Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Lencqvist-nimen alkuperä

Martti Rapola

Sen johdosta, että Mnemosynen toimitus, ryhtyessään v. 1822 julkaisemaan v. 1808 manalle menneen Oriveden rovastin Eerik Lencgvistin jälkeensä jättämää tutkimusta Turun linnasta, oli antanut lukijakunnalleen kirjoittajasta puutteellisia ja osaksi virheellisiäkin tietoja, katsoi professori Johan Fredrik Wallenius asiaksensa oikaista erehdykset sekä täydentää tiedonantoja osaksi Lencqvistin perikunnan painattamista personalioista, osaksi muualta saamillaan lisillä, ks. Mnemosyne 1823, palstat 93-98 ja "Bihang" 19-20. Tästä lähteestä on sitten ammennettu myöhempiin henkilöhistoriallisiin hakemistoihin enimmät Lencqvistiä koskevat tiedot, mm. ne, jotka tekevät selkoa tämän hartaan kotiseuduntutkijan sukuperästä ja nimestä. Jouduttuani sattumoisin tekemisiin näiden seikkojen kanssa saatan seuraavassa esittää lisäksi pari oikaisua ja täydennystä.

Mnemosynen mukaan Eerik Lencqvistin isä oli Turun porvari Henrik Lemlena, äiti Elsa Maria Fontelia. Biografisessa nimikirjassa (1883) on viimeksimainittu muutettu asuun Fontelius. V. 1886 ilmestyneessä Historiallisen Arkiston IV osassa s. 36 Aug. Hjelt toistaa Mnemosynen tiedot Lencqvistin vanhemmista sellaisinaan. Näistä poiketen oli kuitenkin jo K. H. Strandberg Herdaminnessään 1832 ilmoittanut Lencqvistin isän nimen olleen Lencgvist, ja tämä antoi myöskin M. O. Schybergsonille aiheen Finsk Biografisk Handbokissa (1903) esittää epäilyksensä mainitun perinnäisen tiedon suhteen: "J. Fr. Wallenius sanoo Mnemosynessä mainitsematta mitään lähdettä (sic!) ja ilmeisesti ilman erityistä aihetta, että isällä olisi ollut Turun kaupungin historiassa täysin tuntematon nimi "Lemlena" ".

Kun mielestäni oli syytä otaksua, ettei vanhimpien personaliain mainitsema nimi ollut kokonaan tuulesta temmattu, otin etsiäkseni Turun kirkonarkistosta varmuutta asiaan. Tällöin löysin seuraavat merkinnät kuolleiden ja vihittyjen luetteloista: Jouluk. 9 p. 1742 kuoli ja viittä päivää myöhemmin haudattiin "Maria Fonitenia (sic!) Borg. Lemblenas hustru 42 åhr gl". Marrask. 8 p. 1743 vihittiin "Borgaren Henrich Lemlena med sin piga Walborg Johansd ifrån Tyrwis sochn", ja jouluk. 2 p. samana vuonna kuoli "Henrie Lemlena Borgaren i Åbo 49 åhr gl". Täten Oli Schybergsonin epäily osoittautunut aiheettomaksi.

Tässä yhteydessä esiintullut Vappu Juhontyttären tyrvääläinen kotiperä johdatti mieleen sen omituisen seikan, että Eerik Lencgvist - siitä huolimatta, että useimmat hakemistot tietävät hänen syntyneen Turussa - kirjoittautui ylioppilaaksi tullessaan satakuntalaiseen osakuntaan, jonka nimikirjassa hänestäkin käytettiin mainintaa "Tyrfvensis", ks. Lagus Studentmatrikel I. s. 436. Lagus kysyy, olisiko Lencqvistin isä kenties ollut tyrvääläinen. Tulin ajatelleeksi, että kummalliseen Lem(b)lena-nimeenkin saattaa kätkeytyä jokin satakuntalainen paikannimi. Turvauduin tietolähteeseen, johon olen oppinut luottamaan: kirjailija Jalmari Finnen rikkaaseen henkilöhakemistoon, ja sain häneltä mm. seuraavat mielenkiintoiset tiedot: Lempäälän Kärppälän renkivouti Henrikki Eerikinpoika vihittiin Tyrväässä marrask. 2 p. 1718 Maria Svenintytär Fonteniuksen (myös Fontelius) kanssa ja mainitaan' isäntänä Tyrvään Pohjalassa aina vuoteen 1722, jolloin hän lienee siirtynyt Turkuun. Maria oli syntynyt Tyrväässä maalisk. 24 p. 1700 ja hänen vanhempansa olivat Sven Fontelius ja Katariina Eerikintytär. Henrikki Eerikinpojan poika Eerik (= Eerik Lencgvist) syntyi Tyrväässä syysk. 17 p. 1719 (myöhemmissä lähteissä on virheellinen syntymäpäivä, syysk. 14.). Henrikki Eerikinpoika käyttää nimeä Lemblenius vasta Turussa.

Paitsi sitä, että entiset tiedot Eerik Lencqvistin syntymäajasta ja -paikasta täten ovat tulleet oikaistuiksi, on myöskin nimen kehityssarja *Lempääläinen > Lemblenius > Lem(b)lena käynyt selväksi. Sen jatko - Lemlena > Lemquist, muutos, joka tapahtui Eerikin astuessa koulutielle n. 1730, Lemquist > Lennquist, muutos, joka näyttäisi juontuvan n. 1760:n vaiheilta, ja Lennquist > Lencquist (Lencgvist) suunnilleen kymmentä vuotta myöhemmin - on puheenaolevalle ajalle luonteenomainen, vaikkakaan ei yhtä mielenkiintoinen kuin tämän muistettavan nimen aikaisemmat vaiheet.

Lähde: Virittäjä 33(1929), s. 231-232.

[ Artikkelin alku ]