Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Kiuruvetisiä nimiä ja sukuja: Ortodoksista perintöä Suistamolta

Sirkka Paikkala

Usein unohdamme, että maamme kulttuurin kehitykseen on varhempina vuosisatoina vaikuttanut paitsi läntinen - keskiajalta roomalaiskatolinen ja sen jälkeen luterilainen - myös itäinen kreikkalaiskatolinen eli tutummin ortodoksinen kirkko.

Molemmat kirkolliset suuntaukset ovat jättäneet jälkensä myös nimistöömme. Pyhimysten ja muiden pyhien miesten ja naisten, marttyyrien nimet tulivat myös tavallisen kansan käyttöön.

Ortodoksinen nimistö välittyi meille slaavilaiselta taholta ja sen leimaamana. Yhteydet slaaveihin alkoivat jo esikristillisenä aikana ja laajimmillaan tämä vaikutus oli 1300-luvun vaihteen tienoilla. Nykyisin tuo idästä saatu aines näkyy ehkä selvimmin ortodoksisiin ristimänimiin perustuvissa sukunimissä.

Uhtualta lähtien

Sukunimestä Shemeikka tunnistamme jo helposti etunimen. Ehkä mieleen nousee romanttinen kuva vaikkapa Uhtuan Shemeikasta, tuosta vienankarjalaisesta Don Juanista, joka Juhani Ahon romaanissa Juha viettelee Karjalan saloilla jurolta Juhalta verevän ja miestään huomattavasti nuoremman Marjan. Itäisellä Shemeikalla on kuitenkin kaimansa läntisessä Simossa, sillä Shemeikka on venäjän Semen eli Simeon-nimen (= Jumala on kuullut) kansankielinen hellittelymuoto.

Ja sisällöltään joskaan ei suvultaan voi Shemeikalle ehkä antaa "veljeksi" Sinokin, sillä Sinokista on Karjalaan tehty ainakin Senkka ja Sinkko, ehkä myös Sinokki. Tosin - ja ehkä todennäköisemmin - Sinokki selittyy venäjän nimistä Sina, Zinko, Zinok, joiden taustalla on kreikkalainen miehennimi Zenobios 'hän, jolle Zeus on antanut elämän'. Nimi on ollut almanakassa vielä 1700-luvulla, naispuolisen vastineen Zenobian vuoteen 1900 asti.

Helpommin näkyy siirtokarjalaisen nimissä

Helpommin ortodoksinen perintö on nähtävissä siirtokarjalaisten sukunimistöstä. Jotkut näistä sisältävät lisäksi venäläisperäisen ov = off -lopun kuten esim. Sidorov eli Sidoroff, joka on muovautunut isännimen välityksellä venäläisestä ristimänimestä Isidor, Sidor. Kreikaksi nimi on Isidoros, joka merkitsee 'egyptiläisen kuunjumalattaren Isiksen lahja'. No sisällön perusteella ei ortodoksikirkko ole lapsia tälle nimelle kastanut vaan aleksandrialaisen marttyyripojan muistoksi, joka poltettiin v. 253 keisari Deciuksen aikaisissa kristittyjen vainioissa. Sidoroffin tutuimpia kaimoja lienevät Savossa jo 1500-luvulla mainitut Siitoset.

Sukunimeä Sannikka on kansa arvellut juontuvaksi 'kannua' merkitsevästä "zuaniekasta", sillä se olisi vielä 1800-luvulla kirjoitettu Tsannikka. Mutta luultavampaa on, että tämäkin nimi perustuu ristimänimeen, sillä Karjalassa on Aleksanterista (kreikan Aleksios 'auttaja, puolustaja, suojelija'), tullut mm. Shanjkka, mikseipä siis "suomalaisemmin" myös Sannikka.

Edellisten tapaan suistamolaisia ovat myös Malassut. Venäjän Malafei, kreikan Malakias, heprean Malakia 'Jahven lähettiläs' (Vanhan Testamentin profeetta noin 400 eKr.) on ollut karjalaisille nimenä tuttu myös muodossa Malahvi, Malkki, Malaska ja Malatsu. Eli 'Jahven lähettiläitä' ovat myös Malkki-sukuiset ja mahdollisesti myös Pohjois-Pohjanmaalta tuttu sukunimi Mäläskä.

Johdannaisia

Venäjän Kolja, Nikolai, kreikan Nikolaos 'kansan voittaja' eli meille tutummin Niilo lienee Kuljukka-nimenkin takana. Tuo -kka, joka näkyy myös Shemeikka -nimessä, on ollut yleinen hellittelynimien johdin, joten Kolja, Kolju-muodoista olisi ollut helppo muokata Kuljukkakin. Molemmat katoliset kirkot viettävät Pyhän Nicolauksen, Vähän-Aasian Myran arkkipiispan muistopäivää 6. joulukuuta. Hän on ollut koko kristikunnan suosituimpia pyhimyksiä, lasten, panttilainaajien, merenkulkijoiden ja susien suojelija, joten ei ihme, että nimestä on syntynyt myös lukuisia sukunimiä niin itäisessä kuin läntisessäkin Suomessa (mm. Nissinen, Koljonen).

Haimakaisen takaa löytyy puolestaan ristimänimi Haimakka, jonka juuret saattaisivat palautua venäjän Foma-nimen kautta, kreikan Thomas 'kaksosen' -nimeen. "Epäilevä" Tuomas oli yksi Jeesuksen 12 apostolista. Tuo venäläinen muoto on Karjalassa korvattu mm. nimillä Hama, Hamoi, Homa ja Homi, ja siitä on saatu ainakin sukunimet Hamunen, Homanen ja Huomo.

Vanhojenkin sukujen nimisiä

Ortodoksista perua löytyy jostakin Kiuruveden vanhojenkin sukujen nimistä. Esim. Parviainen sisältää ortodoksisen nimen Parvia (venäjässä Parfenij 'neitseellinen, puhdas'), Niiranen nimen Niira (venäjän ja kreikan Neron) ja Rönkkö-nimen Ronkka, Rönkkö (venäjän Rodion, Ronka, kreikassa Herodion 'sankarillinen'). Tosin näyttää siltä, että useimmat vanhimmat asuttajasuvut ovat saaneet nimiensä sisällön läntistä tietä.

Lähde: Kiuruvesi 3.7.1985

© Sirkka Paikkala ja Suomen Sukututkimusseura

[ Artikkelin alku ]