Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Kiuruvetisiä nimiä ja sukuja: Kalliokylän Rantoset

Jarmo Paikkala

Kiuruvedellä tuttu sukunimi Rantonen ei koko maassa ole kovin yleinen - nimenkantajia on vain noin 550 - vaikka sen "isoveli" Rantanen kiilaakin yli 13000 edustajallaan suuruusjärjestyksessä n. 20:nneksi. Nimien ikäjärjestys onkin sitten päinvastainen: Rantasten nimi on yleensä peräisin korkeintaan sadan vuoden takaa, kun taas Rantosen nimellä on selvästi pitempi ja toisentyyppinen historia. Vanhoja tietoja Rantosista on Pohjois-Karjalasta missä heitä on asunut Pielisjärvellä ja Nurmeksessa jo ainakin 1630- ja 1640-luvulta asti.

Mistä Rantoset tulivat?

Kiuruveden Kalliokylän kirkonkirjoihin Rantoset ilmestyivät 1700-luvun puolimaissa. Siihen saakka kylässä oli asunut lähes yksinomaan Kärkkäisiä. Kiuruveden Rantoset ovat kuitenkin todella kiuruvetisiä, sillä itse asiassa he olivat asuneet Kalliokylässä jo kauan kantaen vain Kärkkäisten tuikitavallista nimeä.

Ensimmäisenä Rantosena on kirkonkirjoihin päässyt vuonna 1747 Paavo Kärkkäisen vaimo Elin Kärkkäinen eli Rantonen. Vielä hänen jälkeensä on tämä Kärkkäisten sukuhaara kirjattu enimmäkseen Kärkkäisen nimellä, mutta pian Rantosen nimi vakiintui Elinin nuoremmille veljille Pekalle (s. 1724) ja Matille (s. 1731).

Uusi nimi saatiin kotitalosta, joka oli Kalliokylän koillisrannan Rantala eli Ranta. Erotukseksi seudun muista Kärkkäisistä alettiin talon asukkaita kutsua Ranta-Kärkkäisiksi ja sittemmin yksinkertaisemmin vain Rantosiksi. - Samaan tapaan oli käymässä jo 1600-luvulla, kun Kalliokylän Kärkkäisiä kutsuttiin erotukseksi Niemiskylän ja Hautakylän sukunimikaimoista nimellä Kallio-Kärkkäinen eli Kallioinen. Kallioisesta ei kuitenkaan tullut pysyvämpää sukunimeä.

Miksei Rantosesta sitten tullut Rantasta, vaikka talon nimi on vanhoissa asiakirjoissakin Rantala 1. Ranta? Yhdyssanoissahan sananloppuinen vokaalinvaihtelu on kielessämme vanhastaan tuttua: on syntynyt sellaisia sanoja kuin aitovieri, jalkopää, lehmipolku. Varsin yleistä tällainen on ollut mm. Keski-Pohjanmaan jokilatvojen talonnimissä (mm. Marjomaa), ja Ranta- tai Ranto-Kärkkäinen on tavallaan yhdysnimi sekin.

Rantosten sukuhaarat

1700-luvun puolimaissa oli Rantosten hallussa laajat alueet Kalliojärven koillis- ja itäpuolella Karangalle asti, ja myös Toiviaisjärven Savikaarre(t) oli Rantosten maita. Pian he joutuivat kuitenkin luovuttamaan osan maistaan Laukkasille, ja ajan mittaan asuinalue supistui muutenkin.

Kantaisien Pekka ja Matti Rantosen pojista asettui Matti Pekanpoika (1747-1814) Kolkutusmäkeen (nyk. Kolkka), mutta hänestä ei suku enää jatkunut mieslinjaa myöten. Sen sijaan Rantalaan jääneen Samuli Pekanpojan (s. 1750) sukuhaara elää nykyäänkin, mm. Rytkyn Oulunmäellä.

Kantaisä Matin pojista vanhimman, Mäkelässä asuneen Paavon (1755-1808) jälkeläiset muuttivat pohjoispitäjälle, mutta suku sammui miehenpuolelta varsin pian. Veljen, Pekka Matinpojan (s. 1764) suku jatkui elinvoimaisempana. Tämän haaran kantakodiksi tuli Kalliokylän Myllymäki. Kolmas veli Juhani (s. 1766) muutti Kiurujärven rantamille Rantalan eli Kiurun niemellä tunnettuun taloon. Hänen jälkeläisensä hajautuvat pian eri puolille lähiseutua ja aina Kuopioon ja Viipuriin saakka. Kiuruvedellä tämä haara elää vielä ainakin Niemiskylän-Aittojärven seudulla.

Vaikka Kiuruveden lähitienoiden ja suuri osa muunkin Suomen Rantosista juureutuu Kalliokylän Rantalaan, on jo aiemmin mainittuja Pohjois-Karjalan Rantosia vielä varsin paljon. Sen sijaan Juvalla tunnetut Rantoset ovat jo vähissä. Toki myös muita Rantos -sukuja on voinut esiintyä. Liekö ollut kiuruvetisiä se karttulalainen Rantonen, joka vuonna 1899 vaihtoi sukunimekseen Äyräs?

Lähde: Kiuruvesi 25.9.1985

© Jarmo Paikkala ja Suomen Sukututkimusseura

[ Artikkelin alku ]