Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Turun pataljoonan ruotusotamiesten lisänimet 1854-1865

Pirjo Mikkonen

Itämainen sota ja ruotujakoiset pataljoonat

Suomen sodan jälkeen 1810 hajotettu ruotujakoinen armeija elvytettiin autonomian aikana, kun Venäjä joutui vaikeuksiin Itämaisen sodan sytyttyä 1853. Venäjällä oli vastassaan Turkin lisäksi Englanti, Ranska ja lopulta myös Itävalta. Kun Englannin sotalaivat ilmestyivät Suomen rannikkovesille keväällä 1854, tarvittiin keisarin venäläiset joukot muualla. Jonkin verran venäläisiä joukkoja maassamme kyllä oli, mm. Viaporin ja Bomarsundin linnoitukset olivat venäläisten hallussa. Suomella oli oma kaarti ja krenatööritarkk'ampujapataljoona sekä hieman meriväkeä. Suomen kaarti joutui lähtemään pois kotimaasta Itävallan rajoille taistelemaan keisarikunnan puolesta.

Suomessa alettiin pitää aiheellisena koota oma kansallinen armeija puolustamaan rannikkokaupunkeja ja -linnoituksia. Vaikka talonpojat eivät alkuun olleet innokkaita ottamaan ruotusotamiehiä rasituksekseen, tekivät englantilaisten aiheuttamat tuhot heidät taipuvammiksi. Keisarin manifesti ruotuväestä julistettiin 23.6.1854. Se koski kolmea rannikon lääniä, Turun, Vaasan ja Oulun läänejä, joiden tuli perustaa kaksi tarkk'ampujapataljoonaa à 600 miestä. Lokakuussa määrättiin neljä pataljoonaa lisää Vaasan, Hämeen, Mikkelin ja Kuopion lääneistä. Vuoden 1855 lopulla vaadittiin vielä, kaksi pataljoonaa, jotka saatiin asetetuksi juuri, kun Pariisissa maaliskuun lopussa 1856 solmittiin rauha. Silloin oli valmiina yhdeksän tarkk'ampujapataljoonaa: Turun, Vaasan, Oulun, Kuopion, Mikkelin, Hämeenlinnan, Porin, Uudenmaan ja Viipurin pataljoonat, yhteensä 6057 miestä. Järjestelyt perustuivat Ruotsin vallan aikaisiin sopimuksiin vakinaisesta sotamiehen ylläpidosta, mutta nyt kaksi ruotua yhdessä (4-5 taloa) vastasi yhdestä sotamiehestä. Toinen ruoduista ylläpiti sotamiestä ja sai käyttää hyväkseen toisen ruodun maksaman vakanssiveron. (Mm. Nurmio - Palmroth 1931: 34, 35; Santavuori 1941: 304, 305; Seitkari 1937: 182-197; Wallin 1904: 3-66.)

Tosin käytännössä sopimuksia ei aina noudatettu, ja varsinkin sotamiestorppia jäi loppujen lopuksikin rakentamatta. Monien muiden tyytymättömien joukossa valittivat esim. Turun pataljoonan sotamiehet Ström, Lintu, Lehti, Puola, Kiwi, Jää, Tammi, Pentti ja Jalo Raisiosta ja Maariasta 25.10.1862 senaattiin, ettei torppia ollut. Vanhat periaatteet olivat kuitenkin voimassa, ja senaatti vetosi Turun läänissä 11.12.1694 tehtyyn sopimukseen. (M 26/33.) Silti oli aihetta valittaa torpattomuudesta ja muistakin epäkohdista vielä mm. elokuussa 1864 (M 26/26).

Autonomisen Suomen ruotujakoinen armeija oli vuodet 1854-59 jatkuvien järjestelyjen ja muutosten kohteena. Kun uusia pataljoona perustettiin, siirrettiin ruotuja jo perustetuista. Esim. Porin pataljoonaan siirrettiin kaikki Turun pataljoonan 1. komppanian ruodut ja miehet maaliskuussa 1856. Tilalle saatiin ruotuja ja miehiä osittain Turun pataljoonan 2., 3. ja 4. komppaniasta, osittain otettiin kokonaan uusia miehiä ja järjesteltiin ruotuja uudelleen. (M 26/20.)

Sodan loputtua alettiin väkeä vähentää. Pataljoonissa oli ollut neljä komppaniaa, kussakin 150 miestä. Rauhan palattua riitti 100 miestä komppaniaa kohti, lopulta vain 80. Turun pataljoonassa supistettiin komppaniat 100 ruotuun 11. ja 12.7.1856. Vuoden 1858 viimeisenä päivänä erotettiin kaikki miehet, ja jälleen otettiin samoja miehiä palvelukseen 5.-7. toukokuuta 1859, mutta silloin täytettiin vain 80 numeroa komppaniaa kohti, eikä yksikään mies palannut entiseen numeroonsa vaan saattoi muuttaa eri komppaniaan, jopa eri pataljoonaan. (M 26/21, 22.)

Monet sotamiehet ehtivät palvella neljässä eri ruodussa. Tosin siirto ei aina ollut todellista paikanvaihtoa vaan ainoastaan rullissa näkyvää uutta numerointia. Kun esim. 1856 kaikki 1. komppanian ruodut merkittiin Porin pataljoonaan, siirtyi itse asiassa, pataljoonan rekrytointialueen raja, enimmät miehet pysyivät ruoduissaan. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös todellisia vaihtoja ruodusta toiseen, erottamista, kuolemantapauksia sekä aivan uusien tulokkaiden hyväksymistä. Esim. Turun pataljoonassa on tallissa 1857 jokaisessa 400 numerossa eri mies kuin edellisenä vuonna, mutta aiemmin muualla palvelemattomia on vain 16. (M 26/20, 21.)

Lopulta ruotuväki vakiintui sille kannalle, jolle se saatiin toukokuussa 1859. Sen jälkeen ei ruotujakoa muuteltu, ja miehiä erotettiin normaaliin tapaan sairaalloisuuden, kunnottomuuden, palvelukseen sopimattomuuden tai rikollisuuden takia, ja vuosittain katselmuksissa rulliin merkittiin tilalle otetut. Kaikkiaan Turun pataljoonassa vaihtui vuosina 1860- 65 tällä tavoin 85 miestä. (M 26/22-27.) Viimeiset Militaria-arkiston katselmusrullat ovat vuodelta 1865. Ruotujakoiset pataljoonat lakkautettiin 1867 lopullisesti, jotta varoja olisi vapautunut nälkävuosien aiheuttaman kurjuuden lievittämiseen (Seitkari 1937: 198).

Olen seurannut Turun pataljoonan miehiä numerosta toiseen, komppaniasta toiseen ja jopa pataljoonan rajan yli, jotta en olisi laskenut samaa miestä uudelleen uudessa numerossa, jollei hän ole saanut uutta lisänimeä. Olen siis laskenut nimeämisiä. Esim. 2. komppaniassa ovat kaikki miehet saaneet 1856 suomenkielisen lisänimen; suurin osa heistä on palvellut sitä ennen 3. tai 4. komppaniassa, joissa heille oli merkitty 1854 ja 1855 ruotsinkielinen lisänimi (M 26/20). He ovat siis kartuttaneet sekä vuoden 1854 että vuoden 1856 lukuja.

Monet miehet ehtivät kantaa kolmea nimeä, esim. 2: 105 Törnroth1 = 1: 103 Spansk = 1: 65 Vid; 2: 77 Enegren = 1: 107 Silta = 1: 89 Fred = 1: 75 Fred ja 2: 71 Carlsson = 1: 110 Metäs = l: 68 Frisk. Joidenkuiden nimi on vaihtunut kahdesti, mutta lopulta on päädytty 1854 annettuun nimeen. Näillekin miehille olen laskenut kolme nimeämistä. Esim. 2: 103 Vién = 1: 105 Willpas = 1: 67 Vién; 2: 113 Forss = 1: 124 Rauta = 1: 79 Forss ja 3: 148 Lindfors = 1: 108 Silmä = 1: 94 Lindfors. Aina kun miehelle on ensimmäisen kerran merkitty armeijan talliin lisänimi, olen pitänyt sitä nimeämisenä, vaikka nimi on saattanut olla lähtöisin siviilistä (esiin. tyypit Lindfors ja Vién). Koska tällaisiakin nimiä on kokonaan vaihdettu tai osittain muunnettu, voi myös nimen siltään hyväksymistä pitää eräänlaisena lisänimen valintana.

Yhteensä 1303 nimeämistä jakautuu seuraavasti:

1854-55

1856

1857

1859

1860-65

Yht.

1. komppania

150

119

20

38

17

344

2. komppania

163

140

1

40

26

370

3. komppania

160

68

2

35

22

287

4. komppania

167

90

0

25

20

302

Koko patalj.

640

417

23

138

85

1303

Militaria-arkistossa on katselmusrullat vuosilta 1855, 1856, 1857, 1860 ja siitä eteenpäin säännöllisesti vuoteen 1865 (M 26/19-27). Vuoden 1855 tallissa on kaikki tiedot siitä alkaen, kun miehet on asetettu ruotuihin elokuussa 1854. Koska pääkatselmusrulliin on aina merkitty kaikki edellisestä pääkatselmuksesta lähtien tapahtuneet muutokset, sisältää vuoden 1860 aineisto kaikki 1857 pidetyn katselmuksen jälkeiset tapahtumat. Siten olen voinut laskea erikseen vuoden 1859 nimeämiset. 1858 ei ketään ole otettu palvelukseen; ja välillä ruodut ovat voineet olla pitkäänkin avoimina. Vuosien 1860-65 tiedot olen niputtanut laskelmissani, koska ruodut ovat pysyneet tuon ajan samoina ja miehistön muutoksia on hyvin vähän.

Koska miehet ovat kiertäneet pataljoonan eri komppanioissa (tai oikeastaan useammin numerointia on kierrätetty), on tarkasteltava koko pataljoonan nimistöä. Komppanioittain käsittely on tarkoituksenmukaista ajoittain: esim. mitä eroja syntyi vuosien 1856 ja 1859 suurten muutosten yhteydessä eri komppanioiden miehistön sotilasnimistöihin?

Uskon, että mitään olennaista ei jää esittämättä, vaikka en luettele ruotujen sijaintia vuosi vuodelta. Jotta kuitenkin saisi käsityksen siitä, millä alueella nyt kuvattava , nimistö on esiintynyt, luettelen komppanioittain vuosien 1854 ja 1860 ruotujen sijoituspitäjät, suluissa ruotujen lukumäärä.

1. komppania:

1854 Eura (16), Eurajoki (25), Huittinen (14), Kokemäki (29), Köyliö (7), Laitila (3), Tl. Lappi (9), Merikarvia (7), Rauma (6), Säkylä (9), Ulvila (23). Lisäksi 2. avointa ruotua, joista ei ole tietoa; toinen on kuulunut Merikarviaan tai Ulvilaan, toinen Köyliöön tai Säkylään.
1860 Kalanti (15), Laitila (17), Mynämäki (20), Pyhämaa (5), Vehmaa (23).

2. komppania:

1854 Kalanti (31), Laitila (30), Mynämäki (40), Pyhämaa (11), Vehmaa (38)
1860 Lemu (7), Lieto (15), Maaria (11), Masku (10), Mynämäki (4), Nousiainen (9), Pöytyä (14), Raisio (10)

3. komppania:

1854 Kaarina (6), Lemu (11), Lieto (5), Maaria (8), Masku (11), Mynämäki (8), Nousiainen (19), Paattinen (4), Paunio (22), Piikkiö (8), Raisio (11), Rusko (3), Sauvo (28), Vahto (5). Lisäksi yksi avoin ruotu, joka on ollut joko Liedossa tai Paattisilla.
1860 Kaarina (8), Marttila (21), Paunio (23), Piikkiö (8), Sauvo (20)

4. komppania:

1854 Halikko (13), Kiikala (14), Kisko (7), Lieto (12), Loimijoki (17), Marttila (22), Perniö (23), Pöytyä (14), Uskela (28)
1860 Halikko (13), Kiikala (8), Kisko (10), Marttila (2), Perniö (23), Uskela (24).

Ruotsin- ja suomenkielisten sotilasnimien suhteesta

Kun 1854 värvätyille tarkk'ampujille annettiin Turun pataljoonassa lisänimet, jatkettiin sitä sotilasnimiperinnettä, joka 1810 ruotujakolaitoksen hajotuksen jälkeen oli jäänyt. Silloinhan kaikki ruotusotamiesten lisänimet olivat ruotsinkielisiä, enimmäkseen ns. tyypillisiä sotilasnimiä. Turun rykmentissä oli 1800-luvun vaihteessa tyypillisten sotilasnimien osuus 60 %, kaksijäsenisten porvaristyyppisten nimien osuus 35 %, loput 5 % olivat suffiksillisten sukunimien tyyppisiä (Mikkonen 1974: 53). Vuosina 1854-55 jakautuivat Turun pataljoonan sotilasnimet kielen ja nimityypin mukaan lähes samalla tavoin. Ainoastaan kaksiosaisten porvaristyyppisten nimien ja suffiksillisten nimien2 suhde on hieman muuttunut.

Vuosien 1854- 55 nimistö muistuttaa enemmän siviilinimistöä kuin sotilasnimet ennen Suomen sotaa. Ns. sivistyneistönimien käyttö rahvaan keskuudessa oli lisääntynyt, eivätkä son-nimet olleet enää selviä patronyymejä vaan periytyviä sukunimiä. Näitä malleja oli nyt entistä enemmän siinä ympäristössä, josta sotamiehet olivat lähtöisin. Monella miehellä on jopa saattanut olla käytössä tällainen nimi sotaväkeen tullessaan. 1700-luvulla sotamiehelle merkittiin son-loppuinen nimi hyvin harvoin (ks. esim. Mikkonen 1974, liitteenä oleva nimiluettelo), 1850-luvulla se on sopinut sotilasnimeksi muiden nimien veroisena Turun pataljoonan 2. komppaniassa3 (Andersson, Carlsson, Efraimsson, Henriksson 2, Isaksson, Jakobsson, Johansson 2 ja Mattsson) sekä 4. komppaniassa (Andersson, Carlsson, Gustafsson, Hansson, Jansson, Johansson).

Taulukko l. Eri nimityyppien osuudet Turun pataljoonan ruotusotamiesten lisänimistä 1854-55.

    komppaniat

koko
patalj.

Nimityypit

1. 2. 3. 3.
 

n

(%)

n

(%)

n

(%)

n

(%)

n

(%)

tyypill. stn:t

133

(89)

39

(24)

146

(91)

67

(40)

385

(60)

2-osaiset

8

(5)

80

(49)

1

(1)

70

(42)

159

(25)

suffiksill.

9

(6)

42

(26)

0

 

30

(18)

81

(13)

ruotsalaiset
nimet yht.

150

(100)

161

(99)

147

(92)

167

(100)

625

(98)

suomalaiset
nimet yht.

0

 

2

(1)

13

(8)

0

 

15

(2)

kaikki nimet

150

(100)

163

(100)

160

(100)

167

(100)

640

(100)

2. ja 4. komppaniassa oli muukalaistettu ja nimiä enemmän kuin muissa komppanioissa:

2. komppania

Helin (2)

Kumenius

Ravander

Walin

Hildén

Lauren

Rosnell (2)

Wién - Willen(3)

Ihander

Lindén

Salin

Wirén

Julin (2)

Lunden

Sandell

Ylen

Kajander

Lystelin

Siren

yht. 30 miestä

Kalenius

Olin

Sundell

Kellander

Paulin

Sundelin

4. komppania

Helander

Kurtin

Nummelin (2)

Rosnell (2)

Hilden

Lauren (2)

Ordell

Silander

Ilander (2)

Linden (2)

Palin

Wessel

Kajander

Lunden

Randelin

Windelin

Kollin

Mäcklin

Rautell

yht. 24 miestä

Uutta vuosien 1854-55 sotilasnimistössä ovat suomenkieliset nimet, joita tosin vielä oli melko vähän, 15 nimeä, 2 % koko pataljoonan nimistöstä. 2. komppanian miehiä olivat nro 121 Piippu ja nro 148 Urho. Muut 13 suomenkielisen nimen kantajaa palvelivat 3. komppaniassa: Penti, Masto, Harju, Lengo, Kisko, Sauri, Lammi, Usko, Silki, Korpi, Repo, Koski ja Seppä. Mikään näistä nimistä ei ole yhteydessä rullassa ilmoitettuun ruodun palkannimistöön, talon, kylän tai pitäjän nimeen. Silti kaikkia on vaikea uskoa tyhjästä keksityiksi. Esim. Paimion Marjavuoren Alistalon ruotusotamies Silki tuo etsimättä mieleen Paimion Silkkilän kylän. Sotamies Pentin ruotu oli Maarian Teräsrautilassa, mutta samassa pitäjässä oli kaksikin Pentti-nimistä torppaa ja Kalannissa samanniminen talo. Tämäntapaisia yhteyksiä voisi arvailla enemmänkin, mutta mitään varmaa tietoa ei voi saada, sillä nämä miehet ovat tavallisesti olleet siviilissä renkejä ja vaihtaneet taloa lähes vuosittain kuten muutkin rengit. Jos heidät on merkitty rippikirjaan sotilasnimellään, heidän vaiheitaan voisi yrittää seurata syntymäpitäjästä alkaen, mutta se tietäisi harhailua kymmenissä eri pitäjissä, ja ilman lisänimeään heitä olisi melko mahdoton identifioida, etunimien valikoima kun on ollut hyvin pieni.

Turun pataljoonan lyhyet tyypilliset sotilasnimet ovat olleet tavanomaisia, esim. 4. komppaniassa ruotujen mukaisessa järjestyksessä: Stolt, FIink, Wink, Gren, Asp, Rolig, Mann, Sabel, Stolpe, Lang, Alm jne. Mekaanisesti yleisen rakenteen mukaisiksi yksitavuisiksi on tehty nimet And, Heik, Hend, Imm, Jack, John, Kall, Matt, Nick ja Samm, joista joitakin voi pitää ruotsin sanoina, mutta yhtä hyvin ne on voitu muodostaa katkaisemalla ristimänimet Anders, Heikki, Hendrick, Immanuel, Jaakob, Johannes, Kalle, Matts, Nikolaus ja Samuel. Varma ristimänimitausta on seuraavana vuonna annetulla sotilasnimellä Erk, mikä selviää pataljoonan päiväkäskykirjasta: 6.3.1856 on 2. komppaniaan otettu entinen renki Isak Eriksson, "nu Erk" (M 26/28). Päiväkäskyihin on kirjattu toistasataa uuden sotamiehen hyväksymistä 1855-65 (M 26/28-30). Niiden joukossa on toinenkin tapaus, jossa sotilasnimi perustuu varmasti ristimänimeen: 1.7.1863 otettu ent. matruusi Otto Erland Jakobsson 2: 75 "med namnet Otto Erland" (M 26/30). Sama lähde kertoo taustan 7 muulle tyypilliselle sotilasnimelle, jotka on annettu vuosina 1855 ja 1856: 4: 121 renki Carl Tamlander "nu Tamm"; 4: 129 ent. renki Efraim Tennroos -> Tenn, 2: 2 Henrik Bergström -> Berg, 2: 20 Anders Ahlstedt -> Ahl, 2: 47 Johan Palmroos -> Palm, 2: 65 Adam Rosendahl -> Roos ja 2: 73 Matts Widgren -> Wid.

Taulukko 2. Eri nimityyppien osuudet Turun pataljoonassa 1856 annetuista ruotusotamiesten lisänimistä.

    komppaniat koko
patalj.

Nimityypit

1. 2. 3. 4.
 

n

(%)

n

(%)

n

(%)

n

(%)

n

(%)

tyypill. stn:t

34

(29)

2

(1)

27

(40)

74

(82)

137

(33)

2-osaiset

3

(2)

0

 

23

(34)

7

(8)

33

(8)

suffiksill.

0

 

0

 

18

(26)

9

(10)

27

(6)

ruotsalaiset
nimet yht.

37

(31)

2

(1)

68

(100)

90

(100)

197

(47)

suomalaiset
nimet yht.

82

(69)

138

(99)

0

 

0

 

220

(53)

kaikki nimet

119

(100)

140

(100)

68

(100)

90

(100)

417

(100)

1. ja 2. komppanian nimistö muuttui olennaisesti 1856. Silloin nimettiin pataljoonassa 417 miestä, osa juuri palvelukseen otettuja, osa muista yksiköistä siirrettyjä, jotka saivat nyt uuden sotilasnimen. Varsinkin 2. komppaniassa harrastettiin suomenkielisiä nimiä. Tähän komppaniaan siirrettiin 3:nnesta komppaniasta lisäksi viisi sellaista miestä, joille oli 1854 annettu suomalainen nimi ja jotka sen siirrossakin säilyttivät.

Suomalaisuus on ollut 1856 selvästi havaittava tavoite 1. ja 2. komppaniassa. 25.3.1856 palvelukseen astuneita 1. komppanian ruotuihin asettuneita miehiä numerojärjestyksessä olivat Onni, Riemu, Salmi, Kotka, Kallio, Kanto, Juuri, Järvi, Lenko, Niemi, Oksa, Siivo, Kurki, Ranta, Sota, Suomi, Toivo, Ilo, Hiisi, Terä, Itä, Pekka, Kaikku, Kanto, Kiivas, Kivi, Koitto, Koivu, Kolja, Sankari, Lähti (- Lehti), Sarvi, Kova, Haapa, Meri, Kaunis, Suorssa, Peura, Hirvi, Lendo, Paaju (p. o. Paju tai Palju?, vrt. kylä Paljula Paattisilla, talo Paju Pöytyällä), Sirppi, Jukka, Kermi, Halu, Wenäs, Nitu (Niittu), Wahto ja Solmu. Muualta siirrettyjä uuden suomenkielisen nimen saaneita olivat Jalo (ent. Fredberg), Perrho (ent. Rautell), Viekas (e. Lindfors), Teeri (e. Ordell), Wirta (e. Helin), Suo (e. Lans), Kisko (e. Lindroth), Laine (e. Lindén), Laakso (e. Kula), Wuori (e. Ihander), Vilpas (e. Wilen), Tuuli (e. Andersson), Silta (e. Enegren), Silmä (e. Lindfors), Metäs (e. Carlsson), Koski (e. Julin), Kukka (e. Hellsten), Mieka (e. Kalenius), Joutsi (e. Mattsson), Sota (e. Grönblom), Rauha (e. Topp), Rauta (e. Forss), Kehäs (e. Forss), Usko (e. Nyström), Ukko (e. Kula), Leuka (e. Flank), Kala (e. Kruth), Reikä (e. Steen), Mylly (e. Staf), Koski (e. Flank), Juuri (e. Kanon). Suomalaistettuna voi pitää myös nimeä Langi, ent. Lang; se onkin 1. komppaniassa ainoa suomalainen nimi, jonka voi katsoa syntyneen miehen entisen, ruotsalaisen nimen pohjalta. Numeroissa 3 ja 26 Jakob Salmen ja Karl Kiven nimiin ovat vaikuttaneet ilmeisesti heidän paikaltaan Porin pataljoonaan siirrettyjen miesten nimet Sund ja Sten.

Sen sijaan 2. komppaniassa, missä vuoden 1856 uudisnimistä 99 % oli suomenkielisiä, saatiin 11 nimeä kääntämällä tai mukailemalla miehen entinen ruotsinkielinen nimi: Helpo <- Hjelp , Hirvi <- Elg, Koivu <- Björk, Kukko <- Tupp, Leppä <- Ahl, Mieka <- Svärd, Niitu <- Äng, Oksa <- Quist, Santa <- Sandholm (nimi esiintyy 12.7.1856 erotettujen listassa, ja saattaa olla miehen "siviilinimi"), Suorsa <- And, Tammi <- Ek. Pitkä on ilmeisesti syntynyt entisen nimen Kort vastakohdaksi.

Enemmän oli kuitenkin nimiä, joilla ei ollut yhteyttä hylättyyn ruotsinkieliseen nimeen: Aamu (e. Jull), Ahlos (e. Studsar), Airo (e. Wärja), Aura (e. Wahl), Elo (e. Larm), Eno (e. Kanon), Haapa (e. Friman), Haukka (e. Granat), Hieta (e. Brax), Hiili (e. Krans), Ilma (e. Mack), Ilta (e. Kant), Into (e. Hurtig), Joutsa (e. Moll), Jukka (e. Trast), Järvi (e. Låck), Kangas (e.Trumpet), Kilpi (e. Streng ), Kirves (e. Flinta), Kisko (e. Fred), Kivi (e. Mild), Konti (e. Rund), Koski (e. Bomb), Kotka (e. Frid), Kuha (e. Lod), Kulo (e. Kifver), Kuusi (e. Kihl), Kärpä (e. Galen), Käsi (e. Huggar), Laine (e. Pant), Laiva (e. Sund), Lauma (e. Grönmark), Lintu (e. Signal), Muoto (e. Cajander), Naka (= Naakka?, e. Malm), Niemi (e. Ny), Otta (e. Grå), Pero (e. Mörk), Peura (e. Musköt), Pihka (e. Wacker), Pilvi (e. Hassel), Puola (e. Blank), Putki (e. Fager), Pyy (e. Ström), Pyörä (e. Rönn), Päivä (e. Dom), Raita (e. Törn), Ranko (e. Blom), Rauha (e. Lavett), Rauta (e. Kolonn), Riemu (e. Syl), Rimpi (e. Tall), Ruuhi (e. Skön), Sankaa (e. Storm), Sarvi (e. Knopp), Sarvi (e. Bly), Savo (e. Larm), Tervo (e. Imm), Tiiri (e. Nyman), Toivo (e. Bögel), Tuppi (e. Wendelin), Tähti (e. Smal), Urho (e. Mört), Walo (e. Kanal), Wappu (e. Dufva), Warjo (e. Lans), Warpu (e. Dragon), Waski (e. Berg), Wänhä (= Venhe, e. Klinga), Wiekas (e. Sundström), Wiiri (e. And), Woima (e. Modig), Wuori (e. Stor), Yöä (= , e. Seger).

Sotilasuransa aloittivat 2. komppania= 1856 Aita, Hako, Harju, Honka, Jalo, Juuri, Jää, Kando, Kaunis, Keihäs, Korko, Kova, Kukka, Kyhky, Lahna, Lakso, Lehti, Lengo, Lohi, Loppu, Luoto, Mekko, Metto, Oja, Onki, Onni, Paino, Pecca, Perho, Peto, Pohja, Putki, Rahvas, Reima, Ruuhi, Saukko, Sota, Syksy, Tapio, Teeri, Teräs, Tojmi, Torvi, Tukki, Tuohi, Tuomi, Tuuli, Wilpas, Wirta, Wisa ja Woito.

Vain yhdessä ruodussa voi sotilasnimeä pitää ruotumestarin talon nimestä johdettuna: 2: 100 stm. Gustaf Jukka - tn. Jussila Nousiaisissa Kaitaraisten kylässä. Useammassa ruodussa voi uumoilla etäisempiä yhteyksiä; olisiko sotamies ollut lähtöisin kylästä tai talosta, jonka hänen lisänimensä tuo mieleen? Tällaisia tapauksia ovat esim.:

1:

18

Johan Ilo, Loimijoki

-

1:

15

Ilola, Loimijoki

1:

21

Karl Itä, Loimijoki

-

3:

63

Östergård, Paimio

3:

83

Itätalo, Sauvo

1:

29

Karl Kolja, Loimijoki

-

2:

92

Koljola, Nousiainen

3:

44

Koljola, Paimio

1:

35

Karl Lehti, Loimijoki

-

1:

66

Lehtinen, Mynämäki

4:

47

Lehtiniittu, Perniö

1:

45

Matts Meri, Loimijoki

-

2:

144

Merijärvi, Lemu

4:

115

Meritalo, Uskela

1:

93

Joel Lendo, Pöytyä

-

1:

91

Lentola, Pöytyä

1:

107

Henrik Silta, Mynämäki

-

4:

91

Talvisilta, Uskela

1:

119

Karl Halu, Loimijoki

-

1:

26

Hallu, Kalanti 1860

1:

134

Johan Wenäs, Mynämäki

-

1:

111

Venakko, Mynämäki

1:

141

Gustaf Mylly, Mynämäki

-

1:

34

Myllymäki, Loimijoki

1:

146

Johan Ni(it)tu, Mynämäki

-

2:

148

Niittukartano, Lemu

2:

8

Johan Käsi, Maaria

-

2:

35

Kättylä, Lieto

3:

122

Handby, Sauvo

2:

14

Carl Kaunis, Maaria

-

Kaunela, Marttila

2:

32

Fredrik Muoto, Lieto

-

2:

12

Ihamuotila, Maaria

2:

34

Anders Pihka, Lieto

-

3:

32

Pihkavuori, Paimio 1860

2:

39

Michel Onki, Lieto

-

1:

37

Onkijoki, Loimijoki

2:

45

Anders Pohja, Lieto

-

2:

136

Pohjatalo, Lemu

2:

55

Carl Ilta, Raisio

-

3:

73

Iltala, Paimio

2:

59

Petter Torvi, Raisio

-

4:

112

Torvila, Marttila 1855

2:

68

Carl Ilma, Vahto

-

3:

22

Ilmasi, Marttila

2:

69

Aron Otta, Vahto

-

2:

58

Ottila, Mynämäki

2:

83

Johan Pyörä, Masku

-

1:

25

Pyörlä, Kalanti

2:

88

Wilhelm Yöä, Nousiainen

-

3:

53

Yöntilä, Paimio

2:

93

Johan Toivo, Nousiainen

-

3:

15

Toivila, Marttila

2:

117

Abraham Korko, Kaarina

-

Koroinen, Turun piispan palkkatila Maariassa

2:

120

August Kova, Kaarina

-

3:

36

Kovisto, Paimio 1857

3:

36

Kovola, Paimio 1860

2:

125

Ernst Tapio, Piikkiö

-

1:

4

Tapio, Loimijoki

2:

134

Gustaf Ruuhi, Piikkiö

-

3:

9 ja 16

Ruuhikoski, Marttila

2:

135

Gustaf Tuohi, Piikkiö

-

4:

17

Tuohittu, Perniö

2:

147

Johan Teräs, Lemu

-

2:

5

Teräsrautila, Maaria

Näitä vertailuja voisi tehdä enemmänkin, mutta niitä ei pysty todistamaan aiheellisiksi. Kuitenkin paikannimilähtöisyyttä voi pitää todennäköisenä. Sitä tukevat muutamat ruotsinkieliset lisänimet, joiden yhteys ruodun talon- tai kylännimeen on suora: 1: 58 Karl Greek, Grekilä Loimijoki; 1: 71 Gustaf Pihl, Pihlava Pöytyä; 2: 73 Matts Wid, Widilä Laitila; 2: 145 Jakob Lang, Lankkinen Mynämäki; 4: 43 Johan Lapp, Lapporla Perniö; 4: 79 Anders Klemm, Klemelä Kiikala; 4: 86 Matts Windelin, Windola Lieto; 4: 97 Carl Kurk, Kurkela Uskela; 4: 107 Anders Jätt, Jättälä Marttila; 4: 138 Thomas Rautell, Rautio Loimijoki.

Paikannimiä selvemmin ovat suomenkielisiin sotilasniniin vaikuttaneet ruotsinkieliset tyypilliset sotilasnimet. Paikannimiähän ei käytetty sellaisinaan lisäniminä, vaan niistä valittiin sopivat ja otettiin vain sotilasnimeksi sopiva osa. Ruotsinkielisten tyypillisten sotilasnimien lyhyys ja aihepiirit ovat olleet mallina suomalaisia nimiä muodostettaessa. Niihin sopivat ne samat luonnehdinnat, joita mm. Esaias Tegner (1930: 148) ja Adolf Noreen (1813: 6) ovat ruotsalaisista sotilasnimistä esittäneet. Heidän määritelmänsä perustuvat nimien sisältöön: sotilasnimien aihepiirejä ovat eläimet, ihmisen ominaisuudet ja ammatit sekä varusteet, erityisesti sotaiset.

Useimpien suomenkielisten sotilasnimien rinnalle voi panna sisällöltään tai ainakin aihepiiriltään samanlaisen ruotsinkielisen sotilasnimen, esim. Halu - Lust, Hiili -Kohl, Ilma - Luft, Itä - Öst, Jää - Is, Kanto - Stubb, Kaunis - Wacker, Laakso - Dahl, Laine - Wåg, Lehti - Löf, Oksa - Gren, Quist, Pohja - Nord, Pyörä - Rund, Rauha - Fred, Reima ja Wilpas - Rask, Tapper, Modig, Siivo - Snäll, Sota - Grig, Syksy - Höst, Toivo - Hopp, Tukki - Stock, Tuuli - Wind, Wiekas - Listig, Voima - Kraft, Woitto - Seger.

Suuri osa sekä ruotsin- että suomenkielisistä sotilasnimistä on kalojen, lintujen, petoeläinten tai muiden villien eläinten nimityksiä, puiden nimityksiä tai muuta kasvisanastoa, maastoja vesistötermejä sekä yleensä luontoon liittyviä sanoja. Molemmankielisiin sotilasnimiin on otettu aineksia myös ruumiinosien, työkalujen ja muiden esineiden nimityksistä. Toisinaan samaa nimi-ideaa on sopinut lyhyyden vuoksi ilmaisemaan ruotsissa paremmin adjektiivi, suomessa substantiivi, esiin. Elo - Flink, Hurtig, Ilo - Glad, Into - Ifrig, Pyörä - Rund, Urho - Tapper. Tosin suomenkielisissä sotilasnimissä on myös adjektiiveja (Kiivas, Pitkä, Siivo, Wiekas), jos ne ovat kaksitavuisia.

Olennaista suomenkielisissä - kuten ruotsinkielisissäkin - varta vasten sotamiehille sepitetyissä lisänimissä oli se, että ne sekä rakenteeltaan että sisällöltään selvästi poikkesivat muusta henkilönnimistöstä.

Suomenkieliset nimet väistyvät

Vuonna 1857 ovat kaikki Turun pataljoonan tarkk'ampujat, paitsi muutama harva, vaihtaneet numeroa. Samalla on 1. komppaniassa vaihdettu 20 miehen nimikin. Suomalaisia nimiä on annettu neljä: Korva (ent. Kala, ent. Kruth), Rauta (ent. Solmu), Ilves (ent. Usko, ent. Nyström) ja Sauko (ent. Kehäs, ent. Forss). Uuden ruotsinkielisen nimen ruotsinkielisen tilalle sai kaksi miestä: Svärd (ent. Holm) ja Vid (ent. Spansk, ent. Törnroth).

Vuoden 1856 suomalaisuustendenssi kääntyi nyt vastakohdakseen, sillä 14 suomenkielistä nimeä vaihdettiin takaisin ruotsinkieliseksi:

1857

1856

1854

1:

41

Ordell

1:

67

Teeri

4:

150

Ordell

1:

67

Vilen

1:

105

Wilpas

2:

103

Vilen

1:

68

Frisk

1:

110

Metäs

2:

71

Carlsson

1:

69

Nappa

1:

111

Koski

2:

29

Julin

1:

70

Mann

1:

112

Kukka

2:

140

Hellsten

1:

75

Helin

1:

68

Wirta

2:

134

Helin

1:

79

Forss

1:

124

Rauta

2:

113

Forss

1:

86

Kula

1:

130

Ukko

2:

94

Kula

1:

89

Fred

1:

107

Silta

2:

77

Enegren

1:

90

Flank

1:

137

Leuka

3:

149

Flank

1:

92

Steen

1:

140

Reikä

3:

146

Sten

1:

93

Staf

1:

141

Mylly

3:

147

Staf

1:

94

Lindfors

1:

108

Silmä

3:

148

Lindfors

1:

96

Kanon

1:

144

Juuri

3:

150

Kanon

2. komppaniassa siirtyivät lähes kaikki miehet eri numeroon, mutta uusia miehiä astui palvelukseen vain yksi: numeroon 1 Carl, jolle annettiin lisänimeksi Alku. Edellisenä vuonna oli komppanian viimeisessä numerossa palvellut maaliskuusta heinäkuuhun Gustaf Loppu. 3. komppaniassa nimettiin Dahl ja Wirta, jonka nimi oli vielä 1856 Kort. Nimien suomalaisuus ei. siis ollut enää selvä tavoite.

Suomalaisia nimiä harrastettiin kuitenkin vielä 1859, kun kaikki ruodut jälleen kerran järjestettiin uudelleen. Niitä olivat 1. komppaniassa Ilves, Itä, Kaikku, Kallio, Kivi, Koivu, Kukka, Laine, Lehti, Miekka, Mändy, Niemi, Oksa, Onni, Peura, Ranta, Rauha, Salmi, Sipi, Toivo ja Tuisku.

2. komppaniassa annettiin 1857 nimetyn Carl Alun seuraajalle numerossa 1 lisänimi Alku; muut komppanian uudet suomalaisnimet olivat Aura, Elo, Haapa (ent. Onki), Hauki, Hirvi, Ilma, Ilta, Jalo, Joutsa, Juuri, Jää, Kangas, Kilpi, Kivi, Koski, Laine, Laakso, Lengo, Lintu, Luoto, Masto, Onni, Pecca, Pilvi, Pyy, Rahvas, Reima, Repo, Savo, Suomi, Tammi, Tapio, Teräs, Walo, Warpio ja Wirta.

3. komppaniassa käytettiin samaa ideaa kuin 2:sessa: ensimmäisen ruodun sotamiehestä tuli nimeltään Alku. Hänen lisäkseen annettiin suomalainen nimi 22 miehelle: Jää, Kaunis, Keihä (ent. Helenius), Kivi (ent. Ahlgren), Lento, Lippu, Lohi, Miekka (ent. Dahl), Myrsky, Nero, Nummi, Onni, Pitkä, Siivo, Tammi, (ent. Cajander), Tikka, Tuli, Uro, Vahva, Valo (ent. Heick) ja Woima. (Stm. Uron ruotu sijaitsi Paimiossa, vrt. Maariassa vanha ratsutila Uro.)

4. komppaniaan ilmestyi suomenkielisiä nimiä ensimmäisen kerran 1859: Ilo, Kivi, Pilvi ja Tammi. Muut tuon vuoden nimet olivat yksitavuisia ruotsinkielisiä, kuten And, Blom, Fick, Finn, Grind, Lans, Lax jne.

Taulukko 3. Eri nimityyppien osuudet Turun pataljoonassa vuonna 1859 annetuista sotamiesten lisänimistä.

    komppaniat koko
patalj.

Nimityypit

1. 2. 3. 4.
 

n

(%)

n

(%)

n

(%)

n

(%)

n

(%)

tyypill. stn:t

7

(18)

2

(5)

4

(11)

21

(84)

34

(25)

2-osaiset

6

(16)

1

(3)

6

(17)

0

 

13

(9)

suffiksill.

4

(11)

0

 

2

(6)

0

 

6

(4)

ruotsalaiset
nimet yht.

17

(45)

3

(8)

12

(34)

21

(84)

53

(38)

suomalaiset
nimet yht.

21

(55)

37

(92)

23

(66)

4

(16)

85

(62)

kaikki nimet

38

(100)

40

(100)

35

(100)

25

(100)

138

(100)

Ruotsalaista vaikutelmaa vahvisti 1. komppaniassa 1859 sekin, että Porin pataljoonasta siirrettiin 31 miestä, joiden kaikkien ruotsinkielinen nimi säilytettiin. (Näitä en ole laskenut taulukkoon uusina nimeämisinä, sillä useimmat näistä miehistä olivat palvelleet Turun pataljoonassa 1854-56 mutta identifiointi on vaikeaa samannimisyyden ja puutteellisten tietojen vuoksi. Osa näistä nimistä on kuitenkin jo laskettu vuosien 1854-55 taulukkoon.) Porin pataljoonasta tulivat Björn, Blom, Dansk; Grönholm, Grönroos, Grönvall, Hellman, Helmroos, Hillberg, Jernvall, Lindberg, Lindgren, Lindholm 2, Lindmark, Nordlund, Nordman, Rosvall, Sandberg, Sjövall, Stenberg, Sundqvist, Söderholm; Andersson, Henriksson, Kelander, Lystelin, Rossnell 2, Sandell ja Wilen. Lyhyitä tyypillisiä sotilasnimiä joukossa on huomattavan vähän.

Vaikka suomenkielisiä nimiä oli 1859 hylätty, oli niitä uusista nimistä koko pataljoonassa vielä 62 prosenttia. Vuodesta 1860 tilanne muuttui. Vuosina 1860-65 miehet vaihtuivat yksitellen. Kaikkiaan voi kuitenkin huomata kehityksen suunnan: jopa aina vuoteen 1859 suomalaisimmalta näyttänyt 2. komppania sai vain 5 suomalaista nimeä (19 %) 26 uudesta nimestä.

Taulukko 4. Eri nimityyppien osuudet Turun pataljoonassa 1860-65 annetuista sotamiesten lisänimistä.

    komppaniat

koko
patalj.

Nimityypit

1. 2. 3. 4.
 

n

(%)

n

(%)

n

(%)

n

(%)

n

(%)

tyypill. stn:t

3

(18)

7

(27)

6

(27)

2

(10)

18

(21)

2-osaiset

66

(35)

11

(42)

6

(27)

9

(45)

32

(38)

suffiksill.

2

(12)

3

(12)

3

(14)

6

(30)

14

(16)

ruotsalaiset
nimet yht.

11

(65)

21

(81)

15

(68)

17

(85)

64

(75)

suomalaiset
nimet yht.

6

(35)

5

(19)

7

(32)

3

(15)

21

(25)

kaikki nimet

17

(100)

26

(100)

22

(100)

20

(100)

85

(100)

Yli viiden vuoden aikana annettiin koko pataljoonassa 21 suomenkielistä nimeä, vain neljännes kaikista uusista nimistä: 1. komppaniassa Helmi 1861, ja 1864 (jälkimmäisen miehen edeltäjä samassa ruodussa oli ollut Helmroos), Ilo 1863, Kallio 1864, Kyhky 1863 ja Urho 1864; 2. komppaniassa Koski 1864, Niemi 1864, Pilvi 1861, Wilpas 1860 ja Wuori 1862; 3. komppaniassa Aura 1863, Ilo 1863, Koivu 1861, Lohi 1864, Tammi 1863, Tapio 1863 ja Virta 1860; 4. komppaniassa. Hirvi, Oksa ja Seppi, kaikki vuonna 1860.

Vähän harrastettiin enää tyypillisiä ruotsalaisiakaan sotilasnimiä: 1. komppaniassa From 1863, Lilja 1862 ja Ström 1863; 2. komppaniassa Björk 1861, Blom 1864, Erland 1863, Gevär 1861, Holm 1864, Larm 1861 ja Pihl 1864; 3. komppaniassa Blixt 1863 (palvellut aiemmin kaartissa), Kanon 1860 (tullut tarkk'ampujakoulusta), Lilja 1860 (tullut opetuspataljoonasta), Skön 1864, Svärd 1863 (tullut opetuspataljoonasta) ja Tapper 1861; 4. komppaniassa Skott ja Sten, molemmat 1862.

Ruotujakoisen armeijan loppuvuosina kehittyi kaikkien Turun pataljoonan komppanioiden nimistö samaan suuntaan. Suosiossa näyttävät olleen siviilityyppiset nimet, suffiksilliset muukalaistetut tai son-loppuiset sekä ruotsalaiset kaksiosaiset porvarisnimet, kuten esim. 2. komppaniassa Flinkman 1864, Grönros 1862 kahdesti sekä 1863, Haksell 1860, Helin 1865, Lindgren 1864, Palmroos 1862, Rothbert 1864, Sundberg 1861, Wahlberg 1864, Wahlstedt 1861, Wallin 1865, Westerlund 1865 tai 4. komppaniassa Broman 1860, Eklund 1862, Grönholm 1864, Grönlund 1864, Gustafsson 1864, Hellsten 1863, Holmroos 1864, Johansson 1865, Karlsson 1864, Kavander 1862, Lindström 1864, Sandell 1864, Stenberg 1864, Törnqvist 1863 ja Ylander 1863.

Miksi suomalaisten sotilasnimien suosio oli ohimenevä?

Kuten muutkin Ruotsin vallan aikaiset jakolaitosta koskevat määräykset oli voimassa 1850- ja 1860-luvulla vuonna 1681 annettu. kuninkaan ohje, että ruotusotamiehillä piti olla lisänimi (Gahm Persson I:, 134). Nimien laadusta ei sen sijaan sanottu mitään enempää 1600-luvulla kuin 1800-luvullakaan.

Lisänimiin kiinnitettiin kuitenkin selvästi erityistä huomiota, minkä osoittaa se tapa, jolla nimet monesti mainittiin, esim. 2. komppanian rullissa 1856 sanonta "nummern ersatt med Anders Järvi transp. 25 mars 1856 ifrån 3dje kompani under namn Låck" (M 26/20). Vielä selvemmin se ilmenee päiväkäskyistä (M 26/ 28-30), joihin on 1855-65 merkitty toistasataa uuden sotamiehen hyväksymistä. Esim.

20.10.1855 "införes drengen Johan Wilstedt nu John under n:o 39 och drengen Carl Tamlander nu Tamm under n:o 121 tili 4de kompaniet"

10.12.1855 "f. d. drengarne Johan Pihlroth under n:o 67 med samma namn och Gustaf Achrenlus under n:o 77 med namnet Knall"

23.10.1855 "f. d. drengen Carl Lindell på 4de kompaniet under n:o 22 Lindell"

5.12.1863 "I tjenst antagne: drengen Johan Johansson i n:o 4 den 14. November, under namnet Kyhky."

Turun pataljoonan sotilasnimistössä tapahtui 1850-luvulla jyrkkiä muutoksia, joille varmasti on useita selityksiä. Miksi luotiin suomenkielinen tyypillinen sotilasnimistö 1856? Miksi sitä ei käytetty kaikissa komppanioissa? Miksi sitä ei hyödynnetty enää 1860-luvulla? Suomalaisuushan vahvistui samaan aikaan muilla aloilla. Mm. saatiin 1858 asetus, jonka mukaan seurakuntien pöytäkirjakieleksi piti ottaa suomi, jos seurakunnan enemmistö oli suomenkielistä. Vähitellen erilaiset asiakirjat muuttuivatkin suomenkielisiksi, esim. Liedon kirkonkokousten pöytäkirjat 1859 (F. H. Posti 1931: 453) ja Maarian rippilasten luettelot 1861 (JK 212 VII 12). Kaikkia elämänaloja koskeva kieliasetus annettiin 1863. Pystyikö yleinen suomenmielisyys vaikuttamaan sotilasnimien kieleen? Armeijan komentokielenä oli ollut venäjä vuodesta 1828 (Nurmio - Palmroot 1931: 34)). Ruotuarmeijan asiakirjat ovat vuoteen 1865 asti ruotsinkielisiä. Kaikki upseerit eivät edes osanneet suomea. Kerrotaan, että itämaisen sodan- alettua ruotuarmeijan puuhamiehenä toiminut kreivi G. H. Armfelt tarvitsi tulkin neuvotellessaan talonpoikien kanssa (Wallin 1904: 36). Toisaalta on huomattava, että aikalaiset korostivat uuden sotaväen kansallista leimaa (Seitkari 1937: 196). Väinö Wallin (Voionmaa) on suurelta osin Krimin sodan aikaisiin sanomalehtikirjoituksiin pohjautuvassa kuvauksessaan "Itämainen sota Suomessa 1854-1856" (1904) korostanut sodan merkitystä Suomen henkisessä ja taloudellisessa kehityksessä. Itämainen sota on ollut Suomessa enemmän edistävä kuin taannuttava. Sota nostatti kansallisuustunnetta, ja suomalaiset halusivat näyttää olevansa Venäjän keisarin hyviä suomalaisia alamaisia. Sota joudutti kauan häneen suomalaisuuden aatteen kypsymistä ja leviämistä tavallisen kansan keskuudessa.

Varmasti voitiin suomalaisilla lisänimillä vahvistaa ruotusotamiestenkin Isänmaallista Innostusta. Miksi kuitenkaan kaikissa komppanioissa ei käytetty tätä keinoa? Koska sotilasnimistön erot ovat selvästi komppanioiden välisiä - esim. 2. komppaniassa on suosittu suomalaisia nimiä, 4. komppaniassa ruotsalaisia - on ilmeistä, että nimistöön on vaikuttanut erityisesti komppanianpäällystö eikä esim. katselmuskomissaari tai pataljoonan päällikkö. Nimiä on täytynyt olla antamassa sellaisen henkilön, jolla on ollut edessään katselmusluettelo, jossa ruodut ovat numerojärjestyksessä. Sillä tavoin selittyvät sellaiset. nimet kuin Alku (nro 1) ja Loppu (nro 150), peräkkäisten numeroiden nimet Ilta (2: 55) ja Aamu (2: 56) tai Walo (2: 78), Päivä (2: 79) ja Onni (2: 80). Rullien esilläolo lienee ollut välttämätöntä myös silloin, kun uudelle sotilaalle on annettu jo kauan avoimena olleessa ruodussa erotetun miehen nimi, kuten 2: 45 Johan Ilma otettu 6.5.1859, Carl Ilma erotettu 26.2.1857.4

Upseeritkin ovat 1850-luvulla siirtyilleet komppaniasta toiseen ja 1860-luvulla pysyneet lähes koko ajan samassa virassa. Vuonna 1856, kun suomalaisia lisänimiä annettiin runsaasti 1. ja 2. komppaniassa mutta ei yhtään 3. ja 4. komppaniassa, toimivat 1. komppanian johdossa kreivi Adolf Aminoff ja luutnantti Karl Schauman, 2. komppaniassa esikuntakapteeni Carl Mether, 3. komppaniassa luutnantti Carl Korsman ja 4. komppaniassa majuri Ludvig Jegerschjöld, kapteeni Victor Munsterhjelm sekä kreivi Gustaf Arthur Armfelt (M 26/20). Samojen, päälliköiden aikana myös luovuttiin suomalaisista nimistä. Miksi?

Sota loppui 1856. Sen jälkeen ruotuarmeijalla oli vain vähän merkitystä puolustuslaitoksena (mm. Seitkarl 1937: 198). Ruotusotamiehet olivat koolla harjoitusleireillä noin kuusi viikkoa vuosittain (Seitkari 1937: 190). Muun ajan, he elivät osana tavallista maalaiskylän väestöä. Sodan takia ei ollut enää tarpeen pitää yllä kansallista innostusta. Sotamiesten nimiin on saattanut ruveta vaikuttamaan enemmän ympäristön nimistö kuin sotaväen perinteet.

Turun pataljoonan rekrytointialueen nimimaisemaa olen yrittänyt hahmotella Maarian ja Marttilan asukkaiden nimien avulla. Molemmat olivat suomenkielisiä maatalouspitäjiä; Turun kaupungin läheisyys tuntui ehkä Maariassa mutta tuskin Marttilassa asti. Marttilassa oli vuonna 1850 taloja 116, torppia 158, asukkaita 2 130 henkeä (Oja 1959: 335). Maariasta on käytettävissä vuoden 1865 väestön erittely yhteiskuntaryhmittäin (Perälä 1949: 172): talollisia 62, torppareita 86, käsityöläisiä 44, renkejä 276, sotamiehiä 8, miehiä kaikkiaan 949, koko väkiluku 2 018.

Sotamiehet rinnastuivat sosiaaliselta asemaltaan renkeihin. Yleensähän sotamiehet olivat entisiä renkejä, ja useimmista ruotutarkk'ampujista tuli eroamisen tai erottamisen jälkeen taas renkejä. Olen poiminut Maarian rippikirjasta (1857-63, JK 210 1 17) sivu sivulta edeten 100 renkiä. Heistä 55:llä oli lisänimi (sukunimi?), 45:ilä oli vain son-patronyymi. Vain yksi lisänimistä oli suomenkielinen: Anttila. Se sopisikin paremmin torpparin lisänimeksi. Joukossa oli myös selvästi entisiä sotilasnimiä, kuten Bom, Mark, Mård, Tjäder, sekä talonpoikainen nimi Snickars. Loput eivät eroa mitenkään käsityöläisten, porvarien ja sivistyneistön nimistä: Ahlgren, Ahlroth, Brusin, Dahlbäck, Dalman, Domander, Eklund, Enberg, Fogelberg, Grén, Grönlund, Hammarin 2, Hellstedt, Julin, Kurling 2, Lagerlund, Landstedt, Lind, Lindell, Lindgren, Lindholm, Lindqvist, Lindros, Lindroth, Lindström 3, Lindstedt, Lundström, Nordström 4, Nummelin (sotamiehenä nimeltään Korko), Palmros, Randelin, Renström, Sohlman 3, Stålsten, Södervall, Tammelund, Valenius, Westerholm, Öfverberg ja Österlund.

Marttilan rippikirjasta tein samanlaisen laskelman (1853-59 JK 195 A 1 16): 86 rengille oli merkitty son-patronyymi, vain 14:llä oli lisänimi: Dom, Dunker, Friberg, Fält, Hansen, Herlin, Hilden, Höglund, Orjander, Ståhlberg, Svärd, Wién, Willandt, Zack. Marttilassa rengeillä lisänimi oli harvemmin kuin Maariassa, mutta nimistö oli aivan samantapaista.

Maaseudun nimiympäristöön kuuluivat myös käsityöläiset, joilla säännöllisesti oli ruotsinkielinen sukunimi. Suutareita, räätäleitä, muurareita, satulantekijöitä ja seppiä Maariassa olivat mm. Eklund, Ekfors, Björkman , Lauren, Wallin, Helin, Ihalin, Kaerlen ja Marttilassa mm. Sahlsten, Friberg , Nummelin, Wallgren, Lönnblad, Halin ja Orjander.

Myös joillakin itsellisillä alkoi näkyä lisänimiä, kaikki ruotsalaisia, esim. Marttilassa Brungström, Grönroos ja Nyholm. Rippikirjojen perusteella ei torppareiden ja talollisten lisänimenkäytöstä saa kuvaa kirjojen esitystekniikan takia. Kun sarake tai rivi alkoi talon- tai torpannimellä, sitä oli tarpeetonta lisätä isännän ristimänimen ja isännimen perään. Henkikirjoissa sen sijaan asumuksen nimi on usein asukkaan lisänimenä. Esim. 1855 Marttilan henkikirjan (T 65) aukeamalla 480 on 24 henkilöstä 19:ilä lisänimi, kuten Katava, Kappa, Ahlainen, Ojala, Kivelä, Jaakola, Nummela, Kuopala jne., jotka kaikki ovat talojen tai torppien nimiä.

Kun siis oli totuttu siihen, että suomalainen lisänimi ilmaisi talon tai torpan hallintaa, sellainen ei sopinut maattomalle. Suomenkieliset sotilasnimet poikkesivat siksi liian paljon vakiintuneesta nimikäytännöstä. Se että ruotsinkieliset tyypilliset sotilasnimet erosivat siviiliväestön nimistä ei ilmeisesti häirinnyt yhtä paljon, olivathan ne yhtä kaikki ruotsinkielisiä, ja juuri vieraskielisyys oli olennaista maaseudun vähäväkisten nimissä. Jos ei ollut mitään painavaa syytä - kuten itämaisen sodan aikana - antaa suomalaisia sotilasnimiä, on ymmärrettävää, että niitä vierastettiin. Yleinen käsitys siitä, millaisia nimien tuli olla, ratkaisi nimien valinnassa ja vakiinnutti niitä. Sitä paitsi yhä useammalla miehellä oli jo valmiiksi sotapalvelukseen tullessaan ruotsalainen sukunimi.

Yritin etsiä rippikirjojen ja syntyneiden luetteloiden avulla Maarian ja Marttilan ruotusotamiesten vanhemmat nähdäkseni, kuinka monella oli peritty sukunimi. Vain rippikirjoissa mainitaan syntymäpitäjät ja tarkat syntymäajat. Jos ne pitävät paikkansa ja syntymäpitäjän historiakirja on aukoton, voivat vanhemmat löytyä melko nopeasti. Aina ei kuitenkaan syntyneiden luettelossa mainittu etsittyä. Joissakin tapauksissa selasin läpi ilmoitetun syntymäpitäjän rippikirjat, ennen kuin tapasin sotamiehen vanhemmat. Aina sekään menetelmä ei tuottanut tulosta.

Ruotuja Maariassa ja Marttilassa oli seuraavasti:

 

1854

1856

1857

1860

Maariassa

8

14

12

11

Marttilassa

22

40

27

23

(Marttilan lukuihin sisältyvät Euran ja Karinaisten kappeliseurakuntien ruodut.) Maariassa oli sotamiehiä koko aikana 24, Marttilassa 50.

Kaikkiaan olen löytänyt näiden pitäjien rippikirjoista 45 ruotusotamiestä, joista 35 miehen vanhemmat pystyin selvittämään.5 Isistä (tai aviottomista äideistä) 15:llä oli lisänimi. Luettelon ensimmäiset viisi ovat Marttilasta, loput 10 Maariasta:

sotamies

syntymäaika ja -paikka

isä tai äiti

Karl Tobias Eldström

29.11.1836 Kaarina

renki Carl Eldström

Johan Henrik Friberg

31.3.1828 Pertteli

äiti: piika Susanna Hellman

Carl Wilhelm Hansén

29.11.1833

pitäjänseppä Christopher Hansén

Gustaf Johansson John

23.8.1837 Marttila

talollinen Joh. Mattss: Uotila

Herman Lindström

1829 Marttila

siltavouti Lindström

Carl Gustaf Thomasson Alku ("hette förut Galant")

4.6.1831 Lieto

torppari Thom Lindan

Karl Adolf Ahlqvist eli Ahl

3.12.1828 Turku

merimies Johan Ahlqvist

Johan Gabriel Björk qvist Käsi eli Huggare

24.8.1836 tai 24.3.1830 Uskela

Varmaa isää ei löydy, mutta Uskelassa suutari Nils Björkqvist

Karl Gustaf Grönblom

7.10.1830 Turku

muurmästarin kisälli Anders Grönblom

Johan Grönros eli Penti

23.5.1823 Lemu

pitäjänsuutari Johan Grönros

Johan Kulo (Kiver) (Lindgren)

5.8.1833 Perniö

torppari Joh. Fredr. Lindgren

Emanuel Isaksson Lönn eli Pekko

3.3.1826 Eura

renki Isaac Grönroos

Abraham Nummelin eli Korko

18.12.1834 Rymättylä

torppari Eric Nylund

Matts Wilhelm Ström

23.2.1836 Rusko

itsellinen Matts Johanss: Peldola

Maurits Mathias Warjo ("har tillförren hetat Helander och sedan Lans")

21.9.1836 Turku

vahti Henric Helander

Vain neljässä tapauksessa on isältä peritty sukunimi säilytetty sotaväessä (Eldström, Hansén, Lindström, Grönblom). Aivan samantyyppisiä nimiä on sekä hylätty (Hellman, Lindan, Ahlqvist, Grönros, Lindgren, Helander) että annettu uusiksi sotilasnimiksi (Friberg, Nummelin). Tämän ryhmän miehet ovat keskimääräistä paremmasta yhteiskunnallisesta taustasta, onhan isissä pitäjänkäsityöläisiä, talollinen ja siltavouti.

20 sotamiehen isälle (tai aviottomalle äidille) on kirkonkirjoihin merkitty vain son- (tai dotter-) patronyymi. Luettelon 8 ensimmäistä miestä ovat Marttilasta, loput Maariasta:

sotamies

syntymäaika ja paikka

isä tai äiti

Johan Andersson

1.4.1833 Marttila

torppari Anders Mattsson

Matts Henriksson Hilden

7.4.1834 Marttila

ent. rusthollari Henric Johansson

Johan Johansson

14.8.1836 Marttila

torppari Joh. Johansson

Johan Henric Nyman

8.1.1838 Koski

torppari Johan (torppa Peltola)

Simon Johansson Palmroos

30.7.1826 Marttila

torpp. Joh. Simonss. (torppa Santala)

Abraham Gustafsson Pihl

13.3.1834 Urjala

renki Gustaf Thom:son

Gustaf Henriksson Siiwo

2.5.1835 Marttila

talollinen Henr. Johanss: (talo Prästi)

Gustaf Wilhelm Mattsson Woima

24.6.1837 Marttila

talollinen Matts Ericss: (talo Eskola)

Fredrik Jakobsson Ilo

15.1.1837 Huittinen

itsellinen Jacob Jacobsson

Gustaf Adolf Into ("förut benämnd Juselius eller Hurtig)

27.10.1823 Marttila

rusthollarin tytär Stina Henricsdr

Carl Adolf Carlsson Kaunis

31.7.1831 Orivesi

torppari Carl Adolf Carlsson (torppa Lähteenviita)

Johan Henrik Johansson Klang eli Nikander

19.1.1830 Urjala

talollinen Johan Abrah:son (talo Holsti)

August Kova Ignatiison (nimet tässä järjestyksessä toistuvasti)

7.5.1826 Rusko

torppari Ignatius Jac:s.

Anders Andersson Lock eli Järvi

20.10.1835 Lieto

torpp. And. Johs (torppa Laurila)

Anders Wilhelm Lohi ("hette förut Ahlman")

5.1.1831 Raisio

karjapiika Elisab Jacsdr

Carl Israelsson Oksa ("hette förut Ahlgren sedan Qwist")

19.11.1829 Marttila

taloll. Israel Gustafss. (talo Posti)

Johan Johansson Reima

22.4.1832 Maaria

taloll. Joh. Joh:sson (Metsämäki Lillgård)

Anders Maurits Jakobsson Sarwi (Knopp)

23.2.1823 Rusko

taloll. Jacob Simonsson (talo Stor Helckilä)

Johan Johansson Säck

22. 4.1828 Säkylä

renki Johan Henricss:

Carl Gustaf Tähti ("Förut benämnd Lindberg och sedan Smal")

24.10.1827 Lemu

Louhisaaren kartanon renki Gustaf Mattsson

Louhisaaren puutarhamestari oli Eric Johan Lindberg. Hänelläkin oli Carl Gustaf -niminen poika, synt. 1813. Ilmeisesti rengin poika omaksui puutarhurimestarin sukunimen.

Vaikka isältä ei ole saanut perinnöksi siviililisänimeä, on puolella (10) luetelluista ollut pysyvästi tai väliaikaisesti tyypillisimpiä siviiliväestön käyttämiä nimiä (Andersson, Hilden, Nyman, Palmroos jne.). Kaikkiaan voi todeta, että lisänimien käyttö 1850- ja 1860-luvulla hyvin vakiintumatonta. Ruotsalaisilla ja muukalaisilla nimillä on ollut tutkituissa pitäjissä vankka asema suomenkielisen maalaisväestön nimistössä. Niitä ei ole monestikaan vielä silloin peritty mutta niitä on otettu käyttöön hanakasti. Ne ovat sopineet, olipa mies renki. tai sotilas.

On ehkä vielä yksi syy, miksi kaksiosaiset ja johtimelliset ruotsinkieliset lisänimet tuntuivat sopivan 1800-luvun ruotusotilaalle paremmin 'kuin tyypilliset sotilasnimet, olivatpa ne ruotsin- tai suomenkielisiä. Wallin (Voionmaa) on itämaisen sodan ajan kuvauksessaan (1904: 36-38) todennut, että "kerrankin oli taas torpparin poika ja renki arvossa". Monin paikoin sotamiehille maksettiin jopa suurempi pestiraha ja palkka kuin kruunulle ennen sotaa maksettu vakanssimaksu oli ollut, mistä ajan sanomalehdissäkin valitettiin. Arvonnoususta osoituksena oli ainakin paikoin Savossa alettu sotamiehen vaimoa kutsua "frouvaksi".

Jos sotamiesten arvostus ja asema oli todella parantunut 1700-luvun sotaisista ajoista, alkoi ehkä senkin takia tuntua luontevalta antaa heille samanlaisia lisänimiä kuin käsityöläiset ja säätyläiset käyttivät. Tyypilliset lyhyet sotilasnimethän ilmaisivat kantajansa kuuluvan yhteiskuntaportaikon alimmalle askelmille.

Vakiintuivatko sotilasnimet?

Katselmusrullista voi laskea, että 1854-59 palveli Marttilassa sijainneissa ruoduissa 50 sotamiestä ja Maarian ruoduissa 24. Marttilan rippikirjasta on löytynyt 18 sotamiestä (tai entistä sotamiestä), joista 17 on samoja kuin tallissa mainitut. Maarian rippikirjasta olen löytänyt 23 sotamiestä, joista 17 on yhdistettävissä sotilasrullien miehiin. Lisäksi voi tavata muuttokarjoista ja henkikirjoista muutamia sotilaaksi (tai entiseksi sotilaaksi) mainittuja miehiä, joita rippikirjoista ei voi ainakaan tunnistaa. Ehkä nämäkin miehet on merkitty rippikirjoihin, mutta sotamiehen tuntomerkit puuttuvat: ei ole lisänimeä eikä ammattina sotilas vaan ehkä renki.

Kun lähdekirjat eivät järjestelmällisesti pidä yhtä, tulee kysyneeksi, kuinka vakiintuneita sotamiesten lisänimet olivat. Kuinka yleisesti käytettiin sotilasnimiä muuallakin kuin sotilasrullassa? Tunnettiinko ruotusotamiehet sotilasnimillään asuinympäristössään? Muut lähteet kertovat tästä enemmän kuin katselmusrullat. Jopa sotilaspäällystön laatimassa armeijan asiakirjoissa on sellaisia, joissa läheskään kaikki miehistön jäsenet eivät esiinny sotilasnimellään. Sellainen asiakirja on esimerkiksi vuonna 1856 laadittu erotettujen miesten luettelo. Näyttää siltä, ettei armeijassakaan ole sotilasnimiä pidetty miesten varsinaisina niminä, muiden sukunimien veroisina.

1. komppaniasta erotettiin 12.7.1856 joukkojen supistamisen vuoksi 47 sotamiestä. Erillisessä erottamisluettelossa (M 26/20) on 17 miehellä erilainen nimi kuin katselmusrullassa, näistä 8:lla son-patronyymi:

rullassa

eroluettelossa

Riemu

Henriksson

Juuri

Johansson

Lenko

Lillja

Niemi

Karlsson

Siivo

Löf

Suomi

Jakobsson

Toivo

Johansson

Koitto

Grönroos

Wärja

Nikander

Sarvi

Mattsson

Holm

Lind

Meri

Kaisasson

Kumenius

Cummelin

Hjelt

Joelsson

Paaju (Paju?)

Rosvall (?)

Wenäs

Bergström

Nitu

Björn

2. komppaniassa kaikki 43 erotettua on nimetty erolistassa toisin kuin katselmusluettelossa; 23 on saanut lisänimekseen vain patronyymin:

nro rullassa

erolistassa

13 Juuri

Johansson

15 Tuuli

Engström

18 Naka

Holm

26 Waski

Andersson

27 Wiiri

Anden

30 Lauma

Grönmark

31 Sankaa

Jakobsson

33 Tiiri

Nyman

35 Riemu

Mansten

45 Pohja

Henriksson

46 Sota

Michelsson

49 Kangas

Ruskelin

50 Harju

Adamsson

53 Warpu

Lindroos

56 Aamu

Mattsson

57 Kärpä

Tengström

59 Torvi

Johansson

60 Mekko

Lindqvist

62 Peto

Pausell

65 Jalo

Linden

69 Otta

Wikman

81 Pyy

Johansson

82 Aura

Simonsson

87 Niemi

Michelsson

88 Yöä

Ignatiusson

89 Hiili

Krans (ollut numerossa 3: 51 Krans)

92 Kirves

Mattsson

99 Rauta

Adamsson

107 Perrho

Johansson

108 Metto

Karlsson

119 Santa

Sandholm

121 Wirta

Beckman

126 Tervo

Sellström

128 Suorsa

Nystedt

129 Lammi

Wigren

132 Paino

Mattsson

135 Tuohi

Lindvall

136 Haapa

Mattsson

140 Korpi

Andersson

141 Kisko

Johansson

142 Repo

Johansson

143 Hirvi

Jakobsson

150 Loppu

Gustafsson

3. komppaniasta on erotettu 42 miestä. Sama lisänimi katselmusrullassa ja eroluettelossa oli 10 miehellä: Hellström, Lindelöf; Kajander, Gröndahl, Ihander, Wink, Ackrenius, Lind, Lindgren, Mäcklin. Eroluetteloon oli merkitty vain patronyymi 21 miehelle. 6 numerossa oli sotilasnimessä ja eroluettelon nimessä jotain yhteistä, siis sotilasnimi oli johdettu siviilinimestä:

nro rulla

eroluettelo

23 Sahl

Salomonsson

59 Stål

Stålberg

86 Lind

Lindberg

88 Öst

Östberg

98 Bom

Granbom

143 Ahl

Sahlgren

4. komppaniassa 47 erotetun miehen lisänimistä oli 26 samaa katselmusrullassa ja eroluettelossa: Högerstedt, Palln, Heerman, , Lång, Hertman, Alm, Wikman, Moberg, Gustafsson, Siik, Sundberg, Johansson, Pihlroth, Hellström, Blomberg, Nummelin, Stolt, Ahlroos, Wikman 2, Ahlgren, Rehn, Asp, Zeltz (?), Nyman ja Möller. Sotilasnimi oli osa eroluettelon nimeä 4 numerossa: nro 25 Holm - Lindholm, nro 42 Roos - Lagerroos, nro 62 Wik - Wikström ja nro 123 Palm - Palmroos. Eroluettelossa patronyymi korvasi 9 sotilasnimeä: And, Sjö, Höst, Ek, Snäll, Roth, Malm, Staf ja Reiman.

Kaikkiaan vuoden 1856 eroluettelot osoittavat selvästi, minkälaisia nimiä pidettiin sopivina sukuniminä. Eroluetteloissa ei ole suomalaisia nimiä eikä tyypillisiä sotilasnimiä kuin muutama 1. komppaniassa: Kotka, Kanto, Järvi, Sota, Terä, Ii, Hurt, Kaunis, Svärd, Sirppi, Samm, Malm, Sars, Langi, Urho ja Lind.

Toisaalta ainakin osa suomalaisista sotilasnimistä näyttää. olleen koko sotamiehen perheen käytössä, Joten niillä oli mahdollisuus vakiintua ja kehittyä periytyviksi sukunimiksi. Rippikirjoissa ei tavallisesti merkitä lapsille isän lisänimeä, mutta jos perheelle tarkoitettu tila ei ole riittänyt, on osa lapsista merkitty erilleen sivun alalaitaan ja silloin lapsella on isänsä lisänimi: esim. Maariassa (JK 210 pag. 73) renki Anders Mauritz Sarven (ent. sotilas) tytär Johanna Ulrika Sarvi, synt. 22.8.1863 Maariassa sekä (pag. 277) sotamies Karl Henrik Henriksson Björkin poika Johan Wilhelm Björk, synt. 26.1.1863 Maariassa; entisen sotilaan, renki Johan Mattsson Tuomen (ent. Hypyn) tytär Anna Lisa Tuomi, s. 14.12.1860 Maariassa (pag. 163). Samanlaisia välähdyksiä suomenkielisten sotilasnimien käytöstä seuraavassa sukupolvessa näkyy Maarian rippilasten luettelossa (1836-1900, JK 212 VII 12): 1875 torpantytär Olga Wilh. Tähti, s. 9.11.1859 ja sotamiehentytär Olga Josefina Pendi, s. 8.4.1860; 1877 torpanpoika Frans Herman Alku, s. 8.7.1861 ja torpanpoika Frans Johannes Pentti, s. 25.10.1862; 1885 ittellisenpoika Johan Gustaf Kulo, s. 4.6.1869 ja torpparintytär Maria Aleksandra Pentti, s. 14.6.1870; -1886 ittellisenpoika Frans Henrik Ilo, s. 29.12.1869, ittellisenpoika Aksel August Tähti, s. 27.7.1871 sekä ent. sotamiehen poika Aron Adof Björk, s. 21.6.1868.

Lisänimen perusteella entisen sotamiehen jälkeläisinä voi pitää Liedon henkikirjaan (T 99) 1870 merkittyjä "kyrkfattige barnen Karl, Hanna, Ida, Maria Pihka" sekä samana vuonna Raisiossa merkittyjä sisaruksia: "värnlösä drengbarnen Amanda och Johan Seppä". Henkikirjoihin ei ole monia sotamiehiä tunnistettavasti merkitty, mutta ilmeisesti se lisänimi, joka henkikirjaan merkittiin, oli henkilöstä yleisesti käytössä. Miksi muuten toisilla olisi lisänimi, toisilla ei. Sotamieheksi on Marttilan emäseurakunnan henkikirjaan merkitty 1865 (T 85) Simon Palmroos, Karl Eldström, Henric Wahva, Gustaf Siivo ja Johan Nyman; Maarian henkikirjassa samana vuonna ovat sotamiehet Kulo, Warjo, Räiman, Grönblom, Kaunis, Björk ja Tähti, Paattisilla Ilma ja Oja. Jos katsotaan myös Kosken, Euran ja Karinaisten kappeliseurakunnat, saadaan sotamiehiä kokoon lisää: Hansen, Friberg, Jätt, Lauren, Dragonoff, Lindström, Tikka, Hjelt, Gavel, Tuli, Lindholm, Pril ja Helin. Sotamiehet ovat muuttaneet ahkerasti. Siksi heitä on hankala jäljittää. Oletettavaa on, että useat heistä ovat jakolaitoksen lakkauttamisen jälkeen 1867 vaihtaneet asuinpaikkaa. Siksi katsoin koko Maskun kihlakunnan henkikirjat (T 99) vuodelta 1870. Löysin Turun pataljoonan entisiä sotamiehiä seuraavat: Maariasta ent. aliupseeri Mauritz Lans (sotamiehenä käytti nimeä Warjo) ja. ent. sotilas Johan Ilma; lisäksi sotilaanlesket Maria Räimä (Reima) ja Johanna Grönblom, torppari Henrik Walo sekä rengit Anton Sarvi, Karl Tähti ja Fredrik Kuha, joilla on sotilasnimi. Marttilassa ei ollut merkitty entisiä sotilaita, mutta itsellinen Gustaf Siivo kantoi entistä sotilasnimeä. Kappeliseurakunnissa oli Koskella yksi entinen sotilas, Gustaf Dragonoff, Ja Karinaisissa Matts Frisk ja Gustaf Pryl. Raision entiset sotilaat olivat Matts Jalo ja Johan Lehti; selviä sotilasnimiä kantoivat ainakin rengit Otto Puola, Fredrik Mild, Johan Tenn ja Michel Tammi. Liedossa entisinä sotilaana on 1870 kirjattu Robert Rosendahl, Matts Nyholm, Matts Tuppi, Karl Ilta, Michel Hieta ja Henrik Wahva, sotilaanleskiä olivat Ulla Raita ja Ida Eldström; vielä renkinäkin pitivät sotilasnimensä Fredrik Muoto, Gustaf Into, Henrik Ihalan, Anders Kulo ja Johan Juuri. Torppareiden Matts Wuoren, Gustaf Kallion ja Gustaf Lakson lisänimet saattavat olla peräisin sotilasrullista.

Koska ruotsalaiset ja muukalaistetut sotilasnimet eivät päältä nähden eroa siviiliväestön sukunimistä, niiden säilymistä voisi seurata ainoastaan tarkan sukututkimuksen keinoin. Ne ovat sulautuneet erottumattomaksi osaksi länsisuomalaiseen sukunimistöön. Sen sijaan suomenkieliset sotilasnimet erottuvat joukosta, vaikka niiden jäljittämiseen jäisi aukkojakin. Turun pataljoonan sotilasnimistä esiintyvät sukuniminä 1980-luvulla Turun seudulla mm. Ilo, Ilta, Into, Juuri, Kulo, Lohi, Rauha, Reima, Sarvi, Siivo, Tähti, Tuuli, Vahva, Varo ja Voitto puhumattakaan muuallakin yleisistä nimistä Laakso, Lehti, Kallio, Järvi, Oksa, Tuomi jne. (Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan puhelinluettelo: Turku 1983).

Suuri osa 1850- ja 1860-luvun suomalaisista sotilasnimistä väistyi pian ruotsalaisten nimien tieltä, mutta jäljettömiin ne eivät kadonneet. Kun 1800-luvun loppukymmenillä ja 1900-luvun alussa yhä useammat valitsivat itselleen ja perheelleen suomalaista sukunimeä, olivat sotilasnimet varmasti yksi malli. Monet myöhemmin yleisiksi tulleet sukunimet kuten Elo, Kivi, Laakso, Laine, Virta ja Valo ovat aluksi olleet sotilasnimeä. Niiden ansiosta tuli suomalaiseen sukunimistöön lyhyt tyyppi, joka poikkesi la-loppuisista kuten muistakin asutusnimistä sekä itäsuomalaisista –nen-nimistä. Juuri tämä nimityyppi saavutti tilattoman maalaisväestön ja kaupunkilaisten keskuudessa suuren suosion. Kun ottaa huomioon, että 1850-luvulla suomenkielisiin sotilasnimiin vaikuttivat nimenomaan ruotsalaiset tyypilliset sotilasnimet, on todettava, että suureen osaan nykysuomalaista sukunimistöä onkin pohjimmaltaan vaikuttanut ruotsinkielinen tyypillinen sotilasnimistö.

LÄHTEET

1 Merkintä 2: 105 Törnroth - 2. komppanian numerossa 105 lisänimenä Törnroth.

2 Suffiksillisiin nimiin olen laskenut muukalaistettujen nimien lisäksi -son ja -ling -loppuiset nimet.

3 Luku nimen perässä ilmoittaa samannimisten miesten määrän.

4 Tapaa, että uudelle sotamiehelle on annettu ruodussa ennestään ollut nimi, on noudatettu 1854-65 vain kuudesti. Johan Ilman lisäksi ovat nimensä sillä tavoin saaneet 4: 16 Anders Asp 11.3.1856, Steffan Asp kuollut 11.3.1856; 4: 80 Gustaf Lindgren 15.2.1856, Johan Lindgren k. 18.12.1855; 1: 1 Johan Onni 7.5.1859, Nehemias Onni erotettu 31.12.1858; 1: 2 Jonathan Salmi 7.5.1859, Johan Salmi erotettu 31.12.1858 ja 3: 26 Adolf Virta 31.10.1860, Johan Virta erotettu 19.6.1860.

5 Lähteet: Maarian rippikirjat 1851-57 (JK 209 I 16) ja 1857-63 (JK 210 I A) sekä syntyneet ja kastetut kopiokirjasta 379; Marttilan rippikirjat 1846-52 (JK 195 A I 15) ja 1853-59 (JK 195 A I 16) sekä syntyneet ja kastetut kopiokirjasta 381: Lemun rippikirjat 1820-26 (JK 906 A I 9 ja 10) sekä historiakirjan kopio 341; syntyneet ja kastetut seur. seurakuntien historiakirjojen kopioista (suluissa kopiokirjan tai mikrofilmin numero): Eura (45), Huittinen (104), Kaarina (168), Koski (265), Lieto (348), Orivesi (MF 55651), Perniö (482), Pertteli (484), Raisio (575), Rusko (604), Rymättylä (607), Säkylä (667), Turku (705), Urjala (721), Uskela (MF 55704). Nimet olen kopioinut juuri niin kuin ne lähteisiin on kirjoitettu.

Kirjallisuus

Gahm Persson I = Kongl. Stadgar, Förordningar, Bref och Resolutioner angående Swea Rikes Landt-Milice til Häst och Fot, uppå Kongl. Maj:ts Allernådigste Befallning til Dess och Riksens Krigs-Collegium, hopsamlade af Sigfrid L. Gahm Persson I-IV. Stockholm 1762-1814.

Mikkonen, Pirjo 1974: Suomen 1700-luvun ruotusotamiesten lisänimistä. Pro gradu -tutkielma. HY, NT.

Noreen, Adolf 1913: Något om våra familjenamn. -Spridda studier 3. Populära uppsatser. Stockholm.

Nurmio, Heikki - Palmrooth, R. V. 1931: Suomen sotalaitos viiden vuosisadan aikana. - Suomen puolustusvoimat 1-2..Toim. Felix Johasson: 2. Painos. Porvoo.

Oja, Aulis 1959: Marttilan pitäjän historia. Forssa.

Perälä, Väinö 1949: Maarian pitäjän historia 2. 1600-1865. Turku.

Posti, F. H. 1931: Lieto kunnallishallinnon aikana. - Liedon historia, toim. Einar W. Juvellus. Turku.

Santavuori, Martti 1941: Suomen sotahistoria sekä katsaus yleisen sotataidon historian tärkeimpiin vaiheisiin 1. Itsenäisyyden toteutumista edeltänyt aika. Helsinki.

Seitkari, Olavi 1937: Piirteitä Suomen ruotuväen uudelleen järjestämisestä vv. 1854-1856. Historiallinen Aikakauskirja 3. Historian Ystäväin Liitto. Helsinki.

Tegnér, Esaias 1930: Om svenska familjenamn. - Ur språkens värld 3. Stockholm.

Wallin (Voionmaa), Väinö 1904: Itämainen sota Suomessa 1854-1856. 50-vuotiseksi muistoksi. Helsinki.

Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan puhelinluettelo: Turku 1983.

Aineistolähteet

Sota-arkiston Militaria-arkisto:

M 26 / 19 = Mönsterrulla för 1. indelta. (Åbo) finska skarpsk. batn 1855
M 26 / 20 = Mönsterrulla för 1. indelta. (Åbo) finska skarpsk. batn 1856
M 26 / 21 = Mönsterrulla för 1. indelta. (Åbo) finska skarpsk. batn 1857
M 26 / 22 = Mönsterrulla för 1. indelta. (Åbo) finska skarpsk. batn 1860
M 26 / 23 = Mönsterrulla för 1. indelta. (Åbo) finska skarpsk. batn 1861
M 26 / 24 = Mönsterrulla för 1. indelta. (Åbo) finska skarpsk. batn 1862
M 26 / 25 = Mönsterrulla för 1. indelta. (Åbo) finska skarpsk. batn 1863
M 26 / 26 = Mönsterrulla för 1. indelta. (Åbo) finska skarpsk. batn 1864
M'26 / 27 = Mönsterrulla för 1. indelta. (Åbo) finska skarpsk. batn 1865
M 26 / 28-30 Dagorder 1855-1865
M 26 / 33 Turun pataljoonaa koskevia kirjeitä, valituksia, raportteja ym.

Valtionarkisto:

T 65 = Maskun kihlakunnan henkikirjat 1855
T 85 = Maskun kihlakunnan henkikirjat 1865
T 99 = Maskun kihlakunnan henkikirjat 1870
JK 209 I 16 = Maarian rippikirja 1851-57. Mikrofilmi.
JK 210 I 17 = Maarian rippikirja 1857-63. Mikrofilmi.
JK 212 V 4 = Muuttaneet 1844-78. Maaria. Mikrofilmi.
JK 212 VII 12 = Maarian rippilapset 1836-1900. Mikrofilmi.
JK 195 A I 15 = Marttilan rippikirja 1846-52. Mikrofilmi.
JK 195 A I 16 = Marttilan rippikirja 1853-59. Mikrofilmi.
JK 906 A I 9 = Lemun rippikirja 1820-26. Mikrofilmi.
JK 906 A I 10 = Lemun rippikirja 1827-33. Mikrofilmi.

Suomen Sukututkimusseuran teettämät kopiot seuraavien seurakuntien historiakirjoista (suluissa kopiokirjan numero): Eura (45), Huittinen (104), Kaarina (168), Koski (265), Lemu (341), Lieto (348), Maaria (379), Marttila (381), Orivesi (MF 55651), Perniö (482), Pertteli (484), Raisio (575), Rusko (604), Rymättylä (607), Säkylä (667), Turku (705), Urjala (721), Uskela (MF 55704).

Lähde: Kieli 2. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. 1987, s. 146-180.

© Pirjo Mikkonen ja Suomen Sukututkimusseura

[ Artikkelin alku ]