Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Kiuruvetisiä nimiä ja sukuja: Runonlaulaja Antti Vartiaisen sukua

Jarmo Paikkala

Kiuruvedellä asuneista runonlaulajista merkittävin lienee ollut Antti Vartiainen (1764-1833). Muiden täkäläisten runonlaulajien (Juhana Korpelainen, Paavo Hukkanen) tapaan hänkin oli muualla syntynyt. Näiden kaikkien runonlaulajien tulo pitäjään näyttää liittyneen, enemmän tai vähemmän, Kiuruveden pohjoisten korpien, ennen muuta Lapinsalon asuttamiseen 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa.

1790-luvun taitteen tienoilla muutti Nälännölle ja Lapinsaloon joukko Vartiaisia: Olli Vartiainen (s. 1723), hänen lapsensa Antti ja Anna sekä Ollin veljenpojat Tahvo (s. 1759) ja Pekka. Myöhemmin samoja Vartiaisia muutti muitakin, mm. mainitun Antin veljenpoika Antti (s. 1796).

Runonlaulajana tunnettu Antti oli aluksi Tihilänahossa renkinä. Hänet mainitaan sitten myös loisena Nälännöllä ja Remekselässä sekä 1800-luvun ensi vuosina uudistilallisena Lapinsalossa. Talollisen elämää ei kuitenkaan kestänyt kauan, vaan Antti joutui taas muiden töihin ja kuoli ruotivaivaisena Paaran talossa 15.2.1833. Naimisissa hän oli Anna Juhontytär Knuutisen kanssa (s. 1773).

Lähisuku

Laulajan lapsista rytkyläisen Anna Borgin (s. 1805) kanssa avioitunut Juhani (s. 1794) oli renkinä ainakin Hankaniemessä, josta hän sitten muutti 1826 Etelälahden kylään Iisalmen pitäjän puolelle. Toinen poika Antti (1797-1855) oli renkinä mm. Remeskylän Mattilassa, Kiuruveden kylän Tuomaalassa eli Hauta-ahossa, Toiviaiskylässä ja Hautakylässä. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Liisa Pääkkö, toinen Sofia Lappalainen.

Tämän nuoremman Antin pojista Aleksanteri (s. 1820) nai Maria Ålanderin (s. 1809), Heikki (Samuel Henrik) taas hautakyläläisen Kristiina Hyvösen (s. 1823). Heikillä oli ainakin samanniminen, vuonna 1859 syntynyt poika, jonka tiedän viimeiseksi miespuoliseksi runonlaulaja-Antin jälkeläiseksi. Sitä, onko suku sitten hänestä jatkunut, en ole tutkinut.

Antin vanhempi sisko Anna (s. 1760) oli naimisissa lapinsalolaisen uudisasukkaan Olli Myllyniemen kanssa ja nuorempi veli Pekka (s. 1768) Marketta Tynin kanssa. Pekan poika Antti .(s. 1796) nai puolestaan remeskyläläisen Anna Väisäsen, ja heillä oli ainakin Matti (s. 1825) ja Paavo Juhani (s. 1827) -nimiset pojat. Jälkimmäinen asui vaimoineen Kalliokylässä. Ensimmäisen vaimonsa, Riitta Johanna Hyvärisen kanssa sai Paavo v. 1858 Matti-pojan, toinen vaimo, Rosa Raja, synnytti 1873 Paavo Juhaniksi kastetun.

Antin serkuista Riitta Piipon (s. 1761) kanssa avioitunut Tahvo asui aluksi Remekselässä ja sitten 1790-luvun lopulla uudistilallisena Lapinsalossa. Hän kuitenkin kuoli pian, ja niinpä hänen veljensä Pekka ryhtyi viljelemään tätä tilaa, joka myöhemmin tunnettiin Lapinsalon Vartialana, Kiuruveden Vartiaisten kantakotina.

Mainittu Pekka Vartiainen viljeli ennen Vartialaan tuloaan jonkin aikaa Jokelan tilaa Mauno Koiviston esi-isiin kuuluvan Pekka Huttusen jälkeen. Sitten Jokela siirtyi vävynä tulleelle paltamolaiselle Erkki Arbeliukselle.

Laajempana, elinvoimaisempana ja moniin yhteiskunnan toimiin tarttuvana Vartiaisten suku jatkui siis Antin serkuista Tahvosta ja Pekasta. Pekan pojista Pekka asettui Luupuveden Hakoniemeen eli Kopolaan ja Juhani Nurmirantaan, mistä, suku levisi myös Sulkavalle Kivimäkeen. Kivimäkeä Vartiaiset isännöivät yli sata vuotta vuodesta 1882. Tahvon sukuhaara jäi sen sijaan vaikuttamaan Lapinsalon Vartialaan, joskin heitäkin on sittemmin siirtynyt muuanne pohjoispitäjällä ja mm. Kiuruveden kylän Laurilaan.

Pyhännältä ja Kaavilta

Kiuruvedelle Vartiaiset tulivat Pyhännältä, jossa he asuivat lähinnä Tavastkengän kylässä. Siellä oli Anttikin, tuleva runonlaulaja, syntynyt 28.11.1764. Antin isän veljistä Pekka (s. 1721) asui myös Tavastkengässä, mutta isännöi sittemmin Juutistenahon tilaa Ahonkylän koillispuolella. Tämä sukuhaara kantoi Pyhännällä 1760-luvulta lähtien sukunimen tapaan Juutistenaho-nimeä. Jälkeläisten siirryttyä Kiuruvedelle 1800-luvun vaihteen tienoilla tämä nimi kuitenkin katosi ja vanha nimi Vartiainen putkahti jälleen käyttöön.

Kolmas Pyhännällä asunut vanhemman polven Vartiais-veli oli Lauri (s. 1727), joka asui Lamun kylässä. Hänen jälkeläisiään ei tiettävästi ole Kiuruvedelle tullut. Pyhännälle nämä kolme veljestä tulivat 1740-luvun loppupuoliskolla Kaavilta.

Antin isä Olli oli syntynyt 1723 perheen (isä Lauri Vartiainen s. 1685 ja äiti Maria Könönen) asuessa Kaavin kirkonkylässä. Sittemmin he muuttivat Siikajärven kylään, myöhemmän Säyneisen pitäjän alueelle. Kun perheen isä kuoli lokakuussa 1730, lapset joutuivat kierrolle ja ajautuivat pian aina Pyhännälle asti.

Mainittakoon, että eräs Vartiainen asusteli Niemiskylällä jo 1700-luvun puolimaissa, mutta muutti takaisin Kuopioon. Tämä tapaus on saattanut aiheuttaa sen kansanmuistannaisen, josta Juho Pöksyläinen käsikirjoituksissaan kertoo. Sen mukaan Vartiaiset olisivat tulleet Kuopion pitäjän Vartialan kylästä Pyhännän Juutistenkylän kautta Kiuruvedelle. Tosin "muistitietoon" on voinut vaikuttaa tietoisuus siitä, että Kuopion pitäjässä on Vartiaisia tosiaan paljon asunut.

Muuruveden kantakoti

Pyhännän ja Kaavin kautta liittyvät kiuruvetisetkin Vartiaiset laajaan pohjoissavolaiseen Vartiaisten sukuun, jonka kantakodiksi tutkimukset ovat osoittaneet Muuruveden Västinniemen, missä ensimmäiset esi-isät Pentti (Bengt) ja Juhani (Joan) Vartiainen mainitaan 1565. Valtaosa Suomen Vartiaisista kuuluu tähän sukukuntaan, jonka pääasiallisena asuinalueena ovat vuosisatoja olleet Kallaveteen idästä ja pohjoisesta virtaavien vesireittien rantamat.

Kaavin Vartiaisten muuttoa Muuruveden kantakodista ollaan vasta tutkimassa. Yhteys sinne on kuitenkin ilmeinen, sillä Vartiaisia ei 1500-luvulta muualta Savosta tiedetäkään. Itse asiassa Vartiaisia on elellyt Pohjois-Savon lisäksi vain Etelä-Karjalassa: Koivistolla (ainakin vuodesta 1549), Viipurin seudulla, Vuoksenlaaksossa ja Hiitolassa.

Ovatko Pohjois-Savon Vartiaiset Etelä-Karjalasta tulleita vai onko nimi syntynyt täällä, on tietymätöntä. Joka tapauksessa sukunimi Vartiainen sisältänee tekijännimityksen 'vartija', joka on voitu antaa lisänimeksi mm. kirkonvartijalle, kylänvartijalle, raja- tai sotilasvartijalle (vrt. Vartiovuoret, -saaret, -niemet), ehkä myös yhteisen omaisuuden vartijalle (vrt. myöhemmät pitäjien lainajyvästöjen vartijat). Tällaiselle yhteiskunnallisen toimen haltijalle olisi lisänimestä Vartia/Vartija voinut Pohjois-Savossakin kehittyä uusi sukunimi entisen tilalle.

Mielenkiintoista olisi tietää, ovatko Antti Vartiaisen runonlaulannan taidot suvun veren- tai kulttuuriperintöä vaiko asuinympäristöstä opittua; jo Kaavilta suvun mukana tullutta vai vasta Pyhännällä kertynyttä taitoa, vai oppiko Antti taitonsa vasta Kiuruvedellä muilta laulajilta pohjoispitäjän taloja kiertäessään. Yhteistä Kiuruveden runonlaulajille näyttäisivät olevan ainakin köyhyys, liikkuvuus sekä suvulliset ja muut yhteydet kainuulaisiin ja pohjoispohjalaisiin sukuihin.

Lähde: Kiuruvesi 7.8.1985

© Jarmo Paikkala ja Suomen Sukututkimusseura

[ Artikkelin alku ]