Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Kiuruvetisiä nimiä ja sukuja: Vinbergeillä rönkönpäivät?

Sirkka Paikkala

Noin 170 vuotta sitten tulivat Iisalmesta Kiuruvedelle veljekset Taavi ja Pekka Vinberg. He kiertelivät renkeinä kirkonkylän tienoilla ja pohjoispitäjän taloissa. Taavi nai erään Kärkkäisen Valpuri-tyttären ja Pekka pitäjänsuutari Lauri Pietikäisen Anna Stiina -tyttären. Se, miten Kiuruveden nykyiset Vinbergit heistä tarkasti polveutuvat, ei kuitenkaan ole tiedossani.

Veljesten kantavanhemmat löytyvät helposti Vinbergien vanhasta kotikylästä Iisalmen Partalasta; talollinen Elias Vinberg (s. 1722) ja vaimonsa Liisa Lappalainen (s. 1720). Ruotsalaisen nimensä Elias oli saanut kuuluessaan 1700-luvun puolivälissä Ruotsin kuninkaallisen ruotuarmeijan Savon ja Savonlinnan läänin rykmentin Iisalmen jalkaväkikomppaniaan sotilaana nro 59.

Ruotuarmeijassa

Ruotsin kuningas Kaarle XI teki 1600-luvun lopulla erikseen jokaisen maakunnan talonpoikien kanssa sopimuksen, että nämä kustantaisivat aina 2-4 talon ruotuina yhden sotilaan. Koko Savosta värvättiin näin yli 1000 sotilasta. Iisalmen komppaniassakin - joka käsitti nykyisen Ylä-Savon - oli yli 120 ruotua, joista Kiuruveden talonpojat kustansivat parikymmentä. Savon puolesta sopimuksen allekirjoitti 1695 maaherra Lindhielm. Mutta koska päällystö tarvitsi myös asuntonsa, vaadittiin allekirjoitus myös Iisalmen nimismieheltä Samuel Cajanukselta. - Yksikään komppanian yhdeksästä puustellista ei muuten sijainnut Kiuruvedellä. Partalasta eli Isostapartalasta tuli kapteenin puustelli ja Pienpartalasta vänrikin puustelli. Nämä talot olivat olleet aiemmin Kutilaisten ja Spannisten perintötaloja.

Hämeestä

Osa ruotujen palkkaamista sotilaista oli lähiseudun renkejä tai ruotua ylläpitävien talojen nuorimpia poikia, osa sotilaista värvättiin kauempaa jopa Tanskasta ja Inkeristä asti. Kiuruvedelläkin asusti muuan eestiläinen sotilas, joka kantoi nimeä Jahn (Jaan). Ensimmäinen Vinberg, Iisalmen komppaniassa oli kotoisin Hämeestä. Vimper-Lassin ei tarvitse kuitenkaan pelästyä, sillä tämä alle 20-vuotiaana värvätty Vinbergin Erkki ei perustanut omaa perhettä. Elias Vinberg saikin sotilasnimensä tältä aikaisemmalta sotilaalta ilman verenperintöä.

Eliaksen isä oli kaikesta päätellen Rutakon Puomilan eli nykyisen Sonkajärven Rönkköjä. Noille seuduille Rönköt lienevät ilmestyneet 1600-luvun ensi neljänneksellä - mahdollisesti Pyhäjärveltä, jonne seppä Niilo Laurinpoika perusti ensimmäisen Rönkön talon 1572. Talo sijaitsi aivan Kiuruveden rajantuntumassa Niinimäen koillispuolella. Talo on tunnettu myös Raution ja Rautialan toisintonimin perustajan ammatin mukaan, sillä vanhassa kielessähän seppää kutsuttiin rautioksi.

Talon nimi suvulta vai suvun nimi talolta

Pyhäjärven Rönkön talon nimi on taas voinut olla peräisin karjalaisesta, mahdollisesti Parikkalan seudun sukunimestä Rönkkönen, joka olisi taas juonnettu ortodoksisen ristimänimen Rontka eli Ronkka etuvokaalisesta muunnoksesta (vrt. Parikkalasta vanhoihin asiakirjoihin 1600-luvun alulla tallennettu nimi Rönttke Simanasson eli Rondtke Simeinoff) eli siis samasta nimestä, mistä Röntystenkin sukunimi on kehittynyt. Näin ollen Sonkajärven Rönköt ja Kiuruveden Vinbergit olisivat juuriltaan karjalaisia.

Tämä on kuitenkin vain yksi selitysvaihtoehto. Mahdollista on myös, että talonnimi Rönkkö olisi selitettävä suomen kielen sanasta. Eräs mahdollinen rönkkö-sanan merkitys on "pahanlainen ryteikkö metsässä". Ainakin Kuhmoisissa tämä sana on tunnettu: "ei taho kulkenkam peästäs sinä rönkössä". Mahdoton ei liene myöskään se, että rönkkö olisi tässä tarkoittanut vesilintua, sorsaa, kuten Ruskealassa: "Onpa rönkön päivät".

Mikäli talonnimi pohjautuisi todella johonkin suomen kielen sanaan olisivat Rönköt todennäköisesti alkujuureltaan pohjalaisia, tosin hämäläisyyskään ei olisi silloin poissuljettu vaihtoehto. Ainakin osalla Vinbergejä virtaa pohjalaista verta suonissaan, sillä mainitun Taavin vanhin poika Juho oli naimisissa vankkaa pyhäjärveläistä sukua olevan Pirttiahon talon tyttären kanssa.

Lähde: Kiuruvesi 24.6.1987

© Sirkka Paikkala ja Suomen Sukututkimusseura

[ Artikkelin alku ]