Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Eräitä numeroita nimenmuutoksista

Martti Airila

Kun nimenmuutosasia on nykyään "päivän polttavana kysymyksenä" - jos niin saan sanoa - ainakin suomenmielisissä ylioppilaspiireissä, huvitti minua tarkastella "Suomalaisen Virallisen Lehden" parin vuosikerran ilmoituksia nimenmuutoksista. Tarjoan tässä lukijalle tarkasteluni tulokset.

Saadaksemme jonkinlaisen yleiskäsityksen nimenmuutoksista, järjestän nimet eri ryhmiin.

Ensin ne nimet, joissa on jokin johtopääte.

Runsaslukuisin on, kuten helposti arvattaneenkin, -nen-päätteinen ryhmä. Vuoden 1898:n nimenmuuttajista on 65 eli 18,3 % koko lukumäärästä valinnut itselleen -nen-loppuisen nimen. Seuraavana vuonna on uusien nimien joukossa 69 -nen- päätteistä eli 25,4 %. Mutta samoina vuosina oli myöskin koko joukko niitä, jotka jättivät vanhat -nen-päätteiset nimensä, vaihtaen ne joko toisiin -nen-päätteisiin tai kokonaan erilaisiin. V. 1898 nousi hyljättyjen -nen-päätteisten luku 73:een, seuraavana vuonna oli niitä 53. Yhteensä siis uusia –nen-päätteisiä nimiä molempina vuosina 134, hylättyjä 126.

Se seikka,että hylättyjen ja otettujen -nen-päätteisten-luku on jotenkin yhtä suuri, todistaa ettei -nen-ryhmä ole varsinainen muotiryhmä nykyään. Toinen -io-päätteisten ryhmä, se nykyään näkyy nimenmuuttajia eniten viehättävän.

Tosin on tämä tyyppi paljoa harvalukuisempi kuin edellinen. Vuoden 1898:n uusista nimistä on 22 eli 6,2 %, -io-päätteisiä, ja seuraavana vuonna on tämän tyyppisiä nimiä 15 eli vain 5,5 %. koko määrästä. Mutta toiselta puolen huomattakoon, että -io-nimestä ei luovuta, kun se kerran on omaksuttu. Mainittuina vuosina on ainoastaan kaksi henkilöä vaihtanut -io-päätteisen nimensä (Sirviö, Raunio) toiseen.

Muista nimissä tavattavista johtopäätteistä on huomattavin -la, jota ei kuitenkaan erityisesti suosita. V. 1898 tuli uusia -la-päätteisiä nimiä 17 eli 4,6 %, v. 1899 12 eli 4,4 %. Samoina vuosina luopui 23 ja 17 henkilöä entisistä -la-päätteisistä nimistään.

Harvoja muita johtopäätteitä on näiltä vuosilta tavattavissa: jokunen -sto- (Saaristo, Koivisto) ja -kas- päätteinen (Ahokas). Siinä kaikki.

Yhteensä oli johtopäätteellisiä nimiä 1898 29 %, 1899 35 % koko lukumäärästä.

Jäljellä olevat: nimet ovat joko suomalaisia johtopäätteettömiä nimiä tai vieraskielisiä.

Ensin erotamme pois viimemainitut, jotka ovat aineemme ulkopuolella.

Suomalaisen Virallisen Lehden mukaan oli vuoden 1898:n uusista nimistä 55 eli 15,5 % vieraskielisiä1, vuoden 1899:n 53 eli 19 %.

Verrattomasti suurin osa niistä suomalaisista. nimistä, joilla ei ole erityistä johtopäätettä, on kaksitavuisia. Kolmitavuisia tuli v. 1896 vain 23 ja v. 1899 12, jota vastoin kaksitavuisia edellisenä vuonna tuli 155 eli 43,6 % kaikista nimenmuutoksista, jälkimäisenä vuonna taasen 105 eli' 38,6 %. Suurin osa näitä kaksitavuisia on luonnosta saatuja, sellaisia kuin: Aalto, Laine, Salmi, Lahti, Järvi, Virta, Koski, Niemi, Saari, Manner, Kivi,. Vuori, Kunnas, Laakso, Nurmi, Lehto, Tammi, Oksa, Aho, Halme j.n.e. Juuri näiden kaksitavuisten joukossa tapaamme kaikkien tavallisimmat ja eniten suositut nimet. Niinpä on kahden tarkastelemamme vuoden kuluessa tullut 19 uutta Nurmea (siis jotakuinkin joka 24:s nimenmuuttaja on valinnut tämän nimen), 18 Lainetta, 12 Aaltoa, 10 Heinoa, yhtä monta Leinoa, 7 Halmetta j.n.e.

Yhdistettyjä nimiä ei ole niinkään paljon. Vuonna 1898 niitä oli 14, monet hyvinkin komealta kalskahtavia: Rautavaara, Salovaara, Salokannel, Salosaari, Elomaa, Eloranta, Hurmerinta, Päivärinta, Varpelaide, Lahdenkivi, Niinikoski, Koskenhovi, Aitovieri, Kalajoki; v. 1899 taas 10: Ylöstalo, Kultalahti, Siironmaa, Kivikkolehto, Pohjantähti, Kiviranta, Halkoniemi, Lähteenperä, Linjamäki, Seinäjoki.

Kumpaisenakin vuonna on suurin osa nimenmuuttajista siirtynyt toisesta suomalaisesta nimestä toiseen. Tällaisia muutoksia oli v. 1898 166 eli 46,4 % v. 1899 139 eli 50 %; muutoksia vieraskielisestä nimestä suomalaiseksi oli v. 1898 135 eli 37,7 % v. 1899 84 eli 30,5 %, nimen muukalaistuttamisia oli v. 1898 38 eli 10,6 %, v. 1899 31 eli 11,2 %, vihdoinkin vieraskielisen nimen muutoksia toiseen vieraskieliseen nimeen v. 1898 17 eli 5 %, v. 1899 22 eli 8 %2.

Mitä eri vaikuttimia on nimenmuutoksia aiheuttamassa?

Tärkeä seikka on tietenkin henkilön kieli ja mieli. Se aika, jona, suomalaisen miehen kaikin mokomin tuli kantaa vieraskielistä nimeä, alkaa jo olla mennyttä. Meidän aikanamme annetaan vihdoin niin paljon arvoa omalle kielelle, että pidetään hyvä suomalainen nimi, vaihdetaampa usein vieraskielinen myöhempi nimi alkuperäiseen suomalaiseen. Niinpä on vähäisen muutoksen kautta palautettu nimet Mäkelin ja Arvelin entisiin muotoihinsa Mäkelä ja Arvela. Mutta onpa vain vieläkin poikkeuksia olemassa.

Toisissa henkilöissä on - ehkä sisäisen alkuperäisyyden puutteessa - ulkonaisen eriskummallisuuden tavoittelua, joka näyttäyksemme nimen valinnassa. Yleensä näyttää kyllä siltä kuin harvinaisempi kauniskin nimi useinkin vaihdettaisiin vähemmän harvinaiseen muotinimeen. Niinpä muutetaan Mailanen Mantereeksi, Kunttu Koskeksi, Luikki Leinoksi, Pallukka Niemeksi, Kontturi Oksaseksi, Romppanen Saloksi, Pallari Peltoseksi, Jyrä Veijolaksi, Karju Koskeksi, Tappurainen Niemeläksi, Pertta Roineeksi, Patrakka Aalloksi j.n.e. Tämä ei ole kiitettävää. Mutta vielä vähemmän tulee kiittää sellaisia muutoksia kuin esim. seuraavissa ilmoituksissa olevat: "Nimeni Johan Kaukonen on tästä lähin J. Janne"; "Nimeni Jaakko Ojala on oleva Jakko Lauri Hellespore." Komeata kai on tavoiteltu. – "Minä Aleksander Hägg ilmoitan täten muuttaneeni sukunimeni Berliniksi ja on nimeni tämän jälkeen Aleksander Berlin. Aleksander Berlin, ennen Hägg, syntyään suomalainen Someron pitäjästä." - Entä tämä: "Nimeni joka on tähän asti ollut John Niskanen on tästedes oleva John Newton-Niskanen.

Olikohan huomannut olevansa Isaak Newtonin sukua, vai muutenko vain hengenheimolaisekseen tunsi? Ja Rissasesta tulee Palé Valtosesta Vrangén, Lassalasta Lassall Jeremiaantyttärestä Gestrin j.n.e. Niistä tapauksista puhumattakaan, kun otetaan suomalaisen nimen sijaan joku tavallisempi vieraskielinen.

Huomattava nimenmuutoksen vaikutin on myös kauniimman muodon tai merkityksen tavoittelu. Luovutaan kernaasti sellaisista nimistä kuin Pöllänen, Pöksyläinen, Kakkinen, Kakki, Tomppo, Törö, Pösö, Möttö, Pukki. Samasta syystä kai Pirukin on ilmoittanut muuttavansa nimensä Kiuruseksi.

Onpa nimen muodikkuuskin hyvin suuresti vaikuttava seikka nimenmuutoksissa. Isännimet eivät ensinkään ole päässeet sukunimien arvoon suomenkielessä. Senpätähden isännimiä tapaamme ainoastaan hylättyjen nimien joukossa. Toisin on asianlaita esim. Ruotsissa. Siitäpä syystä esim. Maria Juhantytär on voinut muuttaa nimensä Johanssoniksi, vaikka tuskinpa vain olisi voinut pitää Juhanpoikaa asianmukaisena nimenä.

-nen- ja -la-päätteiset sekä yhdysnimet ovat kaikki jotakuinkin yhtä suuressa arvossa. Siirrytään ryhmästä toiseen ilman minkäänlaista huomattavaa eroa.

Suuremman arvoisia ovat -io-päätteiset nimet. Niistä ei hevin luovuta. Ja täytynee myöntääkin, että nuo Aarniot, Alkiot, Auniot, Helkiöt, Kaimiot, Kalliot, Lehtiöt, Paasiot, Päiviöt, Railiot, Rainiot, Raitiot, Rauniot, Tainiot, Toiviot, Vainiot, Vuoriot ovat kauniita nimiä, mutta tyyppi alkaa jo tulla miltei liian yleiseksi.

Rakkaimmat kaikista nimistä ovat vihdoin jotkut kaksitavuiset luonnon helmasta saadut nimet. Yleisimmän suosion saavuttaneet luettelimme jo äsken. Kerran vain muutetaan nimi Laine. Mutta silloinkin se pysyy uuden nimen osana, uusi nimi kun on Iitu-Laine.

On vielä luotava silmäys vanhan nimen vaikutukseen uutta valittaessa.

Useinkin on vanhan nimen äänteellinen muoto ollut määräämässä uutta nimeä. Ei voi olla huomaamatta, että entisen ja uuden nimen alkukirjain hyvin usein - v. 1898 67:ssä eli miltei joka viidennessä tapauksessa, v. 1899 48:ssa eli joka kuudennessa tapauksessa - on sama. Niinikään on uusi nimi usein lyhentämällä saatu vanhasta. Joko on vanhan nimen alkuosa uuden pohjana, esim.: Rantapere - Ranta, Aholainen - Aho, Nukarinen - Nukari, Koskenkorva - Koski, Voutilainen - Voutila, Vanhatalo - Vanhala, Suomettä - Suomi, Rosenlew - Rusanen tahi on jälkiosaa käytetty, esim.: Riskusalo - Salo, Sarlahti - Lahti, Kielenniva - Niva, Junkkari - Kari, Hautamäki, Kaukonaäki, Pikkumäki -Mäkinen. Aivan harvoin on uusi nimi saatu pidentämällä (Tiilikka - Tiilikainen). Toisinaan on aivan vähäinen muutos tehty. Niinpä on Jouhikaisesta saatu Joukahainen, Ketolasta Ketonen, Siivosesta Sihvonen, Skinnarista Kinnari.

Mutta onpa vanhan nimen merkityskin ollut määräämässä uutta nimeä valittaessa. Merkityksen vaikutus on tietysti etupäässä huomattava, kun muutos tapahtuu kielestä toiseen. Suoranainen käännös on tehty, kun esim. Forss muutetaan Koskeksi, Jernberg Rautavaaraksi, Lindfors Niinikoskeksi, Vikstén Lahdenkiveksi. Mutta tavallisemmin käytetäään jotain vanhan nimen osaa uuden nimen aineksena. Niin muutetaan Isberg ja Bergenström Vuoreksi, Bergendahl Vuoriselksi, Stenvall Kiveksi, Rutgvist Oksaksi, Löfgren Oksaseksi, Forsgrén Koskelalsi Törnroos Ruusuksi, Lindroos Niiniseksi, Blomavall Nurmeksi, Borgman Luotteeksi. - Suom. Virallisesta lehdestä ei löydy kaikkia suomalaisten nimien ruotsinnoksia. Olen tavannut ainoastaan pari semmoista: Jouhten - Svahn, Katajainen - Ehn.

Innolla on eräissä ylioppilaspiireissä ryhdytty nimenmuuttoasiaa ajamaan. Kun tämä Virittäjän numero joutuu painosta, on jo nähty mitä hedelmiä tuo innokas toiminta on aikaansaanut - Vappu kun on aiottu siksi päiväksi, jona nimenmuutokset julkaistaan. Mutta olkoonpa, että yritys käytännössä on suuremmassa tai pienemmässä määrässä toteutunut - joka tapauksessa se on laajalti herättänyt mielenkiintoa. Ja siitä syystä toivomme tämän vähäisen katsauksen nimenmuutoksiin voivan lukijaa huvittaakin.

1 Huomattakoon, että Suom. Vir. Lehti ei anna täydellisiä tietoja vieraskielisistä nimistä, koska ne henkilöt jotka muuttavat nimensä vieraskieliseksi, eivät suinkaan aina ilmoita tässä lehdessä nimenmuutoksestaan. Esittämämme vieraskielisten nimien lukumäärä on nähtävästi todellista koko joukon pienempi.

2 Viittaamme äskeiseen huomautukseen. Sen lisäksi on mainittava, että milloinka isän- tai äidinnimen sijaan on otettu ruotsalainen nimi (osiin. Hermannintytär > Nygren), olumme laskeneet, tämän nimen muukalaistuttamisiin l, vaikka mahdollista on, että tämä muutos toisinaan olisi laskettava vieraskielisten nimien vaihtoon (siis, esim. Hermansdotter > Nygren). Suom. Vir. Lehdestä on mahdoton tietää, milloinka on puheena suomenkielinen, milloinka ruotsinkielinen isän- tai äidinnimi.

Lähde: Virittäjä 5(1901), s. 37-41.

[ Artikkelin alku ]