista linjaa.

Levisi nopeasti

Kämärilästä suku levisi nopeasti Jysynmäkeen (Heikin pojanpoika Lassi, s. 1721) ja edelleen muualle Kalliokylän ja Koivujärven seutuville (Heikkilään, Väisälään, Kärkkäälään). Lassin veljenpoika Heikki (s. 1759) siirtyi Kämärilästä Ruokomäkeen, nykyiselle Ruokoperälle. Ilmeisesti hänestä polveutuvat niin lukuisat Aittojärven seudun kuin Rapakkojoenkin Kämäräiset. Kolmantena niemiskyläläisenä alahaarana voidaan pitää Kämärilään jääneen Laurin (s. 1734) perikuntaa. Ruokomäen Heikki ja tämä Lauri olivat veljeksiä. Kolmas veljes Paavo (s. 1736) eleli Matokankaalla, mutta hänen miespuolisia jälkeläisiään ei pitkään Kiuruvedellä asunut.

Mainittujen kolmen sukuhaaran elinvoimaisuutta voidaan tarkastella myös lukuina. Viisi sukupolvea kantaisiensä jälkeen jälkeen (noin 1800-luvun puolimaissa) Niemen Pekan jälkeläiset olivat Kiuruvedellä seitsemänä, Kätkytlahden Paavon viitenä ja Niemiskylän Heikin kahtenakymmenenä perhekuntana.

Lähde: Kiuruvesi 19.6.1985

© Sirkka ja Jarmo Paikkala ja Suomen Sukututkimusseura

[ Artikkelin alku ]