Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Henkilönnimiä Parikkalasta

Väinö Pajari

Vanhalla valtiollisen ja kielellisen rajan seudulla sijaiten tarjoaa Parikkalan pitäjä mielenkiintoisia havaintoja henkilönnimien suhteen. Väestön ja uskonnon vaihtuminen yhdessä valtiollisten olosuhteiden muuttumisen kanssa on vaikuttanut melkoisesti henkilönnimiin. Ensin kreikkalaiskatolinen usko istutti itäisen kirkon nimiainesta karjalaiseen väestöön, sitten luterilaisuus 1600-luvulla toi Käkisalmen lääniin muualla suomessa vakaantuneet länsimaiset nimet, poistaen vähitellen käytännöstä suurimman osan kreikkalais-venäläisiä nimiä, niin että monet näistä ovat säilyneet vain talon- tai sukunimissä, kuten Huotikkala ja Huotinen, Jyrkilä, Larinmäki, Panhilainen, Riikonen ja Riikola.

Nykyisin antavat henkilönnimille vaihtelua lukuisat diminutiiviset ja lyhennys-, hyväily- sekä -o (-ko, po, -so) päätteiset halveksumamuodot, joiden joukossa mahdollisesti on perin vanhoja suomalaisiakin nimiä. Yleensä on vaikea määritellä henkilönnimien ikää, mutta monet lienevät tulleet käytäntöön kristinopin levittämisaikoina (1100-1300-luvulla), josta johtunee Mattien, Jussien, Pekkain, Paavojen, Mikkojen, Annien, Maijain, Matleenain, Leenain ja Kaisain yleisyys. Halvennusmuodot ovat jokseenkin myöhäissyntyisiä, jopa aivan uusiakin. - Uusien nimien käytäntöönottamista on 1870-80-luvulle saakka vaikeuttanut lasten nimien valinnassa vallinnut perinnäistapa, jonka mukaan perheen vanhimmasta pojasta oli tehtävä kotiukon, s. o. isoisän kaima, toisesta pojasta kirkkoukon, s. o. äidinisän kaima, kolmannesta pojasta isän kaima ja nuoremmista enojen kaimoja. Tyttöjen nimet määrättiin samalla lailla: vanhimmasta tyttärestä tuli kotimummon s. o. isoäidin kaima, jne.

Vasta kansallishengen herätessä on valistuneemmissa perheissä 1870-luvun lopulta lähtien alettu lapsille antaa uudempia suomalaisia nimiä. Siten on perheisiin ilmestynyt joku Onni, Tauno, Toivo, Viljo, Väinö, Aino, Helmi, Hilja, Lempi-niminen lapsi, kunnes vuosisadan lopulta suurperheiden pirstoutuessa ja perinnäistapain unohtuessa puhtaiden suomalaisien henkilönnimien lukumäärä karttuu karttunlistaan, vaikkakaan n. s. kalevalaisia nimiä edelleenkään ei käytetä.

Yksityiskohtainen, ei kylläkään aivan täydellinen tarkastelu osoittaa 1900-luvun alussa henkilönnimistön seuraavanlaiseksi.1

Miesten nimiä:

Aapraham : Aapro ~ Oapro ~ l. Apro (v.);
Aadolf : Aatolvi: (d) Tolvi: (h) Tolppo;
Albin : Alpiin ~ Alpein (u); (h) Alppo;
Aleksanteri : Aleksanteŕ: (d) Ale ~ Are: (h) Aľkki ~ Suŕkka (verr. uud.);
Anton : Antton (u) ;
Antti : Anťťi: (d) Asko; (h) Ańtśo;
Barthold :.Pärttyľ;
Basileus : ks. Vasilij.
Benjamin : Penja (v.);
Brynolf : Ryynolv (u); (h) Ryykkö;
Edvard : Eetvartti ~ -t (u); (d) Iekko;
Elias : Eljas (~ Ilja, kr. v.); (d) Elssi;
Eemil : Eemil ~ Eemeľi (u); (h) Iimeľ;
Eerik : Ierikkä ~ Eero; (d) Iekko;
Eskil : Esko (v.?)
Feodor : Vyöteŕ (kr.; vv.);
Fjotij : Huoti (kr.; vv.);
Gabriel : Kaapro;
Haakon : Hoakana;
Henrik : Heikki ; (d) Heśśi: Hesso;
Hesekiel : Hesekiel (v.); (d) Hese;
Hiskias : Hiski;
Iisakki : (d) Iisso ~ Isko;
Immanuel ~ Emanuel : (d) Manu;
Israel : Iisroaľ ~ Iisloaŕ (v.); (d) Itu;
Jakob : Jaakko ~ Joakko; (d) Jaska;
Jalmari : Jalmaŕ (u); (h) Jamppo;
Jeremias : (d) Jere;
Johannes : Juhana ~ Juho (Hannes); (d) Junno ~ Juska;
Jooseppi : Juoseppi:, (d) Juoso;
Jurij : (h) Jarkko
Kaarle : (d) Kalle ~ Kallu (v.);
Klemetti : Lemetti (v.);
Konrad : Kontrat (kr.; v);
Kristian : Ristiioań; ,d) Risto ~ Juań;
Kustaa : Kusta ~ Kyösti (v.);
Lauri : Laur: ((d) Lassi;
Martin : Martti;
Matias : Maťťi: (h) Maťso;
Mihei : Miihkei (kr.; vv.);
Mikael : Mikkeľ ~ Mikko ~ Miihkaľ (kr.; vv.); (h) Miksa;
Mooses : Mooses (~ Moissee kr.;v.);
Nikolai : Nikolai (kr.;); (d) Niku;
Olavi : Olli (~ Ollai v.); (h) Olkko;
Onni : Onni (u), (h) Onsko;
Oskari : Oskaŕ; (d) Ośki;
Otto : Otto (u);
Paavali :Poavo(~ Poavaľ kr: (d)Poakki ~ Pauluska; (h)Poaťśo;
Pamfilij : Pańhi (kr.; vv.);
Patrik : Patrik (kr.; v.);
Paul : ks. Paavali;
Roman : Romana (kr.; v.);
Pietari : (d) Pekka ~ Pekko ~ Pietu (v.); (h) Peska ~ Peksa;
Rikhard : Rikhart, (d) Riku;
Sakari : Sakaŕ; (h) Saharkka kr.; v.);
Samuel : Samuľ;
Sigfrid : Sipretti, (d) Sipi ~ (Sipro);
Taavetti : Toavetti;
Tapani : Tahvana ~ Teppana (kr. ; v.), (d) Tahvo;
Tuomas : Tuomas, (d) Tommi ~ Tommo (v.);
Vasilij : Vaśľei (kr.; vv); (d) Vaśka;
Vilhelm : Vilho (u.); (d) Ville;
Viktor : Vihtòŕ, (d) Viki (~ Viku);
Vladimir : (d) Valoťi (verr. uud.);
Väinö (u) : (h) Väikkö;
Yrjö : Yrjö; (h) Yrkki ~ Yrkkö;

Naisten nimiä:

Anastasia : Nasta (kr.; vv.); (h) Ansu;
Anna : Anna ~ Anni;
Aleksandra : Santra;
Alviina (u) : (h) Alppo;
Aune (u) : (d) Auno (v.);
Audotja : Outi.(kr.; vv.);
Auroora (u) : (d) Ruura;
Barbara : ks. Varvara;
Eedla : Eetla ~ Ietla;
Elli (v.) : Eľľi;
Eeva: Ieva;
Emerentia : (d) Reńi ~ Reń;
Emilia: (d) Emi; (h) Empsa;
Emma : Empsa;
Esteri : Ester;
Eufemia (kr.; v.) : (d) Vemi;
Grunja : Ruńtka (uudehko);
Hedvig : Heta;
Helena (v.) Helina ~ Helena;
Helka (v.);
Henriika : Henrikka~ ~ Hinrikka ~ Hintrikka; (d) Hinttu;
Hilda: Hilta gen. lt);
Iida : Iita; (h) Iippo (~ Iitso);
Johanna : Hanna;
Josefiina : Joosehviina (d. Fiina);
Katariina : Katrina, (d) Kaisa ~ Katri ~ Kať;
Karoliina : Karsta (vanha naisennimi); Karo;
Kerttu : Kertto;
Kristiina : Ristiina;
Kustaava (v.);
Leena : Liena; (h) Liekko;
Liisa : (h) Liippo;
Lilja ? Lyydia : Liľka (uudehko naisennimi);
Loviisa : Loviśsa; (h) Lopo;
Lyydia : Lyyti (u.); (h,); Lyykkö;
Malina : Moalina (vv.);
Magdaleena : Matleena;
Maria : Maŕ, (d) Maija, (~ Massa kr.); (h) Maikko;
Margareeta : Marketta (vv.);
Matilda : (d) Tilta;
Olga : Olka (kr.; u); -
Pelagea : Palaka (kr.; v.); -
Riitta: (h) Ripo;
Sofia :Sohvi; (h) Sopo; -
Susanna (v.) : (d) Suso, (h) Surppo;
Tiina (v.);-
Ulriika : Ulla (v);
Valborg : Vappu (v.);-
Varvara : Varvana;-
Veera (kr.; u.).

Edellisen perusteella voi sanoa selvien länsimaisten ja raamatullisten nimien muodostaneen 1900-luvun alussa n. 80 % ja kreikkalais-venäläisten nimien n. 20 % koko henkilönnimimäärästä, mutta sen jälkeen ovat viimeksimainitut nimet vähenemistään vähenneet, niin että nykyjään vain jokunen nimi on muistona tuhatvuotisesta kosketuksissa olosta venäläisten kanssa.

Näytteenä esitettäköön tässä eräs parin viimeisen miespolven ajan (n. v:sta 1860) lasten suussa säilynyt ja osaksi muuttunut 10 miehen arvojärjestysloru, joka puolestaan kuvaa henkilönimien käyttöä:

"Ensimmäine´ Eśi-Matti,
Toine´ Toisiij~-Jussi,
Kolmoais Kokkoiśen-Tuomas,
Neljäs Neuvoiśem-Mooses,
Viijèś Villalar~-reätäľ,
Kuuvvèś Kurrim~Pekko,
Seihtemäś Sepä-Heikki,
Kaheksàś Kallan-Yrjö,
Yhöksäś Yrjölär~-reätäľ,
Kymmenäś Kyöstin-Kustà.
"

Esimerkkejä siitä, kuinka vanhat ihmiset muistavat nuoremman polven yksilöitä (n. 1850-60-luvulta):

"Pek-Mat'-Jussim Mati` Anni" = Pekon M:n J:n M:n Anni;
"Yrjö´ Ollim-Matij~-Jussi" = Yrjön O:n M:n Jussi;
"Sepäm-Poavoj~-Jussim-Poavo" = Sepän P:n J:n Paavo.

1 Lyhennykset: v. = vanha nimi; vv. = perin vanha nimi; u. = uusi; uu. = aivan uusi; kr. = kreikkalais-venäläinen nimi; d. = diminutiivinen; h. = halveksumanimi.

Lähde: Virittäjä 28(1924), s. 145-149.

[ Artikkelin alku ]