Nimiartikkelit



[ Artikkelin loppu ]

Pari huomiota eteläpohjalaisesta ristimänimistöstä

H. Teppo

Tunnettua on miten ristimänimen asu muuntuu toveri- ja perhepiireissä mitä erilaisimmiksi toisennuksiksi, jotka elävät ja vakiintuvat käytäntöön itsenäisinä. Tämä koskee ennen muuta vanhempaa vierasta nimistöämme, joka jo pelkästään äänteellisistä syistä on joutunut mukautumaan kieleemme ja joka on antanutkin meille sangen rikkaan, kotoiseksi muodostuneen nimiaineksen. Kun otamme esimerkiksi Johannes-nimen (arvatakseni yleisimmän "kantanimemme"), ei tarvitse kauan muistella, kun jo saa kokoon toista kymmentä toisennusta: Juhannes, Juhana, Juhani, Juha, Juho, Jussi, Jukka, Janne, Jonni, Hanne, Hannes, Hannu. Ja naisennimien joukosta voimme Elisabetista poimia ainakin seuraavan sarjan: Eliisa, Elsa, Elsi, Liisa, Liisi, Liisu, Lisbet, Betty ("Petti"). Vähänkös meillä on alkuperältään raamatullisia, latinalaisia ja germaanisia sekä slaavilaistietä tulleita kreikkalaisia nimiä, jotka ovat yhdessä tai useammassa asussa muuntuneet täysin kotoisiksi. - Varsinainen omaperäinen nimistömme ei ole ainakaan vielä ollut niin moninaisen muuntelun alainen, ja etenkin uusin kerros säilyy verraten tarkasti almanakan osoittamassa muodossa.Tilapäisiä muunnelmia tietenkin aina esiintyy, niinkuin jokainen voi ympäristöstään huomata.

Mutta saman nimen muunteleminen eri ikäkausien mukaan samalla henkilöllä lienee harvinaisempaa. Etelä-Pohjanmaalla tämän seikan voi vielä havaita selvänä tendenssinä, joskin, mikäli saatan arvioida, häviämässä olevana. Täysin kiinteänä ei ikäkausijaoitus liene koskaan esiintynyt, mutta hyvin tavallinen on vieläkin seuraava kolmijako: pikku poikana miehenalulla on diminutiivinen tai jonkinlainen hyväilynimi, kasvavana nuorukaisena ja nuorena miehenä hän saa karskimman ja miehevämmän nimen (jonka ohella. saattaa olla vähän huonompikaikuinen toinen nimenmuoto), ja kun mies on päässyt yli viidenkolmatta, joutunut ,"äijämieheksi" ja muutenkin tasaantunut, niin hänestä vasta ruvetaan käyttämään hänen nimensä tavallista normaalimuotoa, sitä, joka on kasteessa annettu. Vaihteluja on kumpaankin suuntaan: nimentoisennuksia esiintyy vain kaksi tai sitten enemmän kuin kolme. Useassa tapauksessa on samaa ikäkautta (useimmin. keskimmäistä) varten kaksikin, niin sanoakseni eri "tyyliin" kuuluvaa nimeä. Vaihtelujen runsaudesta huolimatta - jokuhan saa pitää nimensä samanmuotoisena koko ikänsä, ja toista "tohtii" sanoa ja sanotaan tuttavallisemmin hänen ikäkaudelleen muuten kuulumattomalla nimenmuodolla - voi jonkinlaisena rajaikänä pitää 10-15 ja 25-30 vuotta. - Naisennimet seuraavat suunnilleen samaa järjestystä, joskin vaihtelut ovat vähempiä.

Asiaa pitemmälti pohtimatta mainitsee näytteeksi muutaman esimerkin tavallisimmista nimistä.

Juho ei pikku miehenä paimenpojan ikään asti ole muu kuin Jukka. Tämä nimi taas harvoin seuraa pidemmälle kuin 10. vuoteen. Poika muuttuu Jussiksi, jona hän sitten pysyy niin kauan, että arvokkuus vaatii Juha-nimen käytäntöön. Juha on selvästi jo tunnultaan naimisissa olevan, itsenäisen isäntämiehen nimi, ja se pysyy vanhuksella hautaan asti. Kirjoissa täysi-ikäinen Juha usein kulkee Juho-muodossa (nuorisoseura-, kunnallis- y.m. elämässä). Se. on kuitenkin vain virallinen, "paraatinimi". Hyvin selvä on myös Kustaan vaihtelu: poikasena Kusti (myös Aukusti sekaantuu Kustaaseen), nuorukaisena "nätymmiten" Köpi, sitten miehuusiällä Kustaa (Kauhavalla Kuustaa) ja vanhana miehenä Köysti. Hermanni: Hemma (myös joskus Manni) - Hemppa ~ Herkkoo - Herska (se on jo "raavas" mies) - Hermanni. Heikki: Heikku -Heiska - Heikki. Iisakki: Iisu ~ Iikka - Iska ~ Iikkoo - Iisakki. Jaakko Jassu ~ Jaakku - Jaska ~ Kauppi - Jaakkoo. Samueli: Samppu - Samppa - Samuli ~ Sameli. Matti: Mattu - Masa - Matti. Antti: Anttu ~ Anssi - Anska - Antti. Salomoni: Salkku - Salttu - Salu - Salomoni ~ Salamoni ~ Salmoni. Vilhelmi: Ville - Vilho - Vilhe (Ville saattaa pysyä läpi elämän muuttumattomana). Mikko: Mikku - Mikki - Miska - Mikki ~ Mikko (Mikki palautuu usein vanhan miehen nimeksi).

Nämä toista kymmentä miehennimeä lienevät yleisimpinä tyypillisimmät ja vaihtelevimmat. Esimerkkieni pääosa on Nurmon-Lapuan alueelta; Samueli ja Salomoni ovat Suupohjasta (Peräseinäjoki, Ilmajoki, (Kurikka, Jalasjärvi), missä niitä on hyvin runsaasti. Paikkakunnallisia ja tilapäisiä vaihteluja on tässä mainittujen lisäksi näistä ja muista nimistä kaikkialla.

Naisennimistöstä poimimtne puolen tusinaa esimerkkejä, taas rajoittuen yleisimpiin ja vaihtelevimpiin: Maria: Maiju - Maikkoo - Maija. Liisa: ~ Lissu ~ Liisu - Liiskee ~ Lirkku - Lissu ~ Liisa (Lissu palautuu vanhalle niinkuin Mikki). Susanna: Sannu - Sussu ~ Suska - Sanna - Sussoo. Anna: Annu - Annikka Anna. Kaisa: Kaisu - Kati ("sellaisena flikkapäänä") - Kaisa. Sofia: Fiiju - Fiikee ~ Soppu - Fiija ~ Soffiija. Hedvig; Helvi - Hessa - Heta (ja usein vanhana taas Helvi ~ Helviiki).

Varhemmin hyvin tavalliset kahden nimen yhdistelmät (esim. Juhan-Kustaa, Anna-Liisa) sivuutamme tässä.

Edellä jo mainittiin parin nimen levinneisyydestä määrätylle alueelle. Samanlaista voi huomata enemmänkin: Lapualla on nykyisin paljon Ernstejä (Änsti), Lapualla ja Nurmossa Kustaita, Arveja ja Villejä, Nurmossa melkoisesti Eemilejä (Eemeli ~ Eemi) ja Mikkoja. Tällä tavoin esiintyvän selvän paikkakunnallisen nimenkerrostumisen syytä hakiessaan löytää vanhojen henkilöiden opastuksella selvityksen Lapualla oli ennen nimismies Hjelt ristimänimeltään Ernst, Niilo Kustaa Malmbergin mukaan on Kustaa annettu pojille nimeksi, samoin Vilhelm Malmivaaran mukaan Ville, Arvi (Arvee) taas herännäisjohtaja Arvi Logrenin mukaan. Nurmon Eemejä ja Mikkejä arvellaan ent. kirkkoherran -ja erään arvokkaan ja johtavan isäntämiehen kaimoiksi ja kaiman kaimoiksi.

Lähde: Virittäjä 33(1929), s. 59-61.

[ Artikkelin alku ]