Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Ruotsin metsäsuomalaisten sukunimistöstä 1600-luvulla

Richard Gothe

"Ruotsin metsäsuomalaiset" on aihe, joka yhä edelleen herättää vilkasta mielenkiintoa. Sitä on tutkittu mitä erilaisimmilta näkökannoilta, mutta siitä huolimatta voidaan siitä vielä löytää monia uusia mielenkiintoisia puolia. Niinpä ei metsäsuomalaisista esim. vielä ole mitään todella tyhjentävää arkistohistorialliselle pohjalle perustuvaa kokonaistutkimusta. Eipä edes tunnettua Värmlantiin muuttoa ole vielä tällä tavalla selvitetty, vaikkakin on olemassa monia sitä käsitteleviä tutkielmia. Paras puhtaasti historiallis-topografinen esitys Värmlannin suomalaisista on mielestäni E. Falkin kirjoitelma "Finnarna i Värmland intill 1600-talets slut", joka sisältyy "En bok om Värmland" nimisen kirjan III osaan (Upsala 1921). Tämä tutkielma rajoittuu kuitenkin vain 1600-lukuun, ja kirjoittaja myöntää itse, että hänen tätäkin ajanjaksoa koskevat tutkimuksensa ovat laajennettavissa. Asia onkin niin, ja tutkielman ulkopuolelle jäävät sitä paitsi kokonaan 1500-luvulla tapahtunut maahanmuutto sekä olojen kehitys 1700-luvulla. Suomalaisten siirtyminen KeskiNorrlannin maakuntiin, siis Ångermanlannista pohjoisessa Gestriklantiin etelässä on tässä suhteessa vielä huonommassa asemassa.

Tosin eräiltä alueilta on joitakin pieniä erikoistutkielmia (esim. J. Nordlanderin tutkimus, joka koskee suomalaisten asettumista Gestriklantiin), ja kyseellistä aluettahan koskettelevat myös Petrus Nordmannin molemmat suuret teokset "Finnarna i mellersta Sverige" (Helsinki 1888), sekä S. Lönborgin kirjoitussarja "Finnmarkerna i mellersta Skandinavien" (Ymer 1903), mutta kumpikin kirjoittaja on käsitellyt aihetta varsin summittaisesti tyytyen usein toimittamaan vain pistokokeita. Tässäkin kohden odotamme vielä todella järjestelmällistä, perinpohjaista aiheen selvittelyä, joka koskisi kaikkia "pohjoisen vyöhykkeen" maakuntia, s.o. juuri äskenmainittuja. Voidaanhan vallan hyvin puhua myös .eteläisestä vyöhykkeestä", mikä silloin käsittäisi ne maakunnat, jotka aikoinaan kuuluivat Kaarleherttuan ruhtinaskuntaan, siis Södermanlannin, Nerken (siinä mm. Bergslagenin) ja Värmlannin.

Kysymme nyt aluksi: milloin tämä siirtyminen Ruotsiin tapahtui, mistä se alkoi ja minne se suuntautui?

Ensimmäiseen kysymykseen voimme lyhyesti vastata näin: Yksityisiä suomalaisia on muuttanut jo 1500-luvuin alkupuolella. Paljon useampia siirtyi kuitenkin sen johdosta, että Kustaa I ja hänen poikansa tuottivat heitä kausityöläisiksi kartanoihin ja linnoihin, sekä - vielä useammin - työmiehiksi kaivoksiin ja vuoriteollisuuslaitoksiin (esim. Salebergetiin, Nora-Lindeen ja Vermlandsbergiin. Kustaa I:n rekistratuurissa on paljon esimerkkejä tästä. Uusi muuttokausi alkaa 1580 ja jatkuu 1600:aan asti. Tämä siirtolaisuus tuntunee lähinnä ns. eteläisellä vyöhykkeellä, siis Södermanlannissa Närkessä ja Värmlannissa. Tällä kertaa on kysymys todellisista uudisasukkaista, jotka saapuvat maahan Kaarle IX:n turvissa ja hänen suojeluksensa alaisina. Mutta Norrlantiinkin on varmasti mainittuna aikana muodostunut lukuisia suomalaisia siirtoloita, mm. Viksjö, Graninge, Gudmundrå ja luultavasti myös Nordmaling, kaikki .Angermanlannin maakunnassa, muita mainitsematta. Kolmantena jaksona voisi pitää 1600:n ja 1630:n tai 1635:n välistä aikaa, varsinkin ajanjaksoa 1600-1620. Nuijasodan ja monien katovuosien kauhut sekä Suomen ahtaat sisäiset olot ne silloin saavat väestön lähtemään maasta. Tällä kertaa lienee siirtolaisuus enimmäkseen suuntautunut Keski-Norrlannin maakuntiin. Vuoden 1635 vaiheilla tapaamme siis suomalaista asutusta Ruotsissa Ångermanlannin pohjoisosista lähtien sitten jatkuvasti Medelpadissa, Helsinglannissa ja Gestriklannissa sekä Taalainmaan suomalaisseuduilla aina Södermanlantiin asti ja sieltä edelleen itäänpäin Värmlannin ja Norjan rajalle saakka (ja kauas Norjan puolelle).

Mistä nämät siirtolaiset sitten tulivat? Sekä suomalaisten tiedemiesten laajojen tutkimusten että käytettävissä olevan, tässä suhteessa varsin niukan arkistoaineiston pohjalla voimme väittää suurimman osan näistä uudisasukkaista tulleen Rautalammin seudulta. Varsin monet olivat myöskin kotoisin Ruovedeltä ja sen naapuripitäjistä, jotkut Karjalasta ja Pohjanmaalta. Tässä kohtaamme jo kuitenkin vaikeuksia. Nämä harvat siirtolaisten kotipaikkaa osoittavat tiedot tapaamme tuomiokirjoista, siis rikkomusten yhteydessä; muulloin jätetään mainitsematta sekä muukalaisen kotipaikka että hänen sukunimensä. Noiden omituisten vaikeatajuisten nimien merkitsemistä veroluetteloihin pidettiin luultavasti sekä tarpeettomana että hankalana. Näissä luetteloissa noilla supisuomalaisilla siirtolaisilla säännöllisesti onkin ruotsalaiset nimet: Erik Olufsson, Jöran Pederson, Lars Nilsson jne. - Seuduilla missä suomalaisia asui vain siellä täällä hajallaan, tämä tavattomasti vaikeuttaa tutkijan työtä ja vaatii pitkällisiä erikoistutkimuksia. Paremmin ovat asiat niissä pitäjissä, joihin muodostuu yhtenäinen suomalaisalue; silloin suomalaiset tavallisesti luetteloiden lopussa kootaan erikoisen otsakkeen alle, sellaisen kuin esim.: "finnar", tai: "skogsfinnar", tai: "skttefinnar", "fiellfinder" tai (kuten esim. Taalainmaan Rättvikissä): "finnones", ja Bergslageniin kuuluvassa Lindessä jopa: "Finnonica gens".

Varsinkin Keski-Norrlannin maakuntien suhteen meidän nyttemmin on mahdoton päästä selville ensimmäisten sikäläisten siirtolaisten vanhoista suomalaisista sukunimistä. Kuinka toivoisimmekaan, että sellainen mies kuin C. A. Gottlund, joka lisäksi oli syntyperäinen suomalainen, olisi tullut tännekin ja tehnyt täällä samanlaisia muistiinpanoja, kuin hän, tuo "malaismetsien apostoli", jätti jälkeensä eteläisistä suomalaismetsistä.

Vanhasta sangen runsaasta norrlantilaisesta aineistosta olen oikeastaan tavannut vain harvoja tapauksia, joissa voidaan todeta suomalainen sukunimi. Mitä tulee niihin moniin asutus- ja torpankirjoihin, joita mainitaan Ruotsin kunink. kanslian kirjelmäluettelossa (Svenska riksregistraturet), olen löytänyt vain yhden ainoan esimerkin siitä, että tällaisessa asiakirjassa on mainittu miehen suomalainen sukunimi. Tämä esimerkki on eräästä kesäk. 3:ntena 1616 päivätystä kunink. kirjeestä, jossa asutusoikeuden saavat "Oluff Olufsson och Påfwel Jockeriser (!) å tompter opå Dalaskogen". Kirjeen tekstissä tosin on Jäskolahnien, mikä siis enemmän muistuttaa sangen todennäköistä alkumuotoa, vanhaa rautalampilaista Jääskeläinen nimeä. Muita Keski-Norrlannista merkitsemiäni sukunimimuotoja: Thomas Larsson Kuckey (Helsinglanti 1654), sekin luultavasti rautalampilainen nimi. Edelleen Medelpadista, 1640: Hindrich Johansson Lohna. Gudmundråssa Angermanlannissa esiintyy 1649: Eskil Hindrikson Minck, ja eräs vanhimmista Viksjön (Angermanlannissa) suomalaisista lienee ollut nimeltään Lars Kock (eräin v:lta 1639 olevan tuomiokirjatiedon mukaan. Solleftea-Långselessä (Angermanlannissa) esiintyy vielä 1682 sukunimi Mats Ratiko (Graningessa on suomalaisten paikannimien joukossa: Ratiktjärn). Edelleen on muistiinpanoissani: Olof Rofwa (1633 Hassela, Helsiglanti) ja 1681 Stödessä, Medelpadissa: Henrik Korp, mutta en ole varma siitä, eikö näissä tapauksissa jo voi olla kysymys sotilaannimistä, sillä tunnettuahan on, että sotilaiden vanhat nimet usein korvattiin biologisilla nimityksillä, jotka otettiin esim. lintu- ja kalamaailmasta.

Ennen kuin siirrymme etelämmäksi, on ehkä tässä paikallaan mainita ne kylläkin yksinkertaiset ..liikanimet (nomina specifica) joita suomalaisille usein annettiin. Keski-Norrlannista on merkitty muistiin seuraavat muodostukset: Stor Hindrich, Lång, Tomas Lill Enar, Haltte Anders, Gamle Påfwel, Tjock-Johan, Skarp-Erik, Grå Peder, Suart Anders, Hwyt Nils, Präst Hindrich, Pål skräddare, Oluff bryggiare, Päder storsmeden, Jöran djurskytt, Heikki skytt, sekä pari haukkumanimeäkin, kuten: Strömmings Erik ja Gröt Lasse. Taalainmaan Svartsjöstä: Båte Päder; Bergslagenista: Kämpe Påfwel (mikä luultavasti on muodostettu sukunimestä) samaten: Rumpe-Michel, sekä: Jöns Hindersson Storskäggen: Värmlannista: (Christoffer Jönsson den Långe (Sundsjön-järven luona tunnettu nimellä Lång Christoffer Havuinen) y.m. samantapaisia muodostuksia.

Paljon tuloksellisemmaksi sukunimien tutkimus kuitenkin muodostuu ns. eteläisellä vyöhykkeellä, mikä onkin luonnollista. Tännehän muutti noin 1630-1650 sangen runsaasti suomalaisia. Ajattelen tässä ensi sijassa Bergslagenin seutuja, sellaisia kuin Ljusnarsbärg (Nya Kopparberget), Grythytte ja niiden lähiseudut. Suomalainen kansanaines käy täällä erääseen aikaan niin vallitsevaksi että veroluetteloihin ja kirkonkirjoihinkin aletaan merkitä suomalaisia sukunimiä. Mitä kirkollisiin luetteloihin tulee, vaikuttaa ehkä muutokseen sekin seikka, että tähän aikaan näillä seuduin on pari suomen kieltä ymmärtävää pappia. Varsinaisia kirkonkirjojahan on kuten tunnettua vasta 1600-luvun loppu- ja 1700-luvun alkupuolelta lähtien - ajattelen tällöin erikoisesti Värmlannin pitäjiä: näitä asiakirjoja ei kuitenkaan ole käytetty tätä kirjoitelmaa varten.

Örebron maaherralle Leijonhufvudille antaa kunink. kirje 30.7 1640 valtuudet perustaa uudet erityiset käräjäpaikat sekä Nya Kopparberget'in että Grythyttanin alueelle, ja kummassakin paikassa saa toinen puoli lautakunnan jäsenistä olla suomalaisia. Tämän voi todella merkitä ainutlaatuiseksi tapaukseksi, sillä kesti kauan muilla paikkakunnilla, ennen kuin kenenkään suomalaisen osalle tuli kunnia päästä kahdentoista lautamiehen joukkoon. Niin voimakas oli siis kuitenkin suomalainen vaikutus näiltä seuduin. Neljä vuotta myöhemmin voitiin täältä myös lähettää 400 suomalaista Värmlantiin puolustamaan rajaa (Porthan ja muut tutkijat hänen mukaansa ovat pitäneet näitä neljääsataa Värmlannin-suomalaisina, ja sen mukaan on aina arvioitu Värmlannissa 1644 asuvien suoma laisten lukumäärä - ilmeisesti siis väärin). Näiden Bergslagenin seutujen lukuisat suomalaiset tarvitsivat myöskin suomentaitoisia sielunhoitajia. Mainitsemme tässä vain kaksi sellaista: Petrus Olai Rytterensis Ljusnarsbärgissä 1635 ja Olaus Jacobi Arbogensis. Varsinkin edellinen, pastor neocuprimontanensis, on ensimmäiseen seurakuntakirjaansa merkinnyt suuren määrän suomalaisia sukunimiä: sellaisten suomalaisten seurakuntalaistensa nimiä, joita hän vihki tai hautasi, joiden lapsia hän kastoi jne. - Hänen luetteloistaan sekä muista asukasluetteloista saatuina mainitsemme tässä seuraavat nimet: Mats botnekarl, Lars Kyrelain (miehellä on kerran eräässä tuomiokirjassa yksinkertaisesti nimi Lars Kiörolle), toinen Erik Kundalain, Matts Jonsson Tattis, Matts Hindersson Kolhuo, vaimo Marit Påfwels Kolhuo, Erik Zandalainen, Matts Matson Rumpainen, Lars Tappelan, Mats Olufson Nåronen, Anders Nilsson Karilainen, edempänä: Johan Corpolainen (Ställbergsteckten); Grythytten pitäjän luetteloissa mainitaan seuraavat: Mats Rompa, Anders Kock, Matts Tarfuonen, Mats Langinen, Sigfrid Packanen, Thomas Matilainen, Matts Persson Kandelain, Matts Larsson Korpelay; edelleen muilta Bergslagenin paikkakunnilta: Söderberken pitäjästä: Henrik Werre, Matts Hudskinn (?), Sigfrid Korhonen (Lindesberg); Ramsbergin pitäjästä: Lars Racko, Hindrich Töldan, Johan Sisker, Anders Wernick, Mattis Mincus. Lopuksi myös joitakin nimiä Värmlannin rajaseuduilta, Bergslagenista (Fernebon pitäjästä): vuoden 1640 vaiheilla siellä on mm.: Kocke-Hindrich, Kurcke-Hindrich, Hecke-Hindrich; nämä värmlantilaisseudut muuten näyttävät vanhastaan olleen suomalaisilla jonkinlaisena päämajana, josta he sitten ovat muuttaneet lännemmäksi.

Tutkija odottaa erinomaisen runsasta saalista muiden värmlantilaispitäjien 1600-lukua koskevista veroluetteloista; mutta tulosta täytyy pitää verraten vaatimattomana, vaikka tietysti olemmekin iloisia niistä tiedoista, mitä voimme saada. Eivät papit eivätkä henki-kirjurit näytä paljoakaan välittävän suomalaisten sukunimistä. Mainitaan vain ruotsalaisia nimiä, joitakin poikkeuksia lukunnottamatta. Loistavana poikkeuksena on eräs Fryksdalenin pappi 1600-luvulla. Hänen luetteloihin kirjoittamansa lisäykset ovat meille arvokkaana apuna tutkiessamme ensimmäisten suomalaisten sukunimistöä. Hajanaisia lisiä voidaan saada myös parista naapuripitäjästä. Joskaan allaolevaa luetteloa ei suinkaan voi pitää täydellisenä, sisältynee siihen kuitenkin suurimmaksi osaksi se, mitä veroluetteloista voimme saada tietää Värmlannin suomalaisista sukunimistä 1600-luvulla. Kyseessä ovat siis seuraavat nykyiset pitäjät: Vitsand, Östmark, Gräsmark, Bogen, Lekvattnet, Finnskoga, Nyskoga, Ekshärad, Dalby ja Ny sekä Gunnarskog ja Eda. - Nämä nimethän muodostavat arvokkaan vertailuaineiston C. A. Gottlundin noin pari vuosisataa myöhemmin tekemille arvokkaille muistiinpanoille.

Aakkosjärjestystä noudattavaan nimiluetteloon sisältyvät aikaisemmin mainitut Fryksdalenin ja Älvdalenin pitäjät sekä eräät niiden naapuripitäjät.

Ambian (Mårten, Sundin=Gräsmarkin pitäjä 1662).

Burk (myös Bårk & Bårch, "Borke Lasse", useita etunimiä sekä Fryksänden että Sundin pitäjissä, 1657? 1670,j.n.e Bäcke (Oluff,Sundin pitäjä, 1661), Bonden (Pundan, myös Påndan, Gunnarskog jne. 1666.

Cap. (?) Henrik Fryksände 1658.

Häck (Hindrik, 1647 Fryksändessä, muuttanut pitäjään Värmlannin Bergslagenista), Häcke-Bengt, 1662, Sigfrid 1662, Hamelan (Örjan 58, Fryksände), Håcken (Oluf 61, Sundin pitäjä), Håckaren, (Per, Fr:ände 58), Hackan (Mårten, 69 Dalbyn pitäjä), Hotack (Oluff, 66 Fr:ände) Hatock (Stefan, 67 Fr:ände), Hiran (Pelle, Fr:ände 61), myös Hyran (64 Fr:ände), Häilän (Pål, 62 Fr:ände), Halian (Erik, 70 Fr:ände), Hälian (Pål, 64 Fr:ände), Hallian (Mattis, 70 Fr:ände).

Ikor (Mattis, Sundin pitäjä 46), Ikore Hendrich (Fr:ände 58), Iko Pälle (Sundin pitäjä 66).

Jäms (Anders, Fr:ände 58).

Kartt (Erik & Påfwel, 1648 y.m. vuosina, Fr:ände) myös: Kaart ja Karten.

Koo (Olof, Dalbyn pitäjä 52), Korran (Tomas, 58 Fr:ände), Kock (Matts, Tomas, Örjan, Daniel, Eskil y.m. Fr:änden ja Sundin pitäjissä 58-65 jne. Jöns 65 Gunnarskogissa, myös Per Mattson Kock 70 Fr:ände), Kocken (Pelle, Fr:ände 58), Kruse (Nils, myös ,"Krws Nils", Fr:ände 58) Kottland (Jöns Fr:ände 58). Käpper (Johan, 58 Fr:ände), Korrhoin (Olof 58 Fr:ände), myös: Olof Korhoins änka, myös: Korrhen; Kämpe (Anders, 58 Fr:ände, 66 Kämpen). Käck (Matts, Fr:ände 61, Johan Fr:ände 66; Kieck, Michel, Fr:ände 70), Köcker (Olof & Matts Fr:ände, 62) Käcker (Michel & Juhan, Fr:ände 64), Kesen (Erik 62, Pål 64, Stefan 64, Markus 64, Anders 66, Fr:ände), Kaickalain, (Lasse, Fr:ände 64), Käwer (Pelle, Fr:ände 64, 65: Kiefwer), Kaupin (Mårten, 67 Fr:ände).

Lekare Peder (myös Peder Lekare, 1653 Fr:ände), Liiten (Anders 55, Matts 58, Jacob 66, Fr:ände), Langen (Pelle, Fr:ände 61), Laggare (Michel, 61 Fr:ände), Laurikan (Lasse, 61 Sundin pitäjä) sekä: Laurkan, 64 Fr:ände), Lukan (Luukan, 62 ym. Fr:ände), Leignen (Matts, 62 Fr:ände), myös: Lagnen 64, Matts Langinen 66 Fr:ände. Lindo (Johan, Fr:ände 62), Lawelan (Isak & Pelle, Sundin pitäjä 66).

Minck (Oluf, Fr:ände 58), Mincken (Nils, Fr:ände 55), Mackan (Cnut, Fr:ände 58). Myllern (Erik, Fr:ände 61), Marten (Clemet, 58 Fr:ände, Lasse Daniel, Sundin pitäjä 61), Mam (Hendrik, Fr:ände 62), Murr (Matts 64 Fr:ände myös: Mårr), Matten (Matts, 66 Sundin pitäjä).

Nickarain (Mårten 64 Fr:ände)myös: Nickarains Karin, Nacken-michel (Fr:ände 64), Nussan (Per, 65 Fr:ände), Nogolain (Anders, Fr:ände 62), Näfwue-Jöran, 61 Fr:ände, 64 myös: Näfwen.

Ojan (Per, Erik, Pål, Friände 58, 68 jne. myös: Öyan), Orran (Bertil, Fr:ände 61).

Puran (Erik 50 Fr:ände, Thomas 57, Johan 58), Pundan (Nils, Fr:ände 61, Eskil: 71 Gunnarskogin pitäjä), Pylidan (Olof, Nyedin pitäjä 61), Pack (Bengt, Sundin pitäjä 66), Packen (Sigfrid 69 Fr:ände), Puttan (Mårten, Fr:ände 70), Penniben (Stepahn), Fr:ände 67).

Queck (Pelle, Fr:ände 61, 63 myös: Per Queckelain, 70: Quicken).

Rusen (Christoffer, 71 Fr:ände, sekä Russen, Clemet Fr:ände 58, Simon 61, Erik Russan 61, Johan 66). Rump (Lasse 65 Fr:ände), Romben (Erik, Gunnarskog 71), Ryndan (Lasse 66 Fr:ände), Restari (Olof, Dalbyn pitäjä 71).

Seken (Lars, Edan pitäjä 46), Syk (Örjan, Sundin pitäjä 66, Nils 71 Fr:ände myös: Sykan & Syckan, sekä Sickan (Hendrik 64 Sigfrid 58 Fr:ände ym.), Soskiern (Erik, Nvedin pitäjä 61), myös: Saskiern. Sawissen (Erik, Nyed 1661), Suran (Erik, Sundin pitäjä 61, Samuel 64 sam), Seppen (Pär, Gunnarskog 66, myös: Seppan), Susk (Erik, Dalby 69).= kts. Soskiern, Sårman (Nils, Fr:ände 64).

Tarwan (Matts Fr:ände 58), Hendrik Tarfwan 70 Fr:ände jne., Tassan (Pelle, Sand 61), Tyan, myös: Tian (Per, Sund 61, Nils, Fr:ände 62), Topp (Christoffer. Fr:ände 67).

Utrian (Lasse, Fr:ände 61, Urbian (Erik, Fr:ände 69).

Wahan (Johan, 64 Fr:ände) sekä Wahanen (Henrik, Fr:ände 58), Waucken (Stephen, Fr:ände 58 ), Weneken (Steffan, 66 Fr:ände, Wyhan (Johan, Sund 65), Wimmick (Per, 66 Fr:ände), 67: Winnick.

Kuten vuosiluvuista käy ilmi, loppuvat suomalaisia sukunimiä koskevat tiedot jo ennen 1680-lukua. Jo näissä sukunimissä esiintyy sitä typistymistä ("Verstümmelung"), mitä sittemmin niin yleisesti tapaamme Värmlannissa.

Lopuksi annettakoon joitakin nimitietoja myös Norjan suomalaismetsistä. Ne kuuluvat sikäli aineemme piiriin, että niistä voimme saada tärkeätä valaistusta Norrlannin suomalaisten sukunimiin. Tiedot on otettu suuresta "finnemantalet för 1686" nimisestä luettelosta Oslon valtionarkistosta. Jos kyseelliset norjalaiset tietojen lähettäjät olisivat menetelleet vähän yhdenmukaisemmin, s.o., jos kaikki pitäjät olisivat lähettäneet yhtä tarkat tiedot Norjan suomalaisten sukunimistöstä kuin muutamat, olisi meillä tässä käytettävänämme todellinen aarreaitta. Joka tapauksessa nämä tiedonannot ja luettelot sisältävät erinomaisen mielenkiintoisia yksityiskohtia. Poimimme tähän noita sukunimiä; ne ovat enimmäkseen, Elverumin, Trysilin ja Solörin (mihin kuuluu mm. Grue) saomalaismetsistä. Mainitsenmme lisäksi siirtolaisten ruotsalaisen kotipaikan, mikä seikka tietysti muussakin suhteessa on omiaan meitä kiinnostamaan. Seuraavat Sukunimet on merkitty muistiin:

Hiemmena (Hendrik, synt. Orsassa Ruotsissa). Samuel Martenson Kaipin (synt. Fryksdalenissa), Elly Nilsd:tr Vauken (synt. Helsinglannissa), Mårten Påuelson Ratkin (synt. Stora Kopparbergissä) Anders Ronken (synt. Itä-Taalainmaassa), Henrik Larson Noiten (synt. Fryksdalenissa), Pouel Ratiche (synt. Ruotsissa), Elly Hindriksd:r Kurch (synt. Värmlannissa), Mattis Jonson Kiefwa (,synt. Gestriklannissa), Hans Henrikson Sörmen (synt. Stora Kopparbergissä , Simon Henrikson Markun, Morten Mårtenson Liiden (synt. (Gestriklannissa), Anders M:n Liiden samasta paikasta, Anders Johanson Liiden (synt. Fryksdalenissa), Laurits Röndan (synt. Helsinglannissa), Ole Pedersen Mainon synt. Fryksdalenissa), Josef Hackran (synt. Älfdalissa), Henrik Henriksen Ritan (synt, Helsinglannissa), Påva1 Da:n Roissen (synt. Gestriklannissa). Anders Eriksen Puran (synt. Gestriklannissa), Johan Dan:n Pöndan (synt. Gestriklannissa), Zakarias Jonson Seiken (synt. Fryksdalenissa), Valborg Lauritsd:tr Kerkon, Älfdalenista, Mattias Jörg nsen Möller (synt. Itä-Taalainmaalla), Birte Olsd:r Markan (Älfdalen), Johan Lauritsen Vaikan (synt, Gestriklannissa), Peder P:n Nickan (synt. Gestriklannissa), Peder Rifaasen Suichoen (?) Morasta Ruotsista, Elly Matiesd:tr Romp & Matts Mattiesen Romp (Älfdalen), Lauritz Kichen (Älfdalen).

Gruesta mainitaan vain joitakin nimiä, vaikka siellä varmasti on esiintynyt paljon useampia: Mattis Christ:n Nickaran, ja Anders Chr:n Nickaran, syntyneet Fryksdalenissa, Matties Pedersen Reisen (synt. Norjassa), Morten Mortenson Kieveran (Älfdalenista), Jacob Pedersen Säcken (synt. Norjassa), Morten Eriksen Halliah (synt. Orsassa, Ruotsissa) jne.

Kuten näkyy, oikeinkirjoitus on Norjassa vielä puutteellisepaa kuin Värmlannissa, mutta asiantuntijan ei kuitenkaan liene mahdotonta palauttaa eri sukunimiä alkumuotoihinsa.

Kaiken kaikkiaan Ruotsin metsäsuomalaisten nimistö on mielenkiintoinen tutkimusala. Tämä koskee myöskin suomalaisia paikannimiä, joita siellä täällä vielä esiintyy varsin runsaasti ja jotka myös olisi ajoissa järjestelmällisesti kerättävä.

Lähde: Virittäjä 34(1930), s. 419-426.

[ Artikkelin alku ]