Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Kiuruvetisiä nimiä ja sukuja: Pilan päiten Pappilaksi?

Jarmo Paikkala

Vieremäläinen Risto Pappila on kertonut eloisan tarinan Pappila -suvun [...]. "Pyhäjokea" myöten kulki kerran Venäjän keisari ja Suomen Suuriruhtinas Aleksanteri I seurueineen. Keisari kehotti adjutanttiansa menemään erääseen taloon ja tilaamaan itselleen päivällisen. Se on laitettava juuri siinä asussa, mikä ruuan valmistajalla sillä hetkellä on yllään ilman mitään sievistelyä ja puhdistelua. Kuultuaan päivällispyynnön emäntä rupesi vetämään kokoon käärittyjä hihojaan suoriksi. Adjutantti kielsi sen ja toisti keisarin erikoisen pyynnön.

Niinpä emäntä laittoi aterian vaatimuksen mukaan. Hyvin tyytyväinen aterioituaan keisari olikin. Ruoka oli hänen mielestään erinomaisen maukasta ja siististi tarjoiltua. Tämän johdosta keisari antoi talolle nimeksi Pappila. Talon entinen nimi oli Majuri.

Risto Pappila kertoo ukkinsa sukunimen olleen ennen näitä tapahtumia Ryyti. Tämä ukki oli lähtenyt Haapajärven Kalajan kylästä ensin Nivalan Maliskylän Mäntylään ja edelleen Pyhäjärven Majurin taloon. Perhe kantoi kunniakasta Pappila-nimeä Kiuruveden Heinäperän kautta Vieremän Nissilään. Vieremällä asuvat Pappilat ovat näitä Pappiloita, jotka - kertoman mukaan - olisivat saaneet nimensä Aleksanteri I:stä. - Itse tarinan on tallettanut opettaja Heikki Huttunen v. 1939, ja se on kerrottu hänen kirjassaan Muistelmia (Helsinki 1983).

Koska samoja Pappiloita on runsaan sadan vuoden aikana asunut myös Kiuruvedellä, lienee lupa kurkistaa ajassa taaksepäin, onko tuossa kiehtovassa tarinassa paljonkin perää.

Itse sukunimi on erikoinen ja melko harvinainenkin. Joitakin Pappila-sukuja on myös muualla maassamme (Turun seudulla, Ruotsinpyhtäällä ja Pohjois-Suomessa). Koska Pyhäjärven Pappilan talo ei sijaitse Pyhäjärven kirkonkylällä vaan lähellä Kärsämäen rajaa, on luonnollista, että ihmisiä on jäänyt vaivaamaan talon nimen synty.

Tsaarin vai kansan kastamia?

Totta on, että Aleksanteri I vieraili maassamme 1819 ja kävi mm. Iisalmen pappilassa, josta hän matkusti Vieremän ja Vuolijoen kautta Kajaaniin ja edelleen Ouluun. Etelään hän palasi Pohjanmaan rannikkotietä, eikä näin siis käynyt lainkaan Pyhäjärvellä. Mutta kansantarinoissahan hallitsijoiden ja muiden huomattavien henkilöiden tiliin pannaan paljon oudompiakin tekemisiä. Aika ja unohdus kultaa mieluusti vaatimattomammatkin vaiheet maineikkaampien arvovallalla. Niin lienee käynyt tässäkin.

Majurin eli Majurinmäen talo perustettiin Pyhäjärvelle vasta vuonna 1802. Ilmeisesti se oli sitä ennen sotilastorppana, sillä sitä asusti Tjäder-niminen ruotumies. Vuonna 1819 taloa isännöi Matti Jaakonpoika, jonka nimeksi kirjattiin milloin Lahdentaka, milloin Tjäder tai Pappila. Tämä Pappila-nimi esiintyy rippikirjassa jo 1810-16 eli siis ennen Aleksanteri I:n Suomen-matkaa.

Talon isännät vaihtuivat usein, eikä Risto Pappilankaan ukki vielä tuolloin Pyhäjärvellä asunut, sillä hän syntyi Haapajärvellä vasta tuona "kohtalonvuonna" 1819. Ennen tätä Heikki Matinpoika Ryytiä (Ryyd), joka tuli vuonna 1844 taloon lankona, ehti isännyys vaihtua v. 1819-44 neljästi. Siksi onkin ymmärrettävää, että nimen syntyhistoria on kertojalta toiselle kulkeutuessaan voinut saada lisäpiirteitä.

Kiuruvedelle Pappiloita alkoi tulla vuodesta 1859. Ensimmäisenä saapui Juha Erkinpoika (alkujaan Jokisaari) Niemiskylän Räisälään, josta hän siirtyi Lapinsalon Heinämäkeen. Seuraavana vuonna tuli hänen lankonsa Heikki Matinpoika (alk. Ryyd) Lapinsaloon. Joitakin vuosia myöhemmin asettui Niemiskylän Honkamäkeen Elias Pappila, joka - vaikka olikin saanut nimensä samasta talosta - ei ollut edelliselle mitään sukua, vaan hänen isänsä oli Kärsämäen Heikkilästä.

Vielä pappilan nimestä

Ehkäpä nimi silti jollain tavalla viittaa kansanhuumoriin tai huvittavaan tapaukseen. Vai olisiko Majurin tilalle haluttu Suomen sodan melskeiden aikojen jälkeen vähän rauhanomaisempi nimi? Viereisillä taloilla on nimittäin ollut myös hieman erikoiset nimet: Ilola ja Öljymäki. Ehkä jotain kertoo sekin, että Pappilan nimellä oli ensimmäisiä kertoja esiintyessään aina rinnakkaisnimenä Pila.

Lähde: Kiuruvesi 20.11.1985

© Jarmo Paikkala ja Suomen Sukututkimusseura

[ Artikkelin alku ]